Rummut: rumpukamat ›

Onko kellään kokemuksia rumpukapuloitten tekemisestä?? Itse ajattelin hommata puusorvin ja kaataa pihasta muutama äitin vaahtera ja opetella tekemään rumpukapuloita itse. Nyt kysyn kokemuksia prosessista??

Kaada vaahterat, sahaa laudoiksi, kuivata vuosikausia ja osta sillä välin se sorvi. Olen kokeillut kapuloita sorvata. Pakko on tunnustaa, että eipä kannata. Automaattisella kopiosorvilla/CNC-sorvilla ne tehtaissa tehdään.

Taitaa olla sopivien puiden löytäminen aika hankalaa. Syyt pitää olla suorassa jne. Jos harrastuksena, niin sitten varmaan, mutta mahtaako siinä edes säästää.

Taitaa olla sopivien puiden löytäminen aika hankalaa. Syyt pitää olla suorassa jne. Jos harrastuksena, niin sitten varmaan, mutta mahtaako siinä edes säästää.
 
Ei säästä.. Ei ole edes tarkoituskaan.. Kunhan vain sais kokeilla parit kapulat tehä.

Äiti tykkää kun tulee töistä ja poika sorvailee puutarhan koreista vaahteroista tikkuja autotallissa. Kiitosta tulee. :)

Kunhan vain sais kokeilla parit kapulat tehä.
 
Sama vimma oli joskus itsellänikin. Lähimmäs Vic Firthiä pääsi pari talvea vanhalla luudanvarrella.

Sama vimma oli joskus itsellänikin. Lähimmäs Vic Firthiä pääsi pari talvea vanhalla luudanvarrella.
 
Minkälaiset tuli? Oliko saman kokoiset ja painoiset. Entä, kestivätkö vai tuliko koristeeksi?

Ite tein joskus yläasteella koivusta. Tuli liian lyhyet, liian paksut jne. Tavallisella puusorvilla on hankalaa, koska kapula on niin pitkä ja ohut. Lähtee väpättämään. Pitäis tehdä pätkä kerrallaan. Voithan koittaa. hattua nostan jos onnistuu..

Minkälaiset tuli? Oliko saman kokoiset ja painoiset. Entä, kestivätkö vai tuliko koristeeksi?
 
Kyllähän se niin on, että ainoat toimivat ja kestävät kapulat ovat tehdasvalmisteisia. 5B:tä yritin niistä harjoista tehdä. Painoi ku mitkä ja rupes taipumaan pikkuhiljaa.

Hämeenlinnan TV-Sävelen Salmisen Harri mainitsi joskus jätkästä, joka sorvaa vanhoista lekanvarsista mallin mukaan "signature"-kapulat. (: Täytyis melkein joskus käydä kysäsemässä.

Hämeenlinnan TV-Sävelen Salmisen Harri mainitsi joskus jätkästä, joka sorvaa vanhoista lekanvarsista mallin mukaan "signature"-kapulat. (: Täytyis melkein joskus käydä kysäsemässä.
 
Ostin siltä tyypiltä niitä joskus muutamat parit. Olivat ohuita minun makuun, tippi hajos melkein heti ja muutenkin päreyty tosi pikaseen. Vaikka siinä hinnassa säästi, niin ei kyllä sovi muuhun kuin hipeltelyyn ja hissutteluun.
 
Täytyy sanoa, että omalaatuinen tapa väsätä keppejä ja sikäli ihan hienoa, että saa niinkin hyviä tehtyä - en tiedä sen tarkemmin kaverin työtavoista ja tekniikoista, mutta kuitenkin. Luota yhä ja edelleen Taman tammisiin 214B-palikoihin. Ei ole tipit hajonnu, ja kestää suhteellisen kovassa kurituksessa hyvin. Lisäksi ovat lähestulkoon edullisimmat laatukapulat, Levytukku 8,25uer/pari.

Olen tehnyt aivan uran alkuaikoina "rumpukapulat" itse.
Tähän johti se, että orkesterimme silloinen rumpali katsoi kannujensa perään mustasukkaisesti, ja vei kapulat mukanaan treenien jälkeen kotiin, ettemme me muut päässeet niillä jytistelemään.
 
Jälkipolville opetuksena totean, että aina kannattaa jättää settiin yhdet kapulat, koska muuten rumpuja "kokeillaan" tiesmillä astaloilla. Näin mekin soitimme jopa lusikoilla (pellit ei tainnut tykätä hyvää).
 
No, koska en urkurina uskaltanut omiin kapuloihin investoida, tein ne pyörökepistä hiomalla. Eli päät pyöristin ja kevyesti ohensin toista päätä, ts. sellainen perkkakeppihän siitä syntyi.
Oli käytössä silloin ok., tosin elastinen ja rupesi kieroutumaan soittaessa. Kyllä sillä kokeilemaan silti pääsi.
 
Kahden kuukauden päästä jätkä hurahti riparilla uskoon ja päätti lopettaa koko bänditouhut ja keskittyi raamattuun. Siirryin sitten hänen paikalleen, ja tällä tiellä edelleenkin olen...
 
"Kapulat" ovat edelleenkin tallessa, hellyyttävän naivin oloinen, kolhiutunut ja kiero pari. Olen ne kuitenkin "reliikkinä" museoinut....