Muusikoiden.net
04.12.2016
 

Rock, pop, alternative »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Abba
1 2 3
JET
28.07.2008 16:18:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kaikkien aikojen pop-yhtye on ties kuinka monetta kertaa noussut listojen huipulle kaikkialla maailmassa. Ennätyksiä rikkoneeseen Mamma Mia -musikaaliin perustuva samanniminen elokuva menee loppuunmyydyille saleille ja on samalla nostanut soundtrack-levyn sekä vanhat Abba-kokoelmat listakärkeen. Ajaton musiikki voidaan myydä uudestaan vaikka kuinka monta kertaa.
 
Abballa on enemmän klassikoita kuin kenties millään muulla yhtyeellä. Toki kahdeksan studiolevyn joukkoon mahtuu myös huteja, mutta ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka uskomattoman tuottelias ja hieno lauluntekijäpari Benny Andersson ja Björn Ulvaeus oli. Heidän kappaleitaan kun vielä laitettiin esittämään Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin tasoiset laulajat, niin aikamme superbändi (yksi niistä) oli valmis.
 
Bändi lienee kaikille tuttu. Jos levyjä halajaa hankkia, suosittelen ensimmäisenä Super Trouperia (1980), joka on toisiksi viimeinen Abba-levy ja yhtyeen todennäköisesti hienoin kokonaisuus. Klassikkohiteistä mukana ovat The Winner Takes It All, Super Trouper, Lay All Your Love on Me ja Happy New Year.
 
Marlowe
28.07.2008 20:53:23 (muokattu 28.07.2008 20:54:37)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Miksiköhän Abbasta ei ole pahemmin keskusteltu foorumilla, vaikka se on kuitenkin yksi aikakautensa suosituimmista yhtyeistä ja vastannut helkkarin monesta hienosta popklassikosta? Ehkä se saattaa olla vähän liian "massojen musiikkia" ja "kaupallista roskaa" keskiverron Muusikoiden.nettiläisen mielestä. No, oli miten oli, niin yhtyeen sävellyksistä vastanneella parivaljakolla oli todella terävä sävelkynä, ja hyvän ja tarttuvan popbiisin tekeminen on kuitenkin sellainen taito, ettei siihen kykene ihan kuka tahansa.
 
En ole itse mikään suuri fani, enkä takuulla aio mennä katsomaan "Mamma Miaa" leffateatteriin, mutta tykkään kyllä yhtyeen joistakin kappaleista ja olen joskus omistanut jonkun yhtyeen pitkäsoitonkin CD-formaatissa (sen, jossa oli helikopterikansi ja joka sisälsi "Dancing Queenin"). Suosikkibiisini saattaa olla bändin ensimmäisten hittien joukkoon lukeutuva "Ring Ring", ja kyllähän "The Winner Takes All" on myös hieno popralli vähän naiivista sanoituksestaan huolimatta.
 
Jokuhan taisi aikanaan sanoa, että 1970-luvulla vakavasti otettavat ihmiset kertoivat julkisesti kuuntelevansa joko progea tai punkkia, mutta kuitenkin jokainen heistä huudatti salaa kotistereoistaan Abbaa... = )
 
Abballa on enemmän klassikoita kuin kenties millään muulla yhtyeellä. Toki kahdeksan studiolevyn joukkoon mahtuu myös huteja...
 
The Beatles taitaa nyt sentään ajaa tuossa klassikoiden määrässä edelle, ja olen samaa mieltä noista hutiosumista.
 
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto)
hahuusko
28.07.2008 21:22:34 (muokattu 28.07.2008 21:23:50)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Abba oli kyllä loistava yhtye, jos aivan alkuaikojen tuotantoa ei lasketa. Ring Ringiä (1973) en tosin ole muistaakseni kuullutkaan, mutta Waterloo (1974) oli minusta vielä melko yhdentekevää hömppäpoppia.
 
Abba (1975) oli askel huomattavasti parempaan suuntaan ja sisälsi jo pari todellista klassikkokappaletta (Mamma Mia ja S.O.S.). Valitettavasti levyllä oli myös muutama aika käsittämätön glam rock -veto (Rock Me, So Long) eikä instrumentaali Intermezzo No. 1:kään oikein istu levylle, vaikka ihan hyvä kappale onkin.
 
