Rummut: rumpukamat ›

Heippa hei vaan kaikki rumpalit ja perkku-ukot!
 
Kertokaapa mikä on teidän käsityksenne hyvästä basistista. Eli nyt ei haeta sitä kovinta peukkukingiä tahi muuten kikkeliskokkelisbasistia vaan mielipidettä siitä millaisen soittajan kanssa mieluimmin soittaisit. Tietysti se unelmiesi bändikaveri voi olla noita edellämainittujakin..

Selvän.

- Sellaisen joka ymmärtää mistä biisissä on kysymys.
- Sellaisen joka on mukava ja jolla on jalat maassa.
- Sellaisen joka ymmärtää oman itsensä ja instrumenttinsä merkityksen kokonaisuudessa.
- Sellaisen joka kuuntelee ja reagoi.
- Sellaisen jolla on samanoloinen taimikäsitys kuin itsellä.
 
Usein matkan varrella ne hyvät basistit ovat olleet rauhallisia ja vakaita tyyppejä - älykkäitä ja hyvällä tapaa itsevarmoja. Sellaisia tyyppejä joiden ei tarvitse pitää itsestään numeroa saavuttaakseen muiden kunnioituksen. Vakaa peruspilari jota ei räksyttävät soolokitaristit paljoa hetkauta.

- Sellaisen joka ymmärtää mistä biisissä on kysymys.
- Sellaisen joka on mukava ja jolla on jalat maassa.
- Sellaisen joka ymmärtää oman itsensä ja instrumenttinsä merkityksen kokonaisuudessa.
- Sellaisen jolla on samanoloinen taimikäsitys kuin itsellä.
 
No tässähän ne tuli jo. . :)
 
Rumpalina on tosi tarkkana noista bassottelijoista ja basisteilla on varmasti aivan sama meininki rumpaleista. Joskus sopii yhteen, ja joskus ei sovi millään. Tämmöistäkin on ollut. Silloin istutaan kahvin/tuopin/teen ääreen pohtimaan, ja kyllä se yhteinen sävel sieltä yleensä löytyy.
 
niin, ja basson pitää olla itsevarma. se perustus ja kivijalka ja mitähän mä nyt keksisin.. mä en ole ikinä käsittänyt omaa settiäni/soittoani semmoisena "määrääjänä". mä soitan musiikkia, en jyrää sitä. silloin on hyvä jos on poppoossa se määrätietoinen joka pitää homman kasassa.
 
ja joku tästä varmaan räkyttää että rumpalinhan se taimi pitää pitää..ja variksen marjat, kyllä se taimi pidetään jokaisen soittajan kesken. niin.

Mä en oo oikein koskaan ajatellu basistin olevan bändissä mitenkään erityisasemassa rumpalin näkökulmasta. Se on vain soittaja siinä missä kitaristikin tai mikä tahansa muu. Hyvää soittajaa taas on vähän vaikea määritellä.

Mä en oo oikein koskaan ajatellu basistin olevan bändissä mitenkään erityisasemassa rumpalin näkökulmasta.
 
Soitatko metallia?

Hyvä basisti kuuntelee.

Hyvä basisti ymmärtää soittavansa rytmisoitinta eli taimaa tarkasti rumpalin kanssa.

Oon soittanu jo vuosia mahtavan basistin kanssa.ei mikään tekniikka eikä peukkuguru mutta...
 
-saa omalla perkussiivisellä bassonsoitollaan minutkin soittamaan groovaavammin
-saa omalla jyhkeällä soundillaan musan kuulostamaan paremmalta
-tajuaa jo puolinuottia soitettuani,mihin suuntaan nyt mennään
-soittaa impromusassa ja jammaillessa usein samat jutut unisonona SOPIMATTA spontaanisti (kemiat+sama musiikkimaku ja tyylitaju)
-en tiedä miten kuvailisin mutta:syrjäyttää muut basistit joiden kanssa olen soittanut omalla olemuksellaan,soitollaan ja fiiliksellään.

