Rummut: rumpukamat ›

Ala-aste:
 
Remon rummut, basarissa ei mitään vikaa, DW:n pedaalikin löytyi! mutta kaikki kalvot olivat ihan hirveessä kunnossa, peltejä en enää muista, mutta muistan, että haitsuteline oli jotenkin rikki - se "korjattiin" jesarilla.
 
Ylä-aste:
 
Jotkut Pearlit, tomeista puuttuvat alakalvot, yläkalvoissa ja symbaaleissa (jotain halpis paistea, ei kuitenkaan 302) hirveät kasat teippiä (opettaja laittoi). Virveliteline oli rikki - korkeutta tai kulmaa ei pystynyt säätämään, ja settiä piti 3 vuotta soittaa liian matalalla (tarpeeksi korkeaa tuoliakaan ei löytynyt). Haitsuteline hajosi kolmantena vuotenani, joku paskoi sen ruuvaussysteemin, eli haitsua ei enää pysty polkemaan.
 
Lukio - nykyaika:
 
Koulusta löytyy Steinwayn flyygeli, mutta musiikkiluokassa ei ole crashia - sen virkaa toimittaa joka paksu halpis zildjian ride. Haitsu ja ride ovat parempaa kamaa, ja kannuissakaan ei ole muuta vikaa kuin telineet. Lattiatomi roikkuu ridetelineessä - kiinnityspala on irronnut rummusta, ja se roikkuu siinä hiuskarvan varassa.
 
Konserttisalissa on onneksi joku uusi Taman setti - tehdaskalvoilla tietenkin. Pellit ovat Meinl Classics sarjaa, jos oikein muistan. Kaikki ehjänä toistaiseksi.
 
Musiikkiopisto:
 
Kohta 10 vuotta olen soittanut, samoilla rummuilla ja kalvoilla - pinstripea. Rumputunneilla pelteinä on Paisteen 1000(?) sarja mutta orkesterin kanssa, kyllä, 302.
 

 
Mistä tämä johtuu, kun mistään ei löydy rakkaudella kohdeltua hyväsoundista settiä!
Olen kerran saanut soittaa mieleisellä setillä, tämä tapahtui RUOTSISSA! :D setti oli Yamahan, ja ilokseni löytyi Zildjianin K peltiä.
 

 
Meitä rumpaleita dissataan, pianovirittäjiä käy kouluissa (ainakin joissakin), mutta kukaan ei huolehdi rummuista.
^^

Se on kato sitä et pianolla tehdään taidetta....

Joo ala-asteella kun olin joskus muinoin, niin sielä kävi oikea pianonvirittäjä. Piti olla niin hiljaa että meinas järki mennä.
 
6. luokalla keväällä hommattiin kouluun Taman rumpusetti. En muista setin mallia enkä symbaaleja jotka tulivat matkassa. Kitarakin hommattiin samalla, valkoinen Fender. Miksi ne hommattiin juuri silloin ku meidän vuoro oli lähteä koulusta pois?:'(
 
Lukiossa oli ja on todennäköisesti vieläkin Rogersin rummut. Ei rummuissa periaatteessa mitään vikaa... mutta kalvot ovat kauheat. Tomien kalvot ovat kireällä, melkein yhtä kireällä kuin virvelissä. Alakalvot ovat tomeissa alkuperäiset vissiin, joita on korjailtu jesarilla. Tomiholderi on kauheahko ja tomien kiinnitys on myös rikki-> tomit kallistuvat ylös- tai alaspäin kun niitä paukuttaa. Basarissa ei ollut resokalvoa ollenkaan. Pedaalina oli Taman halpis.
 
Pelteinä oli Paiste. Niissä on ajan patinaa ja epämääräistä likaa. Huopaa ei ollut ridessä ollenkaan.. Eikä muovia itse telineen ja symbaalin välissä. Ehkä juuri tästä syystä ride on mahtavalla keyholella ja säröillä varustettu. Haikan alapelti on reijän kohilta myös säröillä/repeytynyt. Kun varsinainen opettaja oli Englannissa opiskelemassa jotain musiikkiasysteemiä, oli koulussa sijainen. Moni oli koulussa pyytänyt crashiä lisäksi settiin. Noh sijainenhan osti symbaalin, muttei crashin vaan riden. Ja se sijainen oli kuulemma joku hyvä opettaja... Paskanmarjat sanon minä, jossei symbaaleja erota toisistaan. Ride oli Staggin joku hand hammered. Sittenkun varsinainen opettaja tuli takaisin matkoiltaan niin hän vaihtoi riden crashiin joka myös oli merkkiä Stagg. Penkkinä oli setissä, ah niin ihana ja käyttäjäystävällinen sekä myös matala, kaikille tuttu normi pulpetin penkki. Voi voi.. Se setti vie pikkurumpaleilta innostuksen ja järjen meleko varmasti. Onneksi ei tarvitse sitä enää soittaa..:)

Se on kato sitä et pianolla tehdään taidetta....
 
