Rummut: rumpukamat ›

Herbie Hancockin Chameleon ja Pink Floydin Money kiihtyvät molemmat aika roimasti alkuperäislevytyksissä.
Mitä muita suurta suosiota saaneita biisejä tulee mieleen?

Herbie Hancockin Chameleon ja Pink Floydin Money kiihtyvät molemmat aika roimasti alkuperäislevytyksissä.
Mitä muita suurta suosiota saaneita biisejä tulee mieleen?
 
Miles Davisin "So What".

Ne Elviksen live-kertsit joskus 70-luvun alussa.

Larssi.
 
...

Larssi.
 
...
 
näin.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Stairway to Heaven, sitten kun koko bändi lähtee mukaan. Siinäpä nähdään, ettei se temmon absoluuttisuus olekaan niin autuaaksitekevä asia.
 
Nälväilyn kohteeksi joutunut Aces High kans haukkaa alussa reilusti ilmaa alleen.
 
E:typo

Eikös tossa The Who:n Behind Blue Eyes kappaleessa kiihdytystä tapahdu myöskin loppua kohden.

Pepe Wilberg "Aamu" vaan kiihtyy ja kiihtyy jostain puolvälistä eteenpäin.

Larssi.
 
...
 
Livenä kyllä, mutta ei kai levyllä?

Livenä kyllä, mutta ei kai levyllä?
 
eihän levyllä tietenkään, kun eihän se tyyliin ite soitakaan levyillä.
 
E: anteeksi provosointi, jätetään lars nyt sikseen.

Parempi se on että kiihtyy. Se se vasta hirveen kuulosta on jos rupee laahaamaan.

Mistä tulikin mieleen vähän ohi aiheen tosin, mutta miten tarkoituksella nopenevat kohdat on yleensä vedetty levylle? Sanotaan nyt esimerkiksi stam1nan uusimmalla levyllä oleva Vapaa Maa. Onko metronomi sammutettu? tuskin koska muutenhan ois mahdoton jatkaa taas metronomin kanssa. Kertokaa te kokeneemmat.

Hyvään biisiin kuuluu tietty luonnollinen temmon vaihtelu. Eri asia on jos ei osaa soittaa ja muuteen kirii tai sleepaa. Groovea ei voi sanoin kuvailla. Siihen kuuluu ajoittain tai paikallinen (osa tahdeista paikoin) temmon vaihtelu. Joka ei sitä käsitä, niin älköön kommentoiko.
 
Myös klikin kanssa voi soittaa groovaten. Klikkiä on pakko käyttää esim. isoilla keikoilla, joihin liittyy kenties videotaustoja tai vaikka klikin mukaan ajoittuvat räjähdetehosteet... Aallon Make Pyromanilta (Lordin räjähdeäijä) tietää tämän.
 
Klikki ei ole raamattu, vaan tuki tai ohje, milloin tapahtuu. Ympärillä voi olla kovakin groove.
 
Jos haluaa kuunnella luonnotonta temmon muuttumista, niin Ganesin kuuntelu (alkuperäiset, remiksaamattomat levyt) tekee terää.

Mistä tulikin mieleen vähän ohi aiheen tosin, mutta miten tarkoituksella nopenevat kohdat on yleensä vedetty levylle? Sanotaan nyt esimerkiksi stam1nan uusimmalla levyllä oleva Vapaa Maa. Onko metronomi sammutettu? tuskin koska muutenhan ois mahdoton jatkaa taas metronomin kanssa. Kertokaa te kokeneemmat.
 
Se on tyylikikka, ihan toimiva mainitsemassasi Stam1nan biisissä. Mokomankin joku biisi on uudella levyllä vedetty kahden klikkiarvon kanssa, tämä ei kuitenkaan ole kiihdytystä, tempo muuttuu käsittääkseni saman tien kertosäkeeseen tultaessa. Soundissa siitä oli juttua, en jaksa kaivaa esille.

