Rummut: rumpukamat ›

Onko missään tutkittuna erityyppisten virvelin ääniominaisuuksia nauhoittamalla ja analysoimalla ääntä spektrianalyysinä?
Tämä siis lähinnä tuon Taman virveliklipin innoittamana, siitä kun ei osaa sanoa yhtään mitään muuta kuin että matto on päällä..
 
Kuulostaa toki tosi insinöörimäiseltä, mutta olisi mielenkiintoista löytää laitekokoonpano (mikki + läppäri+ softa yms.), joilla voisi tehdä äänitestejä erimerkkisillä, -kalvoisilla ja -vireisillä virveleillä vakio-olosuhteissa tyyliin Tekniikan Maailma. Ja jos oikein vertailukelpoisia käppyröitä äänistä haluaisi, täytyisi rakentaa vielä mekaaninen kapulaniskijä tyyliin Myytinmurtajat. Mikki olisi vakioetäisyydellä telineestä, jossa mitattava virveli olisi.
 
Tällaisen laitteiston kun saisi kehiteltyä, voisi sitten mittailla vaikka ison nipun virppoja jossain miitissä ja tuloksia voisi sitten vertailla keskenään.
Toimisi periaatteella "Tuo virvelisi äänianalyysiin"..
 
Siinä löytyisi erot eri kalvojen tai vireiden välille, jos muuten saman merkkistä virppaa testailisi.
 
Onko käytännön ideoita?

Yamahan esitteissä oli ainakin joskus noita kuvaajia. Kyllä niistä jotain näki, mutta vaatisi enemmän kokemusta, että noista olisi oikeasti hyötyä.
 
Kiintoisa aihe kyllä. Saattaa kuitenkin mennä vähän liian tieteelliseksi - helposti käy niin, että mitataan eroja, joita ei oikeasti keikkatilanteessa voi kuulla.
 
Toteutus vois olla juuri joku kiinteä teline, jossa mikki ja rumpu ovat aina samoissa kohdissa. Siihen ympärille vielä joku helposti siirreltävä ja sopivasti vaimennettu koppi, ettei huoneella ole väliä. Lämpötilan ja ilmankosteuden pitäis tietenkin myös olla vakiot. Ja iskukohdan ja -voiman. Ja vireen. Menee aika hankalaksi.

Tuskin tämä mittaus isompia tilajärjestelyjä tai kosteuksia vaatisi, koska virveleitä vertailtaisiin vain keskenään eikä siis pyrittäisi aivan "absoluuttiseen totuuteen". Olosuhteet olisivat siis kaikille mitattaville samat, jolloin ero tulisi juuri kalvotuksesta, virityksestä ja rummun materiaaleista.
Käyrä kertoisi varmasti eron virveleiden soinnissa lahjomattomasti ilman näitä subjektiivisia määritteitä tyyliin lämmin puu - kylmä teräs yms.
 
Kyllähän tuollaisia vastekäyriä esitetään jopa halvoista anttila-kaiuttimistakin ;)
 
Mahdollisimman suoravasteinen mikki tarvitaan ja läppäri. Mikähän softa sopisi tuollaisen samplen nauhoitukseen ?
Siitä klipistä pitäisi sitten piirtää taajuuskuvaaja tietyltä kohtaa aikajanaa. Onkohan rumpujen syttymisajassa olennaisia eroja ?
 
Tuolla laitteistolla voisi tehdä saman symbaaleillekin. Kylmät numerot kehiin...

Spektristä voi oppia näkemään tiettyjä asioita soundista. Kuitenkin ne tärkeät jutut, joita ei näe ovat esimerkiksi soitettavuus ja mattokoneiston toiminta. Viritettävyys ja se, millaisia vireitä virveli sallii soundin säilyessä hyvänä ei myöskään voi ilman todellista ja konkreettista kokeilua huomata.
 
Kaiutinvertailuissa noita erilaisia graafisia esityksiä on käytetty jo vuosikymmeniä. Siellä puolella on huomattu, että läsnäolon tuntua ja stereokuvan laajuutta/syvyyttä ei nämäkään kuvaajat kerro. Siksi oma korva on edelleen se tärkein mittari.

Toki nämä härpäkkeet vaikuttavat soundiin(kin). Voisihan toki myös tutkia eri matoilla ;)
 
Symbaalit olisi myös kiinnostavaa mitata.
Niissähän ei ole mitään viritettävää, ainoastaan korkeutta ja kulmaa muunnellaan hieman.
Käppyrä kertoisi enemmän symbaalin luonteesta kuin nettiin laitettu klippi, joka ei vaan toimi ilman vanhastaan tunnettua referenssipeltiä.
 
Sitä paitsi silmät valehtelevat vähemmän kuin korvat, eli jos pellistä tulee botnea, on sitä siis myös löydyttävä käppyrästä. Korvat tahtovat korjata kuulemaansa tila-akustiikan, mielentilan ja mieltymysten mukaisina...

