Rock, pop, alternative ›

Jumalauta, että alkaa olemaan jo TODELLA tekemällä tehtyä tämä nykyinen YUP..
Niin epäloogisia ja pahan kuuloisia osia ja rakenteita, huonoja melodioita, järkyttävät soundit.. Miten joku voi sanoa pitävänsä tuosta??
 
Itse kuitenkin omistan kaikki levyt ja olen todella tykännyt aiemmin, mutta nyt menee ihan älyttömäksi.. Tuosta promokuvasta jo pystyy päättelemään, miten pahasti on pojilla lähtenyt mopo käsistä!
 
Jää Vapauden kaupungit minun puolesta kauppaan...

"..Tuosta promokuvasta jo pystyy päättelemään, miten pahasti on pojilla lähtenyt mopo käsistä!..."
Tuoksahtaisikohan noista uusista promokuvista ennemminkin kieroutunut huumori, kuin mopon karkailu? Kun Mannonen näyttää 69eyes-parodialta, on kuvat ehkäpä otettu kieli poskella ja Hyyrysen "rusketusta" ei voi ihan tosissaan ottaa.

Tuoksahtaisikohan noista uusista promokuvista ennemminkin kieroutunut huumori, kuin mopon karkailu? Kun Mannonen näyttää 69eyes-parodialta, on kuvat ehkäpä otettu kieli poskella ja Hyyrysen "rusketusta" ei voi ihan tosissaan ottaa.
 
Tilanteen todellinen karmeus paljastuu tänään, huomenna ja torstaina niille jotka jaksavat raahautua ennakkokuunteluihin. Kuulohavaintoa tukevassa liukuesityksessä on käytetty em. promokuvasessioista ylijäänyttä materiaalia ja voin taata että se korutont' on kertomaa...
 
I did find it funny, though.
 
Vajaan kolmen viikon pakkokuuntelun jälkeen täytyy kyllä uutukaisesta todeta että kyllä tuo minulle ainakin kelpaa. Jos "Keppijumppaa" oli "Leppymättömien" jälkeen pelinavaus oikeaan suuntaan niin mun mielestä tää uus on vielä enemmän siellä missä pitääkin. Eihän siltä toki löydy kevyttä kesä- tai muutakaan ilmihittiä, mutta kyllä valtaosa biiseistä on sen verran kuosissa ettei YUP:tä vielä sentään tarvitse kuitata menneen talven lumina.

Pitääpä ottaa md mukaan ja vetää siihen piuhat cd-soittimen line-outista.
 
t. Köpe

Tilanteen todellinen karmeus paljastuu tänään, huomenna ja torstaina niille jotka jaksavat raahautua ennakkokuunteluihin. Kuulohavaintoa tukevassa liukuesityksessä on käytetty em. promokuvasessioista ylijäänyttä materiaalia ja voin taata että se korutont' on kertomaa...
 
Meinaatkos saattaa liukuesityksen kaikkien nähtäväksi, kunhan nämä kapakoissa käytävät kädenpuristajaiset ovat ohitse?
 
Ja älkää nyt vielä piipittäkö saatana levyn sisällöstä, kun yksi biisi on vasta julkaistu. Kuulostellaan ensin levy pari, neljä kertaa, ja sitten kritiikki.

Kiitokset kaikille eilen Tampereelle paikalle vaivautuneille, kivaa oli! Eilisen jälkeen pääsen vihdoin jakamaan myös yhden YUP-kokemuksen virkaiältään vanhemman kolleegan veli Palciuksen kanssa, nimittäin takapenkille sammuneen kyyditettävän orkesterin jäsenen.
 
Meinaatkos saattaa liukuesityksen kaikkien nähtäväksi, kunhan nämä kapakoissa käytävät kädenpuristajaiset ovat ohitse?
 
Mahdollisesta jatkokäytöstä on ollut puhetta. Mitään kiveen hakattuja suunnitelmia asian suhteen ei ole, mutta olen melko varma että materiaalia nähdään vielä joskus jossakin.

Haa, salamatkustaja nukahti Risen autoon!
 