Vuonna 1976 tulikin sitten Arrival ja Abba löysi lopulta itsensä ja oman tyylinsä. Levy sisälsi kolme maailmanluokan hittiä (Dancing Queen / Knowing Me, Knowing You / Money, Money, Money), eivätkä albumiraidatkaan yhtään häpeä sinkkulohkaisujen rinnalla. No, ehkä Why Did It Have to Be Me tosin muistuttaa vielä Abban hömppäpop-menneisyydestä. Jo pelkästään tämä levy riittäisi tekemään Abbasta yhden kaikkien aikojen parhaista pop-bändeistä.
 
Arrival oli kuitenkin vasta alkua. Seuraavaksi tuli The Album (1977) jolla Abba kuulosti paljon aikaisempaa kypsemmältä ja kunnianhimoisemmalta. Aloituskappale Eagle on melkein progea, ja levyn päättää kolmen kappaleen "mini-musikaali". Hömpästä ei ole enää tietoakaan. Tarttuva sinkkulohkaisu Take a Chance on Me:kin on todella tyylikäs biisi. "Mini-musikaalin" ensimmäinen osa Thank You for the Music lienee levyn tunnetuin kappale, vaikkakin toinen osa I Wonder (Departure) on minusta ehkä sitäkin parempi.
 
Voulez-Vous (1979) olikin taas jotain aivan muuta kuin edeltäjänsä: disco-levy. Suuriksi hiteiksi nousivat nimikappale sekä Does Your Mother Know. Myös rauhallisemmat Chiquitita ja I Have a Dream ovat tunnettuja, ja vähemmänkin tunnetut kappaleet ovat laadukkaita. Harmillisesti levy lässähtää hieman aivan lopussa. Lovers (Live a Little Longer) on lähinnä ärsyttävä ja lopetuskappale Kisses of Fire on niin huono, että se on melkein hyvä.
 
Vaikka Abba ehtikin jo 70-luvun puolella tehdä kolme erinomaista levyä, bändi oli minusta kuitenkin parhaimmillaan 80-luvulla. Musiikki kehittyi yhä vakavampaan ja aikuisempaan suuntaan. Yllämainittu Super Trouper on todellakin hieno kokonaisuus eikä sisällä yhtään täytekappaletta. Ainoastaan hyviä ja vielä parempia biisejä.
 
Abban viimeiseksi jäänyt levy The Visitors (1981) on minusta silti parempi kuin Abban kaikki aiemmat levyt yhteensä. Yllättävänkin tummasävyinen teos. Jos joku olisi soittanut minulle tämän levyn 10 vuotta sitten, kun minulle tuli Abbasta mieleen lähinnä Summer Night City ja Waterloo, ja väittänyt kyseessä olevan Abba, en luultavasti olisi heti uskonut. Bändi oli kehittynyt niin erilaiseksi.
 
Syntetisaattoreilla kuorrutettu, jokseenkin futuristisen kuuloinen nimikkokappale on duurissa menevistä melodioistaan ja tanssittavuudestaan huolimatta melkeinpä pelottava. Head Over Heelsin oli varmaankin tarkoitus olla kepeämpi pop-kappale, mutta siinäkin on jotakin lievästi nyrjähtänyttä. When All Is Said and Done on musiikillisesti valoisampi, mutta valoisassa musiikissa on aikamoinen kontrasti avioerosta kertoviin sanoihin nähden.
 
Neljäs kappale Soldiers on mielestäni ehkä paras Abban kappale ikinä. Omalaatuinen rumpukomppi, kertsin loistavat lauluharmoniat...käsittämättömän hieno biisi alusta loppuun. Seuraavana tuleva, musikaalimainen I Let the Music Speak ei tosin kauaksi Soldiersista jää. One of Us oli ainoa varsinainen hitti The Visitorsilta, ja hieno biisi sekin, vaikka meinaakin jäädä muiden kappaleiden varjoon.
 
Two for the Price of One on taas jokseenkin vinksahtanut, loistava pop-biisi. Lopun "marssibändi" jaksaa hämmentää edelleen joka kuuntelulla. Slipping Through My Fingers on riipaisevan kaunis balladi. Levyn päättävä, Fridan pelkästään syntetisaattorin säestyksellä laulama Like an Angel Passing Through My Room on yksinkertaisuudessaan todella vaikuttava kappale. Jotenkin pelottava kappale tämäkin ja loistava päätös loistavalle levylle.
 
