Rummut: rumpukamat ›

otsikko kertoo kaiken..
 
miten ihmeessa niitä saa väsättyä.
hiki hatussa olen koittanut hakata rumpuja keksimällä rumpusooloja,mutta ei vaa onnistu!

John Riley neuvoo Art of Bop drummingissaan seuraavasti:
 
jos esim 12 tahtia sooloa (blues kierto), sen voi rakentaa yhdestä kysymyksestä ja kahdesta vastauksesta.
 
jokanen fraasi (kysymys tai vastaus) on kahden tahdin mittainen
järjestys seuraava:
 
kysymys 1
vastaus 1
 
kysymys 1
vastaus 2
 
vastaus 1
kysymys 1
 
vastaus 1
vastaus 2
 
eli jokanen kysymys 1 on joku tietty fraasi, jokanen vastaus 1 on joku toinen fraasi ja vastaus 2 joku kolmas fraasi.
 
Riley sanoo myös että jos ei muista mitä on viimeksi soittanut ei ole ajatellu tarpeeks musikaalisesti.

John Riley neuvoo Art of Bop drummingissaan seuraavasti:
 
jos esim 12 tahtia sooloa (blues kierto), sen voi rakentaa yhdestä kysymyksestä ja kahdesta vastauksesta.
 
jokanen fraasi (kysymys tai vastaus) on kahden tahdin mittainen
järjestys seuraava:
 
kysymys 1
vastaus 1
 
kysymys 1
vastaus 2
 
vastaus 1
kysymys 1
 
vastaus 1
vastaus 2
 
eli jokanen kysymys 1 on joku tietty fraasi, jokanen vastaus 1 on joku toinen fraasi ja vastaus 2 joku kolmas fraasi.
 
Riley sanoo myös että jos ei muista mitä on viimeksi soittanut ei ole ajatellu tarpeeks musikaalisesti.
tuo kysymys-vastaus tulee kyllä mieleen kun kahtoo esim. mike manginin jotain soolopätkiä..ilme sen kertoo, aivan mahtava naamatekniikka!

Mullakin oli, ja on välillä edelleen samaa ongelmaa... Mut kyllä sit kun tarpeeks soittelee ja "pääsee vauhtiin", niin alkaa persoonallistuutta ja kaikkia hassuja fillejä yms tulla soittoon (:

John Riley neuvoo Art of Bop drummingissaan seuraavasti:
 
jos esim 12 tahtia sooloa (blues kierto), sen voi rakentaa yhdestä kysymyksestä ja kahdesta vastauksesta.
 
jokanen fraasi (kysymys tai vastaus) on kahden tahdin mittainen
järjestys seuraava:
 
kysymys 1
vastaus 1
 
kysymys 1
vastaus 2
 
vastaus 1
kysymys 1
 
vastaus 1
vastaus 2
 
eli jokanen kysymys 1 on joku tietty fraasi, jokanen vastaus 1 on joku toinen fraasi ja vastaus 2 joku kolmas fraasi.
 
Riley sanoo myös että jos ei muista mitä on viimeksi soittanut ei ole ajatellu tarpeeks musikaalisesti.
 
hoh......en tajunnu mitää tost :D

hoh......en tajunnu mitää tost :D
 
No ei se sitten mikään ihme ole, jos hiki nousee hattuun :-)
 
Kyse on periaatteessa kolmesta kahden tahdin mittaisesta fraasista, joita sitten (varioiden) soitetaan tuossa järjestyksessä.
 
Kun neljäsosapoljennossa lasketaan kaksi kertaa neljään, on siinä kaksi tahtia.
 
Fraasi 1: kaksi kertaa neljä rumpua läpi 16-osina (perusfilli)
Fraasi 2: kaksi tahtia virveliin vaikkapa perusparadiddlea aksentoidusti. Tai setille levitettynä
Fraasi 3: triolifillejä kaksi tahtia. Miljoonia vaihtoehtoja...
 
Noin yksinkertaisesti heitettynä.

Mä en ainakaan sooloillessa minkään tietyn säännön mukaan mene vaan soittelen oikeestaan sitä mitä mieleen tulee, eli ihan täysin improvisoiden (tietenkin jotain omia vakiokikkoja ja fillejä tulee helposti käytettyä, joskus vähän liikaakin). Eli mielestäni kannattaa opetella muutamia hienoja kikkoja, fillejä ja komppeja ja sitten vaan improvisoimaan ja käyttää noita opittuja fillejä, ym. soitossa mukana/tukena.

Hyvä kysymys! Omat soolot kehittyvät lainaamalla, äääh, törkeästi varastamalla suosikeiltasi. Jonkin jutun omiminen omaksi keksinnöksi on usein tietämättömyyttä tai halua saada valtaa. Niiiiiin paljon on jo soitettu tässä universumissa improvisoiden ja kuulonvaraisesti. Mielestäni rumpusoolot jakaantuvat karkeasti kolmeen lähestymistapaan:
 
1) Soittaa tyylimukaisesti eli käyttää musiikki-idiomille tyypillistä sanavarastoa. Hyvänä esimerkkinä voisi olla Max Roachin 1950-luvun puolen välin rumpusoolot: "neloset", "kasit", tai koko tai usean choruksen pituiset soolot. Näiden soolojen tunnuspiireitä ovat soolon soittaminen kappaleen muotorakenteeseen, soolojen melodisuus ja loogisuus. Opiskelemalla Maxin ja kaltaisten mestareiden logiikkaa poimimalla soolot suoraan levyltä opimme paljon tavasta rakentaa eheä soolo. Vaikka emme pitäisikään jazzrummutuksen soundista jne, sieltä ne tekniikat tulevat.
 
