Rummut: rumpukamat ›

Jos 20v soitosta tulee kyyniseksi möksöttöjäksi, pitää lopettaa siinä 19½v kohdalla. Pari vuotta vielä jäljellä.
 
Äää, ei tuu välttämättä.. Toivottavasti? 8)

hiljaa Tehosekoittimen Matti
lujempaa Tony Williams
 
Vai hä? Tämä ei tosiaankaan ole mikään mustavalkoinen juttu. Vaikka aika kalpea se matti olikin. :p
 
Jos 20v soitosta tulee kyyniseksi möksöttöjäksi, pitää lopettaa siinä 19½v kohdalla. Pari vuotta vielä jäljellä.
 
Mulla tuli kesällä 20 vuotta rummutusta täyteen ja on alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään jostain jotain hihhih... Soittakaa, nauhoittakaa, kuunnelkaa soittokavereitanne ja miettikää kuulemaanne. kyl se sieltä löytyy. Hyvällä dynamiikalla saa monta juttua toimimaan paljon hienommin!
 
Ei ole ainakaan tullut kyynisemmäksi, nöyrtyy vaan kokoajan.

Rumpujen soiton ja siitä keskustelemisen pitäisi olla hauskaa ja rentouttavaa. Ei tällaista asemasotaa. Mikä tässä nyt on niin hankalaa?
 
Luepa keskustelu alusta asti, niin näet missä kohtaa, ja kenen toimesta (jälleen kerran) keskustelu muuttui loanheitoksi.
 
Itsekin sitä ihmettelen mikä tässä on niin vaikeaa. Kuten monet jo totesivatkin, dynamiikka ratkaisee, ja rumpali on bändiä varten, ei bändi rumpalia.
 
Tuntuu siltä, että usein nämä keskustelut menevät kahden vastakkaisen rintaman kiistelyksi, ilman että kummatkaan edes yrittävät ymmärtää toisen kantaa. Kovaa soittajat ovat halonhakkaajia, jotka eivät ymmärrä rumpujen soinnista ja soitosta yleensäkään mitään, ja toisella puolella ovat hiljaisen hilplauksen maestrot, jotka saavat rummuistaan uskomattomia äänielämyksiä irti sivelemällä niitä hissukseen hammastikuilla. Miksi pitää luoda tälläisiä teennäisiä vastakkainasetteluja?

Vai saattaisiko olla niin että kyseessä on huono rumpali. Ja ehkä vielä todennäköisempi syy on se että kalvot ja pellit on liian ohuita ja ehkä halpojakin. Jos standissä on normiohuet crashit mitä musaliikkeet on pullollaan, ei hirveemmin kannata lyödä kovaa.
 
Voi ei...
 
Niitä paksuja peltejä on pakko lyödä kovaa, että ne syttyisivät. Ja niistä tulee väkisinkin saatanallinen meteli. Peltien kestävyys on tekniikasta kiinni, piste. Tästäkin on keskusteltu täällä niin monta kertaa että alkaa huumorintaju loppua kesken.

Luepa keskustelu alusta asti, niin näet missä kohtaa, ja kenen toimesta (jälleen kerran) keskustelu muuttui loanheitoksi.
 
Olen seurannut ketjua alusta lähtien. Mielestäni ei ole oleellista, kuka minkäkin väännön aloitti. Kirjoitukseni oli suunnattu tasapuolisesti kaikille keskustelijoille.
 
Itsekin sitä ihmettelen mikä tässä on niin vaikeaa. Kuten monet jo totesivatkin, dynamiikka ratkaisee, ja rumpali on bändiä varten, ei bändi rumpalia.
 
Tuntuu siltä, että usein nämä keskustelut menevät kahden vastakkaisen rintaman kiistelyksi, ilman että kummatkaan edes yrittävät ymmärtää toisen kantaa. Kovaa soittajat ovat halonhakkaajia, jotka eivät ymmärrä rumpujen soinnista ja soitosta yleensäkään mitään, ja toisella puolella ovat hiljaisen hilplauksen maestrot, jotka saavat rummuistaan uskomattomia äänielämyksiä irti sivelemällä niitä hissukseen hammastikuilla. Miksi pitää luoda tälläisiä teennäisiä vastakkainasetteluja?
 