JET
29.07.2008 12:28:57 (muokattu 29.07.2008 12:31:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ehkä se saattaa olla vähän liian "massojen musiikkia" ja "kaupallista roskaa" keskiverron Muusikoiden.nettiläisen mielestä.
 
Niin, tai siis tämä on se oletus. Ihmiset antavat ulkomusiikillisten seikkojen vaikuttaa näkemyksiinsä musiikista. Kaikille, jotka pitävät Abbaa kevyenä hömppänä, suosittelen kuuntelemaan melankolisen, surullisen ja epäkaupallisen The Visitors -albumin ainakin kerran läpi. Saattaa näkemys muuttua aika radikaalisti.
 
...ja olen joskus omistanut jonkun yhtyeen pitkäsoitonkin CD-formaatissa (sen, jossa oli helikopterikansi ja joka sisälsi "Dancing Queenin"). Suosikkibiisini saattaa olla bändin ensimmäisten hittien joukkoon lukeutuva "Ring Ring", ja kyllähän "The Winner Takes All" on myös hieno popralli vähän naiivista sanoituksestaan huolimatta.
 
Levy, jonka omistit, on nimeltään Arrival. Heh, The Winner Takes It All -kappaleen sanominen "popralliksi" on hieman outoa, sehän on sydäntäsärkevän kaunis popballadi loistavalla sanoituksella. Mutta makunsa kullakin.
 
The Beatles taitaa nyt sentään ajaa tuossa klassikoiden määrässä edelle, ja olen samaa mieltä noista hutiosumista.
 
No, tämä riippuu ihan siitä, miten klassikko määritellään. Jos laskee kaikki Beatles-rallatukset, kuten Can't Buy Me Love, oikeiksi klassikoiksi niin asiasta voi olla montaa mieltä. Minusta, jos lasketaan vain ihan kivenkovat klassikot, niin ruotsalaispopparit tekivät kyllä eniten. Benny ja Björn olivat uskomaton lauluntekijätiimi! No, niin oli tietysti myös Lennon/McCartney ja Richards/Jagger ja moni muu säveltäjäkaksikko. Mielipideasioitahan nämä on, mikä oli kaikista kovin.
 
LISÄYS: Kiitos Haahukselle hyvästä ura-analyysistä!
 
timus
29.07.2008 18:01:51
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

loistobändi...
 
itselle abba on auennut vielä paremmin kuulokekuuntelussa, koska niissä biiseissähän on paljon enemmän tasoja ja tavaraa ja koukkuja kuin ehkä ihan "pintakuuntelulla" aluksi aukeaa...
 
oiskohan tässsä sitten syy, että usein abbaa veivaavat coverbailubändit (siis ne mihihn itse olen törmännyt) eivät oikein toimi - tulee olo, että jotain olennaista puuttuu...
 
ja visitors on loistolevy
 
"no sound, no sound problems" -Henry Rollins
JET
29.07.2008 18:24:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

oiskohan tässsä sitten syy, että usein abbaa veivaavat coverbailubändit (siis ne mihihn itse olen törmännyt) eivät oikein toimi - tulee olo, että jotain olennaista puuttuu...
 
Voi olla. Toinen syy voi olla simppelisti se, että alkuperäisistä esityksistä on vaikea pistää paremmaksi. Tosin Funky ABBA -levyn versioita monet pitävät parhaimmillaan jopa vertailukelpoisina alkuperäisiin ABBA-klassikoihin.
 
Bluesmies
29.07.2008 19:20:56
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Swidun kova bändi. Pitäis melkein kuunnella Visitors-levy kokonaisuudessaan, kun sitä niin kehutaan.
 
Suosikkibiisejä:
 
Dancing Queen
Angeleyes
Dance (While the music still goes on)
Hasta Manana
When I Kissed the Teacher
Name of the Game
Happy New Year
One of Us
S.O.S.
Why Did it Have To Be Me
 
Ei hemmetti, listaa vois jatkaa vielä vaikka kuinka. Ja Rock Me on mun mielestä hyvä veto, eikä mikään käsittämätön glam rock-biisi. :)
Sperm Donor
29.07.2008 21:05:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kun tarkemmin kuuntelee niin ne melodiat ja sävelkulut ovat ihan loistavia. Sinne on "piilotettu" paljon hienoja juttuja mitä ei välttämättä edes erota kun kuulokkeissa. Olen digannut jo vuosia bändiä ja saanut kuulla siitä. Liki täydellisiä pop-biisejä hienósti esitettyinä.
 
kingdom
29.07.2008 21:33:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Voulez-Vous (1979) olikin taas jotain aivan muuta kuin edeltäjänsä: disco-levy. Suuriksi hiteiksi nousivat nimikappale sekä Does Your Mother Know.
 
