Rummut: rumpukamat ›

Hassu homma tullut eteen jo monta kertaa kun äänittää itseään: Kun oikeen vetää lesosti todella taakse niin kuulostaa itsestä siltä, että laahaa eikä voi toimia. Mutta sitten kun saa jonkun toisen houkuteltua vetämään todella taakse niin kuulostaa vaan hienolta. Eli itellä ei vaan pokka riitä oman soiton kanssa sellaiseen, mikä jonkun toisen uskaltamana kuulostaa justkin mahtavalta. Sama juttu sit eteeen soittamisen kanssa jos biisiin kaipaa sellaista etukeno tunelmaa.
 
Pointti tässä oli siis se että omaa soittoa, arvioi monesti ihan väärin perustein - ei niinkään biisin kannalta kuin "oikeinsoiton" näkökulmasta.

Se on niin,että kaikkea arvioi omista lähtökohdistaan,eikö vain?Se on tärkeää MITKÄ nuo lähtökohdat ovat?

Hassu homma tullut eteen jo monta kertaa kun äänittää itseään: Kun oikeen vetää lesosti todella taakse niin kuulostaa itsestä siltä, että laahaa eikä voi toimia. Mutta sitten kun saa jonkun toisen houkuteltua vetämään todella taakse niin kuulostaa vaan hienolta.
 
Täsmälleen samaan asiaan olen törmännyt. Ja johtopäätös oli myöskin sama. Laahaa niin pirusti - mukamas. No laahaahan se ja kiilaa, harvoin kohilleen osun, mutta kun samanlaista taakse soittoa kuulee levyltä jonkun huippurumpalin soittamana, niin eihän se pahalta kuulostakaan. Minä en tosin ole tarkoituksella soittanut eteen enkä taakse, olen yrittänyt vaan hampaat irvessä pysyä mukana. ;)
 
Pointti tässä oli siis se että omaa soittoa, arvioi monesti ihan väärin perustein - ei niinkään biisin kannalta kuin "oikeinsoiton" näkökulmasta.
 
Omaa soittoa ei pysty objektiivisesti arvioimaan. Tai on se ainakin hemmetin vaikeata.

tää on niin biisistä ja tyylilajista kiinni. ite tykkään keskelle tai pikkasen läskisti vähän taakse soittamisesta. eräs rokkihevi-studiosessio oli taannoin. rummut klikin kanssa narulle. sitten muut soittaa päälle ja kuunnellaan nauha niin heti fiilis et rummut laahaa vaikka itseasiassa kaikki muut soitti vaan tosi eteen. oppipa arvokkaan läksyn tästäkin, fiilis ja viba on tärkeämpää _musiikin_ kannalta kuin metronomi. Ja on tärkee tajuta biisin tunnelma. Vaikeampaa ottaa huomioon tällaisia livenä itsestäänselviä seikkoja jos soittaa vain klikin/taustanauhan kanssa. Jos rumpuraita toimii yksinään niin se ei vielä tarkoita, että lopputuloksena on toimivaa musaa :)

Jos rumpuraita toimii yksinään niin se ei vielä tarkoita, että lopputuloksena on toimivaa musaa :)
 
Ja yksinään köpön kuuloinen soitto taas saattaa toimia nimenomaan musassa hienosti.

Ja yksinään köpön kuuloinen soitto taas saattaa toimia nimenomaan musassa hienosti.
 
totta, myös näin päin.

Kaakkurniemen Mikko on aika mestari tuossa "taakse" soitossa. Käykääpäs joskus tsekkaamassa miestä esim. quintessencen tai q-continuumin keikalla, mikäli ette ole vielä käyneet...

