Rummut: rumpukamat ›

Kun nykyään lukee esimerkiksi bändi-ilmoituksia, joissa etsitään metallibändiin rumpalia, niissä esiintyy lähes poikkeuksetta jossakin muodossa ilmaus "Soitamme heviä, joten tuplat ovat välttämättömyys." Tämä ajattelumalli on hiljalleen alkanut hieman häiritä minua.
 
Minkä ihmeen takia hevissä on aina pakko käyttää tuplabasaria? Miten kahdella jalalla soitetut basarijutut muka tekevät musiikista yhtään "raskaampaa"? Minä sanoisin, että se raskaus tulee jostain aivan muusta kuin siitä, miten paljon kitarassa on säröä tai miten nopeasti rumpali polkee kuudestoistaosia. Tupla-ajattelun älytön ihannointi on minusta saanut aikaan sen, että tuplabasarisoitto on kärsinyt todella pahan inflaation. Hyvällä maulla käytettynä tuplilla saa kyllä aikaan varsin tyylikkäitä juttuja, mutta nykyinen suuntaus on minusta lähinnä naurettavaa. Jytinää vain joka väliin niin paljon, kuin sielu sietää!
 
Jos tilanne on oikeasti se, että tuplabasareista on tullut raskaan musiikin kantava voima, niin minusta jotain on pahasti pielessä.
 
EDIT: Otsikko meni pieleen. Sanojen välissä piti olla kaksisuuntainen nuoli, mutta eihän se tietenkään näy, kun on mukamas html-tagi. Näyttääpä aika typerältä...

Kun nykyään lukee esimerkiksi bändi-ilmoituksia, joissa etsitään metallibändiin rumpalia, niissä esiintyy lähes poikkeuksetta jossakin muodossa ilmaus "Soitamme heviä, joten tuplat ovat välttämättömyys." Tämä ajattelumalli on hiljalleen alkanut hieman häiritä minua.
 
Minkä ihmeen takia hevissä on aina pakko käyttää tuplabasaria? Miten kahdella jalalla soitetut basarijutut muka tekevät musiikista yhtään "raskaampaa"? Minä sanoisin, että se raskaus tulee jostain aivan muusta kuin siitä, miten paljon kitarassa on säröä tai miten nopeasti rumpali polkee kuudestoistaosia. Tupla-ajattelun älytön ihannointi on minusta saanut aikaan sen, että tuplabasarisoitto on kärsinyt todella pahan inflaation. Hyvällä maulla käytettynä tuplilla saa kyllä aikaan varsin tyylikkäitä juttuja, mutta nykyinen suuntaus on minusta lähinnä naurettavaa. Jytinää vain joka väliin niin paljon, kuin sielu sietää!
 
Jos tilanne on oikeasti se, että tuplabasareista on tullut raskaan musiikin kantava voima, niin minusta jotain on pahasti pielessä.
 
EDIT: Otsikko meni pieleen. Sanojen välissä piti olla kaksisuuntainen nuoli, mutta eihän se tietenkään näy, kun on mukamas html-tagi. Näyttääpä aika typerältä...
 
tuplabassarit on sellainen juttu, joka kärsii mielestäni todella helposti inflaation. musiikin _raskauden_ kanssa sillä ei ole tekemistä. ja muutenkin ihmetyttää tuo "tietyt kamat tiettyyn musiikkiin"-ajattelu. setin mallista tai koosta ei voi päätellä yhtään mitään rumpalin taidoista tai soittotyylistä, saati musiikkityylistä. jotkut vain väkisin haluaa asian niin vääntää.

Kyllähän nyt heavya voi soittaa yhdellä basarilla, mutta metallimusiikki yleensä ne vaatii. Kuuntelimpa tässä juuri kaverilta lainattuja Catamenian levyjä ja haluan nähdä sen kaverin, joka polkee samat yhdellä bassarilla/singlepedaalilla.

