Rock, pop, alternative ›

Juuh, Tavastian keikka '74 on taltioitu (ei tosin omissa kokoelmissani), muistan sen joskus videolta katselleeni, tosin huonolaatuisena. Itseasiassa pätkät Tavastian -keikasta ovat ehkä yleisimmät keikkapätkät mitä telkkarista olen nähnyt. DVD:stä en ole kuullut mitään.
 
Yleisesti ottaen "levityksessä" olevat Hurriganesin keikkataltioinnit ovat lähinnä muutamien biisien pituisia pätkiä eri musiikkitapahtumista. Lisäksi Hurriganes on soittanut aikojen saatossa monituisissa TV-ohjelmissa joista pätkiä on voinut taltioida. Muistan viimeisen 10 vuoden aikana telkkarista tulleen ainakin viisi erilaista musiikkiohjelmaa, missä on käsitelty kokonaan Hurriganesia tai vähintäänkin osa ohjelmasta on omistettu bändin muistelemiseen. Näihin on sitten sisällytetty livematskua vuosien varrelta. Eihän siitä ole montaakaan vuotta kun Hurriganesin Live at Stocholm '77 taisi olla peräti listaykkösenä Suomessa ja sen nojalla tuli jotain dokumenttiakin telkkarista.
 
Onhan noita pätkiä tullut taltioitua jokusia VHS-kasetillisia 70-luvun alun keikoista 2000 luvulle asti, eli käytännössä koko Hurriganesin elinkaaren ajalta Remun nykypäivän räpellyksiin saakka...tosin osa on ihan perkeleen huonolla kuvanlaadulla.
 
Joo, älkää alkako pommittamaan pikaviesteillä minua tässä asiassa. Kyseisten videoiden kopiointi ei tällä haavaa onnistu minusta riippumattomista syistä.

YLE teema 24.8 klo 22,50 Tietoisku: Tasa-arvo. (1974) Hurriganes-yhtyeen konsertti Tavastia-klubilla Helsingissä.
 
TV-arkiston Iltatähtenä nähdään katsojien toivoma harvinaisuus. Hurriganesin vuoden 1974 Tavastian keikka on koostettu työnauhoista uudelleen.

ganesia voisi verrata samaan aikaan maailmalla viilettäneeseen brittibändiin nimeltä slade. kumpikin soitti ihan perus räntätäntä rockia ja molemmilla omaperäisiä covereita riitti. (slade teki vuonna 71 muistaakseni livelevyn jolla ei ollut yhtään bändin omaa biisiä)
Toinen bändi mikä kannattaa muistaa ganesin yhteydessä on Ten Years after jonka biisistä hear me calling ganeskin teki muistaakseni coverin. TYA ja ganes on hyvin lähellä toisiaan ainoa ero on että TYA oli muutaman vuoden vanhempi kuin ganes mutta trioja molemmat bändit.
 
Puuttumatta itse Ganesin asemaan tai hyvyyteen, olihan meillä tuona aikana myös Wigwam, joka lienee maailmalla ollut huomattavasti kuuluisampi kuin Ganes...
 
mitä wigwamiin tulee niin niin kyseinen bändihän oli todella lähellä tehdä kansainvälisen levysopimuksen muistaakseni being tai tombstone valentin albumeiden tienoilla

Toinen bändi mikä kannattaa muistaa ganesin yhteydessä on Ten Years after jonka biisistä hear me calling ganeskin teki muistaakseni coverin. TYA ja ganes on hyvin lähellä toisiaan ainoa ero on että TYA oli muutaman vuoden vanhempi kuin ganes mutta trioja molemmat bändit.
 
Eikös TYA ollut nelimiehinen
 
mitä wigwamiin tulee niin niin kyseinen bändihän oli todella lähellä tehdä kansainvälisen levysopimuksen muistaakseni being tai tombstone valentin albumeiden tienoilla
 
Taispas tehdäkin, jos oikein muistan niin Virgin levy-yhtiön kanssa... kuka tietäsi tarkemmin?