Olen samaa mieltä.

rock=kovaa soittaen niinku Charlie Watts
jazz=hiljempaa niinku Art Blakey
 
Hoho!
Mutta noinhan se menee. On osattu ennenkin soittaa lujaa. Mutta osataan edelleen soittaa hiljaa. Nimim. Eilen funk-keikalla kappelissa.

mitäpä jos katos soittaaki kato rokken rollia ja kitaristi omaa esimerkiksi putkinupin nii mitä kovemmalla se on nii sitä paremmat saundit siitä lähtee..? ja rokkiahan ei neidit soittele! se ketä teistä soittaa rokkia ilman tulppia on joko kuulovammanen tai ärsyttävä nipottaja! kerroppas kuinka saat jonku ruden syttymään pienellö hipaisulla?:D hohoo tollot

mitäpä jos katos soittaaki kato rokken rollia ja kitaristi omaa esimerkiksi putkinupin nii mitä kovemmalla se on nii sitä paremmat saundit siitä lähtee..? ja rokkiahan ei neidit soittele! se ketä teistä soittaa rokkia ilman tulppia on joko kuulovammanen tai ärsyttävä nipottaja! kerroppas kuinka saat jonku ruden syttymään pienellö hipaisulla?:D hohoo tollot
 
Jee, annanpa plussan! ...tai enpä sittenkään.

..Ja aiheeseen.
 
Rumpua todella täytyy jonkin verran kovaa lyödä, jotta se soi hyvin. Mikä taas on "kovaa" ja mikä ei, onkin vaikeampi asia sanallisesti selitettäväksi. Mutta yritetään:
 
Jos ajatellaan tuollaista dynaamista funk/jazz/retro-luokkaa, siinä lyönnin voimakkuus merkitsee paljon, ja sillä kontrolloidaan nimenomaan myös sitä rummun sointia soiton aikana. Rumpua kun lyö todella hiljaa, se soikin lyhyemmän aikaa. vastaavasti kovempi lyönti saa aikaan pidemmän soinnin. Tämä ei riipu ollenkaan kalvoista, vaan koko dynaaminen asteikko liikkuu ikäänkuin ylös tai alaspäin vaihdettaessa kalvot ohuempiin/paksumpiin. Lyönnissähän on olemassa myös äärilaita, koska paksulla ja raskaalla kapulalla saadaan rumpu lyötyä myös tukkoon, jolloin se päästää vain pamauksen jonka jälkeen ei edes mitään sointia ole kuultavissa.
 
Taas rock-soitto on yleisesti varsin suoraviivaista, ja vähemmän dynamiikkaa omaavaa musiikkia, jota pääsääntöisesti voi soittaa kovempaa. Yksi syy on varmaankin se, että rock musiikin sykli on kokoajan sama, jolloin kuulija helposti siihen samaistuu. Tämä usein keikoilla huomataan yleisössäkin käsien, perseen ja jalkojen vatkaamisena.
 
Kevyemmässä ja dynaamisemmassa musiikissa taas ne kovat kontrastit tuovat juuri ne selkäpiitä värisyttävät nousut ja laskut, jotka kuuluvat taas sen musiikin ytimeen.
 
Tähän kun lisätään vielä se, että rumpalille A voimakkuudella 110db lyöty virvelikantti on hiljainen, ja rumpalille B se juuri aiheutti valtavan päänsäryn, olemme tulleet tulokseen C.
 
=)

Oma kokemukseni on, että lujaa soittajat ja hiljaa soittajat ovat kaksi omaa leiriänsä. Hiljaa soittajat yleensä jazzareita tai ainakin sinne suuntaan kallelleen, kovaa soittajat taas rokkareita. Niin paljon on puhetta puolesta ja vastaan, suuntaan ja toiseen. Oma mielipiteeni on, että silloin kun rummutus kuulostaa ryhdikkäältä ja kyrväkkäältä, sanalla sanoen hyvältä, niin minulle on aivan sama kuinka lujaa rumpali niitä rumpujansa lyö. Olin kerran liittynyt juuri uuteen bändiin jäseneksi ja ekoissa reeneissä kävi homma selväksi. Aloitin peruspumppauksella, en liian lujaa enkä liian hiljaa lyöden (siis nomaalien standardien mukaan). Ekan biisin jälkeen laulaja ja kitaristi kääntyivät suuntaani ja kuin yhdestä suusta; "me just potkittiin edellinen rumpali mäkeen, koska mikään ei oo hirveempää kuin se että joutuu arvailemaan mitä rumpali soittaa. Anna palaa..."
 
