Rummut: rumpukamat ›

Mikä virveli mahtaa kuulua AC/DC:n For Those About to Rock-lätyllä? On sen verran läski rocksoundi että olisi kiva omistaa virveli, jolla tuollaista mekkalaa saa aikaiseksi. Joku vanhempi Sonor se lienee??

Mikä virveli mahtaa kuulua AC/DC:n For Those About to Rock-lätyllä? On sen verran läski rocksoundi että olisi kiva omistaa virveli, jolla tuollaista mekkalaa saa aikaiseksi. Joku vanhempi Sonor se lienee??
 
Onkohan nuo soundit jollain lailla käsiteltyjä vai käsittelemättömiä? Joku äänittäjä/miksaajan/tuottajan roolissa toimiva voisi kertoa kuinka paljon rumpusoundeja yleensäkin levyä tehtäessä käsitellään ja parannellaan jälkikäteen.
 
Enemmänkin ihmetyttää se kuinka monesti nykyäänkin vielä kuulee levyllä virvelisoundin joka on kuiva ja kuollut.
 
Toisin kuin esim. Alex VanHalenilla on ollut alusta alkaen levyillä mainio virvelisoundi. Mutta tämähän on mun mielipiteeni, moni muu voi pitää sitä tylsänä.

Mulla on kyllä sellainen käsitys, että kunhan kyseessä on laatusoitin, siitä saa hyviä saundeja aikaiseksi. Ajatteleppa kuinka paljon erilaisia tekijöitä matkän varrella on, ennen kuin kuulet biisin levyltä kotonasi. Kapulat, kalvot, tatsi, mikitys, studio, mikkien merkki, äänittäjä, miksaaja, plus muut kaikki ääntä prosessoivat laitteet ja henkilöt, miksaus, masterointi jne jne.
 
Eiköhän semmonen saundi löydy studiossa, kunhan on hyvä virveli ja hyvä henkilökunta.
Livenä juttu on hankalampi, mutta etsimäsi saundi tuskin löytyy helpommalla hankkimalla samanlainen virveli kuin herralla studiossa.
 
Vain minun 20 penniäni.

Mikä virveli mahtaa kuulua AC/DC:n For Those About to Rock-lätyllä? On sen verran läski rocksoundi että olisi kiva omistaa virveli, jolla tuollaista mekkalaa saa aikaiseksi. Joku vanhempi Sonor se lienee?? Phil Rudd on aina käyttänyt 5x14" metallivirveliä. Aluksi Ludwigia ja myöhemmin Sonoria. For Those... -levyllä vahvin veikkaukseni on Sonorin Phonic 5x14"( D505). Myöhemmin setissä on näkynyt myös messinkirunkoisia. Koko on kuitenkin sama.

Aika paljon rumpusoundi vissiin äänitettäessä kuitenkin muokkaantuu. Jos menis siihen viereen kuunteleen kun soittoa äänitetään, niin ei kai se ihan niin tykiltä kuulostais kuin levyllä?

Aika paljon rumpusoundi vissiin äänitettäessä kuitenkin muokkaantuu. Jos menis siihen viereen kuunteleen kun soittoa äänitetään, niin ei kai se ihan niin tykiltä kuulostais kuin levyllä?
 
Ei varmasti kuulostaisikaan. Mutta olisi kiva hommata tuollainen virveli, josta saisi mikitettynä tuon For Those...-tyylisen soundin.
 
vahvin veikkaukseni on Sonorin Phonic 5x14"( D505)
 
Täytyypä joskus testailla jos tulee vastaan.

Vanhassa Modern Drummer -lehdessä Rudd sanoo studiossa vaihtavansa virvelin kalvon aina ottojen välissä.
 
" One take - thats it and ill change it. Even after just three or five minutes, i feel you lose the true resonance of the head."
 
Kuulostaa kunnioitettavan perusteelliselta näin ei-rumpalin mielestä.
 
Virvelistä se ei sano muuta kuin että on aina käyttänyt viis tuumaa syviä, useimmiten metallisia ja virittäny kalvon löysälle.

