Rock, pop, alternative ›

Stradlin: Andy on kirjoittanut biisin kultaa jenkeissä myyneelle levylle, joten tietyn mittapuun mukaan Andy tulee aina olemaan menestyneempi kuin Wishbone Ash. Erittäin tarpeellista vertailua ja kypsää keskustelua tällainen.
 
Niin, kyseisestä yhdestä kappaleesta on jo 26 vuotta aikaa ja kultalevykantaan pääsy vaati brittiläisen tissiblondin esittäjäksi. Suicide Twinsin versio ei myynyt kultaa.
 
Stradlin: Niin ovatkin olleet ja niinkuin itsekin sanoit, osa on sen kynnyksen ylittänytkin. Onko joku väittänyt muuta, vai mistä sä nyt tässä väittelet?
 
Totean vain faktat. Ei Hanoi ole mikään ainutlaatuinen tapaus. Eikä Hanoi ole ollut yhtään sen enempää tai vähempää "läpimurron kynnyksellä" kuin esimerkkinä kirjoittamani artistit. Toisin kuin Hanoi-rokkarit itse ovat välillä antaneet ymmärtää. Ja siitä kynnyksestäkin on parin vuoden päästä jo 30 vuotta aikaa.

PsychedelicWarlord: Mulle jää mielikuva ,että intät asioista joista kukaan ei ole väittänyt sulle vastaan yhtään mitään?
 
Sehän tässä ihmetyttääkin, kun tuntuu että kaverilla on jotain ihan henkilökohtaista kaunaa Makkosta/Hanoi Rocksia kohtaan ja sitä pitää sitten täällä purkaa. Ei vaikuta aikuisen ihmisen toiminnalta.
 
Boyakasha: Niin, kyseisestä yhdestä kappaleesta on jo 26 vuotta aikaa ja kultalevykantaan pääsy vaati brittiläisen tissiblondin esittäjäksi. Suicide Twinsin versio ei myynyt kultaa.
 
No mitä vitun merkitystä sillä on? Hanoin keikka Wishbone Ashin lämppärinä jostain 30 vuoden takaa todistaa 2000-luvulla pari vuotta bändissä soittaneen Ben Granfeltin olevan aina ja ikuisesti Hanoi Rocksia menestyneempi, mutta Andyn kirjoittama biisi ei kelpaa mihinkään, kun se on liian vanha ja esittäjäkin on väärä?

Stradlin: Andy on kirjoittanut biisin kultaa jenkeissä myyneelle levylle, joten tietyn mittapuun mukaan Andy tulee aina olemaan menestyneempi kuin Wishbone Ash. Erittäin tarpeellista vertailua ja kypsää keskustelua tällainen.
 
Mikä mittapuu se jenkkimenestys on? Siellä ei voi menestyä kuin tekemällä kompromisseja musan suhteen. Minusta menestystä on tehdä hyvää musiikkia.

StJerky: Mikä mittapuu se jenkkimenestys on? Siellä ei voi menestyä kuin tekemällä kompromisseja musan suhteen. Minusta menestystä on tehdä hyvää musiikkia.
 
Musiikin laatua mitataan miten? E: ei saatana, kohta tulee tietysti joku jazzmies pitämään luentoa. E2: Ai niin, hienosti ymmärretty pointti hermanni

Stradlin: Sehän tässä ihmetyttääkin, kun tuntuu että kaverilla on jotain ihan henkilökohtaista kaunaa Makkosta/Hanoi Rocksia kohtaan ja sitä pitää sitten täällä purkaa.
 
Ammun vain alas tiettyjä väittämiä, myyttejä ja uskomuksia, joista vuosien mittaan on muodostunut jonkin sortin totuuksia.
 
Stradlin: Ei vaikuta aikuisen ihmisen toiminnalta.
 
Onko Mike Monroen toiminta aikuisen ihmisen toimintaa?

StJerky: Mikä mittapuu se jenkkimenestys on? Siellä ei voi menestyä kuin tekemällä kompromisseja musan suhteen.
 