Verrataanpa esim. kitaran soittoon, mikä teki stevie ray vaughanista niin pedon? Se että hänellä oli mieletön tatsi ja soitti aina kybällä. Miltä vaughan kuulostaisi herkän nais-jatzytulkitsijan taustalla? Väärältä! Tai miltä simon phillips kuulostaisi metallicassa? Väärältä! Maun ja tarpeen mukaan ne rumpalit hommataan.
 
Kun sitten bändi etsii hiljaa lyövää rumpalia, niin pitäkää nyt kuitenkin tärkeämpänä sitä miltä soitto kuulostaa, kuin volume-tasoa. Kyllä rumpaleita löytyy joka makuun.

Nyt tulee asiantuntijalausuntoa:Tai miltä simon phillips kuulostaisi metallicassa? Väärältä! Phillips ei ole mikään hissuttelija. Miltä se kuulostaisi Metallicassa? Todennäköisesti aika paljon paremalta, kuin se tenniksen pelaaja. Mikä se nyt oli... Lerssi?

Todennäköisesti aika paljon paremalta, kuin se tenniksen pelaaja. Mikä se nyt oli... Lerssi?
 
Eikä Larsu varmaan siinäkään loistaisi, eihän se reenaa kun on niin tylsää yksin.

Nyt tulee asiantuntijalausuntoa: Phillips ei ole mikään hissuttelija. Miltä se kuulostaisi Metallicassa? Todennäköisesti aika paljon paremalta, kuin se tenniksen pelaaja. Mikä se nyt oli... Lerssi?
 
Mielestäni simon on hissuttelija. Hyvä rumpali, mutta toivoton mättömusiikissa. Makuasioita...

Mikä tää juttu muuten täällä on nykyään, että lasketaan pisteitä sen mukaan kuinka pitkään on soittanut? Tuli vaan mieleen tuosta jonku kommentista, että alle 20v soittaneet vois olla hiljaa.
 
Täytyy sanoa että aika suppea maailmankatsomus pitää olla jos tuollaisia kirjoittelee sellaisten ihmisten palstalla, joita kaikkia yhdistää joku asia. Me ollaan kuitenkin kaikki rumpaleita, eikä täällä taida olla varsinaista hierarkiaa olemassa.
 
Suotavaa toki sinäänsä on että jokainen miettii pariin otteeseen ennenkuin painaa sitä "lähetä kirjoitus" nappia.

Mikähän siinä on, kun Larssin rumpusoundi on pyllystä ja Simonin on yksi parhaista? Molemmat soittaa saman merkkisillä rummuilla.

Mikä tää juttu muuten täällä on nykyään, että lasketaan pisteitä sen mukaan kuinka pitkään on soittanut? Tuli vaan mieleen tuosta jonku kommentista, että alle 20v soittaneet vois olla hiljaa.
 
Täytyy sanoa että aika suppea maailmankatsomus pitää olla jos tuollaisia kirjoittelee sellaisten ihmisten palstalla, joita kaikkia yhdistää joku asia. Me ollaan kuitenkin kaikki rumpaleita, eikä täällä taida olla varsinaista hierarkiaa olemassa.
 
Suotavaa toki sinäänsä on että jokainen miettii pariin otteeseen ennenkuin painaa sitä "lähetä kirjoitus" nappia.
 
Vanhojen koirien tauti. Kaikki eivät jaksa muistaa että olivat joskus itsekin nuoria. Varmaankin tähän syyllistytään enemmän tai vähemmän itse kukin, olisihan se suotavaa yrittää välttää moista luutumista ja fakkiintumista. Osittain samaan lokeroon putoaa, kutsuttakoon sitä vaikka, "treenikämpillä sokaistuminen". Ts. sen unohtaminen, että kenelle niitä rumpuja soitetaan, toisille rumpaleille vai normaaleille ihmisille(tahallinen lipsahdus...). 9 tapausta 10:stähän sen kuitenkin ainakin pitäisi olla jälkimmäinen vaihtoehto.

