Rummut: rumpukamat ›

Tästä miehestä ei täällä ole näköjään paljolti puhetta ollut. Mitäs ihmiset on mieltä? Minun soittoon vaikuttanut ainaki melkolailla paljon. Mahtava soittaja ja tunnetaan myös legendaarisen härskistä virvelisoundistaan.

soittaa näin: hrrr ptump hrrrrrrrrrrrr hrrr ta

Kova rumpali vaikka ei mitenkään kovin monipuolinen tyyliltään. Kaikki Crimsonit Brufordilla on parhautta.

King Crimsonin kasarituotannossa toimii mun mielestä hyvin. Yesissäkin potkii, mutta paikoittaista epätarkkuuta (no, menköön kokeilunhalun piikkiin, ikääkin taisi olla joku 18...). Hauskoja komppeja sillä yhdellä Earthworksin levyllä minkä olen kuullut, mutta ei vaikuttanut suoranaisena jazz-rumpalina. Mielestäni silti monipuolisempi kuin legioona nykystudio"jokapaikan höyliä" (lue: mutkat suoriksi-paukuttajia, joiden touhuista ei kukaan voisi pelästyä).

Joku muukin on nähnyt varmaan sen videon "Super Drumming", jostain 80-luvun jälkipuoliskolta (mitä helvettiä Ian Paicelle on oikein tapahtunut siinä reilussa kymmenessä vuodessa välillä 70-luku - 80-luku? Super Drummingilla se soittelee aika revähtäneen oloisesti sellainen hawaii-paita päällä, joka olisi jopa minun paitanani tavallista rumempi näky).
 
Noh, siinä Bill soittelee sen ajan uutukaisilla, eli MIDI rumpusetillä. Liekkö vika rummuissa ja/tai soittajassa mutta se on aika hirveää meininkiä. Toki MIDI on aina MIDI mutta miksi se silloinkaan vetosi keneenkään?

Tsekatkaa Brufordin Gradually Going Tornado vuodelta 1980. Silloin jo diggasin levystä ja nytkin sitä kelpaa kuunnella. Bassossa uskomaton Jeff Berlin...

Kova rumpali vaikka ei mitenkään kovin monipuolinen tyyliltään.
 
Tämä on kyllä totta ja sinänsä kummalista. Brufordilla on tosiaan melko, uskaltaisinko jopa sanoa että rajoittunut soittotyyli. Todella tunnistettavia "likkejä". Kuunneltuani Crimsonia jo vuosikaudet tutustuin ensimmäistä kertaa Earthworks-yhtyeeseen, näin orkesterin livenä Keitelejazzeilla Äänekoskella, olisko ollut joskus 1999. Tein huvittavan havainnon että paljon tuttuja juttuja Crimson-soitannasta oli kuultavissa, mutta tyystin erilaisessa musiikissa. Mutta silti jotenkin Brufordin kuuleminen on aina yhtä hunajaa korville.
 
Tuli muuten sieltä Keitejazzeilta hauska juttu mieleen. Minäkin paikalle pyrähdin pelkästään Brufordin Crimson-taustan takia. Toki tiesin että kyseessä on akustista jazzia eikä mitään raskasta progemeteliä. Paikalla oli nähtävästi myös muita henkilöitä samasta syystä. Joku vanhempi, n 40v. mies istahti viereen humaltuneena ja tokaisi, "Kohta kuullaan jotain agressiivista. Pakkohan sen on olla agressiivista kun Bruford on rummuissa perkele!!". Meni miehellä kyllä arvailut aika metsään. Toki musiikki paikoin oli intensiivistä ja tiukkaa kuin mikä, mutta en nyt sanoisi agressiivista. Toivottavasti ei mies pettynyt pahasti. Hyvä keikka oli kyllä, tosin biisit sillon mulle vielä täysin tuntemattomia. Ostin paikan päältä sitten levyn matkaan.

Loistava rumpali mun mielestä. Vaikka ehkä teknisesti ei mikään mikemangini, ni on todella omaperäinen tyyli, jonka huomaa selkeesti. Diggaan helvetisti just siitä virvelistä, soundista ja sen virvelin soitosta. Varsinkin Bruford ja Levin- duossa jotenkin helvetin hyvän kuulosta. Tykkään.

Jep, Bruford on tyylikäs soittaja.