Hieno aihe! +
 
Kertokaapsa miten saa sitten pidettyä homman takakenossa ilman, että koko bändi hidastaa? Pitääkö esim. kitaristin sitten vain omata täydellinen timetaju ja painaa eteenpäin, kun rumpali ja basisti fiilistelevät iskun takana? Ainakin kuvittelisin, että rumpalin ja basistin olisi oltava melko samassa, koskapa ainakin sitten taas siinä toisessa ääripäässä, kun soitetaan eteen, kuulostaa tyhmältä, jos rummut jäävät bassosta tai päinvastoin. Pitääkö bändissä siis olla rytmisesti vahvoja jäseniä, että voi antaa itselleen vapauden soittaa taakse?
 
Omasta soitosta on vaikea kuulla näitä kunnolla, se on enemmän fiilis- ja myös soundikysymys. Kun soundi on läski niin melko varmaan tullut soitettua myös vähän taakse. Valitettavasti sitä mahdollista hidastumista ei vain tahdo kuulla ajoissa. Äänitetystä soitosta sitten taas kuulee omat mokat korostuneen selvästi.
 
Joskus suoran biisin vetäminen hiukan kolmimuunteiseen päin luo sellaisen sopivan raskaan fiiliksen, mutta komppi ei hidastu niin helposti. Siitä voi aina hiukan pyrkiä "haukkaamaan" tarpeen tullen. Led Zeppelinin kappaleiden soitossa tämä lähestymistapa on helpottanut itseäni. Kenny Aronoff sanoi, että joskus edellä voi olla vain pelkkä basari tai vaikka haikka. Sellainen Rage Against The Machine basarijysäytys on taas enemmän kiinni siitä, että basri tulee hieman viivästäen soitettuna.
 
Itse soitossani tulee tahdin loppuja helposti huomaamattaan kiirehdittyä, kun odottelee jotain crash-iskua tai filliä. Viimeistään tässä hyvä takakeno on menetetty. Pitäisi aina muistaa rauhoittua näissä kohdissa. Hölmön kuuloistahan se on, jos ensin kiilaa fillin ja sitten ohjaa (jopa huomaamattaan) biitin takaisin klikkiin heti seuraavan tahdin kakkosiskulla. Steve Gadd osaa tehdä tämän niin, että menee bändin mukana kiilaillen näissä vaihdoksissa ja sitten pikkuhiljaa tuo bändin takaisin klikkiin.
 
Tein tässä midiklikkiä seuraamaan Rauli Badding Somerjoen Paratiisi -biisiä. Metronomilukema vaihtelee kappaleen mittaan n.6 bpm:n verran, välillä mennään nopeampaa ja taas sitten hitaampaa. Ei tätä helposti kuule, kun se on livenä vedetty komppiryhmän kanssa eikä ole ollut klikkiä kiusaamassa. Enemmin se tempovaihtelu on aistittavissa semmiosena kasvaneena aktiivisuutena ja svenginä kertosäkeistössä. Säkeistöt ovat sitten taas hyvin tasaisesti soitetut. Koko biisissä komppi on sellainen kiilauksen rajamailla suitset kireällä. Kertosäkeistössä suitsia vain hiukan höllätään. Kuulenko vain ihan väärin?
 
Edessä ja takana soittamista ei tarvitse mielestäni olla paljoa, niin se jo tuntuu. Ne kaikista kovimmat kiilat onkin sitten varattu niille kovimmille soittajille, jotka saavat silti pidettyä homman kasassa. Esim. Porthén + Jan Simons -komppiryhmälle.
Muistelisin lukeneeni jossain Kuoppiksen haastattelun, jossa hän piti tärkeänä myös oikean soundin löytämistä. Läskisoundisemmalla virvelillä on usein helpompi soittaa laid backina. Joillakin vanhoilla parroilla taas tuntuu olevan ihan samantekevää kuinka erikseen kukin soittaa. Kaikilla on tiedossa missä ykkönen on ja biitti lepattaa joka puolella sen ympärillä. Silti yhteistuloksena on silkkaa magiaa. Jossain Jimi Hendrixin kappaleissa on samanlaista tunnetta, mitä tässä tarkoitan.
 