Virvelistä se ei sano muuta kuin että on aina käyttänyt viis tuumaa syviä, useimmiten metallisia ja virittäny kalvon löysälle.
 
Tuo kalvon löysyys käy järkeen, sillä ei Ruddin virvelisoundi mikään tiukka ja napakka ole, vaan suuri ja jysähtävä. Etenkin tuolla For Those...levyllä.

ota virvelistä ylävanne kokonaan pois jätä pelkkä kalvo

Muistaakseni AC/DC -levyillä ainakin alkuaikoina käytettiin rumpujen äänityksessä sellaista kikkaa, et rumpupohjat äänitettiin vähän nopeempana kun itse biisin oli lopulta tarkoitus mennä ja sit nauhanopeutta hidastettiin ennen kun äänitettiin loput. Tälleen rumpujen vire snadisti tietty laski ja soundi muuttui läskimmäksi ja tummemmaksi.

" One take - thats it and ill change it. Even after just three or five minutes, i feel you lose the true resonance of the head."
 
Kuulostaa kunnioitettavan perusteelliselta näin ei-rumpalin mielestä.
 
Paskauhetta. Takuuvarmasti kalvoa ei vaihdeta joka oton jälkeen. Ja jos vaihdetaan niin hukkaan menee kyllä työskentely. En olisi uskonut, että tuollaisessa orkesterissa voi olla tuollainen homostelija rumpupallilla...

Paskauhetta. Takuuvarmasti kalvoa ei vaihdeta joka oton jälkeen. Ja jos vaihdetaan niin hukkaan menee kyllä työskentely. En olisi uskonut, että tuollaisessa orkesterissa voi olla tuollainen homostelija rumpupallilla...
 
Täsmälleen samaa mieltä. Kohta se vaihtaa kalvon joka virveli-iskun jälkeen. Tempo kyllä vähän putoo...

Kyllähän esim. Let There Be Rock-livevideossa näkyy kun Rudd jonkun biisin jälkeen käy keskustelua roudarin kanssa virvelirumpu kädessään. Kalvo on maestron mielestä ilmeisesti löystynyt liikaa ja koko virveli vaihdetaankin sitten toiseen.
 
Oli se kalvojen vaihtelu homostelua tai ei, niin Ruddin tapauksessa homma kuitenkin toimii mun mielestä. En keksi mitään valittamista herran soundeista tai soitosta muutenkaan.

Paskauhetta. Takuuvarmasti kalvoa ei vaihdeta joka oton jälkeen. Ja jos vaihdetaan niin hukkaan menee kyllä työskentely. En olisi uskonut, että tuollaisessa orkesterissa voi olla tuollainen homostelija rumpupallilla...
 
Studiossa on hiukan eri juttu. Löysähköllä vireellä se kalvo lommoutuu helposti. Soundi kärsii lommoista. Ja jos olet nähnyt Ruddin livenä, tiedät miksi kalvo ei kauaa kestä. Virveli käsi käy korkealla ja lyönti losahtaa helvetinmoisella voimalla. Keikalla sedän virveliä vaihdetaan useinkin, mutta yleensä vain kerran/keikka.

Miksi viritysruuveja ei saa kiristää?

Miksi viritysruuveja ei saa kiristää?
 
Kuka niin on väittänyt?

Kuka niin on väittänyt?
 
Phil Rudd epäsuorasti teidän mukaan.

Phil Rudd epäsuorasti teidän mukaan.
 
Ei kait se niin ole väittänyt. Ei vain itse ruuvaile ruuvejaan kovin kireälle (HOHO).

Ei vain itse ruuvaile ruuvejaan kovin kireälle (HOHO).
 
Joo mutta jos ruuvit löystyy ei kai sitä koko perkeleen virveliä tarvitse vaihtaa jos sama homma hoituu uudelleen kiristyksellä.

Joo mutta jos ruuvit löystyy ei kai sitä koko perkeleen virveliä tarvitse vaihtaa jos sama homma hoituu uudelleen kiristyksellä.
Se kalvo menee pussille, kiristäminen auttaa, mutta ei poista sitä tosiasiaa, että kalvo on venynyt ja soundi muuttunut.