Rummut: rumpukamat ›

Joo, en tiedä onko muilla tällaista probleemaa treenatessa
uusia juttuja. Nimittäin, vaikka tiedän kyllä aika tarkalleen
millaista musiikkia itse haluan soittaa tulee opeteltua
kaikenlaista epäoleellistakin. Esim. jos näen jossain ohjeet
johonkin latino-biittiin totean mielessäni, että tämän on
pakko olla yleishyödyllistä, parempi opetella tämä.
 
Vaikka tuskin tulen ikinä sitä missään tarvitsemaan. Soitto
kaverit ehkä heittävät pullolla jos väläytän sellaista reeneissä.
 
Siis kysynkin: kuinka monia eri tyylejä tulee rumpalin hallita
jotta hän voi kutsua itseään rumpaliksi ja olla siitä ylpeä?
Ja mahtavatko muiden instrumenttien harjoittajat arvostaa
rumpalia jonka taidot eivät yllä esim. rock/pop genren ulkopuolisille alueille?

Vähän sama ongelma itellä. Haluais kehittyä mut on semmonen
fiillis että onks tämä just se juttu mikä veis soittotaitoa konkreet-
tisesti eteenpäin. Toisaalta oon kyllä huomannu rokkimeininkiä
soittaessa että niistä muista harjoituksista rupeaa tulemaan sem-
mosia pieniä höysteitä ihan pakostakin, mikä on omasta mielestäni tietty kiva juttu. Ite oon treenannu, (siis aina kun tulee
näitä fiiliksiä) basarijalkatreeniä ja rudimentteja, ei pitäs ainakaan
mennä hukkaan. Kai kaikesta treenistä on hyötyä tulevaisuudessa,
sitä ei vaan vielä huomaa. Mielestäni paras keino on treenata
kaikkea perse ruvella, kyllä se jossain vaiheessa kantaa hedelmää!!

Jos jotain muutakin kuin heavya/metallia haluaa paukuttaa, niin...tietty beat, twist, 16-beat, suffle, trioli, fox, bequin? Eikä tangossa, valssissa, humpassa, polkassa saati jenkassa mitään pahaa ole...
 
Noista kun osaa vielä variaatioita ja käyttää mielikuvitusta, niin avot...tuplaiskut, haitsun auonta, ghostit yms...

Jos soitat rokkibändissä joka elättää sinut niin eipä siinä paljoo ihmeitä tartte reenata (ei tietty pahasta ole) mutta jos esimerkiksi opiskelee musaa konsalla tai amkissa nii kannattaa reenata kaikkee: eri tyylejä etc
 
joo. jef.

Basistin mielipide/toive tähän väliin:
 
On se vain kovin mukavaa, kun rumpalilla on jonkinlainen käsitys mitä kuuluu soittaa yleisimpiin musasuuntauksiin. Eli ainakin kaikki päägenret pitäisi olla hanskassa. Plus tyyleihin sopivia fillejä, variaatioitakin jos vain millään onnistuu, soisi löytyvän. Ainakin sen verran, että muutaman biisin pystyy soittamaan ilman yleisön/bänditovereiden kyllästymistä.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten monipuolisuus on hyvä asia.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten monipuolisuus on hyvä asia.
 
that's it !

Rumpalin olisi hyvä osata kaikkea ja vielä mahdollisimman hyvin.

Jos jotain muutakin kuin heavya/metallia haluaa paukuttaa, niin...tietty beat, twist, 16-beat, suffle, trioli, fox, bequin? Eikä tangossa, valssissa, humpassa, polkassa saati jenkassa mitään pahaa ole...
 
Noista kun osaa vielä variaatioita ja käyttää mielikuvitusta, niin avot...tuplaiskut, haitsun auonta, ghostit yms...
 
OT. Tänään kuuntelin autossa iskelmäradiota, ja tuli mieleen, että esimerkiksi jonkun Finlandersin riveissä on varmaan loppupeleissä vähän hemmetin kovia soittajia.
Musiikki itsessään nyt on juuri sitä, mitä kuunnellaan Toyota Corollassa matkalla K-Citymarketiin viikonloppuostoksille uusissa tuulipuvuissa, mutta niin sisäsiisti ja periaatteessa virheetön soitto on varmaan seurausta siitä, että musikanteilla on hallussa perusasiat ja tyylit. Jos vaikka noissa joissain finlanders- tai reijo taipale-kappaleissa nyt ei mitään uutta soittaja lauluun tuokaan, niin toisaalta ei mikään instrumentti myöskään tee biisille hallaa tai kuulosta mitenkään oudolta.
 
Comments, anyone?
 
(Sitä paitsi, sen "tuulipukukansan" joukosta tuntuvat löytyvän ne kaikkein reiluimmat ja hyväntahtoisimmat ihmiset, että ei se n yt ihan silkka negatiivinen ilmaisu ole.)