Rock, pop, alternative ›

Mitäköhä tavaraa helsingissä myydään, ja millä hinnalla?
 
No ainakin nyt t-paitoja ja kiertuekirjojakin ehkä?
T-paidat maksaa varmaan sen 30 euroo. Kiertuekirja tais viime keikalla maksaa 10 euroo. Oli siellä jotain cd:eitäkin myytävänä.

Enpä tiedä joko aiheesta on täällä mainittu mutta joka tapauksessa huomenna tiistaina Radio Rockissa klo 20 alkaen tulee 2 tuntia pelkästään Purplea. Flamingin vieraana siellä on ilmeisesti joku Suomen Deep Purple fanijärjestön hemmo. Sattui vaan tämä korvaan tuon tämän iltaisen Flamingin ohjelman päätteeksi.

Enpä tiedä joko aiheesta on täällä mainittu mutta joka tapauksessa huomenna tiistaina Radio Rockissa klo 20 alkaen tulee 2 tuntia pelkästään Purplea. Flamingin vieraana siellä on ilmeisesti joku Suomen Deep Purple fanijärjestön hemmo. Sattui vaan tämä korvaan tuon tämän iltaisen Flamingin ohjelman päätteeksi.
 
thx tää oli hyvä uutinen. Pitää kuunnella ihan mielenkiinnosta.

Tossa oli aikaisemmin puhetta siitä Come Hell Or Highwater CD/DVD sekaannuksesta, tässä pientä selvitystä...
 
DVD koostuu kokonaisuudessaan siitä surullisenkuuluisasta Birmingham NEC keikasta, joka löytyy myös kokonaisuudessaan audiona Live At NEC levyltä (vedetty pois markkinoilta), sekä Live In Europe 4CD boksilta jolla myös Schleyerhalle Stuttgart keikka samalta kiertueelta. Itse Come Hell Or High Water CD taas koostuu tuosta Stuttgartin keikasta sekä Birminghamin keikasta, kumpaakaan ei tietenkään kokonaisena.
 
Hieman myöhäistä mutta keikalla oli myytävänä tyypilliseen tapaan lippiksiä, kiertuekirja, paitoja yms. Tällainnen paketti "juoksi" myös vastaan ja oli aivan pakkohankinta.
 
http://personal.inet.fi/private/borlag/images/purple1.jpg
http://personal.inet.fi/private/borlag/images/purple2.jpg
 
Sisältää 6 keikkaa vuodelta 2001, yhteensä 12 CD:tä. Neljä ensimmäistä keikkaa ovat lähes identtisiä, ainoastaan ensimmäisessä yksi biisi jota muissa ei ole ('69), ja muuten vaihtelu rajoittuukin sitten biisien järjestykseen tai vieraileviin tähtiin. Kaksi viimeistä taas on sinfonia orkesterin kanssa tehtyjä keikkoja joissa myös Ronnie James Dio vierailee.
 
Paketista nyt neljäs keikka kuuntelussa ja pakko sanoa että hyvin on potkinut jokaikinen niistä. Jammailuissa pieniä mutta selviä eroja, ja sehän tässä pitää sen mielenkiinnon yllä. En silti pakettia suosittelisi muille kun hardcore keräilijöille, kun kuitenkin aika lailla samanlaisia ovat. Hintaa paketilla oli 60€ myyntitiskillä, 50 puntaa +postikulut tällä paketilla on hintaa DPAS (Deep Purple Appreciation Society) sivustolla, eli käytännössä faniklubin kautta.

Laitoin jo tuonne keikat-osion, mutta kysn täälläkin. Toimiiko tuo Rapture-levy. Itse ainakin diggailen kovasti MOrsen aikaisista Purpendicularia. Bananas ja Abandon on jääny tarkistamatta.

Sulle toi tuntuu olevan jotenkin tärkee juttu.
 
Gillanin omaelämäkerta on (muutenkin) suositeltavaa luettavaa:
http://www.amazon.com/exec/obidos/t … 481929-0206557?v=glance&s=books
 
Lieneeköhän vielä saatavanakin Suomesta ko. kirja. Kiinnostaisi kovasti.
 
tai jollain omaa myytävänä :-)

Lieneeköhän vielä saatavanakin Suomesta ko. kirja. Kiinnostaisi kovasti.
 
tai jollain omaa myytävänä :-)
 
Löytyy ainakin Helsingin kaupunginkirjastosta.

Laitoin jo tuonne keikat-osion, mutta kysn täälläkin. Toimiiko tuo Rapture-levy. Itse ainakin diggailen kovasti MOrsen aikaisista Purpendicularia. Bananas ja Abandon on jääny tarkistamatta.
 
Minusta Rapture on Purpendiculariakin parempi levy. Ehdottomasti hanki se levyhyllyysi. Mielipidejuttujahan nämä ovat, mutta Abandon ja Bananas eivät pärjää kahdelle ensinmainitulle.

