Rock, pop, alternative ›

teleman: Taisi olla Bo Diddley.
 
http://www.youtube.com/watch?v=VUKUt8CtSOI
 
Suurkiitos!
Yritin etsiä mutta löysin vain muita samannimisiä piisejä.
Tässä tapauksessa mun mielestä originaali on kyllä koveria parempi!
 
Edit: Kun pääsin jäljille niin hetkessä löytyi originaalin lisäksi ainaskin Rolling Stonesin, Beatlesin, Animalsin, The Pretty Things ym versiot.

baron: Suurkiitos!
Yritin etsiä mutta löysin vain muita samannimisiä piisejä.
Tässä tapauksessa mun mielestä originaali on kyllä koveria parempi!
 
Ero on sähkökitaran ennen ja jälkeen Jimi Hendrixin.

Ensimmäinen kappale minkä Keith Moon soitti Whon rumpalina oli Roadrunner.
 
Hot Wheelsin nimibiisi on minusta kyllä ihan kuningasbiisi, jos se olisi vaikka ZZ Topin kappale niin jukeboksit pyörittäisivät sitä ympäri maailman. Se voisi olla myös Rollareiden biisi.

Atomic Cafe: Kuningasjätkäbiisit puuttuvat mutta se on tasaisen hyvä levy, yksi parhaista. Aluksi se on ihan täyttä paskaa mutta kun siitä oppii pitämään niin siitä sitten tosiaan pitää.
 
Ei ole kauan kuin ostin, mutta kova levy on. Raakaa rokkia täynnä koko lätty.

Ile on aliarvostettu Ganes-kepittäjä. Ilen "Oh baby doll" on huikea rokänrollpiisi, eikä Ilen soolo My only onessa yhtään kalpene Alpun I will stay:lle,
 
Hot Wheels toimii kybällä, kuten jäsen velipesonen aivan oikein huomautti.

akuankkakomppi: Ile on aliarvostettu Ganes-kepittäjä.
 
Samaa mieltä. Mikähän siitä bändistä olisi tullut jos molemmat olisi olleet samaan aikaan bändissä?

StJerky: Samaa mieltä. Mikähän siitä bändistä olisi tullut jos molemmat olisi olleet samaan aikaan bändissä?
 
Järvinen oli niin labiili tyyppi ettei siitä olisi tullut muuta kuin sanomista. Triossa se pysyi juuri ja juuri housuissaan kun Cisse oli sillä ryyppykaverina. Silti piti uhitella Remulle joka käänteessä. Oli hankala mies, puuttui nöyryys vaikka muita avuja oli enemmän kuin kellään. Soittihan se kahden kitaran kokoonpanoissa muualla, esmes Pen Leessä ja ja Sliippareissa mutta niissä ei ollut Remua. Luulen siis ettei Remun biorytmit ja Albertin askelmerkit oikein kulkeneet yhtä jalkaa.

velipesonen: Järvinen oli niin labiili tyyppi ettei siitä olisi tullut muuta kuin sanomista. Triossa se pysyi juuri ja juuri housuissaan kun Cisse oli sillä ryyppykaverina. Silti piti uhitella Remulle joka käänteessä. Oli hankala mies, puuttui nöyryys vaikka muita avuja oli enemmän kuin kellään. Soittihan se kahden kitaran kokoonpanoissa muualla, esmes Pen Leessä ja ja Sliippareissa mutta niissä ei ollut Remua. Luulen siis ettei Remun biorytmit ja Albertin askelmerkit oikein kulkeneet yhtä jalkaa.
 
Asmalmerkit sul on persiissäs. Veikkaan että just paine jonka Remu pisti Alpun niskaan Stokiksessa kun Roadrunneria purkitettiin, sai Alpun sisuuntumaan ja soittamaan levylle yhdessä päivässä aivan perkeleen hienot soolot - parhaat koko tämän maan rokkenrollhistoriassa.

rheinone: Asmalmerkit sul on persiissäs. Veikkaan että just paine jonka Remu pisti Alpun niskaan Stokiksessa kun Roadrunneria purkitettiin, sai Alpun sisuuntumaan ja soittamaan levylle yhdessä päivässä aivan perkeleen hienot soolot - parhaat koko tämän maan rokkenrollhistoriassa.
 
Ymmärtääkseni tämä ei sodi millään lailla sitä vastaan mitä minä äsken kirjoitin. Olen kirjoista ynnä muualta saanut selkeän kuvan että Alppu kukkoili ja vittuili Remulle, ei voinut sietää sitä ukkoa oikeasti eikä hyväksyä Remun työskentelytapoja tai johtamistyyliä. Väliäkö sillä vaikka levyt onnistuivat. Ei kaikkien tarvitse pitää kaikista.

velipesonen: ...Alppu kukkoili ja vittuili Remulle, ei voinut sietää sitä ukkoa oikeasti
 
Kuinka monta minuuttia velipesonen olet Remun kanssa työskennellyt?
 
Kirjoissa on mitä on, ei aivan puhdas pulmunen Remukaan ole.
 
Ei, en syyllistä ketään, mutten hyväksy väittämiä joiden tueksi ei ole faktaa.

akuankkakomppi: Ei, en syyllistä ketään, mutten hyväksy väittämiä joiden tueksi ei ole faktaa.
 
Taas tämä alkaa. Katso kokonaisuutta, katso miltä se näyttää. Miksi Alpo lähti Remun bändistä kolme kertaa vaikka kahdella jälkimmäisellä kerralla se merkitsi tulotason romahtamista? Miksi Järvinen ei livenä malta soittaa kappaleita niin kuin ne menevät vaan ujuttaa välillä huonosti sopivaa kikkaa sekaan? Miksi Järvinen veti aina välillä niin pahat nakit ettei pystynyt soittamaan mutta Cisse ei koskaan vaikka he ryyppäsivät yhdessä?

velipesonen: Taas tämä alkaa.
 