Tämä väite on turhan naiivi ja yksioikoinen. Otetaan esimerkiksi Slayer, joka ei varmastikaan ole tehnyt kompromisseja musiikissaan, vaikka on levyttänyt isoille levy-yhtiöille. Tuloksena neljä kultalevyä Jenkeistä.
 
Hanoihan oli nimenomaan se, joka teki kompromisseja: noudatti tuottajan ehdotuksia ottamalla Up Around The Bendin coveriksi ja antamalla Bob Ezrinin sovittaa Two Steps From The Moven biisejä. Lopputulos: ei läpimurtoa, ei mainittavaa myyntimenestystä.
 
Jenkkimittapuu on hyvä mittapuu, jos halutaan mitata todellista kansainvälistä menestystä uskottavasti, onhan Jenkeissä maailman suurimmat äänilevymarkkinat

Stradlin: No mitä vitun merkitystä sillä on? Hanoin keikka Wishbone Ashin lämppärinä jostain 30 vuoden takaa todistaa 2000-luvulla pari vuotta bändissä soittaneen Ben Granfeltin olevan aina ja ikuisesti Hanoi Rocksia menestyneempi
 
Riippuu mittapuusta. Samoin verukkein Hanoin ukkelitkin väittävät olleensa läpimurron kynnyksellä ja kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia rokkareita.
 
Stradlin: ...mutta Andyn kirjoittama biisi ei kelpaa mihinkään, kun se on liian vanha ja esittäjäkin on väärä?
 
Niin, möikö Samantha Foxin levy kultaa Jenkeissä Andyn biisin ansiosta vai Andyn biisistä huolimatta? Tästä on kysymys.

Boyakasha: Ammun vain alas tiettyjä väittämiä, myyttejä ja uskomuksia, joista vuosien mittaan on muodostunut jonkin sortin totuuksia.
 
Tämähän tässä outoa onkin.Näet kun ainakaan tässä parin viime sivun aikana ei noita "uskomuksia ja myyttejä" ole edes esitetty.Tässä tulee minullekin hieman tunne ,että mollataan Hanoin kavereita jostain muusta syystä?

Boyakasha: Riippuu mittapuusta. Samoin verukkein Hanoin ukkelitkin väittävät olleensa läpimurron kynnyksellä ja kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia rokkareita.
 
Millä ihmeen verukkeilla? Bändillä olis sopimus CBS:lle,tuottajaksi saatiin maineikas Bob Ezrin,bändillä oli aikalaisten puheistä/yhteistyökuvioista päätellen nostetta/meriittiä Jenkkilässä,kiertueita oli tehty kait jonkinlaisella menestyksellä mm.Japanissa.Siinä noi "verukkeet" on.
 
Kyllä tuossa on perusteita väittää ,että oltiin "läpimurron kynnyksellä".Sen sijaan on ihan eri asia arvostaako sitä tai miten sitten lopulta kävi tuossa ja monessa muussa asiassa Hanoin kohdalla.Niistä taas ei kukaan ole sulle vastaan väittänytkään.
 
Niin, möikö Samantha Foxin levy kultaa Jenkeissä Andyn biisin ansiosta vai Andyn biisistä huolimatta? Tästä on kysymys.
 
Mitä väliä? Eihän tuo nyt ole ainoa peruste.

Boyakasha: Niin, möikö Samantha Foxin levy kultaa Jenkeissä Andyn biisin ansiosta vai Andyn biisistä huolimatta? Tästä on kysymys.
 
Tuskinpa kultalevy sen biisin ansiosta tuli, enkä ole niin väittänytkään. Totesin vain moisen vertailun olevan typerää, kun ei sillä Granfeltillakaan mitään tekemistä ole Wishbone Ashin 70-luvulla saavutetun statuksen kanssa.