Soittivatko Sometimes I Feel Like Screamingiä Joensuussa?

Minusta Rapture on Purpendiculariakin parempi levy. Ehdottomasti hanki se levyhyllyysi. Mielipidejuttujahan nämä ovat, mutta Abandon ja Bananas eivät pärjää kahdelle ensinmainitulle.
 
Mielipidejuttuja joo. Minä diggailen tuosta Bananasista kovasti, vaikka -tai siksi että- se on aika aaooärrää muihin levyihin verrattuna. Morsekin pysyy kurissa... Purpendicular oli tosi kova juttu silloin ilmestyessään, mutta nykyisin tahtoo jäädä hyllyyn, vaikka siinä onkin neljä tai viisi erittäin hyvää rallia. Rapture vaikuttaa kokonaisuutena mielenkiintoisemmalta, vaikka siinä ei Purpendicularin hittipotentiaalia ihan olekaan. Kummallista.
 
Taisin joskus aloittaa ketjun Rapturesta erikseen, mutta sama kai tuo on jauhaa täällä.

Soittivatko Sometimes I Feel Like Screamingiä Joensuussa?
 
Eivät soittaneet.

Mielipidejuttuja joo. Minä diggailen tuosta Bananasista kovasti, vaikka -tai siksi että- se on aika aaooärrää muihin levyihin verrattuna. Morsekin pysyy kurissa... Purpendicular oli tosi kova juttu silloin ilmestyessään, mutta nykyisin tahtoo jäädä hyllyyn, vaikka siinä onkin neljä tai viisi erittäin hyvää rallia.
 
Bananasia kuunnellessani tulee aina mieleen, että tää on aika tasapaksua materiaalia - "ihan jees-musaa", mutta mikään biisi ei ole noussut ylitse muiden.. Abandonissakin mieleen jäävät biisit ovat aika harvassa, mutta on siinä sentään yksi Purplen hienoimmista levynkansista. Levyt ovat kyllä jääneet melko vähälle soittoajalle ja en ole aikoihin niitä kuunnellut...pitää korjata asia ja tehdä sitten uudet analyysit.

Levyt ovat kyllä jääneet melko vähälle soittoajalle ja en ole aikoihin niitä kuunnellut...pitää korjata asia ja tehdä sitten uudet analyysit.
 
Joo, aina välillä pitää kyllä muuttaa mielipiteitään uusien kuuntelujen jälkeen. Esim. Battle rages on ei ole niin huono kuin joskus olen arvioinut. Abandonista en kyllä usko mieltäni muuttavan, vaikka Fingers to the bone hieno biisi onkin. Minä en tuota Bananasia osaa pitää tasapaksuna, koska siinä on niinkin erilaisia biisejä kuin esim. rokkaava House of pain, joka voisi olla vaikka Who do we thinkiltä ja Haunted, joka on mainiota aikuisrokkia ja Walk on, joka on erittäin hyvää bluesjohdannaista tyylittelyä. Onhan sillä myös ne täytebiisinsä, niinkus jokaisella Purplen levyllä on Perfect strangersin jälkeen ollut. Liian pitkiä levyjä ovat tehneet hekin.

Joensuu keikka oli yks parhaimmista mitä oon koskaan kuullu. Morse soitti tosi hyvin . huippusaundilla ja vielä asennettakin tuntui riittävän. Gillan pääsi vielä sellaisiin korkeuksiin jotka jää monelta nuoremmaltakin kiljumatta. Ja ennenkaikkea se tiukkuus oli soitossa hienoa. Hammondi murisi ja paice mätki tarkkaan vaikkei hakannutkaan kun suomenhevosta. En kaipaa blackmoren koppavaa asennetta joka yleensä pilasi entisen purplen keikat. Syljeskely Lordin päälle, poistuminen kesken keikan lavan taakse, soittaminen vain itselleen. Soitelkoon vaan luuttua yksikseen , syvältä koko jätkä.

En kaipaa blackmoren koppavaa asennetta joka yleensä pilasi entisen purplen keikat. Syljeskely Lordin päälle, poistuminen kesken keikan lavan taakse, soittaminen vain itselleen. Soitelkoon vaan luuttua yksikseen , syvältä koko jätkä.
 
:) Paskimmillaankin paras ja ainut oikea kitaristi purplen riveihin. :)

Syljeskely Lordin päälle
 
Onkos tästä jotain faktaakin, enpä muista tuommoisesta lukeneeni?

Onkos tästä jotain faktaakin, enpä muista tuommoisesta lukeneeni?
 
Ensimmäistä kertaa minäkin moisesta kuulen.

