Rummut: rumpukamat ›

Jee

Hommattiin bassorummulle akg;n dynaaminen mikki.(mallia ei muista mutta uutena ovh 2000 mk!!)´
 
Miten tulisi mixata?.onko nyrkkisääntöjä?

Miten diskanttia?, bassoa, midleä,kaikua?
 
Entä mitä vinkkejä rumpujen soundchekkiin(overh,snare)?
 
auttakaa aloittelijaa.
 
Kiitos

Älä miksaa ollenkaan. Viritä basari, kokeile mikille eri paikkoja, lähempänä lyöntikalvoa tulee enempi kiksiä ja kauempana enempi sointia.
 
Jos virittämällä ja mikin oikealla sijoittelulla ei päästä haluttuun lopputulokseen niin hommaa paremmat rummut tai pa:t.
 
Voit tietysti koittaa vähän miksatakkin. Karva yläpäätä mistä löytyy kiksiä, ehkä vähän keskialuetta pois ja vähän lisää alapäätä. Täysin rumpu, soittaja ja pa-kohtaista mikä toimii. Mun korvaan pääsääntöisesti mikseristä tehty basari on soittimen häpäisyä. Eikä siihen tavita tonnien mikkejä.

No ei sitä välttämättä tarvi alkaa mitään uutta PA:ta kuitenkaan hommaamaan. Kyllä eq on ihan hyvä pienta korjausta varten. (Mitään ekstremeä vääntelyä en kyllä itse yleensä tykkää kuunnella) Eq:han on kuitenkin kuin tehty pienelle taajuusmiksaukselle, joka yleensä parantaa erottelevuutta jne.
 
Omat "perus-arvot", mitkä yleensä pätee minun miksauksissa:
Boostataan: 40-60Hz ja 2-5kHz
Leikataan: 250-450Hz
Nämä tietenkin riippuu ihan mikistä, basarista ja sen akustisestakin soundista
 
(Tietenkin joku nyt tulee hifistelemään, miten kaikkien soittimien soudiit pitäisi olla au naturelle, mutta tämä on silti minun mielipide...)

 
Omat "perus-arvot", mitkä yleensä pätee minun miksauksissa:
Boostataan: 40-60Hz ja 2-5kHz
Leikataan: 250-450Hz
Nämä tietenkin riippuu ihan mikistä, basarista ja sen akustisestakin soundista

 
Jep, nää on hyvät basarin taajuudet. Elikkä hommaat mikin, joka korostaa/leikkaa näitä taajuuksia.
Itselläni on Shure PG52 ja toimii.

Jep, nää on hyvät basarin taajuudet. Elikkä hommaat mikin, joka korostaa/leikkaa näitä taajuuksia.
Itselläni on Shure PG52 ja toimii.
 
PG52, Beta52, Senkun MD421, AKG:n D550, D112... Vaihtoehtoja on.
 
Sen verran tuli mieleen, että noissa overhead-meinigeissä on yleensä ihan turha lisätä mitään. Leikkaa sieltä pois niitä asioita, mitä et halua sieltä tulevan. Eli jos teet overeilla ihan peltimikkipohjalta leikkaa sieltä botnea ja alamiddleä vähän pois, niin sieltä ei tuu koko settiä.
 
Vastaavasti, jos haluat overeilla tomeja, tee overhead-soundi tomien mukaan. Pelleistä tulee sillon vähän enemmän "mellow"
 
Usein riittää se, että leikkaa vähän 4kHz:ä pois. Se on jostain syystä semmoinen äärimmäisen ärsyttävä taajuus peltipuolella ts. "paikat irtoo hampaista" -taajuus.
 
Eli rok rok:
Sanotaan nyt näin, että lähtökohtana on se, että viimeiseksi tehdään eq:lla jotain. Ekaksi pitäs valita oikea mikki oikeaan käyttötarkoitukseen, hakea mikin paikkaa ja vasta sitten tehdä korjauksia. aj kun korjataan, niin silloin vain korjataan, ei luoda uutta maailmaa väkisin.
 
Joskus joutuu sitten siihen, että soundi lavalla ei ole tarkoituksenmukainn soittajan itsensäkään mielestä ja siihen toivotaan parannuksia. Tällöin on vapaat kädet alkaa vääntämään asiaa johonkin suuntaan, mieluiten haluttuun. :D
 
Tämä seuraava on vähän niinkuin sitä, kun bändi haluaa kuuostaa isolta ja raskaalta ja rankalta ja ei oikein tiedä, että miten se tapahtuu.
 
