Rummut: rumpukamat ›

Rupes kiinnostamaan että miten teidän muiden musiikkimaku on muuttunut vuosien saatossa?
 
Vai onko muuttunut?
 
Itsellä kaikki alkoi (22v soittanu,nyt oon 34v) rockilla (esim.hurriganes) siirtyen siitä nopeasti raskaampaan musiikkiin (esim.iron maiden),tämä kausi jatkui joitakin vuosia,siitä siirryttiin
taas "eteenpäin" ,toto nimittäin kolahti ja kovaa,jossain vaiheessa huomasin kuuntelevani mielelläni jopa chick coreaa ja sitä kautta avautui eteeni koko fuusion laaja maailma.
 
Nykyään mielentilasta riippuen saatan tunkea cd-soittimeen mitä tahansa näistä todella erityyppisista musiikkityyleistä,klassinen puoli vaan ei oikeen vielä iske..hymiö
 
"älä koskaan sano ei koskaan"

Ootko varma että tää kuuluu rumpupalstalle?

hmm...hyvä kysymys että kuuluuko rumpupalstalle?
 
ehkä kuuluu koska soitan itsekkin rumpuja ja vain rumpaleiden mielipide kiinnostaa (tässä asiassa) ei esim basistien tai kitaristien
 
onko hyvä perustelu?

Mitä ihmeen väliä? Nyt tämä on täällä ja asiasta kiinnostuneet vastatkoot. Ne, keitä ei kiinnosta, jättäkööt vastaamatta ja toivokoot tämän threadin nopeasti tippumista.
 
Sitten asiaan. On se musiikkimaku jonkin verran tässä pienessä hetkessä muuttunut. Ehkä aluksi hieman liian rajoittunut, tyyliin, että vain rokki ja hevi on oikea, mutta nykyään maistuu kevyemmätkin musiikkisuuntaukset.

Mitä ihmeen väliä? Nyt tämä on täällä ja asiasta kiinnostuneet vastatkoot. Ne, keitä ei kiinnosta, jättäkööt vastaamatta ja toivokoot tämän threadin nopeasti tippumista.
 
Sitten asiaan. On se musiikkimaku jonkin verran tässä pienessä hetkessä muuttunut. Ehkä aluksi hieman liian rajoittunut, tyyliin, että vain rokki ja hevi on oikea, mutta nykyään maistuu kevyemmätkin musiikkisuuntaukset.
 
Allekirjoitan äskeisen.

Aiemmin oli tilanne sellainen että tuota raskaampaa osastoa tuli kuunneltua eikä juuri muu edes kiinnostanut. Nykyään yritän kuitenkin olla huomattavasti avarakatseisempi ja haistella uusia tuulia.

nooh karkeesti sanottuna 70-luvun kikkailusta on siirrytty pikkuhiljaa 80-luvun hardrock osastoon.
 
edit: niin ja siis sillon kun rekisteröidyin tänne m.nettiin niin muuta ei kuunneltu/soitettu kun bluesia... ja nickiähän ei jaksa vaihtaa :D

Todella paljon on muuttunut.
 
Joskus 11-12 vuotiaana Metallica oli ainoa oikea. Kaikki muu oli sontaa. 12 vuotiaana Kallion Ilpo alkoi opettaa ja sitä kautta sitten tuli kiinnostus jazz puoleen. Pikku hiljaa sitten maku laajentunut sekä raskaampaan että kevyempään suuntaan. Viimeisen vuoden aikana on mieli avautunut myös tuonne R&B ja Reggaen suuntaan. Kesän jazzeilla koettu Redraman keikka avasi suunnan myös räpille (aika vähäsessä määrin tosin).
 
Tällä hetkellä kuuntelen kyllä lähes kaikkea. Samalla MDllä saattaa olla sekä Sibeliusta että Cradle of Filthiä, tai Outkastia ja Poncho Sanchezia. Tuo ruotsalainen humppa ei vielä oikein kolahda.
 
Myönnän jopa ladanneeni Antti Tuiskun levyn netistä ja todenneeni piittien olevan melko maukkaita, vaikka ne onkin pöllitty Justin Timberlakelta (jolla myös on muuten ihan ok matskua).