Omasta mielestäni pidemmät tukutuku-kompit sun muut kuuluvat ainoastaan raskaanpaan musiikkiin, mutta taas sitten erillaiset tuplilla soitettavat kikkailut ja muut "mausteet" tuovat mukavaa lisää vaikka mihin.
Eli ei se tuplasoitto ole omasta mielestäni se "kantavin" voima raskaammassa musiikissa, mutta tukutuku-kompit ja kunnon särökitarat kuulostavat vain yksinkertaisesti hyvältä yhdessä =)

Mistäs muuten tulee käsitys, että tuplilla soitettu musa on raskasta? Otetaampas vaikkapa Chidlren of Bodomin Downfall tahi Stratovariuksen Black Diamond...molemmissa käytetään tukutukua, mutta emmä niitä raskaiksi sanoisi.
 
Sitten taas joku Rautiaisen hitaasti laahaava, alhaalta muriseva, junttaamalla soitettu on raskasta.
 
Pistänkö vielä Phil Ruddista jotain?

Mistäs muuten tulee käsitys, että tuplilla soitettu musa on raskasta? Otetaampas vaikkapa Chidlren of Bodomin Downfall tahi Stratovariuksen Black Diamond...molemmissa käytetään tukutukua, mutta emmä niitä raskaiksi sanoisi.

Sitten taas joku Rautiaisen hitaasti laahaava, alhaalta muriseva, junttaamalla soitettu on raskasta.

Pistänkö vielä Phil Ruddista jotain?
 
Aevan ei voi käsittää mistä moinen johtuu. Ja esim. myös dream theater niin ei sekään kovin raskasta oo vaikka portnoy laittaa tuplaa vähä joka väliin. Uskaltaako täällä edes mainita herraa, mutta laitettiin nyt kumminkin.
 
Kyllä sitä heviä voi vaikka yhellä tomilla soittaa jos haluaa tai osaa, mutta se on kait sitten kumminkin aika pitkältä makuasia.

Kuunnelkaa esim. Ajattaraa, musiikki on todella synkkää, mutta silti tuplabasaria käytetään vain korostamaan erityisiä kohtia, sopii tyyliin.
 
Minusta muutenkin tämä keskustelu on turhaa narinaa, käyttää ken haluaa, jos jossain bändissä on ahdasmielisiä jäseniä älä mene soittamaan siihen bändiin. Tuplabasari jutut nyt vain on ollut hevissä tärkeä osa rumpujensoittoa.

Minusta muutenkin tämä keskustelu on turhaa narinaa, käyttää ken haluaa, jos jossain bändissä on ahdasmielisiä jäseniä älä mene soittamaan siihen bändiin. Tuplabasari jutut nyt vain on ollut hevissä tärkeä osa rumpujensoittoa.
 
Kyse ei ollut siitä, että olisin etsimässä bändiä. Minua vain ihmetyttää yleisesti se, että useimpien mielestä tuplabasarit ovat metallimusiikissa jonkinlainen itsestäänselvyys, josta ei voi tinkiä. Aloittelevan hevibändin soittoon saattaisi kenties tulla ihan uudenlaista luovuutta ja persoonallisuutta, jos siihen rumpalin tuplaosaamiseen ei kiinnitettäisi niin sairaalloista huomiota.

Miun mielestä se on enemmänkin silleen, että niillä tuplilla haetaan sellasta nopeudentunnetta ja "mättöyttä" eikä raskautta. Vaikka metallirumpaleilta yleensä vaaditaankin tuplien hallitseminen, niin eihän se välttämättä aina tarkoita sitä, että sitä tukutukua pitäisi joka paikkaan tunkea. Kyllähän sitä periaatteessa voi tehdä metallimusiikkia vaikka pelkällä haikalla, basarilla ja virvelillä tai vaikka kokonaan ilman rumpuja jos siltä tuntuu, mutta se on sitten toinen juttu että onko siinä mitään järkeä.

No otetaan tähän esimerkki. Olipa kerran tavallinen pulliainen, kirjottelee tälle palstalle nimimerkillä Stratton. Hän ei ennen kiinnittänyt mitään erityishuomiota minkälaiset basarikompit olivat. Hän alkoi kuuntelemaan ja soittamaan raskaampaa musiikkia, ja hänelle tuli suuri tarve saada tuplapedaalit.
Miksi?
Siksi että hänen mielestään ne kuulostaa helvetin hyvältä.
 