Mä oon aina luullu että DYMK on Abban alkupäätä, "hieman" beatlesmainen veisu. Tuota biisiä ei kestä kuunnella, mutta muuten Abbalta löytyy reilusti hyviä kappaleita. Knowing Me Knowing You, Take A Chance On Me, I Have A Dream on vissiin niitä lemppareita. Olenko muuten ainoa joka kuuli ensi kerran Abbaa joskus 90-luvulla, kun TV-shopissa mainostettiin tätä levyä http://en.wikipedia.org/wiki/ABBA_Gold:_Greatest_Hits ? Nuorena jannuna ihmettelin biisien kovaa tasoa, ja halusin tilatakin kyseisen levyn, mutta eihän ala-asteella saa muuta kuunnella kuin Metallicaa.
 
TÄMÄ EI OLE MAINOS | I'm no fucking buddhist, but this is enlightenment.
Mikke-poika
29.07.2008 21:42:59 (muokattu 29.07.2008 21:43:24)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olenko muuten ainoa joka kuuli ensi kerran Abbaa joskus 90-luvulla, kun TV-shopissa mainostettiin tätä levyä http://en.wikipedia.org/wiki/ABBA_Gold:_Greatest_Hits ? Nuorena jannuna ihmettelin biisien kovaa tasoa, ja halusin tilatakin kyseisen levyn, mutta eihän ala-asteella saa muuta kuunnella kuin Metallicaa.
 
Et ole ainoa. Muistan vieläkin elävästi kun kesällä 1992 tavaratalossa ollessani kuulin ämyreistä "Lay all your Love on Me" - kappaleen (olen syntynyt 1975) ja mietin että onpa hyvänkuuloista ja jotain tuttua tässä on.
Marssin sillä seisomalla ostamaan ABBA Gold -levyn ja se oli sitten menoa. Upea yhtye ja upeita biisejä.
 
hahuusko
29.07.2008 23:31:49 (muokattu 29.07.2008 23:33:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kun tarkemmin kuuntelee niin ne melodiat ja sävelkulut ovat ihan loistavia.
 
Abban kappaleet ovat lähemmin tarkasteltuna yllättävän monimutkaisiakin. Sävellajit vaihtuvat useita kertoja saman kappaleen aikana ja rytmipuolellakin saattaa tulla aivan odottamatta yksi tai kaksi "ylimääräistä" iskua, mutta kappaleet kuulostavat silti luontevilta ja petollisen helpoilta. Ehkä tämänkin vuoksi Abban musiikki on kestänyt hyvin aikaa, kun Benny ja Björn eivät biisejä säveltäessään menneet sieltä, missä aita on matalin.
 
Björnin sanoituksetkaan eivät ole kaikkein yksinkertaisinta pop-höttöä. Parhaimmillaan ja syvällisimmillään ne ovat viimeisillä levyillä, mutta alkupäänkin levyiltä löytyy muutakin kuin yksinkertaisia rakkauslauluja. Esimerkiksi eronneesta perheenäidistä kertova Hey Hey Helen Abba-levyltä.
 
Tuosta biisistä täytyykin vielä sanoa, että se on yksi harvoista Abban "hard rock" -kappaleista, joista minäkin pidän. :)
 
Marlowe
29.07.2008 23:49:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Levy, jonka omistit, on nimeltään Arrival.
 
No niinhän se olikin. Voisi kieltämättä ostaa hyllyyn jonkun kokoelman sen tyhjäksi jättämää aukkoa täyttämään.
 
Heh, The Winner Takes It All -kappaleen sanominen "popralliksi" on hieman outoa, sehän on sydäntäsärkevän kaunis popballadi loistavalla sanoituksella. Mutta makunsa kullakin.
 
Se oli enemmän sellainen kevyehkö heitto, ei mikään arvottava määre: arvostan suunnattomasti hyvin tehtyä poppia. "The Winner Takes it Allin" sanoituksen nerokkuudesta en ole ihan samaa mieltä, mutta onhan siinä jotain tunteisiin vetoavaa.
 