Soittaa tänään Kemira Grow-How:n bileissä.
Saakeli kun ei päässy sinne kun vaan muka firman työntekijöille...
Akka menee sinne ja vannotin sen tekemään havaintoja ja raportoimaan mulle.... Joopasejoo...

Mä kuulin ekan kerran Hurriganesia Keimola-rockissa 1973?.
Sitä ennen en tiennyt bändistä yhtään mitään ja kyllä oli uskomatonta, että suomalainen bändi siihen aikaan veti siten.
 
Kyllä ne oli Suomen uranuurtajia, jollei muuta niin siirtämällä meille (rokki)sivistystä.
 
Edit:
En malttanut olla lainaamatta Hesarin aikalaisarvostelua:
 
"Suomalalsbändit olivat pohjustaneet (olosuhteisiin katsoen) suotuisan tunnelman - etenkin "Remu and Hurriganes" riemastutti yleisöä mainioilla 50-luvun rock'n roll-parodiollaan. Tämä kolmimiehinen (rummut, kaksi kitaraa) porukka tosiaan osaa ottaa suppeasta alhepiiristään kaiken irti - varsinkin visuaalisesti: kitarointi polviasennossa ja muut nostalgiset elkeet. Niinpä Remun yhtye loppujen lopuksi taisi kerätä ralkuvammat suosionosoitukset kuin yksikään ulkolainen vierailija...".

Eikös TYA ollut nelimiehinen
 
Olihan se, mutta eipä niitä urkuja varsinkaan livenä (esim. Woodstock-elokuva) paljon kuulunut, kun Alvin Lee luukutti kunnolla... :)
 
Taispas tehdäkin, jos oikein muistan niin Virgin levy-yhtiön kanssa... kuka tietäsi tarkemmin?
 
Virgin se oli. Nuclear Nightclub sai taakseen kunnon mainoskampanjan Englannissa (esim. Hyde Parkin ilmaiskeikka). Ei vaan sitä hitti-singleä tullut ja The Lucky Golden Stripes And Starpose oli levy-yhtiön mielestä liian tummasävyinen. Dark Album ei edes Virginille kelvannut. Siinä vaiheessa Virginin tallissa olikin jo vähän erilaisia bändejä, kuten Sex Pistols...
 
Myös Jukka Gustavsonin aikaisia levyjä julkaistiin jopa USA:ssa saakka, mutta tuo Virginin panostus Nightclubiin oli kyllä aivan toista luokkaa. Bändikaveri oli noihin aikoihin kielikurssilla Englannissa ja kyllä siellä todella Wigwam oli tuolloin esillä.
 
Hurriganes ja Wigwam. Niin erilaisia, mutta lajissaan kovinta tarjontaa 70-luvulla, imho. Siis kansainvälisestikin.

Hurriganes ja Wigwam. Niin erilaisia, mutta lajissaan kovinta tarjontaa 70-luvulla, imho. Siis kansainvälisestikin.
 
...mutta Remulla meni pupu pöksyyn kun piti lähteä Englantia valloittamaan, Ile tais olla ainoa joka oli hommassa kunnolla messissä.

Virgin se oli. Nuclear Nightclub sai taakseen kunnon mainoskampanjan Englannissa (esim. Hyde Parkin ilmaiskeikka). Ei vaan sitä hitti-singleä tullut
 
Tramdriveristahan sellaista yritettiin. En muista nyt taustoja tarkemmin, mutta näin jälkeenpäin kuulostaa hieman oudolta taktiikalta mainostaa levyä singlellä, jota ei löydy itse levyltä.

...mutta Remulla meni pupu pöksyyn kun piti lähteä Englantia valloittamaan, Ile tais olla ainoa joka oli hommassa kunnolla messissä.
 
Joo. Remu oli jo tottunut olemaan kingi, eikä baareissa soittaminen muutamalle välinpitämättömälle enää maistunut. Toisaalta tässä vaiheessa olisi juuri ollut käyttöä sille peräänantamattomalle asenteelle, jolla Hurriganes maineensa alunperin loi. Ilenkin mielenkiinto olisi varmaan säilynyt ja Järvisen paluu jäänyt ehkä tapahtumatta, jos hommat olis menneet toisin. Joo, Suomi-rockin historia on täynnä tätä jossittelua.
 
