Rummut: rumpukamat ›

Mitä ootta äijät mieltä että saako coveriin jättää jälkensä silleen että muuttaa jotkut osiot oman tyyliseksi mistä tykkää soittaa ja kuulostaa paremmalta? Vai onko coverit mielestänne pyhä asia jota pitää esittää samalla lailla ku alkuperäinen? Lähinnä mielipiteet kiinnostaa ja kokemukset.

Tottakai siihen jotain omaa pitää pistää.
Jos jokainen soittaisi Paranoidin tai Trooperin samanlailla?
Kunhan biisin tunnistaa samaksi biisiksi, niin se riittää. Mielestäni.
 
Kuullut Eläkeläisten covereita? :)

Kuullut Eläkeläisten covereita? :)
 
Tietysti.

Väkisin niihin se oma jälki tulee. Ja hyvä niin.

Väkisin niihin se oma jälki tulee. Ja hyvä niin.
 
Samoilla linjoilla ollaan.

Oman bändin kanssa on tullut soiteltua pääasiassa covereita. Olen treenannut ja kuunnellut niitä vain sen varran, että tiedän biisin rakenteen. Jos joku komppi on erikoinen ja suorastaan pakollinen, niin se tulee treenattua. Muut jutut katson treeneissä. Täysin samalla tavalla soittaminen on turhaa, koska se biisi on tehty jo. Harvoin coverit kuitenkaan ovat parempia, kuin orginaalit.
 
Coverit ovat hyviä, kun bändi on tuore ja harjoittelee yhteissoittoa. Sitten kun tiimipeli toimii voi alkaa tekemään omaa matskua.

Mä en yleensäkään oo juuri edes kuunnellut sitä biisiä, jota coveroidaan. Joten puhtaasti improvisoiden menee. Kyllä ne kaverit sitten katsoo pahasti jos menee överiksi.
 
Ainiin, paitsi metallicat, niitähän nyt on tullut kuunneltua liikaakin. Silti yritän pitää pienen välimatkan larssin touhuihin soittaessani. Tosin aina kun menee tuplabasarointi perseelleen, sanoo basisti, että "nyt meni larssi jalkoihin". ;)

Twilightning vetää Alice Cooperin wind-up toy:n kiitettävän hyvin. MUN MIELESTÄ kulkee paremmin kun alkuperäinen.

Kovereissa pitääkin näkyä oma jälki - mitä enemmän, sen parempi. Alkuperäinen kun on tehty jo, ja kuultukin yleensä ihan riittävän monesti.

No, minun mielipide on se, että kunhan kappaleen sisältö saavutetaan kokonaisuutena jollain tasolla, niin hyvin meni. Eli kompit eka kuntoon, sen jälkeen raakataan tärkeimmät fillit mukaan ja sitten ihmetellään sitä, kun joku rumpali on omanlaisensa ja itse on toisenlainen soittaja :).
 
Kappaleen kokonaan uudelleen sovitus saattaa tuoda ihan uuden näkökannankin kipaleeseen ja sen sanomaan.

Viime keskiviikkona oli kitaristien koululla kulttuurikilpailu ja siellä esitettiin oma biisi. Vaan miksaus kusettiin täysin vaikka oltiin varmistettu se. Vaan saatiin uus mahollisuus esittää joku biisi ja soitettiin yleisön vaatiima paranoid, ja niinhän siinä kävi, että voitettiin koko homma. Kirjotuksen tarkotus oli, että meikä pisti omaa väliin ja se kannattii ollan bändin kanssa 80 euroa rikaampia, mutta aina muistakaa coverereissa ajatella bändiä ja kokonaisuutta! niin se homma hoituu!
 
Uudelleen luettuna, muistakaa kuunnella biisi kokonaisuudessaan ja keksiä siihen omaa joka jättää jälken teistä. Covereissa pitää aina olla jotain omaperäistä.
 
Toinen edit- Tjaa..