Minusta, jos lasketaan vain ihan kivenkovat klassikot, niin ruotsalaispopparit tekivät kyllä eniten.
 
Jos minun mielipidettäni kysytään, niin kyllä The Beatles ajaa edelle siinäkin tapauksessa. = )
 
"Barry, Dick ja minä olemme tulleet siihen tulokseen, että vakavasti otettavalla ihmisellä täytyy olla... vähintään viisisataa levyä" (Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto)
pkangas
30.07.2008 10:07:43
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä Abba oli loistobändi. Kappale Dancing Queen nostaa aina karvat pystöön, kun sen kuulee. Aivan uskomaton ralli, vaikka onhan bändillä ainakin tusina muitakin klassikkoja.
 
Täytyy lähteä, että voi palata.
JET
30.07.2008 16:31:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Abban kappaleet ovat lähemmin tarkasteltuna yllättävän monimutkaisiakin. Sävellajit vaihtuvat useita kertoja saman kappaleen aikana ja rytmipuolellakin saattaa tulla aivan odottamatta yksi tai kaksi "ylimääräistä" iskua, mutta kappaleet kuulostavat silti luontevilta ja petollisen helpoilta. Ehkä tämänkin vuoksi Abban musiikki on kestänyt hyvin aikaa, kun Benny ja Björn eivät biisejä säveltäessään menneet sieltä, missä aita on matalin.
 
Totta turiset. Lisäksi ABBAn biisit ovat huomattavan vaikeita laulaa. Esim. Beatlesin, Elviksen ja Rollareiden biisejä voi hyvin mielin veivata notskilla akustisen kanssa, mutta koittakaapa vetää yhteislaulubiisinä vaikka Knowing Me, Knowing You, The Winner Takes It All tai Fernando. Ei todellakaan lähde helposti. Tai joku The Day Before You Came. Erittäin merkittävä tekijä ABBAn legendaarisuuden takana onkin juuri laulajat Agnetha ja Frida, jotka ovat molemmat huippuhyviä vokalisteja yksin, mutta erityisesti stemmoissa saivat aina aikaan ainutkertaisen soundin.
 
vpjarvi
30.07.2008 16:57:30
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pienempänä tykkäsin Abbasta ihan mielettömästi, myöhemmin innostus on laantunut, mutta edelleenkin ymmärrän sen, että ihan hiton kova pumppu oli kyseessä. Albumikokonaisuuksia minulla on hyllyssäni kolme ja sitten se valkoinen kokoelma. Abban albumien ongelma on se, että siellä on niitä jopa ärsyttävyyteen asti täydellisiä popvetoja ja sitten jotain tosi juustoista ja tylsää höttöä.
 
Eniten olen kuunnellut The Visitorsia, nimibiisi on parhaita biisejä ikinä mielestäni, ja oikeastaan kukaan muu ei tunnu ymmärtävän biisin "parhautta", ainakaan minun kaveripiirissäni. Teksti varsinkin on ihan järjettömän hieno, pienenä sitä ajatteli, että biisi kertoo muijasta joka sekoilee yksin kämpässään ja meneillään on jonkinlainen poltergeist-ilmiö ja olikin aika siistiä joskus lukea ns. virallinen selitys, jonka mukaan biisi kertoo venäläisistä toisinajattelijoista.
 
Aiemmin mainittu Two with the price of one on myös ihan ässäbiisi ja painos jonka Visitorsista omistan sisältää myös pari oivaa bonusbiisiä, You owe me one ja Under Attack nimeltään.
 
"A Cosssssssby sweater." http://www.mikseri.net/secondcumming
Planetist
30.07.2008 18:17:07
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Gold-kokoelma on parhaita omistamiani levyjä, ja toki niiltä studiolevytyksiltäkin löytyy hienoja biisejä. Parhaimmillaan kauhean nerokasta musiikkia, huonoimmillaan heikkoa lässytystä.
 
hahuusko
30.07.2008 18:18:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aiemmin mainittu Two with the price of one on myös ihan ässäbiisi ja painos jonka Visitorsista omistan sisältää myös pari oivaa bonusbiisiä, You owe me one ja Under Attack nimeltään.
 