Ite teen silleen, että bassariin toi edellä mainittu säätö(plus yläkertaa lisää siitä hi-nappulasta) ja tomeihin aika samanhenkinen meininki. Lattiatomi saa olla aika identtinen basssarin kanssa, pikkutomeihin ei samaa bassorytkettä ees saa. Mä tykkään rummuissa sellaisesta lätsähdyssoundista, myös tomeissa. Se on aika rajua soundia. Raakaa, mutta tehokasta.
 
Snaresta voi leikata pois tuolta 200-500 Hz:n alueelta(mikki SM57), siitä tulee vähän kiinteempi sillon, vähän kuin basarista kun sieltä leikkaa tuota alamiddleä veks. Usein tulee laitettua snareen 100Hz:n leikkuri, ettei sieltä tuu basarin botne läpi. Sitten vähän yläpäästä pois, jostain 5-12 kHz:n alueelta(taas tämä paikat irtoo hampaista -ilmiö). Mä jätän siihen yleensä jotain samaa kuin bassarissa, se nivoo kompin yhteen.
 
Rummuissa toimii jotenkin se sellainen "hymy"-eq, eli siellä on reilusti botnea bassarissa ja tomeissa ja naksahdukset yläpäässä ja ihan ylin sihahdus on jarrutettu vähän matalammaksu suhahdukseksi, muttei välillä hirveesti mitään. Eli keskiäänipuolta leikellään. Vähän niinkun Metallican musta levy. :)
 
Tästä on apua sitten kun siihen laitetaan kaks kappaletta keskiäänihonottavaa isoa särökitaraa ja todella botneinen basso, jossa on samaa eq-meininkiä kuin rummuissa. Sillon rummut ja basso on oma juttunsa ja kitarat pääsee omaan väliin siihen sihinän ja botnen keskelle. Sitten kun vähän panoroi kitaroita ja leikkaa niistä laulun tiellä olevia taajuuksia pois, niin ollaan aika lähellä. Laulu pitää kumminkin yrittää pitää kohtuu luonnollisena. Vaikka väkisin. :)
 
Lopuksi maustan sopan mieluusti erittäin isolla tilalla, joka ei kumminkaan ole hirveän pitkäsointinen. Setti kuulostaa silloin isolta, muttei mene mössöksi, koska kaiku on lyhyt. Sama, jos rummut nauhoitetaan erittäin soivassa tilassa (rappukäytävä tai vast.) ja geitataan rajusti. Tila on iskussa, muttei tuhahda sielä iskujen välissä. Kokeilin rajusti geitattua kaikua yhdellä tylyäkin tylymmällä heviorkesterilla ja se toimi mukavasti. Tila vaan ei ollut kovin kiitollinen tälläiseen toimintaan. Paikassa on jo legendaksi muodostunut 125Hz:n piikki ja yläkerta on yhtä hälinää kummallisten betonisten rakennelmien vuoksi. Yäk.
 
Kaiku kannattaa palauttaa tiskissä kunnolliseen kanavaan/kanaviin, jossa on korjaimet. Kun usein niin korkeaksi suhinaksi presetissä väännetty kaiku vedetään eq:n läpi ja muutetaan vähän matalammaksi se alkaa yllättäen erottua mixissä. Tämän voi tietysti tehdä jo efektissä itsessään. TC:n peleissä on loistavat mahdollisuudet kaikkeen edellämainittuun.
 

 
Nää on oikeasti niin tapauskohtaisia juttuja. Toi toimii joillekin, joillekin ei mitenkään. Välillä tulee vastaan bändejä, joille ei tarvi tehdä yhtään mitään. Siihn kun kaikki osais myös pyrkiä. Sen kun laittaa gainit kohdalleen ja se on siinä.
Joskus on sitten näitä, ettei tiedä mistä aloitaisi tekemisen kun kaikki on ihan levällään. Sillon on usein paras kääriä hiat, kaivaa taskusta rööki ja kuunnella pari biisiä. Siinä tulee ideoita jos on tullakseen. Jos ei tule, niin sitten voi aina laittaa ne hiat takasin pitkäksi. :D
 
Jazzia miksataan sitten ihan eri meiningillä. Sielä basari ei saa naksahtaa Panteratyyliin. :)
 
Ja kaikki tavallaan.

PG52, Beta52, Senkun MD421, AKG:n D550, D112... Vaihtoehtoja on.
 
Sen verran tuli mieleen, että noissa overhead-meinigeissä on yleensä ihan turha lisätä mitään. Leikkaa sieltä pois niitä asioita, mitä et halua sieltä tulevan. Eli jos teet overeilla ihan peltimikkipohjalta leikkaa sieltä botnea ja alamiddleä vähän pois, niin sieltä ei tuu koko settiä.
 