Monet (raskaammat) biisit vaativat tiettyihin kohtiin tuplakompin. Se jotenkin tukee sitä meininkiä mikä monissa biiseissä on. Tuo tietyn tarvittavan lisän. Olisin itse maininnut esimerkkinä juuri Children of Bodomin Downfallin. Siihen tuo jotenkin paljon enemmän meininkiä se rynkytys. Kai sen voisi jotenkin ilmankin soittaa, mutta näin pidän siitä erittäin paljon.

Kyllä sitä heviä voi vaikka yhellä tomilla soittaa jos haluaa tai osaa, mutta se on kait sitten kumminkin aika pitkältä makuasia.
 
no niin... Ei Hyrkäksenkään(mokoma) setti kummonen ole.. basari, 1x etutomppa, 1xlaattia tomppa ja virppa.... ja ja sitten on kyllää se tuplapedaali mutta ne jokka on mokomaa kuunnellu niin tietää mitä täsä molotan... -> hoitaa oman osansa OMASTA mielestäni heleveti hyvin...
 
Ja hmm... jos nytte sitte teen elämäni suurimman virheen.. otetaan esimerkiksi vaikka Slayer, eihän sekään mitään raskasta VARSINAISESTI ole.. pikemminkin "mättöä"... Ne tuplat vaan tuovat jonkinlaista "mättö" fiilistä siihen ja kyllähän ne kuulostaakin hyvältä juur josai 80- luvun Thrash levyis( esim edellämainutun Slayerin levyillä)
 
Olen puhunut.. tai molottanu...tai mitä vaa..

No joo... Makuasioitahan nämä todellakin ovat. Ehkä kärjistin asioita hieman liikaa. Minulla taisi tulla mitta täyteen, kun luin eilen tällä palstalla viestin, jossa etsittiin rumpusettiä, johon olisi musiikkityylin takia pakko kuulua toinen basari. Mutta mistäpä minä tiedän, vaikka se todella olisikin hyvin perusteltu vaatimus? Ehkäpä on parempi jättää nämä pohdiskelut suosiolla sikseen.
 
Kaikesta huolimatta: muistakaa avarakatseisuus ja tyylitaju! Niin yritän tehdä jatkossa minäkin.

Pitäähän metalli jotekin saada erottumaan nopeesta humpasta. Siinä mielessä tuplat puolustaa paikkaansa.

Tuplat kuuluu paskaan heviin yhtä paljon kun keppien tilulilu-soolotkin. Kukaan ei varmaan kutsuis musiikkia huonommaksi jos nää elementit poistais laskuista, mutta joku ihme standardi siihen on tullu että ne pitää aina olla mukana. Ja ohan se eräänlaista kikkelinvenytystä kumpikin. Harmittavan harvassa ovat vaan ne ihmiset jotka ymmärtää ettei musikaalinen lahjakkuus ilmene pelkästään tuplien nopeudesta tai tap-soolon nopeudesta.

Tuplat kuuluu paskaan heviin yhtä paljon kun keppien tilulilu-soolotkin.
 
Eli kaikki heviäbändit jota kuuntelen ovat paskoja. Ja kun luulin, että meikäläisellä on hyvä musamaku...Hmph.
 
Harmittavan harvassa ovat vaan ne ihmiset jotka ymmärtää ettei musikaalinen lahjakkuus ilmene pelkästään tuplien nopeudesta tai tap-soolon nopeudesta.
 
Ehkä se musikaalinen lahjakkuus tuleekin siitä, että ne tuplat tulee sinne niin tasaisesti, että ei edes Jeesus pääsisi valittamaan millisekuntin viiveestä, tai siitä, että kädet kulkee siinä otelaudalla kun rasvattu silakka pannulla ja soittobalanssi on mitä erinomaisin.
 
Voin kertoa, että jotkut ihmiset ihan oikeasti ovat/tekevät työtä sen eteen että se tuplabasarirymistely kuullostaa hyvältä. Ja sittenkun se kuullostaa hyvältä kaikki ylistää ja syystä, se osoittaa sitä että ne sadat tunnit jolloin sitä komppia on jauhettu horisontissa se täydellinen soitto mielessä, ne tunnit eivät ole menneet hukkaan.
 