Samoihin aikoihin AC/DC soitti myös Lontoon pikku-klubeissa ja kuinkas niille sitten kävikään...

Joo. Remu oli jo tottunut olemaan kingi, eikä baareissa soittaminen muutamalle välinpitämättömälle enää maistunut. Toisaalta tässä vaiheessa olisi juuri ollut käyttöä sille peräänantamattomalle asenteelle, jolla Hurriganes maineensa alunperin loi. Ilenkin mielenkiinto olisi varmaan säilynyt ja Järvisen paluu jäänyt ehkä tapahtumatta, jos hommat olis menneet toisin. Joo, Suomi-rockin historia on täynnä tätä jossittelua.
 
Samoihin aikoihin AC/DC soitti myös Lontoon pikku-klubeissa ja kuinkas niille sitten kävikään...
 
Mä näkisin tän asian siten, että kuten Ilekin on sanonut, niin Ganesin ois noihin aikoihin kannattanut mennä Saksaan ja sitä kautta alkaa pitämään meteliä Britteihin päin. Hurriganesin ois ehkä pitänyt mennä sinne Engelsmanneihin aikaisemmin, suunnilleen Roadrunnerin aikoihin. Sillon ois ollu eri meininki.
 
Ja toi AC/DC vertaus on oikeestaan aika makea, miettikääpä, JOS...

Hurriganesin ois ehkä pitänyt mennä sinne Engelsmanneihin aikaisemmin, suunnilleen Roadrunnerin aikoihin. Sillon ois ollu eri meininki.
 
Samoin Remun opetella hieman enemmän tota kielipuolta. Vaikka tosin natiivit (esim. Nick Lowe) piti hauskana tota Remun rockesperanttoa...

Joo. Remu oli jo tottunut olemaan kingi, eikä baareissa soittaminen muutamalle välinpitämättömälle enää maistunut. Toisaalta tässä vaiheessa olisi juuri ollut käyttöä sille peräänantamattomalle asenteelle, jolla Hurriganes maineensa alunperin loi.
 
Niin, Englannissahan se Remu oli pelkkä nolla, ja sitä kukkoilua siellä tuskin olis kukaan kovin kauaa katsellut. Herää kysymys, miksi ne muutamat siellä baarissa olivat välinpitämättömiä?
 
Ilenkin mielenkiinto olisi varmaan säilynyt ja Järvisen paluu jäänyt ehkä tapahtumatta, jos hommat olis menneet toisin. Joo, Suomi-rockin historia on täynnä tätä jossittelua.
 
HIM ja muut eivät jossittele. Ne jossittelee, joilla ei ole muuta tarjottavaa. Okei, myönnän, että jossittelijoita ovat kylläkin useimmiten ne, jotka ovat asioita sivusta seuranneet.
 
Samoihin aikoihin AC/DC soitti myös Lontoon pikku-klubeissa ja kuinkas niille sitten kävikään...
 
Kyse on kuitenkin hieman eri luokan tekijöistä.

...mutta vaikka tässä tulee piestyä suutaan tuosta Ganesista, niin itseasiassa kyllähän se on niin, että kun Roadrunnerin laittaa soimaan, niin ei jää seliteltävää. Sehän on jo semmonen saavutus, että kyllä sillä on taivaspaikka auennut, ja harva onnistuu urallaan moista merkkipaalua luomaan. Itseasassa hyvin harva onnistuu "urallaan" luomaan yhtään mitään.
 
Tuo meikäläisen Hurriganes-antipatia ei ole ihan puhtaasti Hurriganesin (omasta mielestäni) ankeudesta johtuvaa, vaan mua vaan henkilökohtaisesti vituttaa suunnattomasti kaikenlaisten asioiden kohtuuton palvonta, oli se sitten Hurriganes tai Rolling Stones.
 
