Rock, pop, alternative ›

Isolation ja "seiska" on itsestäkin hienoja levyjä mutta nykypäivänä häiritsee levyjen kovin tunkkainen soundi. Onko se sitten masterointi vai miksaus, en tiedä mutta esim Tambun soundeihin verrattuna ero on varsin suuri.

Progressor: Isolation on kyllä hieno levy ja tosiaan tuntuu hieman unohdetulta. Edellä mainittu laulajien vaihtelu ehkä näkyy juuri tässä. Tuohan oli ensimmäinen levy Kimballin lähdön jälkeen ja jäi Frederiksenin ainoaksi.
 
Viime vuosina on jonkin verran esitetty Isolationin kappaleita keikoilla, ja aina on kuulostanut hyvältä. Stranger in Town on jäänyt mieleen erityisen hienona liveversiona.
 
Isolation levyltä löytyy mun mielestä Toton tuotannon aliarvostetuinbiisi nimeltä Endless!!. prkl hieno biisi ja ois pojat saaneet sen sinkkuna julkaista mutta tosin en tiedä oisko siitä kuitenkaan Isoa lekaa tullut

locoloco: Isolation levyltä löytyy mun mielestä Toton tuotannon aliarvostetuinbiisi nimeltä Endless!!. prkl hieno biisi ja ois pojat saaneet sen sinkkuna julkaista mutta tosin en tiedä oisko siitä kuitenkaan Isoa lekaa tullut
 
Endless lukeutuu omiinkin suosikkeihin. Olisivat vain saaneet ottaa sen nyt ohjelmistoon kun kerran Isolationiltakin tällä rundilla matskua soittavat. Sinänsä toki kaikki ko. levyltä otetaan ilolla vastaan, ei siinä.

Cancun: Endless lukeutuu omiinkin suosikkeihin. Olisivat vain saaneet ottaa sen nyt ohjelmistoon kun kerran Isolationiltakin tällä rundilla matskua soittavat. Sinänsä toki kaikki ko. levyltä otetaan ilolla vastaan, ei siinä.
 
Balance-rundilla ne veti ton. Mitenköhän Kimball selvis siitä...en muista. Tony Spinner ainakin lauli Pamelan korkeet jutut.

sirdickyj: Balance-rundilla ne veti ton. Mitenköhän Kimball selvis siitä...en muista. Tony Spinner ainakin lauli Pamelan korkeet jutut.
 
Ihan mielenkiinnosta tsekkasin youtubesta. Kimball ei selvinnyt kovinkaan hyvin...
 
https://www.youtube.com/watch?v=zV0yXazHg5o
 
Linkki on Belgraden keikasta vuodelta 2006. Endless alkaa kohdasta 54.51. Eivät esitä biisiä kokonaan.

Jos joku on aliarvostettu levy, niin Hydra (1979).
 
Paichin nimibiisi introineen täyttä rautaa, sitten löytyvät "99", "White Sister" ja tietysti "Mama", missä on yksi kaikkien aikojen timanttisimmista Porcaro-rumpugrooveista. No joo, on siellä pari hutiakin noiden lisäksi.

lukethesis: Jos joku on aliarvostettu levy, niin Hydra (1979).
 
Paichin nimibiisi introineen täyttä rautaa, sitten löytyvät "99", "White Sister" ja tietysti "Mama", missä on yksi kaikkien aikojen timanttisimmista Porcaro-rumpugrooveista. No joo, on siellä pari hutiakin noiden lisäksi.
 
Miten tämä aliarvostus ilmenee mielestäsi?

sirdickyj: Miten tämä aliarvostus ilmenee mielestäsi?
 
No on sitä jonkinasteisena floppina aina minusta pidetty, outona taidelevynä, etenkin verrattuna edeltäjään, eli debyyttilevyyn? Myös tekijöiden itsensä toimestakin. 99 oli tavallaan pikkuhitti, joo.
 
Eiväthän ne seuraavatkaan kyllä mitenkään ihmeemmin toimineet, vasta IV jysähti.

lukethesis: No on sitä jonkinasteisena floppina aina minusta pidetty, outona taidelevynä, etenkin verrattuna edeltäjään, eli debyyttilevyyn? Myös tekijöiden itsensä toimestakin. 99 oli tavallaan pikkuhitti, joo.
 
Eiväthän ne seuraavatkaan kyllä mitenkään ihmeemmin toimineet, vasta IV jysähti.
 
Siis onhan tosta levyltä ollut keikkasetissä ja ihan livelevyilläkin saakka ainakin noi 4 mainitsemaasi biisiä.

Oli kyllä tajuttoman kova keikka. Muutama vuosi takaperin oli myös hyvät pirskeet logomossa, mutta kyllä tääki bändi on kovempi isommalla areenalla. Mukavasti jengi oli mukana ja settilista oli loistava.

Hyvä keikka oli, ei valittamista. Uusi kaveri Dennis Atlas veti komeasti sekä laulua että synaa. Poimin hänen soolopätkistään Kansasia ja ELP:tä. Lauluosuuksia oli ylipäätään hieman jaettu uusiksi, mikä varmaan on iäkkäämmille jäsenille helpotus. Melkein kaiken jo moneen kertaan kuulleena itselleni ehkä päällimmäisenä jäivät tällä kertaa mieleen Isolationin kappaleet ja Mindfields. Pidin myös lämmittelijä Christopher Crossista.
 
Ja jos johonkin voi Toton keikalla luottaa, niin siihen, että Lukather sanoo jotain härskiä.