Minä en tunne yhtään musiikinopettajaa, joka osaisi soittaa rumpuja. Pianoa ne kyllä soittavat useimmiten. Meidän koulussa on musiikkiluokkia seitsemän ja musiikinopettajia viisi. Yksi heistä on hiukan perillä rumpusetin saloista, mutta aina kun jotakin laitetaan, niin minä siellä saan kunnian. Onneksi on näin, että on joku.
 
Settejä on kuusi. Kaikki ovat ihan ok kunnossa.

No ah ja voi, kun on huonoja rumpuja kouluissa. :) Meikäläinen (-65 syntynyt) kun kävi peruskoulua, ei siellä ollut rumpuja ollenkaan, puhumattakaan, että sellaisia olisi päässyt oikein soittamaankin. Eikä muitakaan soittimia siellä soiteltu. Tai no, nokkahuilua ja triangelia vähän joskus ala-asteella.
 
Niin, ja hiihtämällä kouluun kesät/talvet. Jos jollain oli polkupyörä tai mopo, ne rikottiin välitunnilla. Lesot perkeleet.

Jep. Syntymävuosi 1962. Ja musaluokassa yhdet bongot ja kymmenen paria kolisuteltavia "pulikoita". Ja se triangeli. Niillä mentiin "Sininen on taivas" ja "Iltatuulen viesti".
Komeesti.

kymmenen paria kolisuteltavia "pulikoita".
 
Aijoo, olin unohtanut kolisevat pulikat. Niitäkin sai joskus kolisuttaa.
 
Mutta oli se oikeasti aika ankeata. Ei musiikkitunneilla tietoakaan minkäänlaisesta kannustuksesta jonkin soittimen soittamiseen ja muutenkin tosi kuivaa touhua musiikillisesti. Ei silloin osattu, onneksi nyt osataan jo pal' enemmän.

Aijoo, olin unohtanut kolisevat pulikat. Niitäkin sai joskus kolisuttaa.
 
Mutta oli se oikeasti aika ankeata. Ei musiikkitunneilla tietoakaan minkäänlaisesta kannustuksesta jonkin soittimen soittamiseen ja muutenkin tosi kuivaa touhua musiikillisesti. Ei silloin osattu, onneksi nyt osataan jo pal' enemmän.
 
Itse kävin ala-asteen 90-luvun alussa. 1-3:lla räittiin nokkahuiluihin ja paukutettiin orgastisia pulikkapalikoita vanhakantaisen mulqun opastuksella. Sitten kouluun saatiin jopa jotain oikeita soittimiakin, ja kunnon opettaja.
 
Perseestä se koulun musiikki silti oli aina ensimmäisestä luokasta lukion viimeiselle. Vittu sitä kakofoniaa, selkäpiiä kylmää vieläkin.

Minä en tunne yhtään musiikinopettajaa, joka osaisi soittaa rumpuja. Pianoa ne kyllä soittavat useimmiten,
 
Meidän yläasteen ja lukion musaope osas, mutta se olikin oikea muusikko eikä opettaja. Soitti pianoa, rumpuja , kitaraa ja bassoa, ykkösinstrumenttina oli laulu. Hieno mies.

Jep. Syntymävuosi 1962. Ja musaluokassa yhdet bongot ja kymmenen paria kolisuteltavia "pulikoita". Ja se triangeli. Niillä mentiin "Sininen on taivas" ja "Iltatuulen viesti".
Komeesti.
 
Teijän fatsit oli liian hätäsiä.
Kyllä meillä ol,i -80 luvulla yläasteella kannut musaluokassa. Ja siitä se sitten lähti...

Itse kävin ala-asteen 90-luvun alussa. 1-3:lla räittiin nokkahuiluihin ja paukutettiin orgastisia pulikkapalikoita vanhakantaisen mulqun opastuksella. Sitten kouluun saatiin jopa jotain oikeita soittimiakin, ja kunnon opettaja.
 
Perseestä se koulun musiikki silti oli aina ensimmäisestä luokasta lukion viimeiselle. Vittu sitä kakofoniaa, selkäpiiä kylmää vieläkin.
 
Katoppa, samaa kakkaa vielä 90-luvullakin. Enpä olisi uskonut.
 
Niin, kyllähän musiikin opettaminen jos mikä on opettajasta kiinni mahottomasti. Niinkuin tietysti muidenkin aineiden. Kuivakka ja akateeminen vanha kääpä saa mitään musiikin riemua siirrettyä oppilaisiinsa.