Näitä asioita tulee mietittyä paljon kun ei ole soittamassa. Jos niitä alkaa pohtimaan soittaessaan, menee homma takuuvarmasti pieleen. Tästä kirjoituksestanikin huomaa, että mulla feel-kyssäri muuttuu tempokysymykseksi. :P

Ainakin kuvittelisin, että rumpalin ja basistin olisi oltava melko samassa, koskapa ainakin sitten taas siinä toisessa ääripäässä, kun soitetaan eteen, kuulostaa tyhmältä, jos rummut jäävät bassosta tai päinvastoin. Pitääkö bändissä siis olla rytmisesti vahvoja jäseniä, että voi antaa itselleen vapauden soittaa taakse?
 
Komppaan tuota rumpu / basso yhteistyötä. Basistin kanssa aina yritetään saada kunnon keinunta biiseihin. Hiukka takana se tulee aika kivasti. Kitaristi ja kiipparisti ovat sitten taas niin rautaisia ammattimiehiä, että ne osaa sopeutua mihin vaan. Että totanoin kyllä mä näkisin, että jonkinlaista rytmivainua on hyvä olla.

Komppaan tuota rumpu / basso yhteistyötä.
 
Samanlainen taimikäsitys basistin kanssa on elinehto, jos samassa bändissä meinaa soittaa. Joidenkin kanssa se vaan on heti ja joidenkin kanssa ei. Sessioluonteisesti sitä voi vielä yrittää vääntäytyä yhteiseen näkemykseen mut pidemmällä jänteellä homma menee kyl syteen jos näkemys on pahasti ristissä. Totuttelua vaatii tietty kaikki soittajat mut basisteista sen vaan tuntee kyl aika heti.

Hmmm......
 
Yhden erittäin V:mäisen asian olen huomennut noin kitaristin vinkkelistä: Monella metalli /hevi puolen rumpalilla paha tapa soitta ihan prkleesti taakse ja tämä johtuu siitä että ne "kuuntelee" liidi kitaristia ja tämä aiheuttaa biisiin epävarman oloisen tunnelman....
 
ELi kun mätetään metallia niin rumpali vie ja muut vikisee......
 
Mutta.... itte tykkään soittaa hieman taakse virppaa... eli muuten taimissa mutta kun filistellään niin virpalla se hoidetaan ja haikalla kans......

Samanlainen taimikäsitys basistin kanssa on elinehto, jos samassa bändissä meinaa soittaa. Joidenkin kanssa se vaan on heti ja joidenkin kanssa ei. Sessioluonteisesti sitä voi vielä yrittää vääntäytyä yhteiseen näkemykseen mut pidemmällä jänteellä homma menee kyl syteen jos näkemys on pahasti ristissä. Totuttelua vaatii tietty kaikki soittajat mut basisteista sen vaan tuntee kyl aika heti.
Joo, kyllä sitä aikanaan joutui basistille toistuvasti lupaamaan, että:"Kyllä se isku tulee timessa, soita vaan sillon kun sen iskun pitäisi tulla ja siellä se on", kun basisti oli ennen soittanut taakse vetävien rumpalien kanssa. Nykyään se jo uskaltaa soittaa timessa :)

ELi kun mätetään metallia niin rumpali vie ja muut vikisee......
 
Näinhän se on.
 
Itellä on ilmaantunut pirullinen kiilauksen vaiva nyt kun on temmot noussu päälle kahden sadan. Ite ei sitä tajua vasta kun nauhalta kuunnellessa.
Sitten kun keskittyy niihin kriittisiin kohtiin joissa kiilaus tapahtuu, menee se hittolainen laahaamiseksi. Paras vissiin kun antaa mennä vaan.
 
Onneksi tämä vaiva ei ole kovin paha. Muut eivät kuulemma sitä huomaa tai ei kuulemma sotkenut mitään mutta itteä se pännii ja huolella. Kun saadaan tuossa raina aikaiseksi niin joku kuitenkin sen kuulee ja asian on oltava kunnossa.