Minun Visitorsiltani löytyykin bonusbiiseinä Should I Laugh or Cry, The Day Before You Came, Cassandra ja Under Attack. Hienoja biisejä kaikki, etenkin The Day Before You Came on yksi kaikkein parhaimpia Abba-biisejä ja ehkä Abban kaikkein synkin kappale. Samalta aikajaksolta olevat Just Like That ja I am the City ovat myös loistavia. Varsinkin I am the Cityn synapop-meininki on aika mielenkiintoista kuunneltavaa (http://www.youtube.com/watch?v=nE8XZ6F7lfE). Harmi, kun Abban yhdeksättä levyä ei koskaan tullut.
 
Under Attack -singlen kansi on kyllä hieman hämmentävä: http://www.abba-world.net/images/singles/pos_1321.jpg
 
phren
31.07.2008 12:33:00
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Abban kappaleet ovat lähemmin tarkasteltuna yllättävän monimutkaisiakin. Sävellajit vaihtuvat useita kertoja saman kappaleen aikana ja rytmipuolellakin saattaa tulla aivan odottamatta yksi tai kaksi "ylimääräistä" iskua, mutta kappaleet kuulostavat silti luontevilta ja petollisen helpoilta.

Tämä on niin totta. Esim. miten Chiquititan kertosäe voikaan kuulostaa niin "luonnolliselta" vaikka siinä käydäänkin 5/4 -tahtilajissa.
 
Minna-Maarit
31.07.2008 15:21:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen aina pitänyt Abbasta, tosin minua on usein halveksittu "polularistisena", "musiikkia ymmärtämättömänä"...
 
Voin olla väärässä, mutta minusta ABBAn biiseissä on juuri sitä "yksinkertaista kauneutta", jolla tarkoitan selkeitä kauniita sävelkulkuja ja kohtuullisen yksinkertaisia juttuja, jotka kokonaisuutena toimivat hyvin yhteen.
 
Uskaltanen tunnustaa, että tuo yksinkertaisen kaunis tulee mielestäni esille myös (tietenkin hieman eri tavoin) esim. Mozartin musiikissa, jossa ei ole mitään liikaa ja silti siinä on kaikki.
 
Ennenkuin kukaan ehtii vastata, niin en kuitenkaan vertaa Abbaa ja Mozartia toisiinsa vaan tarkoitan että minä pidän musiikista, jossa ei ole pelattu liian monimutkaisilla asioilla vaan asiat on pidetty selkeinä.
 
Abbaa olen kuunnellut koko ikäni, silti tuo aiemmin mainittu Hey Hey Helen on jäänyt kuulematta. Täytynee se jostain etsiä.
 
Mielenkiintoisia kommentteja sanoituksista, täytyy kuunnella tarkemmin, sainkin juuri kirjastosta nuotit joihinkin kappaleisiin.
 
JET
31.07.2008 17:21:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mielenkiintoisia kommentteja sanoituksista, täytyy kuunnella tarkemmin, sainkin juuri kirjastosta nuotit joihinkin kappaleisiin.
 
Sanoitukset kehittyivät omasta mielestäni huimasti kahdeksan levyn aikavälillä. Parilla ekalla ABBA-levyllä lyriikat olivat aika korneja, eikä ihme; tekiväthän Björn ja Benny niitä vieraalla kielellä ja kovassa kiireessä. ABBA ja Arrival-levyjen aikaan alkoi sanoitukset olla jo hienoja yksinkertaisuudessaan ja pop-nasevuudessaan, ja The Albumin kanssa otettiin sitten mittava hyppy lyyrisessä mielessä. Yksi hyvä esimerkki The Albumin hyvästä sanoituksesta olisi vaikka The Name of the Game, tai Eagle. Ihan viimeisillä levyillä tekstit olivat jo aivan loistava tunteiden ilmaisussaan ja paljon puhuvuudessaan. Esim. When All Is Said and Done, The Visitors, Our Last Summer ja The Day Before You Came ovat erinomaisia laulunsanoituksia.
 
Ja nekin alkupään jotkut biisit, joiden sanoitukset ovat kuraa, ovat usein sävellys/sovitus -mielessä niin laatutyötä, ettei kornius haittaa. Toki ekoilla levyillä on myös heikot hetkensä, mutta kun ne kuuntelee huolella, niin kyllä pystyy kuulemaan Andersson/Ulvaeus -tiimin melodiankyvyt jo varhaisiltakin levyiltä, vaikka varsinainen ABBAn kultakausi alkoi vasta Arrivalilla (1976).
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti