Rock, pop, alternative ›

Kuka soittaa Wurlitzer-sähköpianoa kappaleessa Murheellisten laulujen maa?

Prophet: Kuka soittaa Wurlitzer-sähköpianoa kappaleessa Murheellisten laulujen maa?
 
Muistelen, että Safka Pekkonen. En googlannut, joten voin olla väärässä.

krautio: Muistelen, että Safka Pekkonen. En googlannut, joten voin olla väärässä.
 
Safka on oikea vastaus.

Safkahan se monituiset kosketin- ja haitarisoundit Eppujen kaseteille loihti.

Mitäs jengi ajattelee Studio Etanasta? Musta se on perhanan hyvin soitettu ja kitaroissa tällainen "dual lead" työskentely on parhaimmillaan.
 
Toki levyä ei ilmestymisajankohtana oikein ymmärretty, eikä se ole kokonaisuutena kokenut suurempaa renesanssia kuin "Hipit rautaa" ja "Näinhän täällä käy" -biisit irrotettuna. Jälkimmäinen tosin on teemallisesti kevyempi, muutenhan sanoitukset ovat varsin kryptisellä linjalla esim. "Arkussa vainaan" (joka muuten oli singlenä muistaakseni) tai "Lahtinen näkee jumalan"

Alfons Åberg: Mitäs jengi ajattelee Studio Etanasta? Musta se on perhanan hyvin soitettu ja kitaroissa tällainen "dual lead" työskentely on parhaimmillaan.
 
Toki levyä ei ilmestymisajankohtana oikein ymmärretty, eikä se ole kokonaisuutena kokenut suurempaa renesanssia kuin "Hipit rautaa" ja "Näinhän täällä käy" -biisit irrotettuna. Jälkimmäinen tosin on teemallisesti kevyempi, muutenhan sanoitukset ovat varsin kryptisellä linjalla esim. "Arkussa vainaan" (joka muuten oli singlenä muistaakseni) tai "Lahtinen näkee jumalan"
 
Arkussa vainaan on ehdottomia suosikkeja vähemmän tehosoitetusta Eppu -tuotannosta. Oma näkemys levystä ehkä "mainettaan parempi".

hjukke: Arkussa vainaan on ehdottomia suosikkeja vähemmän tehosoitetusta Eppu -tuotannosta.
 
Kuin myös, mulla on myös hyvin vahva visio mistä biisi oikeasti kertoo, mutten osaa sitä näppäimistön kautta ilmaista. Suu on sanaton kuten biisissäkin.

Kuuntelin tuon Arkussa Vainaan kun oli outo biisi minulle, mutta aika tasapaksu renkutus se oli. Ei jäänyt muuta mieleen kuin, että virveli on miksattu tosi pintaan. Onkohan levyn muissa biiseissä, en tiedä, en jaksa kuunnella.

mpekkanen: Kuuntelin tuon Arkussa Vainaan kun oli outo biisi minulle
 
Minä myös. En tajunnut tekstistä eka kuulemalla mitään. Kokeilin hahmottaisinko sen paremmin lukemalla. Tsekkasin sitten vielä englanninkielisen käännöksenkin, ajattelin että jos asiat olisi siinä ilmaistu jotenkin yksinkertaisemmin.
 
Toisaalta Martti Syrjä on korostanut sitä että laululyriikka ei välttämättä toimi luettuna, eikä sitä voi eikä pidä vaatiakaan. Itse kyllä usein luen tekstejä joista en meinaa saada otetta, vaikka ne eivät luettuna toimisikaan samalla tavalla kuin laulettuna. En tiedä onko se kaikissa tapauksissa hyödyllistä.
 
Minusta kappale kuvaa sitä miten on helpompi rymytä koviksena kuin puhua tunteistaan. Minäkertoja ikään kuin havahtuu siihen että osaa vain kovanaaman lähestymistavan eikä tunnu mahtavan asialle mitään.

Kefiiri:
Minusta kappale kuvaa sitä miten on helpompi rymytä koviksena kuin puhua tunteistaan. Minäkertoja ikään kuin havahtuu siihen että osaa vain kovanaaman lähestymistavan eikä tunnu mahtavan asialle mitään.
 
Kun tätä näin lähestyy, jotain etäisesti samaa on mm. Häjyt-elokuvassa. Miten helpompi sitä kovanaaman roolia on ylläpitää kuin reflektion kautta käsitellä omia heikkouksiaan tai muuttua ympäristön mukana.

Alfons Åberg: Mitäs jengi ajattelee Studio Etanasta? Musta se on perhanan hyvin soitettu ja kitaroissa tällainen "dual lead" työskentely on parhaimmillaan.
 
Toki levyä ei ilmestymisajankohtana oikein ymmärretty, eikä se ole kokonaisuutena kokenut suurempaa renesanssia kuin "Hipit rautaa" ja "Näinhän täällä käy" -biisit irrotettuna. Jälkimmäinen tosin on teemallisesti kevyempi, muutenhan sanoitukset ovat varsin kryptisellä linjalla esim. "Arkussa vainaan" (joka muuten oli singlenä muistaakseni) tai "Lahtinen näkee jumalan"
 
On kyllä jopa eppujen mittakaavassa todella melankolinen ja synkkä albumi, osa biiseistä on suorastaan masentavia. Eikä muutenkaan ole mikään helposti aukeava levy kuunneltavaksi. Mainettaan parempi silti, totean minäkin. Tykkään enemmän kuin nyt vaikka Historian suurmiehistä. Ehkä suurin suosikkini on "Talviunta", se on tosi hieno ja äänimaailma epuille erikoinen.

Alfons Åberg: Mitäs jengi ajattelee Studio Etanasta? Musta se on perhanan hyvin soitettu ja kitaroissa tällainen "dual lead" työskentely on parhaimmillaan.
 
Toki levyä ei ilmestymisajankohtana oikein ymmärretty, eikä se ole kokonaisuutena kokenut suurempaa renesanssia kuin "Hipit rautaa" ja "Näinhän täällä käy" -biisit irrotettuna. Jälkimmäinen tosin on teemallisesti kevyempi, muutenhan sanoitukset ovat varsin kryptisellä linjalla esim. "Arkussa vainaan" (joka muuten oli singlenä muistaakseni) tai "Lahtinen näkee jumalan"
 
Eppujen paras albumi. Kestää kuuntelua vuodesta toiseen.