Tuli nyt viimeinkin nähtyä Toto/Lukather eka kertaa livenä. Herralta tuli aivan upeaa ja dynaamista soittoa ja soundia. Herkimmillään soitto on todella kevyttä fiilistelyä, nuotti sinne tänne, mutta rajuimillaan se on rajua hard rockia, miltei heavya.
 
Itse diggasin koko keikasta alusta loppuun ja ainakin itselle välittyi bändistä soittamisen ilo ja riemu. Vaikea arvioida, oliko tämä keikka erityisen riemuikas vai pelkkää rutiinia, kun ei ole aiempaa kokemusta livenä heistä.
 
Illan ylläri oli tämä nuori kosketinsoittaja Dennis Atlas, joka taisi tarjota illan mielenkiintoisimmat soolot ja varmasti korkeimmat laulut. Tuli vaan mieleen, että mitähän Toto on ollut aikoinaan, kun kaikki soittajat ovat olleet vielä parikymppisiä nuoria miehiä.
 
Välillä Lukatherin ja Williamsin lauluissa oli epäpuhtauksia, mutta eipä muutamat harhanuotit vaikuttaneet kokonaisuuteen mitenkään. Bändi on vielä onneksi kaukana Kissin ja Whitesnaken touhuiluista.

Progressor: Hyvä keikka oli, ei valittamista. Pidin myös lämmittelijä Christopher Crossista.
 
No jumalauta, oliko siellä myös Yacht Rock -legenda Cross messissä? Meni ohi, tämähän olis ollut sitten äärimmäisen hauska nostalgiasetti nähdä :D
 
"Ride Like The Wind", "Sailing" jne. Ne kaksi hänen ekaa levyään (1979 ja 1983) ovat tuon genren klassikkoja, mukana rumpu-Porcaro jne.

lukethesis: No jumalauta, oliko siellä myös Yacht Rock -legenda Cross messissä? Meni ohi, tämähän olis ollut sitten äärimmäisen hauska nostalgiasetti nähdä :D
 
"Ride Like The Wind", "Sailing" jne. Ne kaksi hänen ekaa levyään (1979 ja 1983) ovat tuon genren klassikkoja, mukana rumpu-Porcaro jne.
 
Oltiin broidin kanssa permannolla ja melkein edessä - kevyesti jo keski-ikäisenä oli hieno huomata että nuorempaa väkeä oli paljon paikalla, innoissaan sekä Totosta että Christopher Crossista - itellä on CC:n levyjä kolme ja nuoremmat osasi tuotannon paljon paremmin :)
 
CC:n ikä näkyi jo hieman olemuksessa mutta Espoossa sekä laulu että kitaran soitto meni mun mielestä ilman stipluja. Bändi veti hienosti, ehkä hieman ilmeettömästi, mutta sai tilaa myös soittaa (rumpalista tykkäsin kovin!)
 
Lukatherilla on muistaakseni jonkin näköinen keikkabussista saatu olkapäävamma, ja ehkä sen takia Lukatherille tyypillissä kitarapurskauksia ei samaa tahtiin tullut kuin joskus männä vuosina. Myös vibrakammen käyttö ja/tai jeffbeckismit jäi tällä kertaa vähemmälle.
 
Näin ekaa kertaa Shannon Forrestin lavalla ja näytti melko fyysiseltä hommalta rummuttelu :)
 
Hieno kokemus kaiken kaikkiaan -- oon nähnyt ainakin FIB, Mindfields, KoD ja Past To Present -rundit ja ei mitään valitettavaa (vaikkakin Porcaroja on tietty ikävä)

Mun lempparit Toto-biiseistä on "Jake to the Bone" ja "Dave's Gone Skiing", liekö bändi teki tuota genreä enempää kuin nuo kaksi viisua kun en koko tuotantoa tunne?

bedlam: Mun lempparit Toto-biiseistä on "Jake to the Bone" ja "Dave's Gone Skiing", liekö bändi teki tuota genreä enempää kuin nuo kaksi viisua kun en koko tuotantoa tunne?
 
Ei varmaan oo paljon Totolta vastaavia - instrumentaaleja on Child's Anthem ekalta levyltä ja Don't Stop Now Fahrenheitilta sekä David Lynchin Dunen sountrackiltä Desert Theme.
 
Noiden kahden mainitun tyylistä Lukatherin tuotannosta vois olla lähellä Los Lobotomys (vaikkakin enemmän fuusiota .. Porcaro ainakin soittaa osalla biisejä):
 
https://open.spotify.com/album/6geA … FOIHq7l1O?si=2LkwzMqpRm6zRDWknESBmA

bedlam: Mun lempparit Toto-biiseistä on "Jake to the Bone" ja "Dave's Gone Skiing", liekö bändi teki tuota genreä enempää kuin nuo kaksi viisua kun en koko tuotantoa tunne?
 
Ehkä kannattaa tarkistaa albumeista ainakin Falling in Between ja XIV, joilla muutamassa biisissä on vähän enemmän fuusio-/progetykittelyä.

Luken ja Larry Carltonin live-levy "No Substitutions" kannattaa ehdottomasti tsekata, siellä lipsahdetaan jatsinkin puolelle hetkittäin. Kova rytmiryhmäkin.
 
Spotify-linkki: https://open.spotify.com/album/4BS8 … vv3wwEXUl?si=Os8_83wxS32Z9R-WrnHweA

Kiitän vinkeistä :)

bedlam: Kiitän vinkeistä :)
 
Lukatherin soololevyllä oleva "Party in Simon's Pants" on myös kepeä instrumentaali.