Mikä alkaa?
 
Katso kokonaisuutta, katso miltä se näyttää.
 
Uskallan väittää, että tiedän Hurriganesista aika paljon enemmän kuin sinä - vaikkei tämä mikään tietokilpailu olekaan.

Löyty Crazy Days LP kirpputorilta eurolla, tulin vaan leveilemään.

Valdemar: Löyty Crazy Days LP kirpputorilta eurolla, tulin vaan leveilemään.
 
rok rok! Onnittelut!

Valdemar: Löyty Crazy Days LP kirpputorilta eurolla, tulin vaan leveilemään.
 
Jeah! Eka älppäri jonka omilla rahoillani ostin. Muistelen ett olis ollu jotain 24 mummommarkkaa silloin.

akuankkakomppi: Uskallan väittää, että tiedän Hurriganesista aika paljon enemmän kuin sinä - vaikkei tämä mikään tietokilpailu olekaan.
 
Hyvää yötä sullekin vaan - sytytä valot kun heräät.

Ei kai se nyt mikään salaisuus ole että sekä Remu että Alppu olivat sangen hankailia persoonia molemmat, riippuen toki myös siitä missä yhteydessä niihin törmäsi. Suosion huippuvuosina Albert Järvinen oli kitarasankari joka ei kantanut edes kitaralaukkuaan itse mutta samalla Albert oli ainakin selvinpäin tavattoman ujo ihminen. Albert oli myös todellinen moniosaaja, jätkä oli kitaristi, vaatesuunnittelija, ompelija, timpuri, talonmies, juoppo ja narkkari samassa paketissa. Jos Albert Järvistä kuvataan kahdella sanalla niin ne sanat ovat lahjakas ja ristiriitainen.
 
Remu on tasan ja tarkkaan Albert Järvisen vastakohta ihan kaikessa, suoraviivainen paahtaja joka vetää surutta mutkat suoriksi ja toimii lähinnä vaistojen varassa ja mikäs siinä on toimiessa kun ne vaistot ovat sitä luokkaa että lähentelevät jo yliluonnollista tasoa tai lähentelivät ainakin 70 ja 80 luvulla. Jos Remua kuvataan kahdella sanalla niin ne sanat ovat sähläri ja intiaanipäällikö.
 
Jos näiden kahden miehen välillä vähän kipunoi niin en minä siinä näe mitään ihmeellistä. Toisinaan vastakohdat tukevat toisiaan mutta joskus se tarkoittaa jatkuvaa tappelua ja tässä tapauksessa mentiin siihen jälkimmäiseen suuntaan aika reilusti. Albert ei käsittääkseni haukkunut Remua koskaan julkisesti mutta Remu ei ole koskaan peitellyt katkeruuttaan ja vihaansa Järvistä kohtaan, eikä itse asiassa peittele vieläkään vaikka kommentit ovat vuosien myötä hieman lieventyneet.

Atomic Cafe: Jos näiden kahden miehen välillä vähän kipunoi niin en minä siinä näe mitään ihmeellistä.
 
Kun tähän lisätään että Ganes oli Remun bändi, Cissen ja Albertin elämänhallinta oli kehnoa molemmilla, sekä Albert mokaili keikalla sata kertaa enemmän kuin Cisse vaikka oli äärettömän taitava, yhtälö on hyvin yksinkertainen.
 
Minä vain oletan että Albert ei tullut toimeen Remun persoonan eikä Remun auktoriteetin kanssa. Jos jossittelun puolelle mennään, niin mitään Ganesia ei olisi Suomessa nähty ilman Remun tapaan eli suhteellisen jämäkästi ja autoritaarisesti eli täysin epärockmaisesti asioita junailevaa nokkamiestä. Ei Albert ollut ainoa rockmuusikko jolla on auktoriteettien kanssa ongelmia. Minulle on kuitenkin syntynyt kuva että Ile ja Louhis eivät sählänneet keikalla juuri lainkaan mutta Albert vähän väliä, mikä on tavallaan yllätys ja voisi kertoa hermojen- ja tunteenhallinnan heikkoudesta, mikä taasen tod. näk. voisi johtua herrojen biorytmien eritahtisuudesta noin nätisti sanoen.

Juuri Ilen aikaiset Crazy Days-Hot Wheels-Tsugu Way-levyt on ainakin mun henkilökohtaisia suosikkeja Ganes-albumeista.
Soitto oli erittäin tiukkaa ja minun korvaani Ilen soitto matsaa parhaiten.
Hyvää ja energistä komppikitarointia Ile hallitsi , joka timmas Remun raakaan ja suoraan rumpalointiin parhaiten.

velipesonen: Jos jossittelun puolelle mennään, niin mitään Ganesia ei olisi Suomessa nähty ilman Remun tapaan eli suhteellisen jämäkästi ja autoritaarisesti eli täysin epärockmaisesti asioita junailevaa nokkamiestä.
 
Hurriganes ei olisi Hurriganes ilman Remu Aaltosta mutta melkein uskallan väittää että tärkein elementi tässä yhtyeessä oli Cisse Häkkinen. Siinä oli Remun luottopelaaja ja kun luottopelaaja pääsi alkoholisoitumaan ihan kunnolla niin Hurriganes levisi kun Jokisen eväät. Hurriganes kesti suosion laskut ja nousut, kitaristien vaihtumiset, Remun vankilareissut ja oikeastaan ihan mitä tahansa mutta kun Cisse oli pois pelistä niin myös Hurriganes oli pois pelistä.