Mikähän siinä on, kun Larssin rumpusoundi on pyllystä ja Simonin on yksi parhaista? Molemmat soittaa saman merkkisillä rummuilla.
 
Vaikka itsekkin olet hehkutanut, ettei ne kiinan ja saksan Sonorit ole samanlaisia?
 
Sama pätee moneen asiaan, koska hyväkin rumpu kuulostaa aika heikolta jos sitä ei ole viritetty sopivalle pelialueelle. Sama toki toimii myös päinvastoin.

Mikähän siinä on, kun Larssin rumpusoundi on pyllystä ja Simonin on yksi parhaista? Molemmat soittaa saman merkkisillä rummuilla.
 
Ilmiömäinen kyky poimia kirjoituksesta olennainen. Nyt en puhunut soundeista halaistua sanaa (olen pahoillani jos pilasin mukavan keskiviikko iltasi mollaamalla lempi rumpaliasi, ole huoletta, on niitä muitakin). Mutta kun nyt aloitettiin vänkkäys, niin jatketaan; mielestäni simonilta puuttuu se metallirumpalin kaikkein tärkein ominaisuus (huomaa; taas kerran puhutaan makuasioista). Ominaisuus jota on vaikea pukea sanoiksi, se hivenen "bluesahtava", kärsivä ja samalla raivokas perustatsi, joka pistää snaren kantin ulvomaan armoa. Mielellään vielä niin, että raivo kulkee sulavan ranneliikkeen ja mauseri:n tarkan soiton edellä. Olisihan se tietysti hienoa omata molemmat ominaisuudet, mutta itse en tähän päivään mennessä ole vielä törmännyt moiseen rumpaliin.

Vaikka itsekkin olet hehkutanut, ettei ne kiinan ja saksan Sonorit ole samanlaisia? Larssilla ja Simonilla on samat vermeet. Ei Esim Swinkut vs. Starkut. Joten ontuva vertaus.
 
Mutta kun nyt aloitettiin vänkkäys, niin jatketaan; mielestäni simonilta puuttuu se metallirumpalin kaikkein tärkein ominaisuus (huomaa; taas kerran puhutaan makuasioista). Ominaisuus jota on vaikea pukea sanoiksi, se hivenen "bluesahtava", kärsivä ja samalla raivokas perustatsi... Jos taas siitä Larsista puhutaan, niin kärsivä: kyllä. Bluesahtava: no ei kyllä lähellekkään.

Mä en vaan ymmärrä miksi sitä rumpua täytyy lyödä niin lujaa. Osaako joku selittää?
 
Kovasti puhuttaa ainakin tää äänenpaine-aihe:)
 
Mä saan ainakin mielettömät kicksit kun saa soittaa ilman mitään estoja... Voi hissutella jos biisi niin vaatii, mutta siinä kohtaa kun pitää jyrähtää nii sitte kans jyrähtää! Mummoilla tippuu ob:t pöksyihin ja heikompia hirvittää!
 
Kyllä rumpalin pitää ite hokata millä volalla vedellään. Sen päättää bändi ja soittajat sekä monesti myös esitettävä musiikki. Yleisö voi äänestää jaloillaan!
 
Myös keskustelua bändin/miksaajien kanssa kannattaa harrastaa..
Virityksellä ja peltivalinnoilla voi vaikuttaa aika paljon siihen kuinka lujaa voi vedellä.. Jos vetää tanakasti ja miellyttävällä soundilla/balanssilla ei se monesti haittaa ketään..
 
Itse oon ihastunut yläkireeseen virvelisoundiin joka herättää monesti närää kanssasoittajissa! Mutta onneksi ne myös monesti ymmärtää mua! Nyt on itseasiassa löytynyt aika hyvä kompromissi (kompromissit on persiistä) snare jolle voi antaa kyytiä ja soundi on silti aika miellyttävä! Jee!
 

 
Mielestäni simon on hissuttelija. Hyvä rumpali, mutta toivoton mättömusiikissa. Makuasioita...
 
Simon ei oo ehkä kaikista hurjin mättäjä, mutta kannattaa tsekkailla miehen rockimpeja vetoja vaikka Judas Priestissä=) Discografia löytyy ukon sivuilta:
www.simon-phillips.com
 
Ei muuta kun levyjä bongaamaan...