Yhden erittäin V:mäisen asian olen huomennut noin kitaristin vinkkelistä: Monella metalli /hevi puolen rumpalilla paha tapa soitta ihan prkleesti taakse ja tämä johtuu siitä että ne "kuuntelee" liidi kitaristia ja tämä aiheuttaa biisiin epävarman oloisen tunnelman....
 
Hehe, ittelläni ei ole tuota ongelmaa kun en kuule käytännössä mitään muuta kun epämääräistä mölyä treenatessa. Kiitos suur-paskojen soundien treenikämpällä. Oppiipahan luottamaan itteensä.

Hehe, ittelläni ei ole tuota ongelmaa kun en kuule käytännössä mitään muuta kun epämääräistä mölyä treenatessa. Kiitos suur-paskojen soundien treenikämpällä. Oppiipahan luottamaan itteensä.
 
Toinen pahuus metalli rumpaleilla on myös itsepäisyys :) Eli ei kuunnella komppi kitaroiden ja basson rytmitystä ja se kuuluu sitten burlaburla filleinä jne jne...... kamalata.....

Toinen pahuus metalli rumpaleilla on myös itsepäisyys :) Eli ei kuunnella komppi kitaroiden ja basson rytmitystä ja se kuuluu sitten burlaburla filleinä jne jne...... kamalata.....
 
kyllä rumpalilla pitää ehdottomasti olla the command, mitä tulee tempoon ja timeen. se on kuitenkin kaikkein yksinkertasin kuvio toteuttaa. on sitä soitettu sellasiakin tapauksia, joissa rumpalina saikin kuunnella puhallinsoittajilta temmon..mutta eipä niistä enempää. pahin virhe rumpalina on olla kuuntelematta muita. sitten keikalla keskittyy niin tohkeissaan elämää suurempaan filliin, (joka ehkä onnistuu) ettei tajua kuunnella lainkaan muita ja tulee lytänneeksi vaikkapa hienon laulujutun --> tunnelma pilalla. Yks mulle korvia avaava juttu on ollu opetella kaikkia soittimia, mitä vaan käsiini oon joskus saanu. Keikalla kiinnostaa ehkä osittain senkin ansiosta enemmän, mitä muut tekee. Kyllähän ne omat jutut tietää. Toki helppo aloittelevalla bändillä tykitellä kaikki parhaat omat jutut joka biisiin...ja kun lisätään vielä vaikka kaikille siksari pohjia mieheen, niin siinä sitä ollaankin. musiikki on hieno laji, ennen kaikkea joukkuepeli.

Yks mulle korvia avaava juttu on ollu opetella kaikkia soittimia, mitä vaan käsiini oon joskus saanu.
 
Jameissa kannattaa tarttua aina bassoon kun mahdollista - sen lisäksi että sen on älyttömän hauskaa niin silmät kyllä avautuu. Muutkin soittimet avaavat kyllä silmiä ja lauluaminen varsinkin...

Jameissa kannattaa tarttua aina bassoon kun mahdollista - sen lisäksi että sen on älyttömän hauskaa niin silmät kyllä avautuu. Muutkin soittimet avaavat kyllä silmiä ja lauluaminen varsinkin...
 
laulamisella on kyllä usein sellane kieron sorttinen kääntäen verrainnollinen vaikutus:
sen sijaan, että silmät aukeaa, niin muiden korvat sulkeutuu

laulamisella on kyllä usein sellane kieron sorttinen kääntäen verrainnollinen vaikutus:
sen sijaan, että silmät aukeaa, niin muiden korvat sulkeutuu
 
Niin juu... vetelee kato "stemmoja" siinä takavasemmalla.

Omalle soitolleen on kieltämättä lähes täysin sokea. Usein juuri keikkoja äänitettäessä käy niin, että jälkikäteen kun kuuntelee, ei se niin paskalta kuulostakaan mitä kuvitteli. En tiedä mistä johtuu, mutta klasaripuolella selloa veivatessa tilanne oli päinvastoin. Tai ehkä siitä se johtuu, että siitä ajattelin joskus ammattia itelleni ja itsekritiikin oli pakko olla aika kova ;-D