Minusta Kai Hahdot, Nicholas Barkerit ja sun muut ansaitsevat yleistyksensä. Ymmärrän tosiaan pointtisi, että jotkut ihmiset pelkästään ja ainoastaan arvostavat sitä, mutta tekstissäsi oli muuten niin hyökkäävä sävy ja sävy, että ootte paskoja kun omistatte tuplat, että piti vähäsen napsasta. Tosin se tuskin oli tarkoituksesi.

Juu anteeksi "paska hevi". Tulee itsekin diggailtua silloin tällöin musiikillisia tallenteita jotka sisältävät basariralleja, tosin minun tapauksessani näitä voidaan nauttia vain rajallinen määrä. Tekstini oli tosiaan ehkä turhan hyökkäävä.
 
Tarkoitus ei ole missään tapauksessa väheksyä aiheen alaisuuteen liittyviä rumpaleita, tiedän kyllä, että he ovat tehneet valtavasti töitä ja uskon että he basari-iskuja lukuunottamatta pystyisivät rumpaloillillaan helposti lyömään minut ällikällä.
 
Kuvaillakseni kritiikkini kohdistusta esitän seuraavan skenarion: eikö ne 32-osabasarikompit olisi huomattavasti haastavampia jos esimerkiksi joka kolmannen iskun jättäisi basarilla pois. Äärimmäinen nopeus ei aina ole se ainoa tapa esitellä tekniikkaansa,saati sitten _musikaalisuuttaan_, josta alun perin jo mainitsin. Nopeus on tietysti kovan työn takana, en kiellä sitä, mutta tarkoitin ensimmäisessä postauksessa sitä, että kykenee myös varioimaan toimintaansa hieman, tuottamaan tällä tavoin kuuntelijalle jonkinlaisia ahaa-elämyksiä. Myös jonkinlainen soittimienvälinen dialogia olisi suotavaa piristämään kuuntelua.
 
Kitaroinnissa se 10 sormen tap-soolo toimii tietty vaikuttavana tekniikkademonstraationa, mutta painotan edelleen, että musikaalisuus ei (mielestäni) pelkästään tästä koostu. Esim. Waters-Gilmour-akseli (Pink Floyd) on tunnettu ja kehuttu kitarasooloistaan, vaikka kummankaan soolot eivät nimeksikään sisällä mitään maailman teknisimpiä juttuja.
 
Edit : jäsentelyä

tyhjä viesti.

Juu kyllä sinkullakin saa ihmeitä aikaan.Mun mielestä ihan jopa hevimpää aikaan kun tuplilla,siis aika paljonkin raskaamman kuulosta kamaa.piste.

Itse kyllä diggasin 80-luvulla Benantesta ja Ulrichista sen takia, koska he olivat myös nopeita, mutta heissä oli myös musikaalisia ominaisuuksia. Mutta sen tunnustan, että 12-vuotiaana kuultuani No sleep 'til Hammersmitihin arvostin Philtya Animal Tayloria vain sen nopeuden takia. Raskaampien biittien taju tuli paljon myöhemmin. Nykyisin kun kuulen ainaista 16-osatykytystä, tulee mieleeni Euromaster-rengasliike: entistä pyöreämpiä, mustempia ja samanlaisempia. Urheilu ja musiikki eivät mielestäni koskaan ole kuuluneet yhteen, se oli osasyy siihen miksi Seppo Heikinheimo teki itsemurhan, minkä takia en katso MTV3:a sunnuntai-iltapäivisin enkä kuuntele nykymetallia.

Metallia kyllä vaivaa vähän tuo että joka paikkaan täytyy iskeä sitä tasaista bassorollia. Se alkaa hyvin äkkiä puuduttaa, kun biiseissä on aina vain toisiaan nopeampaa tuplatykitystä. Ei sitä jaksa erkkikään kuunnella. Nimenomaan variaatiota peräänkuuluttaisin enemmän. Se tuplatykitys toimii hyvin tietyissä paikoissa, mutta jos taustalla on se sama jytinä koko biisin ajan se menettää hyvin pitkälti merkityksensä. Siinä ei pääse juuri jännitteitä syntymään.