Rummut: rumpukamat ›

No niin, minkäslaisia pelottavia/järkyttäviä kokemuksia on ollu rumpujen soittamisesta ja merkeistä?

Heh, sinulla ainakin on yksi sellainen profiilissasi ja myytävänä. ;) Mutteivät Maxtonet ihan kamalimpia ole, New Soundit paperipelleillä ja tinahardwarella ovat soundillisestikin jostain todella kaukaa täydellisyyden keskipisteestä.
 
Tuleekohan ketjullinen Milleniumeja ja New Soundeja.

Itsellä ainakin synkimmät kokemukset on vuosien takaa:
a) seurakunnan rockstarit haljenneilla paiste 2000-pelleillä kaikuisessa harrastesalissa
b) yläasteen exportit perunapeltopinstripeilla ja 302:lla.
Kumma kyllä, sittemmin jopa kafrun milleistä on virittelemällä saanut parempaa soundia. Harvemmin enää tulee vastaan settiä, jolla ei ois kamalaa vetää (no okei, Mendocinon vakkarijamibändin "setti" luettakoon poikkeukseks).

Jos sätetään kaikki koulun kokemukset pois niin..
 
Yhden bändin treeneissä käytiin yliopiston pommarissa muutaman kerran treenaamassa, niin siellä oli joku Yammun (rydeen??) setti, joka oli varustettu pinstripeillä sekä kiekalla jesse-teippiä per kalvo.. Sekä merkkiä X olevat "pellit", onneksi oli omat mukana..;) Ja aina kun asettelin ne "hyvin" niin aina seuraavalla viikolla ne oli taas niin ihme asennossa että aika apina sais olla että pystys soittamaan..8I
 
Plus oli on eräillä markkinoilla soittamassa, niin soitin yhden setin ihan hyvällä setillä kyllä, mutta bassari pedaali oli minulle aika järkky.. Liikerata oli ehkä 5cm, ja suhteellisen jäykkä jousi.. Lisäksi se pedaalin lauta oli vielä ihmeen alhaalla.. Oli setti aika tuskaa saada kaikki iskut kohdilleen, etsien samalla hyvää soittotuntumaa..=/ Siitä lähtien olen pitänyt kaikkea omaa ihan vaan varmuuden vuoksi mukana..;)
 
Muuten ei tule mitään järkkyä mieleen..=I

Kyllä se Milleniumia pitää äänestää.
 
Kyseessä siis eräällä pikkufestarilla ollut "talon setti", johon sai sentään viedä omat pellit ja virvelin. Vaikka basarin jalat olivat maksimipituudessaan, rumpu oli kenollaan eteenpäin - niin paljon, että pedaalin nuija ei yltänyt kalvolle asti. Piikkejäkään niissä ei ollut, mutta se ei niin haitannut - jouduin laittamaan etureunan alle korotukseksi jesarirullan, ja jalat sojottivat iloisesti ilmassa. Ei siinä muuten, mutta kun etutomeja oli vain yksi - ja sekin tietty basarissa kiinni - eli setti oli vähällä heittää kuperkeikkaa sivuttain. No, lisää täppiä alle ja sillä hyvä.
 
Tomipidikkeen ruuvit olivat hajonneet ja korvattu tavallisilla pulteilla. Jotka oli kiristetty jakoavaimella. Ja asento tietenkin mallia Lars. Ständiosasto oli muutenkin samaa sarjaa - onneksi tuli pari omaa mukaan, sillä kiristykset eivät pitäneet vaikka rystyset valkoisina väänsi. Kalvot olivat tietenkin pinstripet teippikuorrutuksella, mutta alakalvoihin oli panostettu - näyttivät uusilta ebonyilta. Lähempi tarkastelu paljasti, että kuopille hakatut ja spraymaalatut ambassadorithan ne olivat. Oujee. Pikavirityksellä niistä sai ihan siedettävät, mutta lyhyt soolobreikki piti miettiä uusiksi - se kun perustui pitkään soiville tomeille.
 
Alkoi sataa ja yleisö pakeni kaljatelttaan. Myöhemmin tuli kehuja hyvästä ja irtonaisesta soitosta sekä mainioista soundeista. Hmm.

Ensimmäinen Aria-settini, jossa oli vanhat Paiste 101:t .

