Rummut: rumpukamat ›

Lueskelin tuossa rumpalit.netin foorumeita ja aloin pohtimaan Kepa Kettusen "kohtaloa" Alkoi sylettämään oikein huolella. Nimittäin:
 
Kepa todella monen, jopa ammattilaistenkin, mielestä yksi Suomen kovimpia kannuttajia, niin teknisesti, kuin musikaalisestikin. En ole kovin hyvin päässyt tutustumaan herran tuotantoon ja lueskelinkin mielenkiinnolla, jos joku olisi heittänyt levyn missä Kepa pistäisi armotonta tykitystä. Edes hänen opeissaan 4 vuotta viihtynyt oppilas ei osannut mainita Kepalta "TEH albumia" jossa hän todella vetää niin hyvin, kuin pystyy. Ei niin ei!
 
Aloin sitten miettimään vähän tarkeimmin, että hetkinen onko Suomessa ylipäätään artisteja, joilla rumpalit pääsevät näyttämään todella mitä osaavat. Mieleeni tuli 2 orkesteria: Lenni-Kallen Trio ja Kingston Wall. Sitten alkoi oikeasti sylettämään. Kuuntelin juuri samaan aikaan bändiä nimeltään Karmakanic. Ruotsin puolelta olivat kotoisin ja kyseisellä levyllä pistää menemään häijyn kova rumpali Zoltan Csörsz. Jatkoin pohdintaani ja ynnäsin bändejä, jotka edustavat tavallaan "muusikkojen musiikkia". Tässä vähän listaa: Flower Kings, Karmakanic, Pain of Salvation, Kaipa, Meshuggah jne jne jne. Uskomattoman pitkä lista bändejä, joissa on rumpaleilla ja kaikilla muillakin muusikoilla tilaa näyttää persoonaansa ja väläyttää osaamistaan. Ja tämä musiikki todella MYY myös ulkomailla ja kotimaassaan Ruåtsissa.
 
Missä ovat ne levyt, joilla Suomen paras rumpali näyttää mihin pystyy? Hmm.. Onko Suomessa sellainen kulttuuri ja opetustapa, että pyritään vain soittamaan musiikkia mahd minimaalisesti? Niin kai, sillä monen rumpujen soiton ammattilaisen suusta olen kuullut, että Suomessa elää soittamisella, jos soittaa humppaa yms. tanssimusiikkia tai opettamisella. Kumpikaan ei todellakaan ole tilaisuus, jossa voit näyttää häikäisevimmät taitosi, niitä varten ovat ns. "supergroupit" johon kerätään maan taitavimpia muusikoita omassa genressään. Eikö tällaisella musiikilla ole kysyntää Suomessa sitten, vai onko levy-yhtiöt niin nuukia tällaisen musiikin perään, etteivät halua tehdä yhteistyötä näiden bändien kanssa. Otetaan vaikka rumpaliksi Kepa Kettunen, bassoon Lauri Porra, kitaran varteen vaikka Aleksi Laiho, joka varmasti venyy muihinkin musiikkityyleihin kuin vain metalliin, heitetään koskettimiin vielä vaikka Lenni-Kalle ja laulamaan kuka tahansa pop&jazzari. Annetaan heille tehdä vapaat kädet niin uskomatonta musiikkia kuin vain osaavat. Todennäköisesti tulos olisi päätä huimaavan kova lätty, jossa on kuunneltavaa ihan tavallisille nyyppäreille, kuin myös kaikille muusikoille.
Jos näitä bändejä on joskus ollut, löytyvät niiden levyt jostain divarista Helsingin peränurkasta.
 
OK. Vertaillaanpa hiukan taas. Otetaan läjä ameriiikkalaisia muusikon retaleita. Rumpuihin vaikka Manginin Mike, bassoon esim. Dave LaRue, kitaran varteen John Petrucci, ja laulamaan esim. Russell Allen. Todennäköisesti sinunkin levyhyllystäsi löytyy useita tällaisia bändejä! Esim. Liquid Tension Experiment, LaBrien sooloprojektit, Dave Weckl bändkin on eräänlainen "supergroup" Transatlantic (jossa on myös paljon Ruotsalaisväriä) Bozzio/Levin/Stevens ja kyllä Steve Vainkin bändi voidaan luetella tällaiseksi. Nojoo ameriikassa nyt on kaikki mahdollista.. Noh etsitään Euroopasta. Ensimmäisenä tulee mieleen Englantilais-Ruotsalainen bändi nimeltään The Tangent, ruotsin maalta Kaipa (jossa rumpalina loistava Morgan Ågren) ja Karmakanic ja varmasti on paljon paljon muitaki bändejä, joista en ole koskaan kuullutkaan.
 