...tai sitten soitetaan vaan ilman klikkiä. Itse pidän enemmän biiseistä jotka selvästi elää. Silloin jotenkin biisin soittajien oma fiilis musiikkiin tuntuu välittyvän paremmin kun lekatappokohdissa biisi lähtee kiihtymään ja lauluun tulee aste lisää raivoa. hyvä tehokeino.

Kannatan myös tempon "elämistä", koska (ainakin minulla) sen vastakohta on kuollut. Aikoinaan ennen noita klikkiraitoja (ja koneita, looppeja, sekvenssereitä, kvantisointeja, protoolsseja yms. matopurkkeja) se oli normaali ilmiö.
 
Tuskin sitä kovin tietoisesti on vanhoihin biiseihin tuotettu, vaan se on tullut luonnostaan. Ja näin se saa ollakin.
 
Toki on hyvä, jos rumpalilla on hyvä taimi, mutta ilman muuta biisi saa kiihtyäkin paikoitellen. Se kuulostaa omaan korvaan oikealta, elävältä.
Joskus suorastaan ihmettelen, mikä tuon tempo-fasismin idea oikein on?
 
Ja jos sekvenssitaustat vaatii absoluuttista taimia, miksei sitten samantien heivata rumpalikin katsomon puolelle kaljalle ja levysoundeilla vetää rummut matopurkista => miksi siis otetaan yleensä koko bändiä, voihan sen soittaa levyltäkin=>miksi mennä baariin juomaan olutta ja kuuntelemaan levyjä=>jään kotiin juomaan ja tekstailen kavereille kännykälllä; kova meno, eiks ookin...
 
Muistitakauma yläasteen koulubileisiin voimistelusaliin vuonna joskus; "hei voitteks te jo lopettaa että päästään kuunteleen levyjä?"
 
Nimim. elävän musiikin puolesta

Joskus suorastaan ihmettelen, mikä tuon tempo-fasismin idea oikein on?

Ja jos sekvenssitaustat vaatii absoluuttista taimia, miksei sitten samantien heivata rumpalikin katsomon puolelle kaljalle ja levysoundeilla vetää rummut matopurkista => miksi siis otetaan yleensä koko bändiä, voihan sen soittaa levyltäkin=>miksi mennä baariin juomaan olutta ja kuuntelemaan levyjä=>jään kotiin juomaan ja tekstailen kavereille kännykälllä; kova meno, eiks ookin...
 
Hyvin sanottu. ++

Sitten on toki näitä guruja, jotka ovat syntyneet klikki korvassa ja siitä huolimatta (tai siitä johtuen) kulkee ja toimii. Esim. Danny Carey kertoili Tool-chatissa:
 
Q: "danny, metronome or vibe/????"
A: "all vibe never metronome, never"
 
-:mikko

Kaikki AC/DC:n biisit. ;D

Mistä tulikin mieleen vähän ohi aiheen tosin, mutta miten tarkoituksella nopenevat kohdat on yleensä vedetty levylle? Sanotaan nyt esimerkiksi stam1nan uusimmalla levyllä oleva Vapaa Maa. Onko metronomi sammutettu? tuskin koska muutenhan ois mahdoton jatkaa taas metronomin kanssa. Kertokaa te kokeneemmat.
 
Sitähän voidaan klikki ohjelmoida niin, että kertsissä mennään vähän kovempaa. Ja niinhän se monesti tehdäänkin.
 
Sen huomaa, jos vaikka treeneissä soittaa bändin kanssa, klikki korvassa, miten jotkut kohdat suorastaan vaativat pientä kiilausta, kulkeakseen parhaiten.
 
Meillä on esim yks potpurointi, jossa 12/8 muuttuu 4/4:ksi niin, että 8-osa syke säilyy samana. Sitä kun treeneissä veteli klikin kanssa, tutkiakseen sen taitekohdan käyttäytymistä, huomasi, että 4/4 on pakko vetää vähän kiivaammassa tempossa. Täysin samassa tempossa se tuntui lähtevän sleebaten. Jotenkin sen grooven intensiteetin säilyminen vaatii siinä kohtaa pientä kohotusta tempoon.