Rock, pop, alternative ›

Jees, kuulin täs vähä aikaa sitte bändiä enemmän ja täytyy sanoa että ainakin ne biisit toimi meikäläiseen. Löytyykös täältä yhtään diggaria jotka osais suositella jotain tiettyä levyä tahi vaikka DVD:tä hankittavaks?

Kyllä kovasti kiitos. Näillä levyillä pääsee mukavasti alkuun:
Night life
Jailbreak
Johnny the fox
Bad reputation
Live and dangerous
Chinatown
Black rose
Renegade
Thunder and lightning
 
Oma mielipiteeni lähinnä on tuo. Toiset pitävät niistä ihan alkupään jutuistakin, mutta eivät oikein minulle potki. Uusi DVD-julkaisuhan tuli juuri. Tuoreessa Soundissa oli arviokin. Liveä Australiassa. Hyvä keikka, mutta lyhyt (sähköt katkesivat kesken kaiken).
 
EDIT: CDONilta löytyy suuri osa 7,95 eur.

Jostain kokoelmastakin voisit ehkä aloittaa. Wild One - The Very Best Of Thin Lizzy on ihan asiallinen.

Uusi DVD-julkaisuhan tuli juuri. Tuoreessa Soundissa oli arviokin. Liveä Australiassa. Hyvä keikka, mutta lyhyt (sähköt katkesivat kesken kaiken).
 
VHS:nä omistan, eikä tuo nyt niin ihmeellinen. Kokoonpanokin omituinen: Moore jo mukana, mutta Brian Downeyn tilalla väliaikaisesti Mark Nauseef.
Ainakin videoversio on suoraan jostain Australian TV- Speciaalista, kun Lizzyn välissä esiintyy välillä sellaisia suuruuksia kuin Sports ja Jon English. Toivottavasti ovat älynneet pätkiä nuo pois DVD:ltä.
 
Toivottavasti julkaisevat joskus Live And Dangerous videon DVD:nä. Ja mielellään koko keikka.

Jostain kokoelmastakin voisit ehkä aloittaa. Wild One - The Very Best Of Thin Lizzy on ihan asiallinen.
 
Sitten on tietysti 4 cd:n boxi, joka on erittäin kattava... mutta kaiken kaikkiaan levyt hyviä (no, kaksi ekaa ei ehkä mun makuun...)...

Tuo mainio alunperin tupla-lp "Live & Dangerous" käy hyvin "Best Of..." kokoelmasta. Tarjolla on tiukkoja versioita myös biiseistä, jotka eivät kaikki saaneet ansaitsemaansa tuotannollista kohtelua esim. Nightlife-levyllä. Tuohon Aikavaikean listaan vois lisätä myös Fighting-levyn. Sillä alkaa tämä Gorham/Robertson parivaljakko vähitellen muotoutua myöhemmin tunnetulle tasolle...

...Jon English...
 
Jeah! Tämä pitkätukka surusilmähän oli aikoinaan Suomemme maassakin melkoinen housujen kostuttaja. Näytteli "hyvää pahista" tai jotain siinä Australian alkuaikojen rangaistusiirtolamuistelo tv-sarjassa. Ja lauloi kauniisti, ah niin kauniisti. Australian David Hasselhoff.
 
Niin, itse en ole tuota DVD:tä nähnyt, luin vain arvion.

Jees, täällähän löytyy diggareita. Jotenki mulle Lizzy on ollu underground-bändi ja mistään en oo saanu bändistä luettua. Semmosesta äijästä oon kuullu ku Phil Lynott, ilmeisesti vokalisti ja huumeisiin kuoli? Whiskey In The Jar oli pitkään ainoa biisi mitä tiesin... Mukavaa löytää "uus" bändi.
 
Ton Chinatown-levyn jo tilasinkin iha pelkän nimibiisin perusteella ja jos muut Lizzy-biisit on läheskään samaa tasoa niin pitääpä hommata noita teidän ehdotuksia. Onko nuo muut levyt sitten semmosta rockriffittelyä mitä Chinatown-biisi vai lässähtikö Lizzyki sitte ajanmyötä?

Onko nuo muut levyt sitten semmosta rockriffittelyä mitä Chinatown-biisi vai lässähtikö Lizzyki sitte ajanmyötä?'
 
Ei lässähtänyt, vaikka osa vanhoista faneista saattaa olla toista mieltä. Viimeistä studiolevyä Thunder and lightningia osa diggareista pitänee liian hevinä (lähinnä John Sykesin takia), mutta minun mielestäni se on oikein kiva ja vauhdikas levy.
 
EDIT: Ja sisältää yhden bändin hienoimmista biiseistä, eli Holy war, jota ei jostain ihmeen syystä sisällytetty sillen jo mainitulle 4-cd:n boxille.