Mä en oo oikein koskaan ajatellu basistin olevan bändissä mitenkään erityisasemassa rumpalin näkökulmasta.
 
...Tähän Kari ja karvattomat tahtoo todeta, että itse olette puhkikuluneita, ja eikä svengaa teilläkään...
 
Sori, oli pakko. Ei pahalla. Itse asiassa aika moni arvostettu rumpali seuraa kitaristia enemmän kuin basistia. Mitch Mitchell vaikka esimerkkinä.
 
Hyvä basisti on jo tuossa edellä määritelty. Mutta kerran vielä:
 
-kuuntelee ja reagoi kuulemaansa
-on itsevarma
-keksii kuviota eikä soita pelkkää rokkikasia all night long - mutta vetää toki sitäkin hienosti tarpeen tullen
-on samalla taajuudella eli aavistaa fillinpaikat yms.
-uskaltaa sooloilla, jos biisi sitä vaatii
-osaa säätää soundin kohdalleen
 
--
 
henk. koht. lisäyksiä:
 
-ei peukuta juuri lainkaan
-ei käytä kahvipöytäbassoa ja liian lyhyttä hihnaa
-käyttää toisinaan säröä ja muitakin efektejä
-Rickenbackerin Lemmybasso plussaa

-ei käytä kahvipöytäbassoa ja liian lyhyttä hihnaa

Mikä on kahvipöytäbasso? :D

Usein matkan varrella ne hyvät basistit ovat olleet rauhallisia ja vakaita tyyppejä - älykkäitä ja hyvällä tapaa itsevarmoja. Sellaisia tyyppejä joiden ei tarvitse pitää itsestään numeroa saavuttaakseen muiden kunnioituksen. Vakaa peruspilari jota ei räksyttävät soolokitaristit paljoa hetkauta.
 
Tuon minä allekirjoitan täysin. Meikäläisen on jotenkin pirun vaikea suhtautua basisteihin, jotka eivät käyttäydy lainkaan basistimaisesti, vaan mesoavat, huutavat ja hötkyilevät täysin järjenvastaisella tavalla.

-Ei korosta omaa soittoaan, vaan
-pyrkii rumpalia tarkkaillen luomaan mukavan kuuloisen rytmipohjan musalle
-osaa tehdä kivan kuuloisia kuvioita pohjalle, mutta tarvittaessa
-soittaa pelkkiä nelosia/kaseja tai pelkästään samaa kuin rumpalin basari, tämä kuulostaa joissain biiseissä hyvälle
-pistää räiskyviä juttuja välillä, mutta vain, jos biisiin se sopii. Ei periaatteella "katsokaa mitä osaan"
-hyvä taimi

Soitatko metallia?
 
Soitan joskus.
 
...Tähän Kari ja karvattomat tahtoo todeta, että itse olette puhkikuluneita, ja eikä svengaa teilläkään...
 
Sori, oli pakko. Ei pahalla. Itse asiassa aika moni arvostettu rumpali seuraa kitaristia enemmän kuin basistia. Mitch Mitchell vaikka esimerkkinä.
 
Mun mielestä vaan kaikkien soittajien on soitettava hyvin yhteen. Vaikka olisi näennäisesti tärkeämpää että rummut ja basso luovat hyvän pohjan(vastustan kyllä sitäkin ajatusta että rummut ja basso ovat vain "taustaa"), ei se silti mitään pelasta jos kitaristi soittaa miten ja mitä sattuu.

Itse asiassa aika moni arvostettu rumpali seuraa kitaristia enemmän kuin basistia. Mitch Mitchell vaikka esimerkkinä.
 
Joo näinpä, mutta naulalla päähän sitä joka soittaa kokoajan niin ainoastaan sen takia kun joku toinenkin soittaa. Mä soitan juuri niin kuin biisi vaatii, jos on Primus-tyylistä koohkausta niin sitten seurataan bassoa, jos mennään Kingston Wall - tyyppiseen iloitteluun, niin päästetään irti kitaran kanssa, ja sitten joskus soitetaan 7:n kepeillä humppaa ja ollaan takarivissä.

