Rock, pop, alternative ›

Blackmore aloitti soittamisensa klassisesta, mutta rokkihommiinhan sillä veri veti. Missäs se nyt soittelikaan ennen Purplea, Outlawseissa ja ainakin Heinzin Just like Eddiellä. Varmaan Blackmore joinekin sooloineen ja tietysti Lord pimputteluineen on kuitenkin yksi syyllinen siihen harhaluuloon, että hevirokki on jotain sukua klassiselle musiikille.
 
EDIT: Ja tuo viimeinen lause ei sitten ole suunnattu sinulle SirDickyj, vaan ihan yleisesti vaan.
 
Juu sellollahan Blackmore aloitteli soittohommansa, mutta pian vaihtui sello kitaraan. Ensimmäinen bändi oli Screamin lord sutch ja 60' luvulla lukuinen määrä studiomuusikkona soittamassa kitararaitoja englantilaisten bändien levytyksille (jos on enemmän kiinnostusta niin kuunnelkaa levy getaway groups&sessions).
 
Toki voi olla hieman väärin sanoa, että hevi olisi täydellisesti sukua klassiselle, vaan ennemminkin se pohjaa rocknrolliin ---> bluesiin. Kuitenkin Blackmore on aivan oikeassa, että hevimusiikista löytyy hyvin paljon samanlaisia piirteitä, kuin esimerkiksi klassisesta. Mm. kvarttien ja kvinttien käyttö. Blackmore ja Lord olivat vian se kaksikko, jotka yhdistivät klassisen musiikin heavyyn. Joku varmaan tätäkin haluaa epäillä, mutta vahvimmat vaikutteet nämä herrat ovat tähän suuntaan antaneet, se on varmaa.

Kyllä minustakin "Fireballilla" on aika funkyä meininkiä, samoin kuin "Machine Headilla", esim. joku "Maybe I'm A Leo".
 
Niin joo. Onhan tuo Leo aika nykivä biisi, joten kai sitä sitten voi funkyksi sanoa... Min'en oikein tuosta funkystä tiedä mitään, kun jostain syystä se ei hirveästi innosta, vaikka mustan musiikin ystävä periaatteessa olenkin. Ei Leo tai Fireball ainakaan James Brownilta tai Sly & the Family Stonelta kuulosta...
 
Hevirokin ja funkyn yhdistäminen ei nappaa meiksiä yhtään.

Mun mielestä Fireball on kyllä enemmän blues- kuin funk-vaikutteinen :S
 
Tai no mitä mä mistään tiedän.

Niin joo. Onhan tuo Leo aika nykivä biisi, joten kai sitä sitten voi funkyksi sanoa... Min'en oikein tuosta funkystä tiedä mitään, kun jostain syystä se ei hirveästi innosta, vaikka mustan musiikin ystävä periaatteessa olenkin. Ei Leo tai Fireball ainakaan James Brownilta tai Sly & the Family Stonelta kuulosta...
 
Hevirokin ja funkyn yhdistäminen ei nappaa meiksiä yhtään.
 
Funk-musa ja funky meininki on munsta eri juttu, siis ihan tarkennukseks.
 
Funk-musa on aika tylsää, kun useinkaan siinä ei ole kyse biiseistä, mulle.

Funk-musa ja funky meininki on munsta eri juttu, siis ihan tarkennukseks.
 
Aha. No joo, kirjoitin näköjään vahingossa "funky" vaikka piti kirjoittaa funk. Ei pitäis kirjoittaa kun ei osaa.
 
Funky -sanan etymologiahan on mielenkiintoinen, oliskoos tuo alunperin tarkoittanut pesemättömien sukuelinten hajua...

Alkaa ne (minulle) oikeat Purple -albumit pikkuhiljaa löytyä. In Rock ja Fireball jo kuultuna, onhan siellä mahtavaa meininkiä ja varsinkin huimaa rumputyöskentelyä. Noista In Rock kolahti ehkä ennemmän. Pitää Machine Head vielä katsastaa.
 