Mennään sitten ihan näihin superstaroihin. Kautta historian lähes jokainen iso stara, ovat he sitten kotoisin mistä tahansa, käyvät jossain vaiheessa massiivista euroopankiertuettaan visiitillä Ruotsissa, mutta EIVÄT SUOMESSA. Ensimmäisenä tulee mieleen Britney Spears, joka on tehnyt tämän tempun. Totta on kyllä, että viimeaikoina Suomessa konserttikäyminen on lisääntynyt ja isotkin nimet alkavat vierailla meilläkin yhä useammin. Varsinki hevi/metal orkesterit. Totta on myös se, että tämä metallikulttuuri on suomessa kovaa luokkaa ja metalli todella myy täälläkin. Taas tulee mieleen ensimmäisenä Diablo, jonka rumpali on kovaa kaliiberia. Myös Tuska-festivaalit alkavat olla iso nimi ympäri maata.
 
Mutta.. Missä on siis tämä edellämainittu "muusikkojen musiikin" kulttuuri. Tai vaikka Jazz-kulttuuri, joka tuolla Ruotsissa on taas kukoistanut pitkään. Vastauksia kommentteja ja ennen kaikkea jos tiedät suomalaisista supergroupeista, niin kerro heti!
 
Huom! Nyt en ota kantaa musiikin tasoon tai sävellysten tasoon, vain näiden supergrouppien ja sitä kautta koko muusikoiden musiikkiin liittyvän kulttuurin poissaoloon.

itse kuuntelen musiikkia musiikin takia, en niinkään teknisen taituruuden takia. Eikai sitä pidemmän päälle jaksa kukaan kuunnella semmosta kikkailun ilotulitusta?

itse kuuntelen musiikkia musiikin takia, en niinkään teknisen taituruuden takia. Eikai sitä pidemmän päälle jaksa kukaan kuunnella semmosta kikkailun ilotulitusta?
 
sama, mutta kyllä se pistää hymyilyttämään kun Daniel Erlandsson (arch enemy), Raymond Herrera (fear factory) tai Martin Lopez (opeth) pistää livenä :) on meinaan sen näköstä, että jää suu auki. kaikki kuitenkin näistä osaavat tuon kikkailun yms.
 
E: ja voihan musiikki olla hyvää vaikka soittaisi pelkkää peruskomppia jos vain time pysyy hallussa. vaatii sekin tietynlaista taitoa :p

itse kuuntelen musiikkia musiikin takia, en niinkään teknisen taituruuden takia. Eikai sitä pidemmän päälle jaksa kukaan kuunnella semmosta kikkailun ilotulitusta?
 
Kikkailun voi tehdä hyvin tai huonosti. Ja sopiva määrä hyvintehtyä kikkailua saa mielenkiinnon pysymään. Kun vähän mietin, niin suurin osa musiikista mitä kuuntelen, on aika "muusikkosuuntautunutta", mutta kyllä hyvä musa on hyvää riippumatta siitä miten paljon soittajat näyttävät taitojaan. Hyvänkuuloista musiikkia tekee kyllä 95-prosenttisesti todella hyvät soittajat.
Joku pointti saattaa kyllä olla jyrildon tekstissä, kun suurin osa minun mielestäni hyvästä musasta ei ole Suomesta, (ja silloin kun on, se on kikkailua jossain muodossa).

Muusikkojen musiikki on yleensä tosi perseestä. Ei sellainen soittotaitojen esittely biisien kustannuksella. En halua puolustella mitenkään mutta kaikki ne mitä olen kuullut ovat olleet littleBit perseestä.
 
Huom. Tämä on minun mielipide ja mielipide hän on kuin persereikä.....

Lisätäänpäs vielä, että Dream Theater on kauhein esimerkki muusikkomusasta, eli unohtakaa se kun puhutaan muusikoiden musiikista.

Kikkailun voi tehdä hyvin tai huonosti. Ja sopiva määrä hyvintehtyä kikkailua saa mielenkiinnon pysymään.
 
juuri näin, ei minua häiritse KW:tä kuunnellessa kuoppiksen melkeinpä jatkuva härppääminen, koska se istuu siihen tyyliin.
 
E: ja kuoppiksen soitto kuitenkin palvelee sitä tyylilajia muutenkin, Dave Wecklin jutut alkaa mennä välillä vähän överiksi siinäkin mielessä, että siinä muut soittimet palvelee rumpuja.

juuri näin, ei minua häiritse KW:tä kuunnellessa kuoppiksen melkeinpä jatkuva härppääminen, koska se istuu siihen tyyliin.
 
Toisaalta KWhen liittyy sopivasti sanonta "ei makiaa mahan täydeltä". Ite ainakin kyllästyn aika pian. Pienen tauon jälkeen se sitte meneeki taas vähän aikaa.