Mukava oli eilinen sessio, vaikka väkeä olisi saanut olla enemmänkin. Olisi kiinnostavaa kuulla, miltä levy kuulosti sellaisten korvaan, jotka eivät ole vielä ehtineet luukuttaa levyä kyllästymiseen asti, kuten meikäläisen ja Rise&curry...

Arvostelukappaleen muutaman kerran pyöritettyäni olen kyllä pettynyt, kuulostaa kuin YUP koettaisi soittaa pastissia kaikista aiemmista levyistään. En saa kiinni yhdestäkään biisistä ja yleisfiilis on jotenkin kauttaaltaan munaton.
 
Annan vielä muutaman mahdollisuuden tälle, mutta en usko että tästä kovin mairittelevaa arviota pystyy tekemään.
 
Harmi, mutta bändillä tuntuu olevan ideat tyystin lopussa.

Yleinen kanta tuntuu olevan tämä mieltymys yhtyeen varhaisempaan tuotantoon. Sen sijaan bändi itse ei lausuntojen perusteella halua menneisyyttään kovinkaan muistella. Tynkkynen on useissa lähteissä maininnut, että aiemmin tuhlattiin valtavasti hyviä melodianpätkiä pirstomalla biisit lukemattomiin osiin, ja nykyään "panostetaan biisiosien laatuun määrän sijasta". No joo, tavallaan ymmärrettävä pointti, mutta täytyykö silti mennä toiseen ääripäähän pilaamalla biisit velttoilulla ja kertosäkeiden jauhamisella vitutukseen asti (Pohjoinen zen, Rakkaus on pesti hulluuteen, Pahassa paikassa, Yövuorossa, Maailman viimeinen yö jne.), tai vaihtoehtoisesti tekemällä melodioista niin monotonisia ja tylsiä, ettei niitä käytännössä edes ole (Pikku Saddam, Kohtuuden ystävät, Minä elän vaarallista elämää jne.).? Jos YUP on parhaimmillaan kuin absinttipaukku, heikoimmillaan se on tuoppi väljähtynyttä ykköskaljaa.
 
Ei tietenkään, riippuen siitä, mitä sana "tarttuvuus" kenellekin merkitsee. Tuntuu että tämä termi on sisällöltään hiukan samanlaisessa asemassa kuin tekniikka soittamisesta puhuttaessa: nopeus = tyhjentävä merkki hyvästä tekniikasta || rallattelu, yllätyksettömyys, kertosäepainotteisuus = tarttuvuutta. Minulle tarttuvuutta voi edustaa esimerkiksi YUP:n tuotannossa jossakin biisissä oleva lyhyt, mutta helvetin toimiva välike, joka jää mieleen pyörimään pakottaen kuuntelemaan kappaleen useita kertoja uudelleen. Toisto ei mielestäni ole musiikissa kovinkaan hyvä tehokeino, ja siksipä nämä "vielä kerran, nyt kaikki mukaan" -ratkaisut saavat lähinnä pahalle tuulelle, ja lyhentävät merkittävästi levyn kestävyyttä pidemmässä juoksussa.
 
Varmaan ensimmäinen kerta, että olen jonkun kanssa täsmälleen sataprosenttisesti samaa mieltä jostain musiikkisisältöisestä asiasta. Tavallisesti vaikka innostuksen kohde (levy tai bändi) on sama, niin diggaillut biisit / osiot ovat aivan erit. Pohjoinen Zen on hyvä esimerkkibiisi tuosta liiallisen toiston pilaavasta vaikutuksesta. Ensimmäisellä kuuntelukerralla ensin tykkäsin kertsistä, mutta jo samalla kuuntelulla olin biisin päättyessä jo kyllästynyt siihen. Keppijumppaa-levyllä kertsit ja toistot tulivat juuri sopivasti kahteen kertaan. Kolmas kerta on monesti jo liikaa, varsinkin jos se kierto ei ole ihan ykköslaatua.

en usko että tästä kovin mairittelevaa arviota pystyy tekemään.
 