Katoppa, samaa kakkaa vielä 90-luvullakin. Enpä olisi uskonut.
 
Lamavuodet painoivat päälle raskaasti. 80-luvulla oli eletty niin läskisti kuin olla ja voi, 90-luvun alussa kuljettiin ryysyissä ja piirreltiin vessapaperiin.;)
 
Vielä joskus -95 oli sen verran heikko taloudellinen tilanne koululla, että ruotsinkirjoihin ei ollut varaa. Opettaja kopioi jotain kirjaa ja jakoi monisteita jengille. No, onneksi aineena oli pakkosyötetty, hyödytön pullasorsa, eikä mikään todellinen lukuaine.

Katoppa, samaa kakkaa vielä 90-luvullakin. Enpä olisi uskonut.
 
Niin, kyllähän musiikin opettaminen jos mikä on opettajasta kiinni mahottomasti. Niinkuin tietysti muidenkin aineiden. Kuivakka ja akateeminen vanha kääpä saa mitään musiikin riemua siirrettyä oppilaisiinsa.
 
Lapset soittavat kyllä innokkaasti, mutta eteneminen on aivan älyttömän hidasta. Mulla meni yhden luokan kanssa melkein kaksi vuotta, että sain ne soittamaan malletsoittimilla ja koskettimilla yhden biisin, jossa oli kaksi sointua. Yksi oppilas oppi peruskompin rummuilla, vaikka kuivaharjoittelimme koko porukalla monen monta kertaa ja pienryhmissä kävimme rumpuluokassa treenaamassa.
 
Ihan alusta piti lähteä. Suurin ongelma on timen pito. Ja meidän koulussa mulla oli aina b-luokka. A-luokka oli musiikkiluokka. B-luokkalaiset oli niitä ei musikaalisia. Kuten jo sanoin, oli soittaminen oppilaiden mielestä kaikkein mukavinta hommaa.

Teijän fatsit oli liian hätäsiä.
Kyllä meillä ol,i -80 luvulla yläasteella kannut musaluokassa. Ja siitä se sitten lähti...
 
Hätäsiä kyllä, mutta...
Vuonna 1978 kaikki oli muuttuva paremmaksi. Meikä hyväksyttiin Kruununhaan Musiikkilukioon ensimmäisenä toimintavuotenaan. Koulu muutti nimensä heti seuraavana vuonna Sibelius Lukioksi. Oli rumpusettejä... Tamaa, Yamahaa, ja oikea studiokin sinne bygattiin.
Opena alusta asti, ei vähempää kuin Upi Sorvali. Life was good!

Lapset soittavat kyllä innokkaasti, mutta eteneminen on aivan älyttömän hidasta. Mulla meni yhden luokan kanssa melkein kaksi vuotta, että sain ne soittamaan malletsoittimilla ja koskettimilla yhden biisin, jossa oli kaksi sointua. Yksi oppilas oppi peruskompin rummuilla, vaikka kuivaharjoittelimme koko porukalla monen monta kertaa ja pienryhmissä kävimme rumpuluokassa treenaamassa.
 
Ihan alusta piti lähteä. Suurin ongelma on timen pito. Ja meidän koulussa mulla oli aina b-luokka. A-luokka oli musiikkiluokka. B-luokkalaiset oli niitä ei musikaalisia. Kuten jo sanoin, oli soittaminen oppilaiden mielestä kaikkein mukavinta hommaa.
 
Joo-o. Ei käy kateeksi opettajia, pitkistä lomista huolimatta. NIIN vaikea homma saada lapset/nuoret innostumaan kulloinkin opetettavasta asiasta. Ihan aineesta riippumatta. Kova ja vastuullinen homma.

No ah ja voi, kun on huonoja rumpuja kouluissa. :) Meikäläinen (-65 syntynyt) kun kävi peruskoulua, ei siellä ollut rumpuja ollenkaan, puhumattakaan, että sellaisia olisi päässyt oikein soittamaankin. Eikä muitakaan soittimia siellä soiteltu. Tai no, nokkahuilua ja triangelia vähän joskus ala-asteella.
 
Meillä oli sentään tamburiini.....

hyödytön pullasorsa
Itsestäsikö puhut?

Itsestäsikö puhut?
 
Ruotsinkielestä, toisesta ulkomaisesta.

Mua v-tuttaa etten ottanut ruotsia tosissani.
Ja ei, ei todellakaan ole rumpuja meikäläisen aikana kouluissa näkynyt.

Ruotsinkielestä, toisesta ulkomaisesta.
 
Håhå. Oliks vaikeeta vai miks ahistaa?