Joensuu keikka oli yks parhaimmista mitä oon koskaan kuullu. Morse soitti tosi hyvin . huippusaundilla ja vielä asennettakin tuntui riittävän. Gillan pääsi vielä sellaisiin korkeuksiin jotka jää monelta nuoremmaltakin kiljumatta. Ja ennenkaikkea se tiukkuus oli soitossa hienoa. Hammondi murisi ja paice mätki tarkkaan vaikkei hakannutkaan kun suomenhevosta. En kaipaa blackmoren koppavaa asennetta joka yleensä pilasi entisen purplen keikat. Syljeskely Lordin päälle, poistuminen kesken keikan lavan taakse, soittaminen vain itselleen. Soitelkoon vaan luuttua yksikseen , syvältä koko jätkä.
 
Tuo sama koppava asenteinen jätkä on silti se ketä ajoi bändiä. Ilman Blackmorea bändi vetää tutusti ja turvallisesti eikä vahingossakaan kokeile rajojaan. Se 1993 kiertue on hemmetin hyvä esimerkki siitä kuinka paljon ne bändin sisäiset riidat vaikutti itse musiikkiin. Biisit vedettiin raivolla ja jäsenet yrittivät tosissaan vetää ne paremmin kuin koskaan, tai ainakin paremmin kuin toinen riidan osapuoli.
 
Jos omasta mielestäsi Blackmore on vain koppava jätkä jolla ei ollut mitään annettavaa niin mikäs on mielipiteesi Gillanista joka heitti kaiken leikiksi, unohteli sanoja, joi äänensä pilalle jne jne jne... Nyky Purple onkin lähinnä Ian Gillan Band featuring Steve Morse, ei se Purplea enään ole. Tiukkaa soittoa ei siinä mitään, mutta mitään "tulta" siinä soitossa ei enään ole, se lähti 14 vuotta sitten, ja viimeiset rippeet 6 vuotta sitten Lordin mukana.

Tuo sama koppava asenteinen jätkä on silti se ketä ajoi bändiä. Ilman Blackmorea bändi vetää tutusti ja turvallisesti eikä vahingossakaan kokeile rajojaan. Se 1993 kiertue on hemmetin hyvä esimerkki siitä kuinka paljon ne bändin sisäiset riidat vaikutti itse musiikkiin. Biisit vedettiin raivolla ja jäsenet yrittivät tosissaan vetää ne paremmin kuin koskaan, tai ainakin paremmin kuin toinen riidan osapuoli.
 
hölö hölö
 
livenä ehkä noin, jää sitten jokaisen pääteltäväksi, että onko rajojen kokeilua esim. se, että jätetään asioita soittamatta, tullaan lavalle vasta ekan biisin puolivälissä, soitellaan todella kypsän kuuloisia loputtomia spottisooloja (koska niissä Ricardo oli auttamattoman kypsä, Morse sensijaan on niissä kuin himassaan). Toki juuri tuo vaaran ja arvaamattomuuden tunne oli osa Purplen juttua tuolloin, ja bändi tosiaan soitti kuin olisivat halunneet soittaa toisensa lavalta. Mutta nyky-Purple on toisaalta tehnyt kaikennäköistä musiikkia, osa paljon enemmän rajojen kokeilua kuin moni Blackmoren aikainen juttu.
 
Jos omasta mielestäsi Blackmore on vain koppava jätkä jolla ei ollut mitään annettavaa niin mikäs on mielipiteesi Gillanista joka heitti kaiken leikiksi, unohteli sanoja, joi äänensä pilalle jne jne jne... Nyky Purple onkin lähinnä Ian Gillan Band featuring Steve Morse, ei se Purplea enään ole. Tiukkaa soittoa ei siinä mitään, mutta mitään "tulta" siinä soitossa ei enään ole, se lähti 14 vuotta sitten, ja viimeiset rippeet 6 vuotta sitten Lordin mukana.
 
Gillan on kypsä äijä, jep. Tarinoiden mukaan yks rockbisneksen isoimpia kusipäitä jurripäissään. Lisäksi mun mielestä erittäin tylsä laulaja, ja Blackmoren ja Gillanin riidat tietenkin on ihan tuttu homma.
 
Mutta kyllä Purplessa kipinää riittää, Paice ja Glover taitavat olla nyky-Purplen moottorit, ja hyvin kulkee, yskimättä.
 
Ei siinä taitais olle yhtään enempää tulta, vaikka noi ukot vielä messissä oliskin. Jos bändi on noin kauan läjässä, niin harvemmin siinä enää on semmoista alkuvoimaa 40 vuoden jälkeen. Näin se menee.

Ei siinä taitais olle yhtään enempää tulta, vaikka noi ukot vielä messissä oliskin. Jos bändi on noin kauan läjässä, niin harvemmin siinä enää on semmoista alkuvoimaa 40 vuoden jälkeen. Näin se menee.
 
Olen kyllä aivan samaa mieltä. Kaikki temput on käyty jo läpi ja voidaan sanoa ehkäpä ilman omantunnon kolkuttelua että mitään ''legendaarista'' ei ole enää tulossa. Kannattaa vaan nauttia niistä hienoista biiseistä mitä bändi on tehnyt. Ritchie tuskin enää rokkia veivaa ja jos veivaa, niin tuskin Purplessa.