Rummut: rumpukamat ›

EDIT: Siis tämä liittyy edelliseen aiheeseen: "Kuinka kauan kesti että..."
 
Ei jukenaut! Arvasin et täs käy näin. Mähän jo totesin että oppiminen ON ikuista. Lisäksi, ei haeta täydellisyyttä, vaan HYVYYTTÄ.
 
Esim: Itse olen lasketellut koko pienen ikäni, ja voin ihan rehellisesti (ja kerskumatta) sanoa että harrastelijaksi olen hiton hyvä. Joo, en mä Alberto Tombaa tai Hermann Maieria lähde haastamaan, mut oon silti HYVÄ!!
 
Kuinka moni tällä palstalla voi todeta saman rummutuksestaan? Jos toteat, kuinka kauan olet kannuttanut, ja suunnilleen kuinka usein viikossa?
 
Eli uusi kierros var så god =)
 
Peace

Esim: Itse olen lasketellut koko pienen ikäni, ja voin ihan rehellisesti (ja kerskumatta) sanoa että harrastelijaksi olen hiton hyvä. Joo, en mä Alberto Tombaa tai Hermann Maieria lähde haastamaan, mut oon silti HYVÄ!!
 
Mäkin voin muuten kerskailematta sanoa, että oon pirun hyvä sunnuntaipyöräilijä...! Kannutuksesta en jaksa toistaa edellistä vastaustani, mutta oon soittanu n. 3 vuotta.

7 vuotta soittaneeksi voin sanoa olevani melko hyvä myös. En sitäpaitsi ole ainoa, joka sanoo, että olen hyvä. Viimeksi koulun bändi-illassa tuli palautetta tyyliin: "Että sä oot kone", "Missä on nappi että lähet käyntiin?", "Ei vitsi sie oot guru".
 
Omakehu haisee, ehkä, mutta hyvä palaute rohkaisee aina.

olen soittanut jotain vähän vajaa 7 vuotta. itse en ole koskaan tyytyväinen soittooni paitsi hetkellisesti..
tuskaista välillä. mutta ehkä taso pysyy korkeana sen takia,
kyllä kaverit ja bändi sanoo että olen kova rumpali...vielä kun tuntuisikin siltä.
on kausia milloin treenaa ja soittaa vain tiettyjä juttuja,,,nyt oon metallikausi

Juu, ainahan se perverssillä tavalla tuntuu hyvältä kun saa noita kehuvia palautteita... mutta tarvii aina niissä muistaa se kohtuus kuitenkin, eli silloin kun alan mies kehuu, niin se kannattaa ottaa sitten kehuna... mutta muuten ei välttämättä kannata innostua kovinkaan. Ei sillä ettei voisi arvostaa niitä kommentteja, vaan siksi ettei ala kusi nousemaan päähän. Valitettavasti näitäkin tapauksia on piirit pullollaan... ja väittäisin väärin jos sanoisin ettei olisi ollut lähellä käydä samalla tavalla... eli alkanut pitää itseään parempana kuin mitä on. Siitä taas pääsee helposti kun alkaa nauhoittaa omaa soittoaan... jotenkin se oma kriittinen korva alkaa poimimaan niitä virheitä sieltä ja ei yllättäen olekkaan enään hyvä kannuttaja=)
Suomi on pullollaan hyviä rumpaleita... sanotaan että harrastelijoitten taso on aivan saatanan korkea... ja tietysti muissakin soittimissa ja yleensä bänditoiminnassa suomi on helkkarin hjuva joten jatketaan treenaamista ja tullaan paremmiksi... tai jotain?

Ai niin jäi vastaamatta... Eli olen kannutellut n 13 vuotta ja toivon että päivä päivältä tulen paremmaksi. Sanotaan että jos soittotaitoa arvioidaan, niin mennään tyydyttävän ja hyvän rajamailla?

Juu, ainahan se perverssillä tavalla tuntuu hyvältä kun saa noita kehuvia palautteita... mutta tarvii aina niissä muistaa se kohtuus kuitenkin, eli silloin kun alan mies kehuu, niin se kannattaa ottaa sitten kehuna... mutta muuten ei välttämättä kannata innostua kovinkaan. Ei sillä ettei voisi arvostaa niitä kommentteja, vaan siksi ettei ala kusi nousemaan päähän.
 
Jep. Mun ukki aina kehuu mua hirveenä. Onhan se kiva, mutta pitää aina muistaa kaks asiaa: ensinnäkin se väittää, että "ei varmaan moni muu pysty tuollaseen" ja toisekseen kun se innostuu demonstroimaan rumpujen soittoa, se näyttää aivan siltä kuin se ajais ensimmäisiä metrejään polkupyörällä =)
 
Se kyllä tuntuu hauskalta kun se vertaa mua aina Gene Krupaan...