Miksi se oma jälki on kuitenkin ko. bändin fanien mielestä aina raiskaus? "Nyt ne meni vittu lisää siihen ton puolen sekunnin emovingahduksen vittu ja toi virvelinisku on väärässä paikassa" "Nii, eikä ne osaa edes tota kitarasooloa sillee ku se menee"

Mitä ootta äijät mieltä että saako coveriin jättää jälkensä silleen että muuttaa jotkut osiot oman tyyliseksi mistä tykkää soittaa ja kuulostaa paremmalta? Vai onko coverit mielestänne pyhä asia jota pitää esittää samalla lailla ku alkuperäinen? Lähinnä mielipiteet kiinnostaa ja kokemukset.
 
Covereita tulee soiteltua välillä kuinka sattuu.. Riippuu mitä haetaan.. Bilebändissä tulee monesti väsyneiden biittien sijaan viriteltyä jotain joka saa perseet väkisinkin heilumaan tai jotain enemmän rokkaavaa tms...
 
Jos on kyse vaikkapa tribuutti keikasta. jossa soitellaan vaan yhden artistin biisejä niin tykkään treenata jutut mahdollisimman lähelle alkuperäistä tulkintaa:)

Miksi se oma jälki on kuitenkin ko. bändin fanien mielestä aina raiskaus? "Nyt ne meni vittu lisää siihen ton puolen sekunnin emovingahduksen vittu ja toi virvelinisku on väärässä paikassa" "Nii, eikä ne osaa edes tota kitarasooloa sillee ku se menee"
 
Tuossa tapauksessa ei oltu vielä riittävän kaukana alkuperäisestä. Joko vedetään tasan niinkuin levyllä, tai sitten jotain ihan muuta - mutta ei ikinä melkein samalla tavalla. Se toimii hyvin harvoin. Tämän verran perun edellisiä puheitani.

Miksi se oma jälki on kuitenkin ko. bändin fanien mielestä aina raiskaus? "Nyt ne meni vittu lisää siihen ton puolen sekunnin emovingahduksen vittu ja toi virvelinisku on väärässä paikassa" "Nii, eikä ne osaa edes tota kitarasooloa sillee ku se menee"
 
Itse en nykyisellään jaksa panostaa siihen, että soittiko joku jonkun soolon tai fillin täydellisesti samoin, kuin alkuperäisellä. Oli se joskus itselläkin tapana osoittaa muille illanistujille musiikin tietämystä kertomalla, että meni soolo vähän sinne päin tuossa biisissä. Sitten nyökytellään tietäväisinä ;).
 
Enemmän pidän siitä, että bändin soitosta näkyy se, että kappaleesta pidetään ja sen soittaminen on kivaa. Minun puolesta saa sitten vetästä ihan minkälaisen soolon hyvänsä, kunhan se sopii meininkiin (ja siihen upotetaan mahdollisesti alkupäreisen soolon melodioita).
 
Kuitenkin se, joka on soolon ja rumpuosuudet itse alkuperäisenä soittanut soittaa ne todennäköisesti paremmin, kuin kukaan muu, sillä itse päättämällään tyylillä.

Mun mielestä se on ihan sama, vetääkö millilleen orkkis-meiningillä, vain ihan omalla arrilla tai mitä vaan siltä väliltä, kunhan sen tekee hyvin. Kaikelle on tarkoituksensa.
 
Joskus, jos pitää ottaa nopeasti haltuun läjä covereita, on järkevin tie lähestyä niitä niin, että soittajat tsekkaa biisit levyltä valmiiks, niin kuin ne on. Silloin ei tarvii vääntää sovituksista, kun pelisäännöt on selvät.
 
Ajan kanssa voi toki biisejä vääntää vaikka mihin uskoon.
 
Se kannattaa myös muistaa, että vaikka olisit mitä mieltä siitä, mikä on se oikea tapa covereita soittaa, ei yleisössä joka-ikinen ihminen kuitenkaan ole samaa mieltä, hyvä jos edes miettivät koko asiaa. Rokkipoliisit on erikseen, mutta ne nyt ei viihdy kuitenkaan.