Mulla ainakin tuo musamaku etenee hirveän kausiluontoisesti. Mutta ekat jutut mistä aloin joskus pentuna diggailla oli mm. the Kinks, Roy Orbison, eput ja Clapton. No, nämä oli semmosia mitä isä silloin kuunteli, mutta eka ihan oma juttu oli sitten yllätys, yllätys: Nirvana!
Siitä sitten aukes ovet tuonne punkinkin ihmeelliseen maailmaan kun samalla taas rage against the machine ja beastie boys saivat kiinnostumaan räpistä. Ylä-asteelle mentäessä tuli sitten tämä 60-70 luvun rokki ja hevi osasto. No aikansa kutakin, tämän jälkeen elämässä koitti pitkä jakso, jolloin diggailin vaan jazzia (tosin fuusiorunttaukseen en tutustunut silloinkaan, jos Allan Holdsworthia ei oteta lukuun!). Nykyisin tulee oikeastaan kuunneltua kaikkea edellä mainittua ja musamaku sen kuin laajenee. Viimeisimpiä vähän isompia juttuja ovat olleet mm. Joy division, Kauko Röyhkä, Sonic Youth, Pearl Jam, Eino Juhani Rautavaara, murmurecordings/ceebrolistics ja vaikkapa cannibal corpse...

No ala-asteella tuli kuunneltua sen ajan "muoti-ilmiöitä" kuten Bomfunk MC`s:iä ja Scooteria... Yläasteella vähän mitä sattuu, silloin ei oikeastaan ollut mitään erityisiä suosikkibändejä. Lukion alkaessa aloin kiinnotua rokista ja hevistä ja sillä tiellä ollaan... :)
 
EDIT: Eikun yläasteella mä kuuntelin mm. Offspringiä ja Rammsteinia.
 
Mitä ihmeen väliä? Nyt tämä on täällä ja asiasta kiinnostuneet vastatkoot. Ne, keitä ei kiinnosta, jättäkööt vastaamatta ja toivokoot tämän threadin nopeasti tippumista.
 
En mä nyt tolla sitä tarkottanutkaan.

No ala-asteella soi vielä joku perhanan DJ Bobo (ja Vivaldi) mutta yläasteella sitten iski punk ja tietenkin sen suositun Offspringin kautta tuli mukaan myös NOFX, Millencolin, No Use For A Name ja Apulantakin kolahti hetkeksi. Nirvana oli tietenkin koko ajan se paras bändi jonka biisejä soiteltiin autotallihuoneessa. Sitten siirryttiin heviin eli Metallicaan ja siitä hitaasti kohti alternativea. Ja mitä enemmän musiikkia kuuntelee sitä laajemmalla alalla kolahtelee. Vielä joitakin vuosia sitten konemusiikki oli ehdottomasti paskaa, mutta kun kuulin Massive Attackia ja Giant Robottia niin tämäkin asia korjaantui. Nyt ei ole enää väliä mihin kategoriaan musa tippuu kunhan se kuulostaa hyvältä. Esim. nyt CD-soittimen päällä lojuu Rammsteinia, Ramonesia, Mark Lanegania ja Portisheadia... Jazzia en valitettavasti ymmärrä.

Menee kausittain. Melkeinpä kaikki tavallisimmat ja muutama epätavallinenkin tyyli on tullut käytyä läpi. Suomi-iskelmä ei lähde vieläkään, vaikka sanat huvittaakin. Ei sekään kauaa jaksa naurattaa.
 
Nyt on menossa jonkinlainen stoner/doom -kausi. Clutch, Sixty Watt Shaman, Cathedral ja Reverend Bizarre soi tiuhaan.
 
"Guided by voices, whole bag of tricks, raised by druids and horses"

erikosta että aina on tietynlainen hardrock kiinnostanut. tietysti on ollut metallica ja muut sektiot käsillä nuorena, mutta loppujenlopuksi selllainen deep purple - whitesnake alue on aina ollut se joka on saanut pysähtymään ja kuuntelemaan oikeasti koko biisin. mutta, syrjähyppyjä on ollut. paljon.