2) Soittaa monityylisen soolon. Esimerkkinä voisi olla Neil Peartin huolella rakennetut soolot, joissa hän käy läpi eri musiikkeja; Gaddin soolot jotka ovat groove-keskeisiä (unohtamatta paraativaihetta) sekä tai John Bonhamin "Moby Dick" soolot, jotka ovat ainakin osittain ajatuksen virtaa (tosin Max, Buddy ja kumppanit ovat läsnä alvariinsa). Tämä vaatii luonnollisesti harjoittelua monissa musiikeissa.
 
3) Soittaa tekniikkakeskeinen soolo. Buddy Richin soolot ovat aikamoista Moskovan suurta sirkusta, mutta hänellä oli asia niin hyvin hyppysissä. Toinen tekniikkakeskeinen veijari voisi olla 1970-luvun alkupuolen Ian Paice. Molemmat mielestäni kuulostavat hieman tältä: aivot narikkaan ja kapulat käteen, jokainen taaplaa tyylillään...mutta, harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua!

Itse pysyn tässä Moby Dick'n kannalla.
Itse soitan juuri semmosta john bonham stailista hakkausta..
Improvisoi vaan, mun mielestä sooloihin sopii semmoset afrikkalaiset rytmit, tai no riippuu biisitä, mutta kannattaa tehö niinkun bonham, poljet tasaista tahtia hi-hatilla, ja siihen päälle sitten jotain tomeja ym.
ja sitten paljon crescendoa ja diminuendoa.

en nyt oikestaan osaa yhtyä tollaseen ns. kaavan mukaiseen soolojen rakenteluun... tai olen vain osaamaton :) Mutta kuitenkin... Eipä oikeastaan tule koskaan omia "sooloja" päristellessä paljoa ajateltua jotain kysymys-vastaus - juttuja... Annan vaa yksinkertaisesti palaa... Ei ne aina kyl onnistu.. ei sillä :) Olen jonkun aikaa kehitellyt esim. sellasta et hyödynnetään koko settiä ja kaikkia raajoja... Tomikiertoja + basarilla tuplatukutuksia--> virveliin jotain :) --> vaikka peltien kilkatteluja --> jne jne... Improvisaatiolla saa kaikkein parasta jälkeä aikaan jos vaan piisaa mielikuvitusta :)
 
Voi miten typerästi selitetty... xD

Hakataan naama punaisena pari minuuttia tuhatta ja sataa. Sitten noustaa rumpupenkille huudattamaan yleisöä.
Kun yleisö huutaa tarpeeksi kovaa niin jatketaan möykkäämistä kaksi kertaa nopeemmin ja soolo loppuu ylinopeaan sotkemiseen.

Hakataan naama punaisena pari minuuttia tuhatta ja sataa. Sitten noustaa rumpupenkille huudattamaan yleisöä.
Kun yleisö huutaa tarpeeksi kovaa niin jatketaan möykkäämistä kaksi kertaa nopeemmin ja soolo loppuu ylinopeaan sotkemiseen.
 
Matt Sorum!

Matt Sorum!
 
Hehhee, osuvaa.=) Kyllä se ainakin yleisön osasi (osaa?) ottaa.

Itse olen havainnut että on myöskin audiaalisia sekä audiovisuaalisia sooloja. Jälkimmäisistä tulee mieleen juuri Buddy Rich sekä Virgil Donati ja Thomas Lang, joiden soolot tosiaan perustuvat tekniselle kikkailulle usein juuri siinä mielessä että soolon katselulla on yhtä suuri osuus kuin kuulemisella. Tarkoitan siis näitä kapulanpyörityksiä ja -heittelyjä, sekä tietysti törkeän nopeaa ympäri settiä viuhtomista.
Oma soolosuosikkini on kuitenkin Dave Weckl, jonka sooloissa -ainankin parhaimmillaan- yhdistyy jollain tapaa sekä tekninen kikkailu että musikaalisuus. Tiedän tosin että moni voi tuosta viimeisestä olla eri mieltä.

Hyviä vinkkejä ja ohjeita rumpusooloihin löytyy vanhalta Dave Wecklin The next step videolta. Suosittelen! Äijä osaa hommansa! :)

Oma soolosuosikkini on kuitenkin Dave Weckl, jonka sooloissa -ainankin parhaimmillaan- yhdistyy jollain tapaa sekä tekninen kikkailu että musikaalisuus. Tiedän tosin että moni voi tuosta viimeisestä olla eri mieltä.
 
Minäkin tykkään Wecklin sooloista. Tosin levyillä esiintyviin sooloihin olen aina ollut vähän pettynyt, mutta livenä on sitten aivan eri asia. Mielestäni Wecklin soittoa on vähintään yhtä kiva katsella kuin kuunnella, todella rennon näköistä, ja mies selvästi myös nauttii soittamisesta. Daven omilta opetus-DVDiltä löytyy paljon ihasteltavaa, samoin kuin Drummers Collective 25th Anniversary DVDltä.