Yhdellä käyttämistäni treeniksistä on Millenniumit. Nimensä veroiset. ;)
 
Aloittaessani rumpaloinnin sain "opetusta" erään ala-asteen Hoshinoilla. Perunapeltokalvot, viritysruuveja puuttui... 302-lautaset olivat muuhun settiin nähden kovatasoiset.
 
Omat rumpunikaan eivät ole mitkään järin kummalliset, mutta rakkaudella pidetyt, huolletut ja viritetyt, joten kyllä niillä soittaa mielellään. Yhdellä koululla oli itseasiassa vastaava setti pinkin värisenä. Ne olivat melko paskat vaikka eivät lähelläkään yllä mainittuja. HW toimi ja muutenkin ne olivat vain huono soitin, eivät lelu tai koriste.

yläasteen NewSoundit perunapeltotehdaskalvoilla ja 302:lla.
 
Ovat kyllä ehdottomasti kaikkien aikojen hirveimmät rummut joita olen soittanut. Basari oli väärin päin, kaikki kalvot kuopilla, tomikoot 12" 13" ja 16"...
Onko hirveämpää?

Ja aina kun asettelin ne "hyvin" niin aina seuraavalla viikolla ne oli taas niin ihme asennossa että aika apina sais olla että pystys soittamaan..
 
Toi on muuten kumma, aina kun olen jonkun (aloittelevan nuoren rumpalin) settiä yrittänyt testata, on asettelu ollut niin "vammainen", että soittaminen on lähes mahdotonta. Miksi tomit pitää olla pystyssä kuin Mikki-hiiren korvat, virppakin reilusi soittajaan päin kallistettu ja haitsu niin sivussa ettei luontevaa soittoasentoa saa millään? Ei vahingossakaan soittokelpoista asettelua :)

Kyllä ne on ehdottomasti New Soundit, kaverin NS setti oli reenikämpällä sen puol vuotta ja kyllä ne melko karmialta kuulostivat. Ainoastaan 14 tuumanen lattiatomi edes kuulosti joltain, virveli kuulosti suunnilleen vanteelta, jossa vain paperi päällä ja 10 ja 12 tomit vain sanoivat klonk. Basarin saundin pystyi melkein voittamaan hakkaamalla pelkkää monoa maahan ja saaden näin melkein kovemmat jytkeet.
Pellit taas jotain hirviää, haitsu taipui pariin otteeseen "yli" ja crashista taipui reuna aina jos kovempaa löi.
Hardware jotain aivan hirviää, haitsutelineestä petti monesti ketju, crashin teline ei pysynyt kunnolla kiinni, vaan lautanen kääntyi suunnilleen 90 asteen kulmaan joka lyönnillä.
 
Niillä pystyi soittamaan vain metsurin kuulosuojaimet päässä, sillon kuului vasta alapää saundissa, kun ne leikkasi lähes kaiken muun pois.

Mitään ihan järkyttävää ja käyttökelvotonta ei oo kyllä koskaan osunu kohdalle. Voi tosin johtua siitä, kun tapaa melkein aina olla vähintäänkin oma pedaali, haikkaständi, virveliständi, 1 peltiständi, symbaalit, snare(ja) ja (tietysti) omat kapulat mukana. Joskus myös penkki. Kaikki noi nopeuttaa rumpalin vaihtoa ja sitä selviää melkein minkälaisesta settitilanteesta tahansa. Roudauski menee yhdellä kerralla, kun ei raahaa mitään DW 9000 -sarjan raskasmetallia mukanaan.
 
Mua ainaki inspiroi välillä soittaa jollain ihan perunasoundeilla, pisntripet äärilöysällä ja jotain patenttivirityksiä siellä täällä. Huonoimpiin kokemuksiin lukeutuu kyllä Yamaha Rydeenit, Basixit yms.

Eräs sinänsä hyvännäköinen Taman olisikohan ollut Artstarin setti 18"-basarilla, jota erehdyksissäni kävin kerran jameissa kokeilemassa. Setti sinänsä oli ok, mutta soittotuntuma oli päin helvettiä: ylilöysät kalvot, virttyneet haitsun- ja basarinpedaalit, resokalvo repsotti ja snaren korkeutta ei voinut säätää. Keskinkertaista huonompi soundi ei ollut mitään tuon muun kärsimyksen rinnalla.