Semmosesta äijästä oon kuullu ku Phil Lynott, ilmeisesti vokalisti ja huumeisiin kuoli? Whiskey In The Jar oli pitkään ainoa biisi mitä tiesin... Mukavaa löytää "uus" bändi.
 
Onneksi olkoon! Löytäispä meikäkin tämän tason uusia tuttavuuksia...
 
Lynott ja TH ovat muuten päässeet elokuvan aiheeksikin. Kyseinen raina on tiettävästi paraikaa tekeillä. Saapi nähdä paljonko se keskittyy juuri tuohon surullisesti päättyneeseen r & r-elämäntapaan. Valitettava tosiasiahan on, että vuoteen -79 ja Blackrose-albumiin mennessä olivat Lynott ja Scott Gorham saaneet itsensä pahasti koukkuun. Tämä kuului kyllä jo sitten Chinatown-levyltä alkaen. Vuonna -83 bändi oikeastaan loppuikin siihen, että Gorham halusi ulos rockrutiinista ja hoitoon. Lynott jatkoi "saappaat jalassa" valitsemallaan tiellä vuoteen -86. Gorham taas pyörittää raittiina veijarina tälläkin hetkellä "Thunder and Lightning"-levyllä soittaneen John Sykesin kanssa bändiä, jota vieläpä kutsuvat nimellä "Thin Lizzy"...

.....liian hevinä (lähinnä John Sykesin takia), mutta minun mielestäni se on oikein kiva ja vauhdikas levy.
 
Jooh, T&L on kova levy ja Sykes on kova kitaristi, muttei se Jailbreakia voita :)

Viimeistä studiolevyä Thunder and lightninga osa diggareista pitänee liian hevinä (lähinnä John Sykesin takia), mutta minun mielestäni se on oikein kiva ja vauhdikas levy.
 
Joo. Ehkä se on soundeiltaan ja tuotannoltaan "kasaria", mutta kyllä tuo Sykes sai bändiin uutta eloa.

Omat suosikkini ovat Jailbreak, Johnny The Fox, Bad Reputation ja Black Rose. Alkuaikojen (eli Eric Bellin kausi) paras levy on Vagabonds Of The Western World. Nightlifella ja Fightingilla hyviä biisejä, mutta kumpikaan ei oikein balanssissa: ensinmainittu turhan viihteellinen ja jälkimmäinen taas tekoraju.
 
Liian hevi meiniki ei mielestäni oikeen Lizzyyn istu (esim. Thunder And Lightning), Lynott oli kuitenkin sellainen runoilijaromantikko! Sitä puolta löytyykin sitten enemmän miehen soololevyiltä Solo In Soho ja The Philip Lynott Album.
 
Tuo 4CD:n boxi on myös kannattava ostos, kivoja harvinaisuuksia mukana. Sääli vaan että kansitekstien tekeminen on jäänyt vähän puolitiehen, ainakin biisi-infoissa on jonkin verran mokia.
 
Ja nyt vielä yksi pitkään unettomuutta aiheuttanut seikka:
Boxilta löytyvä "Song For Jimi", joka julkaistiin 1981 jonkin lehden mukana flexidiscillä: kuka soittaa rumpuja? Boxin tietojen mukaan Brian Downey, mutta voisin melkein lyödä vetoa, että Mark Nauseef! Nauseef työskenteli tuohon aikaan Lynottin soololevyillä ja muutenklin tuon biisin rumputyöskentely on enemmän sellaista fuusiomaista meuhkaamista, eikä kuulosta yhtään Downeylta...:)

Täytyypä kuunnella tuo Song For Jimi... Nykyään Thin Lizzy nimeä käyttävässä kokoonpanossa soittavat John Sykes (g, voc), Scott Gorham (g), Darren Wharton (keys), Marco Mendoza (b), Tommy Alridge (dr). Julkaisivat livelevyn pari- kolme vuotta sitten, ihan hyvä hittiputki mutta vanhassa vara parempi.

Kävin tuon nyky-Lizzyn Lappeenrannassa katsomassa oisko ollu vuonna 2000. Ihan OK, mutta eipä sen enempää. Ja tietenkin Aldridgen piti vetää se perusrumpusoolonsa, jonka se on soittanut jo Pat Travers Bandin ajoista lähtien (tai mahdollisesti jo Black Oak Arkansasista...:). Kyllä tuli Brian Downeyta ikävä.

Kävin tuon nyky-Lizzyn Lappeenrannassa katsomassa oisko ollu vuonna 2000. Ihan OK, mutta eipä sen enempää. Ja tietenkin Aldridgen piti vetää se perusrumpusoolonsa, jonka se on soittanut jo Pat Travers Bandin ajoista lähtien (tai mahdollisesti jo Black Oak Arkansasista...:). Kyllä tuli Brian Downeyta ikävä.
 