PsychedelicWarlord: Millä ihmeen verukkeilla? Bändillä olis sopimus CBS:lle,tuottajaksi saatiin maineikas Bob Ezrin,bändillä oli aikalaisten puheistä/yhteistyökuvioista päätellen nostetta/meriittiä Jenkkilässä,kiertueita oli tehty kait jonkinlaisella menestyksellä mm.Japanissa.Siinä noi "verukkeet" on.
 
Kyllä tuossa on perusteita väittää ,että oltiin "läpimurron kynnyksellä".Sen sijaan on ihan eri asia arvostaako sitä tai miten sitten lopulta kävi tuossa ja monessa muussa asiassa Hanoin kohdalla.Niistä taas ei kukaan ole sulle vastaan väittänytkään.
 
Riippuu mitä tarkoittaa "läpimurron kynnyksellä".
 
Menesthstä oli Suomessa, Japanissa ja Englannissa tietyissä piireissä. Englannissa lähinnä keikkamenestystä, mikä toki sekin on jotain. Paljonkin. Ei silti mikään "läpimurto".
 
Itse elin ihan livenä tuota aikaa ja muistan Vesgerisen haastattelut ihan selvästi. Mies ei ikinä väittänyt että oltaisiin jonkun "läpimurron kynnyksellä".
 
Faktaa on, että voidakseen breikata, pitää saada haltuun joko keski-eurooppa tai jankkilä. Jotkut onnistuu molemmissa, jotkut vain toisessa.
 
Robbie Williams on iso stara vaikka ei olekaan breikannut jennkilässä. Ja jenkeillä on aina ollut ne omat bändinsä. Bon Jovi tais olla eka joka otti haltuun koko maailman. Je keissähän riittää että on iso nimi pelkästään siellä. Samoin riittää Euroopassa että on iso nimi pelkästään täällä. Mut saksankieminen markkina-alue on sit melkein välttämättömyys.
 
Aasia ja Etelä-Amerikka ovat oma juttunsa, äänitemyynti taitaa olla niin ja näin. Virallinen, siis. Keikoillahan voi käydä tuollakin.
 
Mutta millään mittapuulla mitattuna Hanoi ei ollut lähellä läpimurtoa. Jos on diili niin se ei tarkota vielä että se diili olis maailmanlaajuinen. Eikä edes että levyt juökaistaan. Hanoi Rocksilla oli kyllä hyvät avaimet, mahdollisuudet tarjoiltiin sille asiallisesti. Silti mitään viitteitä siitä että jotain olisi oikeasti voinut tapahtua, ei ollut.
 
Ihmiset unohtaa aina, että ei Hanoi rocks lopettanut toimintaansa siihen kun Razzle kuoli. Sen jälkeenhän oli Suomessakin keikkoja, ne pari Kultsan vetoa Terry Chimesin kanssa. Ja sen jälkeen Puolan rundia ja muuta.
 
Mihin katosi CBS? Mihin katosi Bob Ezrin?
 
Päivän päätteeksi Hanoi Rocksilla ei ollut mitään. Siksi on pitänyt keksiä myytti siitä kuinka surkean apurirumpalin kuolema mulamas päätti yhtyeen uran. Ei päättänyt.
 
Ura jatkui ja kaatui omaan mahdottomuuteensa. Olishan sen voinut toisinkin hoitaa. Mutta kundit ei saaneet edes asiallisia soittajia haalittua bändiinsä.
 
En heti muista yhtään muuta bändiä joka olis saanut noin paljon ikäviä ihmisiä uraansa sotkemaan. Axl Rose alkaa olla tossa suhteessa paperia.

Stradlin: Tuskinpa kultalevy sen biisin ansiosta tuli, enkä ole niin väittänytkään. Totesin vain moisen vertailun olevan typerää, kun ei sillä Granfeltillakaan mitään tekemistä ole Wishbone Ashin 70-luvulla saavutetun statuksen kanssa.
 
Mutta Granfelt soitti jo Locosin kanssa isommissa mestoissa Status Quon lämppärinä.
 
Andy muuten repi sillonkin asiasta leukojaan ettei "Wembleylle voi mennä.mikään suomalainen junttibändi soittamaan Train kept a rolling". Ben sanoi, ihan asiallisesti jossain, et voihan ku vetää vaan tarpeeks hyvin.

sirdickyj: Riippuu mitä tarkoittaa "läpimurron kynnyksellä".
 
Toki.Kuten sanottua on olemassa argumentteja joiden varjolla on mielestäni perusteltua sanoa ,että Hanoi Rocks oli läpimurron kynnyksellä.
 
Menesthstä oli Suomessa, Japanissa ja Englannissa tietyissä piireissä. Englannissa lähinnä keikkamenestystä, mikä toki sekin on jotain. Paljonkin. Ei silti mikään "läpimurto".
 
Toki joku voisi pitää tuota jonkun asteisena läpimurtona muttei minustakaan ole mikään läpimurto eikä Hanoi siihen mielestäni koskaan kyennytkään.
 
Mutta kun eihän täällä kai kukaan muukaan ole väittänyt Hanoi Rocksin tehneen kansainvälistä läpimurtoa?
 
Itse elin ihan livenä tuota aikaa ja muistan Vesgerisen haastattelut ihan selvästi. Mies ei ikinä väittänyt että oltaisiin jonkun "läpimurron kynnyksellä".
 
Ehkäpä mies Hanoin mahdollisuuksiin uskoi kun ryhtyi bändin manageriksi? Ja pitääkö se erikseen mainita ,että "uskon bändin olevan läpimurron kynnyksellä" jos uskoo niin? Saattaahan olla ettei asiasta häneltä edes kysytty.
 
Faktaa on, että voidakseen breikata, pitää saada haltuun joko keski-eurooppa tai jankkilä. Jotkut onnistuu molemmissa, jotkut vain toisessa.
 
Mitä sitten? Intät asiasta jossa kukaan ei ole väittänyt vastaan?
 
Mutta millään mittapuulla mitattuna Hanoi ei ollut lähellä läpimurtoa.
 
Mittapuut on sulle esitetty ja olet niistä eri mieltä.Olisko aika lopettaa jankkaaminen?
 
Hanoi Rocksilla oli kyllä hyvät avaimet, mahdollisuudet tarjoiltiin sille asiallisesti. Silti mitään viitteitä siitä että jotain olisi oikeasti voinut tapahtua, ei ollut.
 
Ai nyt ne "menestyksen avaimet" olikin mielestäsi Hanoilla? No onhan se edistystä tuokin :-) Kyllä niitä viitteitä oikeasti oli olemassa.Se ,että sinä kieltäydyt niitä kerta toisensa jälkeen näkemästä tai dissaat ne on toinen juttu.
 
Tämä menee nyt hiukan turhaksi sanoilla saivarteluksi.
 
Ihmiset unohtaa aina, että ei Hanoi rocks lopettanut toimintaansa siihen kun Razzle kuoli. Sen jälkeenhän oli Suomessakin keikkoja, ne pari Kultsan vetoa Terry Chimesin kanssa. Ja sen jälkeen Puolan rundia ja muuta.
 
Mihin katosi CBS? Mihin katosi Bob Ezrin?
 
Päivän päätteeksi Hanoi Rocksilla ei ollut mitään. Siksi on pitänyt keksiä myytti siitä kuinka surkean apurirumpalin kuolema mulamas päätti yhtyeen uran. Ei päättänyt.
 
Ura jatkui ja kaatui omaan mahdottomuuteensa. Olishan sen voinut toisinkin hoitaa. Mutta kundit ei saaneet edes asiallisia soittajia haalittua bändiinsä.
 
En heti muista yhtään muuta bändiä joka olis saanut noin paljon ikäviä ihmisiä uraansa sotkemaan. Axl Rose alkaa olla tossa suhteessa paperia.
 
Miten tämä loppuvuodatus liittyy mihinkään? Tajuatko nyt ylipäätään ,että läpimurron kynnyksellä oleminen ja läpimurto ovat kaksi eri asiaa? Ei täällä kai kukaan ole Hanoi Rocksin kansainvälistä läpimurtoa missään hehkuttanut?

sirdickyj: Mutta Granfelt soitti jo Locosin kanssa isommissa mestoissa Status Quon lämppärinä.
 