Vastaavasti, jos haluat overeilla tomeja, tee overhead-soundi tomien mukaan. Pelleistä tulee sillon vähän enemmän "mellow"
 
Usein riittää se, että leikkaa vähän 4kHz:ä pois. Se on jostain syystä semmoinen äärimmäisen ärsyttävä taajuus peltipuolella ts. "paikat irtoo hampaista" -taajuus.
 
Eli rok rok:
Sanotaan nyt näin, että lähtökohtana on se, että viimeiseksi tehdään eq:lla jotain. Ekaksi pitäs valita oikea mikki oikeaan käyttötarkoitukseen, hakea mikin paikkaa ja vasta sitten tehdä korjauksia. aj kun korjataan, niin silloin vain korjataan, ei luoda uutta maailmaa väkisin.
 
Joskus joutuu sitten siihen, että soundi lavalla ei ole tarkoituksenmukainn soittajan itsensäkään mielestä ja siihen toivotaan parannuksia. Tällöin on vapaat kädet alkaa vääntämään asiaa johonkin suuntaan, mieluiten haluttuun. :D
 
Tämä seuraava on vähän niinkuin sitä, kun bändi haluaa kuuostaa isolta ja raskaalta ja rankalta ja ei oikein tiedä, että miten se tapahtuu.
 
Ite teen silleen, että bassariin toi edellä mainittu säätö(plus yläkertaa lisää siitä hi-nappulasta) ja tomeihin aika samanhenkinen meininki. Lattiatomi saa olla aika identtinen basssarin kanssa, pikkutomeihin ei samaa bassorytkettä ees saa. Mä tykkään rummuissa sellaisesta lätsähdyssoundista, myös tomeissa. Se on aika rajua soundia. Raakaa, mutta tehokasta.
 
Snaresta voi leikata pois tuolta 200-500 Hz:n alueelta(mikki SM57), siitä tulee vähän kiinteempi sillon, vähän kuin basarista kun sieltä leikkaa tuota alamiddleä veks. Usein tulee laitettua snareen 100Hz:n leikkuri, ettei sieltä tuu basarin botne läpi. Sitten vähän yläpäästä pois, jostain 5-12 kHz:n alueelta(taas tämä paikat irtoo hampaista -ilmiö). Mä jätän siihen yleensä jotain samaa kuin bassarissa, se nivoo kompin yhteen.
 
Rummuissa toimii jotenkin se sellainen "hymy"-eq, eli siellä on reilusti botnea bassarissa ja tomeissa ja naksahdukset yläpäässä ja ihan ylin sihahdus on jarrutettu vähän matalammaksu suhahdukseksi, muttei välillä hirveesti mitään. Eli keskiäänipuolta leikellään. Vähän niinkun Metallican musta levy. :)
 
Tästä on apua sitten kun siihen laitetaan kaks kappaletta keskiäänihonottavaa isoa särökitaraa ja todella botneinen basso, jossa on samaa eq-meininkiä kuin rummuissa. Sillon rummut ja basso on oma juttunsa ja kitarat pääsee omaan väliin siihen sihinän ja botnen keskelle. Sitten kun vähän panoroi kitaroita ja leikkaa niistä laulun tiellä olevia taajuuksia pois, niin ollaan aika lähellä. Laulu pitää kumminkin yrittää pitää kohtuu luonnollisena. Vaikka väkisin. :)
 
Lopuksi maustan sopan mieluusti erittäin isolla tilalla, joka ei kumminkaan ole hirveän pitkäsointinen. Setti kuulostaa silloin isolta, muttei mene mössöksi, koska kaiku on lyhyt. Sama, jos rummut nauhoitetaan erittäin soivassa tilassa (rappukäytävä tai vast.) ja geitataan rajusti. Tila on iskussa, muttei tuhahda sielä iskujen välissä. Kokeilin rajusti geitattua kaikua yhdellä tylyäkin tylymmällä heviorkesterilla ja se toimi mukavasti. Tila vaan ei ollut kovin kiitollinen tälläiseen toimintaan. Paikassa on jo legendaksi muodostunut 125Hz:n piikki ja yläkerta on yhtä hälinää kummallisten betonisten rakennelmien vuoksi. Yäk.
 
Kaiku kannattaa palauttaa tiskissä kunnolliseen kanavaan/kanaviin, jossa on korjaimet. Kun usein niin korkeaksi suhinaksi presetissä väännetty kaiku vedetään eq:n läpi ja muutetaan vähän matalammaksi se alkaa yllättäen erottua mixissä. Tämän voi tietysti tehdä jo efektissä itsessään. TC:n peleissä on loistavat mahdollisuudet kaikkeen edellämainittuun.
 