Joo, oli suomessa -99 joulukuussa, kävin katsomassa tavastialla. Ei tietoakaan Downeyn svengistä, melkoista halonhakkuuta. Live & Dangerous on ehdottomasti bändin tuotosten kulmakivi vaikka monenlaista arviota on siitä et kuinka "live" levy on. Lähes varmaa on se että rummut ovat liveä, muusta on keskusteltu paljonkin. Kyllähän tuolla eräässäkin biisissä Lynott laulaa itselleen taustoja :) Loistava levy, silti.

Loistava levy, silti.
 
Uskaltaisikohan tätä Live&dangerousta vähän kritisoida, kun kaikki sitä aina niin hehkuttaa... Sanotaan näin: Ensimmäinen Thin Lizzy levy jonka kuulin oli bändin viimeiseksi jäänyt "Life live". Siinä on huonot soundit ja se on melkoisen sutttuinen ja sekava paketti, mutta siinä on ihan hirmuinen fiilis. Siis ihan mahoton meno. Kun Life liven jälkeen kuulin L&D:n, niin se kuulosti liian kliiniseltä ja hengettömältä.
 
Myöhemmin -kun tutustuin Lizzyn tuotoksiin studiomuodossa- opin tietysti arvostamaan myös L&D:takin, mutta kyllä tuo Life live tulee aina olemaan minulle SE Lizzy -levy.

kuulin L&D:n, niin se kuulosti liian kliiniseltä ja hengettömältä.
 
L&D:stähän huhutaan, että se olisi studiossa jälkeenpäin lähes kokonaan uudelleen äänitetty. Ehkä siitä se kliinisyys. Life Live on kyllä kova paketti kaikkine kolmine kitaroineen, mutta se mainitsemasi suttuisuus on kyllä totta. Sen takia en ole sitä oikein diggaillut, liikaa puuroa makuuni. Oma suosikkini kaikkien levyjen joukossa on Bad Reputation. Loistava fiilis sillä levyllä.

Kuulin huhun, että uutta matskuakin olisi. Onko kukaan kuullut?
 
Pari viikkoa sitten oli viikon Münchenissä ja Lizzyllä olisi ollut keikka siellä 14.11 perjantaina. Se vaan sattui olemaan kotiinlähtö päivä, niin jäi Lissu näkemättä. Kunpa olisi etukäteen tennyt, niin olisin kyllä päivän verran reissua venyttänyt. Harmittaa kyllä...

L&D:stähän huhutaan, että se olisi studiossa jälkeenpäin lähes kokonaan uudelleen äänitetty.
 
Aika moni näistä 70-luvun lopussa muodikkaista live-julkaisuista on enemmän tai vähemmän studiossa paranneltu. Siis 100% liveä tuskin niistä löytyy, paitsi ehkä tarkoituksellakin rupinen Aerosmithin "Live Bootleg". Esim. Lynyrd Skynyrdin "One More..."-tuplalla on Allen Collins soittanut Freebirdin soolon uusiksi studiossa. Tällä uudella tupla cd-versiolla löytyy myös "alkuperäisiä versioita". Judas Priestin "Unleashed..." levyllä on laulu kokonaan studiossa paikattu jne. Toisaalta Michael Schenker olis kai halunnut soittaa UFO:n "Strangers In the Night"-levylle uuden soolon biisiin Rock Bottom, mutta tuottaja ei antanut. So, who cares...
 
Se, mikä levy/biisi kultakin bändiltä on se todellinen "darling", riippuu varmasti myös siitä milloin ja miten on bändiin tutustunut. Minulle Thin Lizzyn osalta homma alkoi Jailbreak ja Johnny The Fox- levyistä sekä tuosta L&D-livestä ja pidin noita live-versioita niin hyvinä, että jopa Jailbreak tuntui hieman lattealta. Kun vielä tuli sittemmin hommattua "Live & Dangerous" live-video vuodelta -78, (siis se Rainbow-teatterin taltiointi), niin oikeastaan minulle TL oli yhtä kuin Robertson ja Gorham kitaroissa. Muut kokoonpanot ei oikein kiinnostaneet, eikä levyt kolahtaneet. Eli tuo Life-tuplakin on jäänyt väliin, kun arviotkin ovat olleet aika ristiriitaisia.
 
Kun viimein hommasin cd-versiot levyistä myös L&D:n jälkeen, niin tulipa uusi valaistuminen: Kyllä elämää Lizzyssä oli vielä Robbonkin jälkeen. Pitänee hommata siis myös tuo vielä puuttuva "Life".
 
"...but when all is said and done, the sun goes down..."