FM-Line, Trax, Millenium... On tullu pari settiä kasattua suoraan laatikosta ja melko hirveitä laitoksia ovat.

Millenium. Kerran olen kokeillut. Ja tätä ei tarvitse perustella.

Kaverin FM-Linet, no kyllä kai ne tomit menee, virveli haikka crash ja ride on niin helvetistä että ei jumalauta!

Ollaan aika tasoissa ensimmäisten rumpujeni ja vanhan ala-asteen rumpujen kanssa. Ekat rumpuni olivat taattua RMIF-laatua. Kalvot olivat jotkut tehdaskalvot, kuopilla tietty, bassorummussa ei ollut etukalvoa eikä -vannetta, virveli oli aivan hirveä, symbaalit olivat jotain käsittämätöntä paskaa, 302 kuulosti niihin verrattuna valehtelematta taivaalliselta. Kaiken kruunasi se, että viritysruuvien sijaan pöntöstä löytyi normiruuvit, joten ruuvimeisselillä niitä viriteltiin. Hyi helvetti, nyt kun ajattelee. Silti niillä soitettiin Metallicaa autotallissa uudestaan ja uudestaan vuoden päivät.
 
Ala-asteelle oli hommattu rummut, Linko-merkkiset. Vedettiin pari biisiä lukioluokan järjestämässä iltatapahtumassa, ja pääsin tutustumaan tähän soitinrakennuksen riemuvoittoon lähemmin. Tehdaskalvotetut tomit olivat aivan tumput, basari oli ehkä parasta mitä setistä löytyi, ja se ei ollut kovin paljoa. Snare oli perus-jesseteipattu painajainen, onneksi mulla oli omat symbaalit mukana, niin ei menny hermot.
 
Täytyy sanoa, että RMIF vie voiton, mutta Linko pääsi lähelle.

Juu, kyllä mullaki on vähän halpis setti. Ensimmäisen setin kun sai, se teki niiiiiiin hyvää, merkki ei kiinnostanu, mutta kun nyt tarkemmin katsoo, nii jaha... Haitsun korkeutta ei voi säätää tai haitsua itseään aukaista. =/ Basari on 18", hyvä että kuuluu jotakin kaiken muun rämpyttämisen keskeltä. Ja hardware Taiwanista. Mutta itse setti toimii kohtuullisesti.
 
Hakemassa uutta settiä. Ja se ei ole Millenium... Sen verran kamalia juttuja levittelette. =D

Tiirismaan MUSIIKKIlukioon hain 3 vuotta sitten. Kannut olivat kutakin laatua NewSound/Maxtone/jne., symbaaleina Paiste 502/Sabian B8, rummut olivat aivan kauheassa vireessä ja kun koitin säätää tomeja kuului sellainen narahdus ripustuksista, että annoin asian olla.
 
Kolme vuotta olen pitänyt tätä sisälläni.

Soitin yksityistilaisuudessa keikan NewSoundeilla. Onneksi oli mukana oma virveli ja haitsunteline ja muuta roinaa. Etutomit pois, pelkällä lattiatomilla ("pump") ja basarilla ("töps") mentiin. Telineitten tekniset ratkaisut olivat vanhentuneita varmaan jo 60-luvulla. Viippuvaappu. Oli kyllä aika lelukamaa ja näytti vähän hassulta (http://www.abandcalledstreetcar.net … 6&id=streetcar_live_at_yst_vyys), mutta kyllä sillä pärjäsi kuitenkin. Ei tämä nyt mitään välineurheilua ole vaan musiikkia.
 
Huono keikka oli kyllä (ihan rummuista riippumattomista syistä), ainoa mikä oli hauskaa, että yleensä viimeisen biisin loppurymistyksessä omat (tai muittenkin) vakaat telineet pysyvät mukavasti paikallaan, mutta nämä jojothan lentelivät pitkin lavaa, kun hiukan kovempaa mätti. Näytti hyvältä, öh, ehkä.

Kyllä mää sanon, että kauheimmat rummut millä olen soittanut on ollu Williamsit ja Milleniumit (ja valitettavasti molemmat olen omistanut itse). No onneksi se painajainen on ohi. Pahinta molemmissa rummuissa oli virveli! Niistä sai harvinaisen huono saundin.