Rock, pop, alternative ›

Jaahas. Kiitos tiedosta. En aatellutkaan että olikin Jonesin aikaista vanhempaa matskua...

varakeef: Mick Taylor itse asiassa erosi. Halusi kai haasteita, mutta tässä on kyllä haastetta lähinnä kuulijalle:
 
http://www.youtube.com/watch?v=2o84vf1ZkrM
 
Aika hukattu lahjakkus mies on ollut vuoden 1974 jälkeen. Vaikka kitaran soiton taitaakin, niin ei Taylor mikään suuri biisintekijä koskaan ole ollut, rollareissahan hän oli lähinnä pelkän soolo- ja slidekitaristin asemassa.

Ihan rollarisyistä ostin levyn Brian Jones Presents The Pipes of Pan at Jajouka, ja olen onnellinen että ostin. Olen kuunnellut paljon kaikenlaista etnomusiikkia ja tämä levy pystyy yllättämään minut. En luonnollisestikaan ymmärrä siitä musiikista mitään muuta kuin että hyvää on! Eikä ainakaan mitään kevyesti keskellä päivää -musaa. Suosittelen.

velipesonen: Ihan rollarisyistä ostin levyn Brian Jones Presents The Pipes of Pan at Jajouka, ja olen onnellinen että ostin. Olen kuunnellut paljon kaikenlaista etnomusiikkia ja tämä levy pystyy yllättämään minut. En luonnollisestikaan ymmärrä siitä musiikista mitään muuta kuin että hyvää on! Eikä ainakaan mitään kevyesti keskellä päivää -musaa. Suosittelen.
 
Monesti olen miettinyt, että en aio kuunnella tuosta mitään ennen kuin jostain sen ostan. Ja näemmä kannattaa sitten ostaa.

mä olisin aina halunnu digata rollareita, mut ku ei.... keefin soitto toimii, mut 70-luvun alun/puolivälin jälkeen ei vaan ole materiaali ja tuotanto miellyttänyt. :(
 
ei oikein rokkaa.

the dog: ei oikein rokkaa.
 
Ei voi mitään.
 
Minä en aikoinaan voinut ymmärtää Rollareita varmaan siksi että tykkäsin kovasti CCR:stä, joka tavallaan tekee sen saman asian mutta "paremmin". Fogerty on parempi laulaja kuin Jagger ja biisit on tavallaan parempia, ja lähempänä jotain semmoista peruspohjaa. Fogertyn melodinen mielikuvitus on parempi kuin Keefin.

velipesonen: Ei voi mitään.
 
Minä en aikoinaan voinut ymmärtää Rollareita varmaan siksi että tykkäsin kovasti CCR:stä, joka tavallaan tekee sen saman asian mutta "paremmin". Fogerty on parempi laulaja kuin Jagger ja biisit on tavallaan parempia, ja lähempänä jotain semmoista peruspohjaa. Fogertyn melodinen mielikuvitus on parempi kuin Keefin.
 
Rollarit rokkaa aika laiskasti. Toisaalta se svengi on taas aika ainutlaatuista ja siksi pidänkin siitä.

Meikäläiselle taas Rollarit kolahti kovempaa kuin CCR (pidän kyllä CCR:stä musasta, Cosmos Factory ja Pendulum ovat hienoja levyjä) jostakin syystä.... Ehkä CCR:n taru loppui liian aikaisin kun bändi hajosi 60-70-luvun vaihteessa kun taas Rollareiden luovin kausi jatkui 70-luvun loppuun saakka... Fogertyn soololevytkään ei taas oikein napannut meikäläiselle.

Rollareilla on jokunen biisi jonka sanoitukset on antaneet tietä tuleville, eli siis aikaan verrattuna todella rohkeaa linjaa. Siitä pidän yli kaiken.
 
Vois sanoa ettei kukaan toinen siihen aikaan niihin puuttunut eikä Rollaritkaan montaa kertaa. Ja kun en tiedä mitenkään tarinaa en voi kertoa miksi mutta hyvän työn tekivät, ja hyvin. Parhaimillaan kuninkaallisen loistavasti.