No ei mairittele nuokaan pari arvostelua, jotka YUP:n sivuille on laitettu.
http://www.yup.ms/arkisto/levyarvosteluja_08.html
 
Tänäänhän tuo ilmestyy. Äxästä olen ennakkoon tilannut, joten pitäisi kai olla loodassa tänään. Olen onnistunut välttymään kuulemasta yhtään maistiaista levystä etukäteen. Vähän pelonsekaisia odotuksia ilmassa. Keppijumpasta tykkään kovasti edelleen, se oli piristystä pitkästä aikaa. Lauluja metsästä on myös mulla jonkin verran soinut ilmestymisensä jälkeenkin, mutta kolmikko Outo elämä, Normaalien maihinnousu ja Leppymättömät on saanut aika rauhassa kerätä pölyä. Aina ne pitää vaan heti ostaa kun ilmestyy...

YUP on tänään keskiviikkona Helsingin Levykauppa Äxässä puoliakustisella levynjulkaisukeikalla klo 18 alkaen.

Siis mitä ihmeen kummaa? Parasta YUP:ta tämä on 2000-luvulla. Tosi paljon pelkäsin, jostain henki semmonen "tää nyt on hätäpaska" -meininki näillä ja muilla sivustoilla. Ja turhaan pelkäsin. Pahuksen kova ja pelottava levy, pelottava pelottava.

Jostakin syystä uskon että levy on hyvä, kun yleensä olen eri mieltä muiden kanssa YUP-levyistä. Saapa kuulla kunhan levyn saan ostettua.

Lauluja metsästä on myös mulla jonkin verran soinut ilmestymisensä jälkeenkin, mutta kolmikko Outo elämä, Normaalien maihinnousu ja Leppymättömät on saanut aika rauhassa kerätä pölyä. Aina ne pitää vaan heti ostaa kun ilmestyy...
 
Outo Elämä ja Normaalien maihinnousuhan on molemmat ihan huippulevyjä! Lauluja metsästä sen sijaan on saanut kerätä pölyä ihan rauhassa jo pitkän aikaa. Tosin niin on saanut Leppymättömätkin.
 
Nyt sitten kaikki ketkä tulevat tänne arvostelemaan uutta levyä niin kertovat etukäteen mistä YUP levyistä pitävät ja mistä eivät. Tietääpähän kenen arvostelut voi ottaa tosissaan.

Nyt sitten kaikki ketkä tulevat tänne arvostelemaan uutta levyä niin kertovat etukäteen mistä YUP levyistä pitävät ja mistä eivät. Tietääpähän kenen arvostelut voi ottaa tosissaan.
 
Saako sanoa, että tykkää kaikista? Ei YUP:lla musta oo oikeesti yhtään heikkoa levyä. Eniten ja vähiten hyvät vaihtelee koko ajan, tällä hetkellä vähiten maistuu Homo Sapiens, eniten mikä milloinkin. Kun nyt sanoit, niin keskitytään Outoon elämään tovi.

Kun luin näiden mitään mistään tajuamattomien arvostelijanplanttujen kommentteja, heräsi pieni kutina että tulen levystä pitämään. Olikin muuten helvetin _tarttuvia_ biisejä, täynnä monenlaisia rytmejä, perkussioita, paljon hyviä melodioita ja vastapainoksi riemastuttavan viistoja dissonansseja. Äänimaailma oli minun laitteista kuunneltuna selkeä ja luonnollisen oloinen, sekä myös vaihteli toimivasti biisien tunnelman mukaan. Myös dynamiikkaa löytyy mukavasti. Otetaan taas vertaukseksi mielestäni ehkä YUP:n tylsin ja tasapaksuin tuotos Leppymättömät: jos Leppymät vertautuu kokemustasolla vaikkapa maitokaupassa käyntiin, Vapauden kaupungit voisi olla vaikkapa vierailu Thomannin kitaraosastolle hirveän GAS:n ollessa päällä. Levy vaikutti siinä määrin monipuoliselta, ettei kokonaisuus hahmottunut ensimmäisen kerran jälkeen, mutta tämä onkin yleensä hyvä merkki. Heräsipä myös sellainen ajatus, että jos levy olisi julkaistu esimerkiksi vuonna 1999 tai 2000, ei kenelläkään olisi ollut mitään valittamista...
 
