Rummut: rumpukamat ›

http://muusikoiden.net/dyn/users/16789.jpg
 
Saisiko tänne speksejä ja kokemuksia, bitte.

No öö..öö.mistäs sitä alottais.
 
Speksit:
Koko 5,5" x 14"
Yksikerros vaahteraa (linnunsilimä), ja vaahteraiset vahvikerenkaat. Rungon paksuutta en tiedä tarkalleen. Ei mikään kovin ohut, mutta olen paksumpiakin nähnyt. Virityspesät ovat messinkiä, ilmeisesti nikkelöidyt. Ovat hieman tummemmat kun peruskromatut. En tiedä tarkalleen ovatko vanteet kanssa nikkelöityä jotain, mutta nekin ovat heiman tummemmat/keltaisemmat kuin perus-teräs vanteet. Mattokoneisto on Trick:in GS007 ( http://www.trickdrums.com/ ) ja on kyllä ihan hiton hyvä systeemi. Ei löysää mattoa tahtomattani ja tuntuu todella kestävältä.
Matto on Puresoundin 21-lankainen, ja tuntuu olevan aikalailla sopivan levyinen rumpuun.
Sain nykyhintatasoon nähden ihan "edukkaasti", taisi olla 799€ kuljetuksineen. Ja on kyllä paras yksittäinen rumpuostos minkä olen tehnyt. Olihan se suht. paljon rahaa virvelistä, mutta soundi on ollut joka sentin arvoinen.
 
Soundi jne.:
Sanallisesti vaikeaa kuvaila, mutta yritetään.
Soundissa on aevan ihanasti samaan aikaa kasassa olematta yhtään kuiva. Soundissa on paljon botnea, mutta myös yläpää on läsnä. Juuri tuo botne haukahtaa nopsasti, ja (varmaan messinkisten virtiyspesien ansiosta) yläpäässä on sellainen toodella miellyttävä ZING-jälkiääni. Jälkiääni on aikalailla samanlainen kuin joissain kokeilemissani vanhoissa metalli-Ludwigeissa. Ei soundi on täyspainoinen, ja siinä on tarvittaessa makuuni juuri oikeanlainen sustain. Soundin "body" on nopea ja kasassa, mutta jälkisointi on tarvittaessa pitkä.
 
Rumpu tottelee nopeasti ja herkästi, esim. nopeilla tuplalyönneillä soundi on erotteleva: jokainen lyönti kuuluu. Tosi harva rumpu pystyy erottamaan jokaisen lyönnin. Joskaan rummusta ei tule kuitenkaan sellaista ikävää konekivääri-fiilistä. Niin ja tuo erottelevuus toimii matalissakin vireissä, mikä on TODELLA harvinaista. Kiva soittaa matalalla vireellä, ilman mutaista ja epäselvää soundia.
Rummussa on laajin viritysalue johon olen törmännyt. En ole löytänyt Craviottosta sellaista virettä missä rumpu "herää eloon". Koska kaikki vireet ovat tuntuneet olevan rummulle niitä oikeita. Soundi vaan muuttuu korkeammaksi tai matalammaksi.
 
Kanttilyönnit ovat suht. äänekkäitä, eli ainoa potentiaalinen miinus Cravottossa on se, että sillä saattaa helposti tulla soitettua liian kovaa. Ei se kylläkään samanlainen tykki toki ole kuin vaikka Dw:n edge tms. Ja vaakakupissa painaa toiseen suuntaan juuri tuo botnekas soundi, joka syttyy hyvin myös ilman kanttisoundia. Ensimmäsellä keikalla soittelin vaan keskelle rumpua ilman kanttia, ja fiilistelin typerä, onnellinen hymy naamalla.
 
Viimeviikolla ääniteltiin just tuolla virvelillä, ja tuntui toimivan nauhalle erittäin hyvin. Just tuo kasassa olo tuntui tallentuvan hienosti. Saas nähdä miten se miksauksessa pilataan. :)
 
Suhteellisen suuri osa rumpua testanneista on alkanut suunnittelemaan samanlaisen hankkimista, eli aika paljon tuohon ihastuttu. Luulen että veli-Craviotto on onnistunut tekemään melko yleis-haluttava-soundisen rummun (workhorse:n), kyseessä ei ole sillä tavalla spesiaali-kapistus, vaan hyvin on hoitanut joka keikan mihin olen vienyt.
 
En mä osaa muuta sanoa , kysy jos tule jotain mieleen.

Kiitos kattavasta yhteenvedosta!
 
Pitäisi varmaan myydä yksi setti ja ostaa virveli rahoilla :)

Mistäs Markkuliini tuon hommasit? Olisi kiva kokeilla joskus tuollaista. Noin kovasti kun kehut ja Kumukin meni myyntiin...

Tilasin drumsonly:sta Saksasta. Sattui löytymään just haluamani koko ja vielä ihan kohtuulliseen hintaan hyllystä, niin valinta oli helppo. Hyvä palvelu paikassa, suosittelen.
Pienistä jutuista nää virvelivalinnat on kiinni. Kumukin on ihan hiton hyvä rumpu ja monet muut virvelit mitä omistan. Mutta jotenkin sitä melkein huomaamattaan aina vaihtaa telineeseen sen lempivirvelin ja sitten se meinaa siihen jäädä.

Mutta jotenkin sitä melkein huomaamattaan aina vaihtaa telineeseen sen lempivirvelin ja sitten se meinaa siihen jäädä. Minulla on monta hyvää ihan käyttämättömänä pitkiäkin aikoja. Sitten kun sen entisen työhevosen ottaa esiin ja soittaa, on ihmetys suuri: näin hyvä...