Rockmusiikki ja etenkin sen lieveilmiöt toisaalta perustuvat hienoimmillaan juuri tällaiseen palvontaan, mutta silti ei kestä meikäläisen pää kun Remua ylistetään edelleen, vaikka mies on skutsissa kuin lumiukko. Kun tuosta Remusta ja hänen edesottamuksistaan lukee juttuja, niin jää mieleen kuva, että äijän hommat on enemmän tai vähemmän (useimmiten enemmän, kuten Cissen niskaan kaatuneiden Ganesvelkojen tai Ileltä "ostettujen" sävellysten tapauksessa) perustuneet muiden polkemiseen ja kyynärpäätaktiikkaan.

Rockmusiikki ja etenkin sen lieveilmiöt toisaalta perustuvat hienoimmillaan juuri tällaiseen palvontaan, mutta silti ei kestä meikäläisen pää kun Remua ylistetään edelleen, vaikka mies on skutsissa kuin lumiukko.
 
Sun mielestä siis on niin, että kun ihminen vanhenee, häviää hänen nuoruudentekosistaan arvo tykkänään?
 
Mun mielestäni Remu on tehnyt kaksi kertaa varteenotettavaa juttua: (1) Hurriganesien perustaminen ja sen liidaaminen vuodesta 1971 vuoteen 1975 (2) jatsibändin pito silloin kun se toimi 1985-1986. Mitään muuta se ei ole tehnyt. Silti mä kunnioitan sitä noiden kahden jutun takia ihan perkeleesti. Niitä juttuja siltä ei voi ottaa pois.
 
Jos se on sun mielestäsi palvomista niin mä ihmettelen, mitä se sitten on, kun sä taisit suuttua, kun kutsuin David Lee Rothia machoneidiksi, mitä se onkin, niinkuin kaikki machot? Ota vähän iisimmin.
 
Kun tuosta Remusta ja hänen edesottamuksistaan lukee juttuja, niin jää mieleen kuva, että äijän hommat on enemmän tai vähemmän (useimmiten enemmän, kuten Cissen niskaan kaatuneiden Ganesvelkojen tai Ileltä "ostettujen" sävellysten tapauksessa) perustuneet muiden polkemiseen ja kyynärpäätaktiikkaan.
 
Toi nyt on tollasta paskan puhumista, mistä sä et tiedä mitään. Kehottaisin editoimaan vek.
 
PS: Mä oon nähnyt Hurriganesit Alpun aikana Mikkelin seudulla kolme-neljä kertaa. Se toimi. Näin mä sit myös Crazy Daysin jälkeen myös Ilen kanssa. Se ei toiminut. Se oli sellasta kolmannen luokan doctorfeelgooddailua.

Mä kuulin ekan kerran Hurriganesia Keimola-rockissa 1973?.
Sitä ennen en tiennyt bändistä yhtään mitään ja kyllä oli uskomatonta, että suomalainen bändi siihen aikaan veti siten.
 
Hei kerro toki lisää tuosta keikasta! Mielestäni juurikin tuo Hurriganesin alkutaival on mielenkiintoisin bändin historiassa.
 
Kävinpä muuten sunnuntaina kävelemässä tuon vanhan Keimolan moottoriradan lävitse. Siinä paikassa on jotenkin nostalginen fiilis, vaikka onkin täysin ränsistynyt ja pusikoitunut. Mutta vanhat lähtöruudukot asfaltissa, ränsistynyt katselutorni, ajanottotornit, jne. huokuvat vanhaa kisameininkiä. Tuli myös mieleen, että täällä sitä on Hurriganesikin joskus soittanut...

Sun mielestä siis on niin, että kun ihminen vanhenee, häviää hänen nuoruudentekosistaan arvo tykkänään?
 
Ei suinkaan, jollei hän itse tuota arvoa tekemisiltään riistä.
 
Mun mielestäni Remu on tehnyt kaksi kertaa varteenotettavaa juttua: (1) Hurriganesien perustaminen ja sen liidaaminen vuodesta 1971 vuoteen 1975 (2) jatsibändin pito silloin kun se toimi 1985-1986. Mitään muuta se ei ole tehnyt. Silti mä kunnioitan sitä noiden kahden jutun takia ihan perkeleesti. Niitä juttuja siltä ei voi ottaa pois.
 
