Rummut: rumpukamat ›

Eli lyhyesti..missä asennossa soitatte?
 
Itse pidän penkkiä mahdollisimman alhaalla, samoin koko rumpusettiä, selkä suorana, polvet ylempänä kuin reidet..
jalat mahdollisimman luontevasti ja v asennossa.
 
Mielestäni olen saavuttanut tuolla erittäin hyvän kontrollin ja samalla todella rennon fiiliksen.
 
Mielipiteitä hyvästä soittoasennosta kaivataan??
 
niin..Trilok Gurtu vääntää settiänsä lattianrajasta todella kovalla groovella!!

Minä soitan kanssa kohtalaisen alhaalla.
 
Kun hommasin tuon uuden penkin, niin täytyi sekin säätää niin alhaalle kuin sai, eikä sekään täysin riittänyt. Täytyypä nyt totutella hieman korkeammalla soittamaan. :)

Penkki ihan alhaalla, samoten rummut ja pellit. Polvissa ~90 asteen kulma.

Polvet noin ysikympissä ja pyrin soittamaan selkä suorana, ei vaan aina onnistu, kun innostuu surkealla jalkatekniikalla poljeskelemaan tuplapedaaleita liian nopealla tempolla.

Polvet noin 92-96 asteen kulmassa, virppa lantion tasolla kuten myös lattiatomit. Etu tomi on vähän virppaa ylempänä. Että näin.
 
Edit: Meni asteet ketuiksi. :P

Polvikulma 90-astetta. Alempana istuessa joutuu reisilihaksilla enemmän nostelemaan jalkaa, eli nopeus kärsii ja painopiste siirtyy takse. Tomikulmatkin muuttuvat trio einareiksi, mikäli haluaa käsiä sen kummemmin nostelematta yltää tomeihin. Mummon ompelupalli on huono jakkara, vaikka Twist Twist Erkinharju sellaista joskus käyttikin....

Polvet noin 92-96 asteen kulmassa, virppa lantion tasolla kuten myös lattiatomit. Etu tomi on vähän virppaa ylempänä. Että näin.
 
Edit: Meni asteet ketuiksi. :P
 
Sama.

Ikuinen toisinajattelija, näköjään...
 
Tykkään istua penkin reunalla, aika korkealla. Polvikulma on lähempänä 80 kuin 90 astetta. Eikä tunnu yhtään luonnottomalta, kun soitan kantapäät maassa. Siitä korkeammalta yltääkin paremmin, ja tulee pidettyä selkä automaattisesti suorana.
 
Tomit ja pellit pitäisin mielelläni hieman matalammalla, mutta se ei ennen parempaa settiä onnistu. Basari ottaa vastaan. Tomien ja peltien välistä on myös kiva nähdä eteenpäin. Kamat on kuitenkin niin, ettei tarvitse kurotella.
 
Virveli on sentään 'normiasennossa', ihan vähän kallistettuna ja hieman reisien yläpuolella - niin, ettei kyynärpäätä/hartiaa tarvitse nostaa.
 
Erkinharjutyylikin on kokeiltu. Matalalla ja taaksepäin nojaten menee tuplat hirmukyytiä, jos pitää kantapäät maassa. Siitä ei kyllä meinaa sitten yltää mihinkään.

Aluksi soitin aivan sairaan korkealla, mutta sitten piti laskeutua alaspäin kun rupesin opettelemaan heel/toeta tuplilla...
...ja sillä tiellä ollaan...
 
Virveli on reilut 5cm penkkiä korkeammalla ja lattiatomi suunnilleen samalla korkeudella. Pikkutomit vähän virppaa korkeammalla, mukavassa kulmassa ja haikka suunnilleen pikkutomien tasalla... että silleen...

Tykkään istua penkin reunalla, aika korkealla. Polvikulma on lähempänä 80 kuin 90 astetta.
 
Vaiko kenties lähempänä 100 astetta...?

69-asennossa.. ;)

Alussa soittelin setti aika matalalla ja penkki vähän korkeemmalla. Sitten kun vähän paneuduin siihen niin muodostui seuraavanlainen asento. Elikkä penkki sillä korkeudella että kun jalat lepää pedaaleilla ne on hiukan alle 90 astetta, eli silloin kun soitan (kantapäät ylhäällä) ne menee just siihen 90 asteeseen. Ja se n. 87 asteen kulma mahdollistaa sitten sen kantapää alhaalla soittelunkin mukavasti jos sitä tarvii käyttää.
 
Virveli on aseteltu siihen korkeudelle, että voi ihan huoletta soittaa kanttia mukaan samaan aikaan kun soittaa pedaaleita ilman että kädet osuu reisiin. Tomit on siinä sitten luontevasti silleen ettei tarvi venyä mihinkään ihme asentoihin.
 
Istumisasennosta vielä sen verran että penkki on aika takana silleen että voi istua ihan siinä reunalla ja nojautua eteenpäin settiä kohti. Sillä saa aika hyvin paljon voimaa sitten kun tarvii, ja siinä jaksaa istua pitkiäkin aikoja.

Vaiko kenties lähempänä 100 astetta...?
 
No niihä oliki.

Opettajani soittaa melkein seisailtaan. Hänen mukaan on helpompaa soittaa setin päällä kuin sen alla. Itse olen samaa mieltä mutta en osaa kyllä soittaa niin pystyssä kuin hän. Jalat ovat noin 90 asteen kulmassa, ehkä jopa pikkasen yli. Sillä lailla on myös helpompi saada voimaa polkemiseen. On nimittäin helpompaa olla päkiöllä kun penkki on korkeammalla.

Pää alaspäin Tommy Lee- tyyliin kokoajan. :)

Soittajakohaista on. Itse pistin tänään oikein merkille, että oma asentoni on aika reippaasti "yli 90-asteinen", noin polvien osalta. Asento on siis selvästi seisovampi kuin monien mainitsema ihanne -- tyyliin Jack DeJohnette tai Tony Williams. Toisaalta, 12" syvillä tomeilla ja 22" bassarilla ei muuta kai voi odottakaan... mutta ihmeesti se soitto vaan näinkin toimii. Eli kannattaa nyt vähän suhtautua näihin astelukuihin varauksella kuitenkin sitten.

Itselläni on polvet noin 90-asteen kulmassa. Ja virveli sen verran ylempänä, että kanttilyönnit onnistuu kätevästi. Tomit ja symbaalit on lähellä settiä ettei tarvitse kurotella.
 
Kysympä että mikä idea on asetella symbaalit aivan älyttömän korkealle? Jotkut asettelevat (ainakin osan) symbaaleista ihan jumalattoman korkealle, niin että niihin täytyy lähes kurkotella. Jos nyt jostain kuuluisista rumpaleista esimerkki mainitaan niin vaikka Mike Mangini. Hänellä on ne chinat (vai mitkä ovatkin) molemmilla puolilla todella korkealla. Miksi asetella ne niin kauas, kun jos asettelee lähelle niin ei tarvitse siirtää käsiä niin paljoa.

Manginilla on kyllä järjettömän korkealla chinat, mutta on perkeleen tyylikkään näköistä, kun ukko niitä paukuttelee sieltä korkeuksista. Luulisinpa, että tästä syystä ne juuri ovat siellä taivaassa.