Se kyllä tuntuu hauskalta kun se vertaa mua aina Gene Krupaan...
Gene oli aikoinaan Lombardo.
 
Mä olen soittanut about 3 vuotta ja kehittynyt siinä sivussa taatust nopeaksi mättäjäksi, tuplabassari pärisee oikein iloisesti, mutta n. vuosi sitten tajusin että pitäisi opetella ne perusasiatkin. Vahvuuksia on ja heikkouksia karsitaan pois päivä päivältä.

mä oon soittanu kans about 3 vuotta...en ny oo mikään ihmeeellinen mut ku ny ostin pearlin kannut ja menin opetukseen ni kyl se siittä pikku hiljaaa..

Suunnilleen 6 vuotta olen soittanut (jos en ihan väärin muista, ekat biittikompit soitin koulun rummuilla 7. luokan syksyllä vuonna 1996... kun on huono matikkapää niin ei sille mitään mahda...) ja välillä on tullut ajateltua olevansa kohtalaisen hyväkin rumpali. Tämä pilvilinna murskaantuu nykyään joka kerta kun pistää musiikkia soimaan. Melkein masentavaa ajoittain kuunnella Careyn, Haaken tai vaikkapa Lopezin soittoa, kun huomaa, että on liki mahdotonta (ainakin nykyisellä soittotahdilla) koskaan päästä samalle tasolle. Edes tekniikassa. Olen paska, myönnetään. Siksi mulla onkin monta tomaria sitä kompensoimassa.

Mie oon soitellu nyt jotain 15-16 vuotta. Ja toisinaan tuntuu, että olen hyvä, ja toisinaan taas ei. Ainakun jotain "uutta" oppii, tai löytää ja huomaa soittavansa puolivahingossa jonkun jutun, sitten kun vielä muistaa miten sen soitti ja saa soitettua sen uudelleenki, nii tulee semmonen kuningas olo, ja huomaa leijuvansa=) Mutta sitten kun taas jauhaa jotain motorista lattari-komppia, missä joka uloke soittaa eri rytmiä, nii saataa muutama tuskan hikipisara vierähtää, ja sillon ei kyllä tunnu kauheen ieltäylentävälle, kun ajattelee, olenko mä nyt sitten niin hyvä..=I
 
Tein tossa muuten mielenkiintosen huomion, kellään rumpalilla, joka tähän, tai siihen edelliseen samaan aiheeseen liittyen, ei ole tota musiikkinäytettä.. ei kyllä taida olla muutenkaan kovin monella..=I juu..

Oon soittanu aivan liian pitkään siihen nähden, miten kuraa olen soittajana. Tai sitten olen niin hidas kehittyjä, että siihen nähden olen soittanut aivan liian vähän. Nyt ahistaa.

Ja tänään ahistaa vielä enemmän. Studiossa en pysty soittamaan klikki korvassa biiseihin yhtään filliä. Vittu. Muutenki tökkii. Taidan lopettaa rumpujen kolaamisen ja siirtyä tekemään suomiräppiä.

Oon soittanu aivan liian pitkään siihen nähden, miten kuraa olen soittajana. Tai sitten olen niin hidas kehittyjä, että siihen nähden olen soittanut aivan liian vähän. Nyt ahistaa.
 
haha, et oo ainuu.. mäki kehityn omasta mielestäni tosi hitaasti, enkä ees tiiä et miten mun nyt sitte pitäis treenaa, soittelen vaan rumpuja enkä hirveemmin treenaa ku pitäis olla opettaja.. yks kaveri on soittanu vähän päälle kaks vuotta ja on jo ihan saakelin hyvä soittamaan, mua varmaan 3 kertaa parempi vaikka oon soittanu jotai 5 vuotta ainaski, tosin en aktiivisesti koko sen aikaa ;)

Olen nyt noin vuoden soitellu rumpuja ja on kyllä ollut aika jännä huomata miten mielipide omasta rummutuksesta on tässä muuttunut. Eli aluksi olin ihan "huippu" ja nyt mitä enemmän harjoittelee ja kuuntelee musiikkia niin sitä paskemmaksi itsensä tuntee.... Mut on tämä silti nii helevatan hienoo touhuu että ei voi muuta kuin jatkaa sitä harjoittelemista... ja muuttua yhä huonommaksi...

Gene oli aikoinaan Lombardo.
 
Älähän nyt. Lonbardo on valovuosien päässä Genestä :)
 
Siis takana päin