Rock, pop, alternative ›

rybk: Rage Against the Machinen lisäks myös Mars Volta esiintyi pitkästä aikaa tuolla samaisella festivaalilla. Täytyy nyt toivoo että bändi on jättänyt ton spinaltappailun rumpaleidensa osalta ja pitäytyy tossa Dave Elitchissä
 
Mä taas toivon, että Cedric ja Omar lopettaisivat tuon spinaltrippailun ja kokoaisivat At The Drive-In:in edes yhden kiertueen ajaksi :).
 
Takki ja hyvin nopeita juoksuaskeleita kohti ovea --->...

Käyttäjätunnus: Mä taas toivon, että Cedric ja Omar lopettaisivat tuon spinaltrippailun ja kokoaisivat At The Drive-In:in edes yhden kiertueen ajaksi :).
 
Takki ja hyvin nopeita juoksuaskeleita kohti ovea --->...
 
Lopettaisivat spinaltappailun ja tekisivät musiikkia kahden ekan Mars Voltan levyn henkeen.

Hyvin soi myös Brasiliassa Cotopaxin jälkeen soitettu "Broken English Jam" (tms/jne/osv/wtf). Cedrixin äänessä on tosiaan hieman ohilaukauksia eli näillä suorituksilla ei Idols-kisaa voitettaisi. Sen sijaan jos kuuntelee Chilen keikkaa, niin siellä jo tilanne on aivan toinen. Cotopaxi ja Eriatarka lähtevät molemmat aika napakasti, mutta eivät onneksi ihan niin kuin levyllä.
 
Ja eikö At the drive-in palaa aina silloin tällöin haastatteluissa? Ymmärtääkseni At the drive-in palasi viimeksi 2010 alussa pariinkin otteeseen, kun Omaria haastateltiin. Paluu kesti parin kysymyksen ja kommentin verran ja oli mielestäni läpeensä tyydyttävä.

Twitter:
 
Omar Rodriguez Lopez
In LA finishing up the new The Mars Volta album
 
@Orlproductions from the studio for the new @themarsvolta record. Get ready it's going to be a goodie
 
Je.

http://www.mediafire.com/?dbuda7cfimja2do
 
siitä uutta Mars Voltaa halukkaille

Fandango: http://www.mediafire.com/?dbuda7cfimja2do
 
siitä uutta Mars Voltaa halukkaille
 
Ja tässä Cedricin täsmennys asiaan:
 
"ok here is the real dirt you little doe eyed queefs .... the song which is titled 1S2PFB(THANK U THANK U) is at least 2 years old....and.....press roll please....is not a volta song. now wait before you start losing your little blood filled boners...it is from a movie directed by mark rufallo. i think its called sympathy for delicious...it might have changed so don't get your adult swim panties all in a knot CULOtorium....it is d on drums and omar bass and guitar(look out son!)....the movie has a band in it and we were asked by mark to write something for it...or rather omar to write something for it....juliette lewis is the bass player in the movie version of the band....and orlando bloom is the singer...so the version you hear with vocals may not even be my vocals because what i wrote for orlando to sing was actually duplicated by him. you might think i am being a smart ass but when the movie does come out you will see that i am being as honest as i can be. holy shit i rhymed ! now whether or not the movie is awesome? hey look we just wrote them a song...i did see mark at a gelsons recently and he said that it won an award for something....but i have yet to see it. i will tell you this...if i were you i'd pay to see it because deantoni parks actually plays himself in the movie...and to see him in it flanked by 2 "groupies" with his shirt off is worth the fucking ticket price alone. remember we donated a song thats all."
 
Hyvää shittiä kaikesta huolimatta. Ja D:hän mäiskinee menemään myös tulevalla kiekolla, jota on luonnehdittu "heavy on synth" and "jazzy". Eli At the drive-in on palaamassa ryminällä.

Fandango: http://www.mediafire.com/?dbuda7cfimja2do
 
siitä uutta Mars Voltaa halukkaille
 
Kivat rummut.

Juu, kyllä kustiin silmään ja tyylikkäästi. Kuten sanottu, hyvää matskua silti.

Tosi ärsyttävää miten Voltan levyt eivät ole jutelleet allekirjoittaneelle juuri ollenkaan enää Amputechturen jälkeen. Sekin levy tuntui jotenkin tilkkutäkkimäiseltä välityöltä mielestäni mestarillisen Francesin jälkeen. Tulevaa levyä en ilman ennakkokuuntelua osta!
 
Kliseistä kehua artistin ensimmäisiä teoksia maasta taivaisiin, mutta ironisesti minulle ne ovat ne omimmat.
 