Eiköhän noihin levyihin kiteydy Deep Purple parhaassa olomuodossa, vaikka yhtyeen ura on pitkä ja vaiherikas..

Alkaa ne (minulle) oikeat Purple -albumit pikkuhiljaa löytyä. In Rock ja Fireball jo kuultuna, onhan siellä mahtavaa meininkiä ja varsinkin huimaa rumputyöskentelyä. Noista In Rock kolahti ehkä ennemmän. Pitää Machine Head vielä katsastaa.
 
Eiköhän noihin levyihin kiteydy Deep Purple parhaassa olomuodossa, vaikka yhtyeen ura on pitkä ja vaiherikas..
 
Ei kiteydy, sano mun sanoneen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=VGHbzP96WWA

Ei kiteydy, sano mun sanoneen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=VGHbzP96WWA
 
Niin, tää on tää, mistä meiän äitikin tykkää. Sellaista tyttöjen Purplea. Ihan nätti biisihän tuo...

Ei kiteydy, sano mun sanoneen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=VGHbzP96WWA
 
Ihan nätti balladi, mut onks toi sun mielestä Purplea vetävimmillään ja tyypillisimmillään?
Virppa -soundi tossa Paicella ihmeen tukkoinen ja eloton, melkein kuin tyynyyn takoisi. Pari-kolme vuotta vanhemmilla tallenteilla sekin oli parempi.

Alkaa ne (minulle) oikeat Purple -albumit pikkuhiljaa löytyä. In Rock ja Fireball jo kuultuna, onhan siellä mahtavaa meininkiä ja varsinkin huimaa rumputyöskentelyä. Noista In Rock kolahti ehkä ennemmän. Pitää Machine Head vielä katsastaa.
 
Machine Head on mulle kovin levy mitä on tehty koskaan. Myös tuon saman "oikean" purple-kokoonpanon comebacklevyt Perfect Strangers 80-luvulta ja The Battle Rages On 90-luvulta kannattaa hankkia. Kovaa kamaa! Fireballilla on muutama huono biisi mutta sitten vastineeksi rautasta tavaraa:Fireball, Anyone's Daughter, Demon's Eye ja Fools.
 
Eiköhän noihin levyihin kiteydy Deep Purple parhaassa olomuodossa, vaikka yhtyeen ura on pitkä ja vaiherikas..
 
Mun mielestä kyllä kiteytyy kun ottaa nuo comebacklevyt vielä mukaan.
 
Edit. Nää on sitten vaan mun mielipiteitä.

Ihan nätti balladi, mut onks toi sun mielestä Purplea vetävimmillään ja tyypillisimmillään?
 
Ainakin mun mielestä toi kama kuuluu Purplen parhaaseen kastiin.
 
Ja sirdickyj on täysin oikeassa, ettei voi todeta Purplen oleellisen tuotannon kiteytyvän parhaaassa olomuodossaan pelkästään Mark II:n muutamalle lätylle. Itsekin totesit että Purplen historiassa on musiikillisesti erilaisia vaiheita. Sieltä löytyy myös erilaisia huippukohtia.

Itsekin totesit että Purplen historiassa on musiikillisesti erilaisia vaiheita. Sieltä löytyy myös erilaisia huippukohtia.
 
Niin no ehkä se Purplen hard rock-homma huipentui kappaleeseen Burn. Mitäs siitä sen jälkeen oli jäljellä, ei paljon mitään. Mun mielestä MkIII ei ikinä päässyt samaan meininkiin kuin MKII esim. Made in Japanilla. Tai siinä Köpiksen livellä. Highway Star M.I.J:lla on parasta rockia mitä mä tiedän. MkIII jäi kauas siitä.
 