KooAa: Rollareilla on jokunen biisi jonka sanoitukset on antaneet tietä tuleville, eli siis aikaan verrattuna todella rohkeaa linjaa. Siitä pidän yli kaiken.
 
Sinäpä sen sanoit, näinhän se taitaa olla. Rollareissa on tämmöinen visionäärinen aspekti erittäin voimakkaana.

Minusta Rollarit on simppelisti sävellyksiltään monipuolisempi kuin CCR.Tyylilajeissa löytyy huomattavasti laajemmalla skaalalla.Bändi on sikälikin outo ,että se ei oikeastaan kulje eikä rokkaa ,mutta silti se tekee niin jollain omituisella tavalla.Uniikkia tavaraa tässä mielessä.

velipesonen: Ei voi mitään.
 
Minä en aikoinaan voinut ymmärtää Rollareita varmaan siksi että tykkäsin kovasti CCR:stä, joka tavallaan tekee sen saman asian mutta "paremmin". Fogerty on parempi laulaja kuin Jagger ja biisit on tavallaan parempia, ja lähempänä jotain semmoista peruspohjaa. Fogertyn melodinen mielikuvitus on parempi kuin Keefin.
 
Tästä mun on pakko olla yhtä mieltä......Creedence oli paras.....

TUC: Aika hukattu lahjakkus mies on ollut vuoden 1974 jälkeen. Vaikka kitaran soiton taitaakin, niin ei Taylor mikään suuri biisintekijä koskaan ole ollut, rollareissahan hän oli lähinnä pelkän soolo- ja slidekitaristin asemassa.
 
Mun mielestä voi välillä kaivella esiin tätä parempaakin Mick Tayloria:
 
http://www.youtube.com/watch?v=TFldyByMOug
 
Mitä tulee sitten Stonesien 70-luvun puolenvälin jälkeiseen tuotantoon, niin Some Girls (-78) on minust ihan hyvä levy ainaki.
 
http://www.youtube.com/watch?v=mZQ7dljRqdU
 
http://www.youtube.com/watch?v=AcS8MMCThTc
 
http://www.youtube.com/watch?v=-tRdBsnX4N4

velipesonen: Minä en aikoinaan voinut ymmärtää Rollareita varmaan siksi että tykkäsin kovasti CCR:stä, joka tavallaan tekee sen saman asian mutta "paremmin". Fogerty on parempi laulaja kuin Jagger ja biisit on tavallaan parempia, ja lähempänä jotain semmoista peruspohjaa. Fogertyn melodinen mielikuvitus on parempi kuin Keefin.
 
Ginger Baker sanoi että ei ymmärtänyt Rolling Stonesin suosiota silloin aikojen alussa ollenkaan, koska Rollarit oli bändi joka yritti soittaa bluesia mutta ei osannut.
 
Tuo ei ollut sanatarkka lainaus mutta jotain tuollaista se jossain haastattelussa joskus sanoi.

Atomic Cafe: Ginger Baker sanoi että ei ymmärtänyt Rolling Stonesin suosiota silloin aikojen alussa ollenkaan, koska Rollarit oli bändi joka yritti soittaa bluesia mutta ei osannut.
 
Tuo ei ollut sanatarkka lainaus mutta jotain tuollaista se jossain haastattelussa joskus sanoi.
 
Juu ja tuskin oli mielipiteineen yksin. Mutta Rollareiden meiningissä on se tietty estottomuus jolla ne hakevat sen oman juttunsa vaikka väkisin. Välillä menee suteen ja hutiin mutta usein tulee napakymppejä. Ei ole mikään ihme jos tämä ei ollut kauhean hyvin esillä vielä vuonna 1963. Ensimmäinen osoitus levyllä on sinkku I Wanna Be Your Man, jonka sovitus huutaa.
 
Toisaalta Ginger Baker taitaa olla ns. vanha jarru jo syntyessään, hänhän ei voinut ymmärtää myöskään Jimi Hendrixin suosiota, sanoipa jotain siihen suuntaan kuin "Eric Clapton oli mestarillinen kitaristi ja Jimi oli showmies."