Muistan Francesin jälkeen lukemani haastattelun (Mykkä-fransiinaan tutustuin ensimmäisenä), jossa Omar kertoi mielensä olevan siinä paikassa, että tämä olisi juuri paras hetki hypätä kelkkaan mukaan. En kai vaan seuraa Omarin visiota. Ihan kuin musiikki Francesin jälkeen olisi puuta, josta se alun kaarna puuttuu.

A.l: Tosi ärsyttävää miten Voltan levyt eivät ole jutelleet allekirjoittaneelle juuri ollenkaan enää Amputechturen jälkeen. Sekin levy tuntui jotenkin tilkkutäkkimäiseltä välityöltä mielestäni mestarillisen Francesin jälkeen. Tulevaa levyä en ilman ennakkokuuntelua osta!
 
Kliseistä kehua artistin ensimmäisiä teoksia maasta taivaisiin, mutta ironisesti minulle ne ovat ne omimmat.
 
Muistan Francesin jälkeen lukemani haastattelun (Mykkä-fransiinaan tutustuin ensimmäisenä), jossa Omar kertoi mielensä olevan siinä paikassa, että tämä olisi juuri paras hetki hypätä kelkkaan mukaan. En kai vaan seuraa Omarin visiota. Ihan kuin musiikki Francesin jälkeen olisi puuta, josta se alun kaarna puuttuu.
 
Et ole tuntemuksissasi ainut. Itellä lopahti myös kiinnostus Francesin jälkeen.

author: Et ole tuntemuksissasi ainut. Itellä lopahti myös kiinnostus Francesin jälkeen.
 
Täälläkin ollaan samoilla linjoilla.

sientenystävä.: Täälläkin ollaan samoilla linjoilla.
 
Francesilla oli jo viitteitä tuosta haahuiluun eksymisestä. Biisit on levyllä monessa kohtaa rankasti ylipitkiä, vaikka punaista lankaa löytyykin suht passelisti. Deloused on pitkälti bändin "best of", ikävä kyllä. Aivan älyttömän hieno levy kyllä, vaikea tuota oiskaan ylittää.
 
Tais olla Rubinilla tolla levyllä sormet vahvasti pelissä, bändistä saatiin irti melkeinpä ihmeitä. Sovitukset on todella komeesti kohillaan, biisit pulppuaa luonnollisesti tarttuvista kertseistä friikkailuun ja takaisin. Samaa ei voi todellakaan sanoa tuoreemmasta Voltasta.

Olen erimieltä kuin edellä puhuneet.
 
Omasta mielestäni Voltan eka albumi oli todella hyvä. Seuraavalla albumilla oli enemmän progeilua ja se oli vieläkin parempi. Amputechture taas on bändin ehdottomasti paras tekeles.

Amputechturen starttaavat Vicarious atonement ja Tertragrammaton ovat itselleni juuri musiikillisesti täydellisyyttä. Itseasiassa Vicarious atonement ei ole mikään täydellinen biisi, mutta sopii hyvin kuunneltavaksi ennen Tetraa. Vermicide on hyvä, ei mitenkään ihmeellinen kuitenkaan, Meccamputechture taas on mahtibiisi ja sitä seuraavassa Asilos magdalenassa oleva Espanjalainen laulu taas toimii täydellisesti ja tunnelma on luotu hyvin. Seuraavaksi tulevat Viscera eyes ja Day of the baphomets ovat taas parhautta. Riffit, soolot, kompit, laulu ja sanoitukset vain yksinkertaisesti toimivat. Varsinkin Baphometissa laulu, lopun rumpusoolo ja alun släppi-intro ovat mielipuolisia. Albumin päättävä El ciervo vulnerado tosin ei ole kovin kummoinen.
 
Voltan neljäs albumi, Bedlam in goliath ei yllä Amputechturen tasolle, mutta on kuitenkin varsin mahtava levy. Erityisesti Metatron, Goliath, Agadez, Ouroboros ja Conjugal burns ovat todella hyviä biisejä.
 
Octahedron taas ei ole auennut oikein yhtään, mutta uskon seuraavan albumin kuitenkin palaavan taas aiempien albumien tyyliseen progeiluun.
Odotan tohkeissani.