Muuten myös tosi hieno versio Soldierista:
 
http://www.youtube.com/watch?v=7I49 … 72EnSQ&mode=related&search=

Ei sitä Purplen olomuotoa voi tiivistää muuten kuin ottamalla yhden albumin jokaiselta levyttäneeltä kokoonpanolta. Paitsi että merkki kakkoselta kaksi tai kolme. Tai neljäkin.

Ja sirdickyj on täysin oikeassa, ettei voi todeta Purplen oleellisen tuotannon kiteytyvän parhaaassa olomuodossaan pelkästään Mark II:n muutamalle lätylle. Itsekin totesit että Purplen historiassa on musiikillisesti erilaisia vaiheita. Sieltä löytyy myös erilaisia huippukohtia.
 
Joo joo, paitsi että voi jos tykkää. Minulle Deep Purple ei edelleenkään edusta niitä tärkeimpiä bändejä, enkä jaksa kahlata koko tuotantoa läpi. Se on "vain" hyvää musaa "sopivassa olomuodossa" nautittuna :)

Ihan nätti balladi, mut onks toi sun mielestä Purplea vetävimmillään ja tyypillisimmillään?
 
On.
 
Virppa -soundi tossa Paicella ihmeen tukkoinen ja eloton, melkein kuin tyynyyn takoisi. Pari-kolme vuotta vanhemmilla tallenteilla sekin oli parempi.
 
Stormbringerillä on aika erikoiset soundit, mutta toimii kyllä.

Niin no ehkä se Purplen hard rock-homma huipentui kappaleeseen Burn. Mitäs siitä sen jälkeen oli jäljellä, ei paljon mitään.
 
Koko se loppulevyhän sitä oli jäljellä, Might just take your life ja kaikki. Mutta joo, ei ehkä sit niinkään hard rockia kuin funkyä blues-meininkiä, mitä onneksi oli seuraava Stormbringer vielä enemmän täynnä.
 
Mun mielestä MkIII ei ikinä päässyt samaan meininkiin kuin MKII esim. Made in Japanilla. Tai siinä Köpiksen livellä. Highway Star M.I.J:lla on parasta rockia mitä mä tiedän. MkIII jäi kauas siitä.
 
Niin no, onhan esim. Live in London vitun kova tai Made in Europe. Last concert in Japan on ihan paska, California Jam helvetin hyvä, kunnes sekoilu alkaa, mutta siitä ei voida syyttää uusia jäseniä, koska siinä on vitun tylsät rumpu- kitara ja kiipparisoolot.

Niin no, onhan esim. Live in London vitun kova tai Made in Europe. Last concert in Japan on ihan paska, California Jam helvetin hyvä, kunnes sekoilu alkaa, mutta siitä ei voida syyttää uusia jäseniä, koska siinä on vitun tylsät rumpu- kitara ja kiipparisoolot.
 
"Live In Londonin" remasteri alkaa olla ihan loppusuoralla. Sisältää koko keikan.
 
Hughesin bassosoolo California Jamissa on muuten jautaa.

Kyllä minusta noi mkIII ja IV kokoonpanot ylsivät parhaimmillaan yhtä kovaan meininkiin kuin mkII huippupäivinä (In Rock-Made in Japan aika). Levyistä Machine Head vaan sattuu olemaan vahvin kokonaisuus ja Made in Japan uskomattoman kova live, johon eivät mkIII & IV - studio ja livejulkaisut tasoltaan aivan yllä.

http://www.deep-purple.net/mp3/purplebox.htm
 
Tuonne on kerätty neljä biisinpätkää mitkä ovat olleet "inspiraatioina" Purplen biseille, esim. "Child In Time".

Tuonne on kerätty neljä biisinpätkää mitkä ovat olleet "inspiraatioina" Purplen biseille, esim. "Child In Time".
 
Todellakin "inspiraatioina". Child In Time-biisiin ei ole juurikaan tarvinnut edes riffiä muuttaa, Black Nightiin sentään edes lisätty vähän.