BigPapa: Mitä tulee sitten Stonesien 70-luvun puolenvälin jälkeiseen tuotantoon, niin Some Girls (-78) on minust ihan hyvä levy ainaki.
 
Some Girls, Black and Blue ja Tattoo You ovat hyviä levyjä mutta eivät ne ns. klassikoille vedä vertoja. Tattoo Youn hienouden löysin kunnolla vasta ihan viime aikoina, aiemmin ihmettelin miksi sitä niin usein hekutetaan. Black and Blue taas on huomattavasti mainettaan parempi levy. Emotional Rescue kuitenkin on suoraan sanottonu kaamea levy.

TUC: Some Girls, Black and Blue ja Tattoo You ovat hyviä levyjä mutta eivät ne ns. klassikoille vedä vertoja. Tattoo Youn hienouden löysin kunnolla vasta ihan viime aikoina, aiemmin ihmettelin miksi sitä niin usein hekutetaan. Black and Blue taas on huomattavasti mainettaan parempi levy. Emotional Rescue kuitenkin on suoraan sanottonu kaamea levy.
 
Minusta Black and Bluella on paljon huonoja kappaleita. Oikeastaan vain Memory Motel ja Fool to Cry ovat kelvollisia ja Melody hyvä. Emotion Rescue on keskivertokamaa mielestäni, kun taas Dirty Work on kierolla tavalla jopa hyvä. Siihen on saatu jostain kaivettua sellaista uhmaa esimerkiksi avausraitaan, mitä ei edellisenä kymmenenä vuotena oltu saatu aikaiseksi. Muutenkin kivat biisit. Sitten mentiin taas Tattoo Youn jälkeen pitkäksi ajaksi metsään. Seuraava hyvä kokonaisuus onkin mielestäni vasta uusin.

Atomic Cafe: Ginger Baker sanoi että ei ymmärtänyt Rolling Stonesin suosiota...
 
Hyvien muusikoiden voi olla hankala ymmärtää musiikkia, joka on alkeellista ja perustuu johonkin muuhun kuin taidokkuuteen. Pop-musiikissa ei tarvitse olla kovinkaan hyvä ollakseen riittävän hyvä... ja tietty huonouskin voi olla se, mikä erottaa kiinnostavan keskinkertaisesta.
 
Suosio perustuu karismaattiseen solistiin, riittävän hyviin ja yksinkertaisiin kappaleisiin ja omalaatuiseen sointiin. Siellä louhinnan seassa Mick Taylorin hienostunut ja kaunis soitanta toimi hienosti, hienommissa yhteyksissä itse ainakin vain pitkästyn.

Jokapaikanapina: Minusta Black and Bluella on paljon huonoja kappaleita. Oikeastaan vain Memory Motel ja Fool to Cry ovat kelvollisia ja Melody hyvä. Emotion Rescue on keskivertokamaa mielestäni, kun taas Dirty Work on kierolla tavalla jopa hyvä. Siihen on saatu jostain kaivettua sellaista uhmaa esimerkiksi avausraitaan, mitä ei edellisenä kymmenenä vuotena oltu saatu aikaiseksi. Muutenkin kivat biisit. Sitten mentiin taas Tattoo Youn jälkeen pitkäksi ajaksi metsään. Seuraava hyvä kokonaisuus onkin mielestäni vasta uusin.
 
Niin paitsi ,että Dirty Work julkaistiin Tattoo Youn jälkeen.Dirty Workin jälkeen taas tuli Steel Wheels josta meitsi ainakin pitää kovastikin: Sad,sad,sad,Rock In A Hard Place,Terryfying..hyviä biisejä.

PsychedelicWarlord: Niin paitsi ,että Dirty Work julkaistiin Tattoo Youn jälkeen.Dirty Workin jälkeen taas tuli Steel Wheels josta meitsi ainakin pitää kovastikin: Sad,sad,sad,Rock In A Hard Place,Terryfying..hyviä biisejä.
 
Heh, hetkellinen ajatuspieru.