Mitä sitten? Eihän tuo Stradlinin kommentti liity mitenkään tuohon.Pointti oli kai ,että tollaset vertailut on typeriä.
 
Andy muuten repi sillonkin asiasta leukojaan ettei "Wembleylle voi mennä.mikään suomalainen junttibändi soittamaan Train kept a rolling". Ben sanoi, ihan asiallisesti jossain, et voihan ku vetää vaan tarpeeks hyvin.
 
Tässä taitaa nyt olla enemmän kyse siitä ,että Monroen ja McCoyn persoonat ja sanomiset ärsyttää ja se näemmä vie joiltakin kyvyn tarkastella asioita kiihkottomasti tai kyvyn antaa heille meriittiä yhtään mistään.Ajatellaanko ehkä ,että kun jätkät on leuhkoja niin lyttäänpä ne nyt kokonaan?

Mielenkiintoinen keskustelu, vaikka aika kärjistynyt kuitenkin.
 
Minun mielestäni tosiasiallinen, jonkinasteinen menestys ulkomailla ja kotimainen joidenkin piirien yliarvostus eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Bändi voi siis olla oikeasti menestynyt tai menestyksen kynnyksellä ja silti kotimaassaan ylisuuresti jalustalle ikonisoitu. Yliarvostuksen todisteena ei siksi, tai muutenkaan, mielestäni toimi ulkomaisen menestyksen osoittaminen tyhjäksi. Jos tämä yliarvostuksen osoittaminen on joillakin päämääränä siis.
 
Jäin lisäksi miettimään näitä Hanoihin liittyviä uskomuksia ja myyttejä. Nimittäin missä niitä kovin voimallisesti on oikein edes esitetty? En ole erityisen tarkasti uraansa seurannut, mutta minun muistimielikuvissani Hanoilla ei oikeastaan koskaan ole Suomessa ollut mitään kiistatonta ikoniasemaa ulkomaan saavutustensa vuoksi, ennemminkin päinvastoin. Ainakaan se ei ole nauttinut mitään kiistatonta laajojen suomikulttuuripiirien arvostusta.
 
Tämä ainakin, jos katsellaan asiaa vähänkään ihan puhtaiden rock-piirien ulkopuolelta. Ei voi verrata sellaisiin jalustalle nostoihin kuin mitä on tapahtunut monien nuorempien kansainvälisiä ovia kolkuttelevien bändien kanssa. Miken tai Andyn niskaan ei koskaan ole soviteltu laajemmilta tahoilta sellaista kansalliskulttuurimaisuuden viittaa kuin Ville Valolle tai Tuomas Holopaiselle, esimerkiksi, ja Remunkin epäilen kulkevan edellä. Puhumattakaan ikonisoinnista suomenkielisten lyriikkavetoisten, tai suomimyyttistä mollisabluunaa ja melankoliaa syvällisyyden nimissä hyödyntävien kohdalla. Ei Hanoi ole kulttuuripiirien ylistämä riiminikkari ja lemmikkishaamani eikä tuulipukansan yhteinen kalakaveri. Mielestäni nyt suomalaisen vastaanoton kohdalla puhutaan marginaalisemmasta myyttistämisestä ja marginaalisempien piirien jakamista uskomuksista.

Askr: Mielenkiintoinen keskustelu, vaikka aika kärjistynyt kuitenkin.
 
Joopa. ja monilla tuppaa olemaan taipumusta omatoimisesti asettaa toisten kirjoituksille merkityksiä, joita niihin ei ole kirjoitettu.
 
Oma näkemykseni on, että Hanoi oli ilman muuta läpimurron kynnyksellä sikäli, että kiinnostus oli herätetty, ja Marquee-keikkojen maine oli levinnyt, lavaesiintyminen oli kunnossa jne. jne.
 