Itse rankkaisin Volta-tuotokset näin:
 
1. Comatorium *****
2. Octahedron *****
3. Amputechture ****
4. Frances ****
5. Bedlam ****
 
Tasaista laatua, enkä usko jälken pahasti putoavan. Tämä on niitä harvoja suosikkibändejä, joista vois sanoa, että on seurannut uraa ensilevystä lähtien (EP:tähän ei tietenkään lasketa, pitää minulla joku tällainen bändi olla), ja kaikki levyt on tullut hankittua välittömästi julkaisun aikaan. Bedlam vaati erityisen pitkän sulattelun, mutta kyllä se lopulta potkaisi ihan kunnolla, Octahedronia taas rakastin ensikuuntelusta asti.

author: Et ole tuntemuksissasi ainut. Itellä lopahti myös kiinnostus Francesin jälkeen.
 
Sama, vähän liian hapokasta menoa on olleet nämä tuoreimmat. Oikeastaan Franceskin jossain määrin. Kaippa nuo avautuisi jos jaksaisi kuunnella tarpeeksi.

jigsore: Sama, vähän liian hapokasta menoa on olleet nämä tuoreimmat. Oikeastaan Franceskin jossain määrin. Kaippa nuo avautuisi jos jaksaisi kuunnella tarpeeksi.
 
Omarin soololevyt ne vasta sitä hapokkuutta edustavatkin, ja niitäkin yli kahdenkymmenen levyn verran...
 
Monien muiden kirjoittaneiden kanssa samaa mieltä että ne kaksi ensimmäistä levyä tuntuvat kiipeävän vähän turhankin korkealle muista lajitovereistaan. The Bedlam in Goliath on toisaalta levy jonka upeus on valjennut vasta viime aikoina, joskaan en juurikaan innostunut Pridgenin rumputyöskentelystä. Itse en juurikaan voisi pettyä jos tulevan albumin ilmoitettaisiin sisältävän At The Drive-In:n suoraviivaisuutta ja dynamiikkaa, kuitenkin eeppisyyden säilyttäen (kuten Francesilla). Mars Volta kun on kuitenkin parhaimmillaan kappaleilla joissa suunnatonta impulsiivisuutta ei ole tarvinnut sulattaa kolmeen minuuttiin.
 
Omarin mainituista soololevyistä ei täällä ole juurikaan keskusteltu, onko joku muu lisäkseni niitä kuunnellut? Xenophanes on niistä mielestäni onnistunein, muiden kärsiessä osin Omarin harvinaisen yksioikoisista ja kiirehdityistä ratkaisuista.

Siki-Siki:Omarin mainituista soololevyistä ei täällä ole juurikaan keskusteltu, onko joku muu lisäkseni niitä kuunnellut?
 
Omistan sen, jossa on biisoni kannessa ja El Grupo Nuevo -bändinimellä julkaistun levyn hologrammikansilla. Biisonilevyä tekee silloin tällöin mieli kuunnella, sillä on tarttuvia ja kauniitakin kappaleita vaikka levynä onkin tilkkutäkkimäinen. Grupo Nuevoa ei oikein tee. Oksennusta sanomalehtipaperilla. On "to do" -listalla tutustua muuhunkin matskuun. Löytyisköhän Spotifystä?

Löytyisköhän Spotifystä?
 
Mitä sitä Spotifystä hakeen kun koko tuotanto on tuolla kuunneltavissa tai ladattavissa "maksa mitä jaksat"-periaatteella.
 
http://omardigital.rodriguezlopezproductions.com/

rybk: Mitä sitä Spotifystä hakeen kun koko tuotanto on tuolla kuunneltavissa tai ladattavissa "maksa mitä jaksat"-periaatteella.
 
http://omardigital.rodriguezlopezproductions.com/
 
On noissa nykyään sentään alarajahinnat olemassa, ne pari John Fruscianten kanssa tehtyä lättyä julkaistiin alunperin ilmaiseksi. Pitää kyllä streamailla noita joskus tuolta.

Kyllähän täällä tosiaan odotellaan bändin levyä fiiliksillä "toivottavasti ette vastaa odotuksiani". Edellinen levy Octahedron on itselleni ehkä hieman liian haastavaa kuunneltavaa kaikessa suoraviivaisuudessaan, enkä ollenkaan pane pahakseni, vaikka tuleva levy poikkeaisikin radikaalista edeltäjästään ja palattaisiin enemmän tähän "8 minuutin kappaleeseen voi hyvin upottaa n. kolme itsenäistä kappaletta ja vetää siihen sitten livenä (harjoitellut) jamit päälle"-rakenteeseen.
 
Ja pistetään vielä bändin levyt omaan top-5-kategoriaan:
 
1. Frances the mute
2. Amputechture
3. Bedlam in Goliath
4. Deloused in the comatorium
5. Octahedron