Kaiutinvertailuissa noita erilaisia graafisia esityksiä on käytetty jo vuosikymmeniä. Siellä puolella on huomattu, että läsnäolon tuntua ja stereokuvan laajuutta/syvyyttä ei nämäkään kuvaajat kerro. Siksi oma korva on edelleen se tärkein mittari.
 
Komppaan.
Aikojen alusta asti esim. Hifi-lehden parasta antia (ja todellisintakin elävässä elämässä) on nimenomaan Eräpuun ja kumppaneiden sokkokuuntelutestit. Ihan sama mitä käppyröitä esim. kaiuttimista piirrellään, jos ne eivät kuulosta hyvältä.
Tottakai tila ja varmaan fiiliskin vaikuttaa asiaan, mutta ihan tällä korva-metodilla saadaan tosimpia (joskin edelleen subjektiivisia) vertailutuloksia aikaiseksi.
 
Toiseksi. Mikä sitten olisi "paras" virveli mittauksilla? Tai mitkä edes olisivat virvelin mittarointitekijät? Mielestäni virveliä ei voi arvottaa em. mitattavilla tekijöillä: lämmin on parempi kuin kylmä, korkea on parempi kuin matala, pitkä on parempi kuin lyhyt sointi, jne. Virveleitä on yhtä paljon kuin on makujakin. Eikä sama virveli istu välttämättä jazz-miehelle ja hevarille.
 
Soittaminen on fiilistelyhommaa ja siksi liian insinöörimäinen tapa tutkia asiaa ei sovi mun pirtaan.
 
Sori kaikki insinöörit. Teitä tarvitaan laivan-, sillan-, ja talonrakennuksessa.

Kyllä kyse on silkasta uteliaisuudesta sen ihmeemmin laittamatta virveleitä paremmuusjärjestykseen.
Kiinnostaisi nähdä, miten ns. laatuvirveli eroaa ääniteknisesti huonommasta yms.
Ja edelleen peltiosastolla voisi erot olla suurempiakin; harmoniset jakaumat voisivat erota toisistaan reilustikin (?).
 
Unohdit tie- ja viemäri-insinöörit ;) (jossainhan ne paskat siis täytyy kuitenkin kuljettaa)
 
Saako noilla raituriohjelmilla taajuusjakauman mistä tahansa kohtaa aikajanaa?

Eikö spektrianalyysitekniikka ole tuohon hommaan riittämätön?
Spektrianalysaattorihan mittaa vain absoluuttisia taajuuksia, jotka sinällään eivät kerro yhtikäs mitään virvelin hyvyyydestä tai edes soundista. Esimerkiksi epämiellyttävät yläpään klangit ja maton särinä kuuluvat tietyillä taajuuksilla, jotka eivät sinällään ole epämiellyttäviä; hyväsoundisessa rummussa samat taajuudet voivat olla mukana, mutta kun kys. taajuksien luonne on erilainen, eivät ne välttämättä häiritse, toisin kuin ensimmäisessä virvelissä.
Eli kuten edelläkin mainittiin, todellista soundia ei voi esittää millään kuvaajalla. Toki jotain suuntaa soundista kaaviosta voi nähdä, mutta sekin rajoittuu pitkälti rummun sävelkorkeuden havainnoimiseen.
Jaa, hyvä aihe sinällään, mutta komppailen kyllä Tindrumia ja Hollmia siinä, että rummun soundi on hyvinkin subjektiivinen ja ihmisen korvasta riippuva juttu.
Ja pitää muistaa, että jokaisen korvakin kuulee hieman eri tavalla.

Eikös ne klangitkin ja surinatkin kuitenkin ole ääntä, jos ne kerran kuulee?
Näin siis pitäisi omin silmin nähdä ero, kun vertaa kahta käppyrää rinnakkain.
 
Toki omat korvat ovat lähinnä itseä, mutta juuri tämän subjektiivisen tosiasian vuoksi olisikin mukava tehdä tällaista vertailua, jossa mikrofoni kuulee aina samalla tavalla.
 
Onhan noita Stradivariuksen viulujakin analysoitu tieteellisesti, mutta nykypäivänä nuo testilaitteistoiksi sopivat sovellukset alkavat jo olla tavallisen tallaajankin ulottuvilla.
 
En siis aio tehdä mitään maailmanlaajuista mittausstandardia (sen tehköön EUn rumpu- ja perkussioministeriön virkamiehet Brysselissä), vaan ihan kokeellista tutkimusta. Omat korvat sallittakoon silti, kaikille...

Eikös ne klangitkin ja surinatkin kuitenkin ole ääntä, jos ne kerran kuulee?
Näin siis pitäisi omin silmin nähdä ero, kun vertaa kahta käppyrää rinnakkain.
 
Ovat toki ääntä, mutta miten pystyt äänen taajuuskuvaajaa katsoessasi, ilman että kuulet snaren soundia, sanomaan, kuulostavatko tietyt taajuudet hyvältä vai huonolta juuri kyseisen virvelin soundissa?