Niin, joku halusi kirjoittajilta mietteitä YUP:n aiemmista levyistä. Kaikki menee jossakin mielentilassa, mutta tällä hetkellä mieluisimpia ovat 90-92, T&TT, Homo Sapiens, Yövieraat, Keppijumppaa, ja uskoisin uusimmankin tuotoksen tähän kastiin asettuvan. Oudolla elämällä on paljon hyviä biisejä, mutta soundimaailma on jotenkin kummallisen kaikuva, ja Martikaisen irvaileva laulutapa tuntuu huomattavasti aiempaa hillitymmältä. Normaalien maihinnoususta olen oppinut pitämään myös, mutta mukana alkaa jo olla niitä päänsärkyä aiheuttavan tylsiä rallatuksia kuten Meitä odotellaan mullan alla. Myös Pikku Saddam on ehdottomia YUP-inhokeitani.
 
Lauluja metsästä on niin pirun sekava levy, että useista biiseistä huomaa pitävänsä sellaisenaan, mutta levyä ei jaksa kokonaan kuunnella. Tässä vaiheessa YUP:n anarkistinen hulluus alkoi jo olla mennyttä, ja tekstit kuulostavat pitkälti rakastuneen miehen lässytykseltä. Leppymättömät on kuin tasapaksu painava pölkky, mistä ei saa otetta. Biisit ovat melko eleettömiä ja levyllä on jotenkin oudon laahaava ja isällisen totinen tunnelma. Semmosta.
 
E: Yritin pitkästä aikaa kuunnella töissä mp3-soittimella näitä Metsälauluja. Eihän tuota täyteenahdettua rumpusyntikka-sihinää ja digitaalisen kulmikasta kompressoitua melua jaksa pirukaan kuunnella. Fakta vain on se, että YUP ei osaa tehdä millään tavalla kiinnostavaa poppia. Paska levy, ja vieläpä maailman typerin kansikuva.

Saako sanoa, että tykkää kaikista? Ei YUP:lla musta oo oikeesti yhtään heikkoa levyä.
 
Olen samaa mieltä.

Vähän pelonsekaisia odotuksia ilmassa.
 
No ihan olivat turhia. Ensimmäisen kuuntelun perusteella kyseessä on ihan loistava levy. Aivan parasta. Neljä ninjatähteä viidestä heitän ladon seinään. Eikä haittaa että jää mulle vain yksi, saatan vielä luopua siitäkin. Täst mie piän!
 
E: Kas, Zedin kanssa pitkälti samoilla voimalinjoilla keikutaan.

Lauluja metsästä on niin pirun sekava levy, että useista biiseistä huomaa pitävänsä sellaisenaan, mutta levyä ei jaksa kokonaan kuunnella. Tässä vaiheessa YUP:n anarkistinen hulluus alkoi jo olla mennyttä, ja tekstit kuulostavat pitkälti rakastuneen miehen lässytykseltä. Leppymättömät on kuin tasapaksu painava pölkky, mistä ei saa otetta. Biisit ovat melko eleettömiä ja levyllä on jotenkin oudon laahaava ja isällisen totinen tunnelma. Semmosta.
 
Enpä voisi olla enempää samaa mieltä. Suosikkilevyni taitaa olla Normaalien maihinnousu, johon tosin liittyy ensimmäisen hankitun YUP-levyn luomaa tunnelatausta. Tosin siinäkin on heikot hetkensä, kuten muissakin levyissä. Lähimmäs täydellisyyttä tuon kanssa pääsee Yövieraat.

Ekaa kertaa pyörimässä ja hivenen sekavat fiilikset. Pari ihan hyvää biisiä tullut vastaan ja loput menneet vähän ohi. Tosin muistaakseni samankaltaisia fiboja oli keppijumpankin kanssa ja siitä ihan tykkäilen.