Olisi vain tarvittu hyviä biisejä. Hanoi ei mielestäni koskaan pystynyt säveltämään biisejä, joissa olisi ollut sellaista omaleimaisuutta, joka olisi vienyt sen ratkaisevan askeleen eteenpäin. Ne ovat varsin stereotyyppisiä, mukavan räimeisiä keskivertobiisejä, joissa ei ole mitään erityistä hittipotentiaalia. Kertosäkeet ovat aika mielikuvituksettomia, ja sanat usein turhan kökköjä. Ihan OK maailmanluokan bändi kuitenkin, ja parhaimmillaan livenä.

Stradlin: Musiikin laatua mitataan miten?
 
Tietysti niin, että musiikista tykätään muusikoiden.netissä.
 
Boyakasha: Hanoihan oli nimenomaan se, joka teki kompromisseja: noudatti tuottajan ehdotuksia ottamalla Up Around The Bendin coveriksi ja antamalla Bob Ezrinin sovittaa Two Steps From The Moven biisejä. Lopputulos: ei läpimurtoa, ei mainittavaa myyntimenestystä.
 
Olen samaa mieltä. Jos Hanoi olisi jatkanut, siitä olisi tullut hairmetalia. Jenkit muutti kaiken hyvän musan paskaksi 80-luvulla.

PsychedelicWarlord: Näet kun ainakaan tässä parin viime sivun aikana ei noita "uskomuksia ja myyttejä" ole edes esitetty.
 
Tämä on taas tätä "Hanoi-hengessä" heitettyä muunneltua totuutta. Kyllä ihan edellisellä sivulla on esitetty toisestaan poikkeavia näkemyksiä. Mutta näinhän se on, että toiset uskoo Hanoin olleen läpimurron kynnyksellä, toiset ei.
 
Jotkut uskovat joulupukkiin ja Raamattuunkin, toiset ei. Kyllähän maailmaan puheita, mielipiteitä ja kuvitelmia mahtuu. Minäkin olen aikoinaan luullut ja uskonut Hanoin olleen läpimurron kynnyksellä, enää en ole niin varma.

Boyakasha: Tämä on taas tätä "Hanoi-hengessä" heitettyä muunneltua totuutta. Kyllä ihan edellisellä sivulla on esitetty toisestaan poikkeavia näkemyksiä. Mutta näinhän se on, että toiset uskoo Hanoin olleen läpimurron kynnyksellä, toiset ei.
 
Jotkut uskovat joulupukkiin ja Raamattuunkin, toiset ei. Kyllähän maailmaan puheita, mielipiteitä ja kuvitelmia mahtuu. Minäkin olen aikoinaan luullut ja uskonut Hanoin olleen läpimurron kynnyksellä, enää en ole niin varma.
 
No sillä perusteellahan se oli läpimurron kynnyksellä että niillä oli diili ja tuottaja ja rundi meneillään.
 
Tossa siis olitarjoiltuna hyvät avaimet.
 
En muista/tiedä et mihin sit CBS ja tuottajat ja muut katos. Bändihän jatkoi edelleenkin myös Razzlen kuoleman jälkeen.

Eikös Indica ole myös nyt läpimurron kynnyksellä? Niillähän on kanssa kansainvälinen soppari jne.
 
Tottahan se oikeesti on että karismaattinen bändi onnistui luomaan itsestään rock'n roll-mytologian osasen, ja bändin kahden näkyvimmän hahmon tekemiset ja sanomiset kiinnostavat jollain tasolla aina. Tavallaan Andy hiffas että paskanpuhuminen on juttu joka jaksaa pitää kansan varpaillaan, kunnsitä annostellaan sopivasti tiettyjen ihan fiksujenkon puheiden joukkoon.
 
Mike yritti olla tinkimätön rokkari julkisuudessa, mutta muutti kurssia ja alkoi salonkikelpoiseksi mukavikoksi julkisesti.
 
Kyllä Suomeen kaks rocktähteä.mahtuu. Ja vielä Remukin. Muita ei oikein ole.