Jotenkin tuntuu, että täällä on taas unohtunut TANSSIMUSA kokonaan...eli siis haetaan vain näitä basisteja, jotka täppää niin maan pirkuleesti.
 
Hyvää basistia on vaikea määrittää...se vaan löytyy...ja on...

Joo näinpä, mutta naulalla päähän sitä joka soittaa kokoajan niin ainoastaan sen takia kun joku toinenkin soittaa. Mä soitan juuri niin kuin biisi vaatii, jos on Primus-tyylistä koohkausta niin sitten seurataan bassoa, jos mennään Kingston Wall - tyyppiseen iloitteluun, niin päästetään irti kitaran kanssa, ja sitten joskus soitetaan 7:n kepeillä humppaa ja ollaan takarivissä.
 
Juuri näin. Olisi pitänyt sanoa tarkemmin.
 
--
 
Kahvipöytäbasso näyttää kahvipöydältä, eli siltä, joka on sohvakaluston keskellä. Usein jotain arvokkaan näköistä puuta, natural-värityksellä. Hienon vaikutelman kruunaavat kullatut osat, mutta niistä huolimatta kaikkein halvimmat mustat muoviset potikannupit.
 
Muoto on perusfenderin, mutta customoitu näytämään 'hienolta'. Tarkoittaa yleensä sitä, että soitin on yksinkertaisesti tasapainottoman näköinen - liian pitkiä ja ohuita sarvia, pyöristyksiä väärissä kohdissa, kummallisia otelautakuvioita, ym. Vähän sama juttu, kuin että joku olisi ostanut kalliit puut, ihan itse piirtänyt muodot kopioimalla sateeseen jäänyttä savimallia, valmistanut tuotteen puukäsitöissä ja hankkinut osat Bebekistä.
 
Vielä pari vuotta sitten kaikki customfirmat väänsivät tällaisia. No support.
 
Kaikella kunnioituksella kahvipöytäbasisteja kohtaan.

Kahvipöytäbassokerho?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=35&t=74728&o=0&co=0

Soitan joskus.
 

 
Mun mielestä vaan kaikkien soittajien on soitettava hyvin yhteen. Vaikka olisi näennäisesti tärkeämpää että rummut ja basso luovat hyvän pohjan(vastustan kyllä sitäkin ajatusta että rummut ja basso ovat vain "taustaa"), ei se silti mitään pelasta jos kitaristi soittaa miten ja mitä sattuu.
 
hyvät pohjat (rumpali ja basisti) saa kuitenkin aikaan sen, että musiikki kuulostaa yleisön mielestä todella hyvältä ja treenatulta.
silloin ei ole niin oleellista konkreettinen kitaristin taso (tietyissä rajoissa), mutta laitetaanpas asia toisinpäin: bändissä heikko basisti ja hyvä kitaristi. kyseinen kombinaatio on paljon vaikeampi saada kuulostamaan "groovilta" kuin ensimmäinen.
 
on se kyllä totta että bändihän on kokonaisuus. se on niin hyvä kuin on sen heikoin lenkki. enemmän rytmipuolelle kallistuvat instrumentit ovat vain etualalla silloin, kuin sattuu virheitä. kitaristin soolossa tuleva virhe on helppo paikata ja jopa jäädä kuulematta, mutta mojova taimiheitto basistilta ei jää keltään kuulematta, ja tippuu pohja heti koko hommasta.

on se kyllä totta että bändihän on kokonaisuus. se on niin hyvä kuin on sen heikoin lenkki. enemmän rytmipuolelle kallistuvat instrumentit ovat vain etualalla silloin, kuin sattuu virheitä. kitaristin soolossa tuleva virhe on helppo paikata ja jopa jäädä kuulematta, mutta mojova taimiheitto basistilta ei jää keltään kuulematta, ja tippuu pohja heti koko hommasta.
 
Mä oon kyllä eri mieltä. Sitä kitarasooloa nyt kaikki "turakaiset" kuuntelee eikä ne nyt mihin bassoon kiinnitä huomiota.