 
Nää on oikeasti niin tapauskohtaisia juttuja. Toi toimii joillekin, joillekin ei mitenkään. Välillä tulee vastaan bändejä, joille ei tarvi tehdä yhtään mitään. Siihn kun kaikki osais myös pyrkiä. Sen kun laittaa gainit kohdalleen ja se on siinä.
Joskus on sitten näitä, ettei tiedä mistä aloitaisi tekemisen kun kaikki on ihan levällään. Sillon on usein paras kääriä hiat, kaivaa taskusta rööki ja kuunnella pari biisiä. Siinä tulee ideoita jos on tullakseen. Jos ei tule, niin sitten voi aina laittaa ne hiat takasin pitkäksi. :D
 
Jazzia miksataan sitten ihan eri meiningillä. Sielä basari ei saa naksahtaa Panteratyyliin. :)
 
Ja kaikki tavallaan.
 
Voi jufenauta kuinka simppeliä.
Ja ei kun mikittämään.

Onko tuo Thomannilla oleva T.Bone BD300 basarimikki mistään kotoisin? Vähän epäilyttää...
 
Tarkoitus olisi kyllä vaan ihan treenikämppäkäyttöön se laittaa, eli HiFiä ei tällä kertaa olla edes hakemassa. Mutta haluaisin siis tietää että onko se ihan susi.
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-141187.html

Onko tuo Thomannilla oleva T.Bone BD300 basarimikki mistään kotoisin? Vähän epäilyttää...
 
Tarkoitus olisi kyllä vaan ihan treenikämppäkäyttöön se laittaa, eli HiFiä ei tällä kertaa olla edes hakemassa. Mutta haluaisin siis tietää että onko se ihan susi.
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-141187.html
Sanoisin että säästähän vähän rahaa lisää ja osta joku muu mikki (Shure,akg,senkku....)

kyllä basarin tommosella thomannin mikillä saa varmasti hyvin nauhalle. saattaa ehkä joutua EQta käyttämään. tärkeintä että tuntee mikin mitä on käyttämässä.

kyllä basarin tommosella thomannin mikillä saa varmasti hyvin nauhalle. saattaa ehkä joutua EQta käyttämään. tärkeintä että tuntee mikin mitä on käyttämässä.
 
Ei vaan tarkoitus oli pelkkään treenikämpällä soitteluun käyttää tuota. Elikkäs silloin kun treenataan biisejä niin käytän tuota, keikalla ja studiossa sitten ihan kunnon laitteet. Eiköhän tuo siihen käyttöön sovellu ihan passelisti.

Ei vaan tarkoitus oli pelkkään treenikämpällä soitteluun käyttää tuota. Elikkäs silloin kun treenataan biisejä niin käytän tuota, keikalla ja studiossa sitten ihan kunnon laitteet. Eiköhän tuo siihen käyttöön sovellu ihan passelisti.
 
Kannattaisi vilkaista heti mikin sisään jos ostaa sen,kun noissa on ollut vähän johdot sekaisin.Ehdottaisin silti jotain muuta mikkiä ihan säästö syistä.

no jooh... voithan viedä vaikka laulajalta mikin siellä treeniksellä :) khllä se bassari tulee treenikelposesti mikillä kuin mikillä. Esim. vaikka shure 58 tyyppinen mikki viistoon kulmaan basariin nähden (reunalle jos haluaa hyvän kolahduksen, keskellä enemmän attackkia riippuen tietysti myös bassarista) ja diskatit klo kolmeen ja bassot klo kolmeen, riippuen myös muista vehkeistä mitä on käytössä. eli kannattaa kuunnella että mitä tarvitaan.

Joo tuo 58 toimii ihan hyvin sellasessa reenikäytössä. Minä kerran kokeilin ja kuulosti ihmeen hyvältä.

Jees, Shureja löytyy kaksikin kappaletta joten taidanpa realisoida toisen omaan käyttööni, *kjäh kjäh* ;)
 
Niinhän se taitaa olla että mitä sitä turhaan paskaa ostamaan.

Ite tykkään että se läjähys tulee mukaan kunnolla basarin soundiin. Sillon voi vielä mikittää myös lyöntikalvon nuijan iskukohdan. Ainut huono puoli on että se ottaa melko herkästi sen pedaalin kitinät yms mukaan.

Ite tykkään että se läjähys tulee mukaan kunnolla basarin soundiin. Sillon voi vielä mikittää myös lyöntikalvon nuijan iskukohdan. Ainut huono puoli on että se ottaa melko herkästi sen pedaalin kitinät yms mukaan.
 
Kyllä Beta52:sella rummun sisällä saa sitä lätkettä ihan riittämiin. :)
 
Studiossa on ihan perusteltua mikittää basari sekä ulkopuolelta, että sieltä sisältä. Ulkomikiksi käy joku isokalvoinen konkkakin. Pitää vaan muistaa peitellä se kunnon matolla tms, ettei sieltä tuu pellit läpi kovempaa kuin basari itse... :)