Tätä mäkin tossa vähän ajoin takaa, ja yritinkin valottaa sitä seikkaa, että Ganesista tekee vastenmielisen -siis täysin ilman Remun tai muitten syytä- se kritiikitön palvonta, jota heihin kohdistuu. Esim silloin kun oli se In the spirit of Hurriganes- juttu, josta eräs bändin jäsenistä totesi sen toimivan niin kauan, kunnes Humu itse saapuu paikalle, niin se ennalta opitun diggauksen määrä ja laatu oli sellaista, että heikompaa hirvittää. Äijät väänsi kauheaa hevosenmunkkia, ja jengi sauhuaa kuinka "Hurriganes on vitun kova".
 
Tässä on käynyt hieman samansuuntainen ilmiö kuin Yngwie Malmsteenille, jolloin perässähiihtäjät ovat saneet varsinaisen mestarin tuntumaan kuvottavalta (vaikka kuvottava se on kyllä muutenkin).
 
Jos se on sun mielestäsi palvomista niin mä ihmettelen, mitä se sitten on, kun sä taisit suuttua, kun kutsuin David Lee Rothia machoneidiksi, mitä se onkin, niinkuin kaikki machot? Ota vähän iisimmin.
 
Macho kyllä, neiti, jaa...
 
Toi nyt on tollasta paskan puhumista, mistä sä et tiedä mitään. Kehottaisin editoimaan vek.
 
En editoi, noista on ihan painettua sanaakin olemassa, no onko totta, on sitten kokonaan tioinen asia. Luotettavia ovat lähteet kuitenkin, mistä johtuen Remu hermostuikin.

Hei kerro toki lisää tuosta keikasta! Mielestäni juurikin tuo Hurriganesin alkutaival on mielenkiintoisin bändin historiassa.
 
Ei siinä sen kummempaa ollut kuin että makasin jossain kaukana lavalta festarialueelle lapsen tuttipullossa salakuljetettua juomaa nautiskellen sillä aikaa kun "nimettömät" bändit soittivat ja sitten alkoi kuulua sellaista "jytinää" että oli pakko ängetä niin lähelle lavaa kuin pääsin ja kolme jätkää veti sellaista rokkia, jota Suomessa ei aikaisemmin kuultu eikä nähty ja oli pakko alkaa kysellä, mikä jengi tää oikein on ja silloin varmaan kuulin ekaa kertaa Hurriganesin nimen.
Kyllä musta kerta heitolla tuli fani.
 
Edit: Kyllä se silloin oli "jotain". Varmaan jälkeenpäin on tullut "parempaakin" samastakin genrestä.
Muistaakseni ohjelmisto oli pääasiassa tuttuja rock-kovereita (niinkuin yleensäkin heillä)

Legendaarisella Sarapaltiolla muuten oli MS-Musicshopin aikaan oikea meininki Remun(kin) suhteen, kun maestro tuli ostoksille niin aina piti ängetä jonon ohi, koska eihän sitä jonossa sovi seistä, ja ostoksilla sattui olemaan joku nuorisopastori, niin Humu;"Kuka toi vitun beduinini on", Sarapaltio heitti Remanderin vittuun häiriköimästä.
 
No, tuohan ei sinänsä Roadrunnerin arvoa vähennä, mutta kertoo jotain henkilön omanarvontunnosta.

Kaikille hurrriganes faneille ja muillekin suomirokin ystävillehän on kesälukemistoon hyvä lisä Honey Aaltosen toimittama "Hurriganes" kirja.. Siinä on myös nippelitietoa esim. alpun käyttämistä kitaroista ja myös hyvä selvitys siitä miten Englannin valloitus oikein meni munilleeen..
On se silti suomalaisen rockin Number ONE!
jo pelkästään kahden ekan levyn rokki jytä on porautunut kansakuntamme yhteiseen muistiin..
Get on!