Montaa vuotta ei tässä ole vielä ehtinyt nähdä, mutta ranskalaisin viivoin ilmaistuna seuraavanlaista muutosta on ollut havaittavissa:
 
-pikku nappulana countrya ja 50-luvun rockia satunnaisesti
-ala-asteella 5.-6. luokalla mm. vanhempaa Offspringiä (hyvin suuri vaikutin rumpujensoittoni aloittamisessa)
, josta siirryttiin pikkuhiljaa Sentencedin ja sen sellaisten pariin, unohtamatta mm. Dimmu Borgiria
-yläasteella kasvava kiinnostus eritoten kansanmusiikkiin ja mm. Emperoriin, Burzumiin ja Darkthroneen, joiden kautta kaikensorttiseen black metaliin, etenkin primitiivisempään
-nyt lukiossa yllättävä käänne 70-luvun rockin, progen, jazzin ja kasarin puolelle
 
Myös ambient, noise ja jonkinlainen konemusiikki ovat avautuneet minulle kuluneen vuoden aikana.
Tuosta yläasteen lopusta asti olen pyrkinyt avartamaan näkemystäni musiikista, etenkin rummutuksiani ajatellen, ja jatkossa yritän sitä avartaa entisestään.

Sillon 12-15v oli huvittavaa etten hyväksyny mitään muita musatyylejä kun sen "mun" tyylin,(heavyrock)...
 
Sit meni vuosia etten kuunnellu heavyä ollenkaan...
(fuusio-ikä) hymiö
 
Nykyään on taas ruvennu palailemaan juurille,jotenki toi rockin rehellisyys ja agressiivisuus taas kiehtoo...

Ihan palosammuttimen kokosena perus jumputipumputi-musiikkia, vähän myöhemmin (10v.) aloin kuuntelemaan suomirokkia ja rokkia yleisesti. Sen jälkeen iski hevi ja sitä on nyt tullu soiteltua tähän päivään asti. Haluaisin kyllä liittyä johonkin kunnon perus kliseiseen rokkibändiin, mutta eipä aika riitä.

Paljon se on muuttunut, ja kuvioissa on / on ollut ties mitä. Aika paljon tuntuu Offspring vaikuttaneen rumpaleiden elämään. Sama juttu täälläkin, ja hyvin potkii vieläkin. Tiukkoja rumpuraitoja!

Alussahan sitä tuli kuunneltua tollasta paskaa jumputusta Se oli helppoa musaa pinelle lapselle tollanen corollapop. Sitten yläasteiässä vaihtui musiikkimaku kikkeliheviin, kun itsekin alkoi soittelemaan. Stratovarius oli kova sana ja lähestulkoon muu musiikki oli paskaa. Sitemmin kikkelihevi jäi taka-alalle, hyvä niin. Nykyään musiikkimaku on melko monipuolinen, pääasiassa kuitenkin rokkipainotteinen.

90-luvun alussa kuunneltiin tietysti poppia, bäkkäreitä ja muuta...hah. 90-luvun loppupuolella alkoi sitten tuo rock/punk puoli kiinnostaa, tuli kaikki 70-luvun rock bändit, varsinkin Led Zeppelin, ja samoihin aikoihin Green Day, joka oli Zepin ohella erittäin suuri vaikuttaja rumpujen soitossa. Myös Offspring tuli siinä vaiheessa mukaan. Jopa Megadeth oli jossain vaiheessa erittäin kova, mutta metallikausi jäikin kyllä siihen, koskaan en ole esim Metallicasta tykännyt ollenkaan. Sitten tuossa 2000-luvun alussa kattelin levyhyllystä ihan sokkona vaan jonkun Wecklin levyn, ja siitä lähti sitten kaikki jazz ja fuusio innostus, joka on vieläkin erittäin suuressa kuuntelu- ja soittomäärässä, ja Wecklistä kehittyikin nopeasti vieläkin suurin idoli ja vaikuttaja omassa soitossa. Nykyään myös proge (ja tällä tarkoitan 70s progea, esim ELP ja YES, EI DREAMTHEATER JA VASTAAVAT) kuuluu omaan musiikkimakuun todella suuresti. Tietenkin elektronista musiikkia, varsinkin space synthiä ja muita kasari-ihmeitä löytyy soittolistalta. Klassista koitan kuunnella välillä ja käydä konserteissa, mutta ei ole vielä ihan täysin kolahtanut.

ihan pienenä kuuntelin jotain lasten parhaimpia koottuja jänöjussi ja mörököllilauluja... sit kun aloin kyllästymään niin siirryin rölleihin... seuraavaa askelta odotellaan...