Rummut: rumpukamat ›

Molemmat yllämainituista herroista ovat tunnettuja kannuttajia. Käsittääkseni etenkin Vinnie, joka on soittanuut mm. Diossa ja Black Sabbathissa, on heavy piireissä tuttu kaveri. Mitenkään Carminea väheksymättä.
 
Mutta mutta, Vinnien soitto on mielestäni melko "jäykkää" ja jotenkin kulmikasta. Ei ehkä kaikkein svengaavinta. Minkälaisia tunteita kaverit herättävät? Mikä näissä jehuissa on niin hienoa, vai onko mikään?

No Carminen viiksissä on kyllä ainakin svengiä.

Carmine on sentään ollut säveltämässä Rod Stewartille Do Ya Think I'm Sexyä. Ei pöllömpi meriitti.

Carminelle kreditit siitä, että järjesti Bonzolle Ludwig-dealin. Carmine on kyllä paljon parempi rumpali, kuin Vinnie. Ilmeisesti Vinnie on kuitenkin mukava mies, kun niinkin nimekkäissä bändeissä on saanut vetää.

Eri sukupolven rumpaleita, ikäerosta en tosin tiedä. C 60/70-tyylin, V 70/80-tyylin jäppinen, karkeasti jaoteltuna.
 
Carmineen törmäsin ekan kerran kun kahlasin äijän rumpuopasta läpi teinivuosina. Musiikillinen puoleen tutustuminen jäänyt vähemmälle... Uskoisin kuitenkin, että on "moni-ilmeisempi" levyillä kuin velipoika,
 
Vinnien kulmikkuus on mielestäni juuri se juttu, vielä kun ajattelee kasarisoundista settiä stadionilla, voi hahmottua miksi soittaa kuin soittaa. Ei niillä soundeilla rudimentit uppoaisi.
 
En kuitenkaan epäile, etteikö nekin taitu. Tämä suora rytkytys on vain jäänyt pinnalle ja muokkaa näin meidän mielikuvamme "kulmikkaasta" rumpalista. Voihan olla, että jamisessioissa saattaa olla hyvinkin erityylinen, ei näistä tiedä...
 
Hyvin helpostihan yleinen käsitys muodostuu varsin pienen otoksen perusteella; enkä olisi niinkään varma "voittajasta" jos veljekset heitettäisiin kehään... pikkuveljillä on usein taipumus hurauttaa isompiensa ohi.

Mutta mutta, Vinnien soitto on mielestäni melko "jäykkää" ja jotenkin kulmikasta. Ei ehkä kaikkein svengaavinta. Minkälaisia tunteita kaverit herättävät? Mikä näissä jehuissa on niin hienoa, vai onko mikään?
 
Carminesta en sano mitään, kun en ole kovinkaan paljon soittoansa kuunnellut. Mutta Vinnie, vaikkei tosiaan mikään groove-machine olekaan, oli minulle mies paikallaan Black Sabbathissa ja Diossa. Erittäin "raskas" soittotyyli - sopii oikein hyvin noihin bändeihin ja sen aikaiseen materiaaliin. Vinniellä on myös oma soundi, joka aluksi kuulosti Holy Diverilta kuunneltuna vähän kököltä. Kun ei ollut virvelikaikua juuri yhtään, vaikka elettiin 80-lukua. :) Mutta myöhemmin tykästyin tanakasti myös soundiinsa.
 
On tietysti vaikea ruveta kritisoimaan rumpalia, joka soittaa levyllä, mikä on yksi kaikkien aikojen suosikkilevyjäni (Holy Diver), joten...
Mutta, eipä äijä joka tapauksessa ainakaan mikään heikko lenkki ole noilla levyillä.

En oikein pidä Vinnien tyylistä, liian paljon ja liian pitkiä fillejä.
Jotenkin vie rytmistä pohjaa pois.
 
Ehkä olen liian Phil Rudd-tyylin ystävä...

Ei tuo Vinnie niinkään, mutta Carmine kyllä.
 
Vanilla Fudgen Near the Beginning ja sieltä Break Song. Tulee lujaa, monipuolisesti, tyylikkäästi, viihdyttävästi ja ennen kaikkea svengillä/groovella.
 
Tai okei, on se soolo hieman puutunut. Mutta silti.

Vinnie tuli nähtyä DIO:n keikalla Tavastialla(90-luvulla) ja kyllä se veti muistaakseni ihan mukiin menevän rumpusoolon tuolloin, vaikka oli tiedossa aikaisempien stadion keikkojen junttaus-rumpusoolot.
 
Settikin oli tuolla keikalla ihan perussetti(jostain liikkeestä?). Vaikutelma oli silloin, että kaveri osaa soittaa paljon muutakin kuin mitä levyille on tipahtanut. Tuolla keikalla oltiin kyllä aika mukiin meneviä muussakin mielessä ja aikakin on kullannut muistoja.
 
Carminesta en taida tietää muuta kuin nuo jo mainitut viikset ;)
 
(Tarkistelinpa netistä, että keikka oli 21.2.1997 ja Carminen historia on kyllä aika eri tyyppisissä bändeissä kuin Vinnien. Onhan niitäkin joitain joskus kuultu.)

Tzäp !
 
Vinnien soitto ekoilla Dion levyillä on kyllä aivan loistavaa.
Vaikkakin jollain vanhalla livellä (siis vhs-ajoilta) rumpusoolo on kamalaa kasari töminää.