Toisaalta KWhen liittyy sopivasti sanonta "ei makiaa mahan täydeltä". Ite ainakin kyllästyn aika pian. Pienen tauon jälkeen se sitte meneeki taas vähän aikaa.
 
varsin totta tämäkin. Itellä oli varmaan parin-kolmen kuukauden tauko kun en kuunnellu KW:tä oikeastaan ollenkaan. Sitten tuossa ihan pari viikkoa sitten levyhyllyä penkoessa silmiin osui se triplalive ja kyllä kuulosti perhanan hyvältä. Muutenkin juuri tämmönen muusikkojen musiikki on semmosta että silloin tällöin kyllä menee mutta ei tosiaan makiaa mahan täydeltä

No palataanpa topicciin.
 
Missä ovat Kingston Wallin jälkeläiset? Missä on suosittu SUOMALAINEN muusikkojen musiikki ylipäätään?

itse kuuntelen musiikkia musiikin takia, en niinkään teknisen taituruuden takia. Eikai sitä pidemmän päälle jaksa kukaan kuunnella semmosta kikkailun ilotulitusta?
 
Kikkailla voi myös tyylitajuisesti. Omasta mielestäni suurin osa mm. Dave Weckl bändin tuotannosta kuuluu tähän kategoriaan.
 
Trio Töykeät on hieno bändi. Löytyy tyylitajuista kikkailua ja kerrassaan loistavaa musiikkia!

No palataanpa topicciin.
 
Missä ovat Kingston Wallin jälkeläiset? Missä on suosittu SUOMALAINEN muusikkojen musiikki ylipäätään?
 
Saattaa olla myös että "muusikkojen musiikki" ei myy Suomessa hirveesti, ja sitä esiintyy hämyisissä jazzklubeissa yms. Mulla ei Suomen keikkaskenestä ole kokemuksia, mutta luulisi tätä esiintyvän.

Aika mielenkiintoinen keskustelun avaus.
 
Kyllähän meiltä esim. kansainvälisen tason rockjazz/fuusio -kokoonpanoja ja levytyksiä löytyy vaikka kuinka paljon, jo 70-luvulta lähtien. Häkellyttävän hyviä levyjä ihan rumpalismissakin mitattuna. Teknistä taituruutta yllin kyllin. Kaupaksi ei vain tunnu käyvän.
 
Mutta metallijaska-tilu -pumppuja ei Suomessa niinkään ole. Sellaisia en tosin kaipaakkaan.

Suomalaisessa musascenessä mennään valitettavasti markkinoiden ehdoilla.Artistivetoinen musa.Muutenkin levy-yhtiöiden manipuloima massa ostaa mitä niille markkinoimalla saadaan tarpeiksi luotua.Ja samoillehan ne keikatkin menee sanoo kaupallisuuden armoton laki.

Mutta metallijaska-tilu -pumppuja ei Suomessa niinkään ole. Sellaisia en tosin kaipaakkaan.
 
Jesh.
 
Trio Töykeät on hieno bändi.
 
Kyllä.
 
Eihän "muusikoiden musiikin" aina tarvitse olla taidonnäytemättöä. (?)
Vaikka on se sillointällöin ehkäpä hienoa, mutta niin. Miksi se on nyt olevinaan olisi sitä ainoata "muusikoiden musiikkia"?
 
Tai vaikka Jazz-kulttuuri.
 
Kyllähän Suomesta jazzia löytyy. Ja paljon.

Kyllähän Suomesta jazzia löytyy. Ja paljon.
 
Jep. Ja se on pari viime vuotta ollut kovassa nousussa.

esiintyy hämyisissä jazzklubeissa yms.
 
Sielläpä siellä. Ja siitä nautitaan. Viskin kera.
 
EDIT. Mutta eikös ole hyvä että se taito näytetään hieman pimeämmissä pubeissa, jonne kerääntyy vain ne jotka ymmärtävät asian päälle. Eikä paikalla ole koko kaupungin ihmiset kännissä kuin minä eilen (kenties) pilaamassa nautinnon.

vitsipä että oli kova keikka hämyisellä jatsklubilla viimeviikonloppuna kuopiossa... teppo mäkynen rummuissa....

Trio Töykeät on hieno bändi. Löytyy tyylitajuista kikkailua ja kerrassaan loistavaa musiikkia!
 
Juu, mutta ei ainakaan uudella levyllä se kikkailu ole samassa sarjassa KW:n kanssa, musiikkityylikin on toki täysin eri.
 
BTW: Kikkailu on sanana todella hölmö. En perustele, mutta se on vaan tyhmänkuuloinen.

Sinä saat plussan siitä että vaivauduit. Oli minusta kovin mukava lukea tuota, hyviä näkökohtia, ja hyvin tehty teksti, jaksoi lukea.
 
Itse aiheesta, kuuntelen musiikkia musiikin takia, en taidon.