Rock, pop, alternative ›

jokuGuitaristi: Rockin kuolema...
 
kaipa se kuolee kun "muusikot" jättävät soittamisen, säveltämisen, biisien nauhoittamisen ja keikkailun väliin ja tulevat m.nettiin puhumaan tämmöistä jonninjoutavaa paskaam
 
Eihän internetiä ollut vielä silloin, kun rock kuoli.

maelstorm: olet jaksanut aika kauan jumittaa tämän mielipide faktana -asiasi kanssa.
 
Niin onhan se ikävää kun joku argumentoi lähteiden kanssa ja löytää jopa tukea mielipiteilleen muualtakin.
 
Kyllä se varmaan ärsyttää kun sille omalle argumentille eli rockin kuolemalle ei löydy tukea mistään.Ja kun ne omat tiedot rockin historiasta osoittautuvat melkoisen hatariksi niin harmittaahan se.

PsychedelicWarlord: Niin onhan se ikävää kun joku argumentoi lähteiden kanssa ja löytää jopa tukea mielipiteilleen muualtakin.
 
Kyllä se varmaan ärsyttää kun sille omalle argumentille eli rockin kuolemalle ei löydy tukea mistään.Ja kun ne omat tiedot rockin historiasta osoittautuvat melkoisen hatariksi niin harmittaahan se.
 
sinua tuntuu tässä lähinnä harmittavan. ihan henkilökohtaisesti olet ottanut tämän koko asian ja jaksat täällä sotia tätä yhden miehen mielipide faktana -sotaasi.

PsychedelicWarlord voisi vaihteeksi ottaa kantaa siihen onko rock kuollut vastakulttuurina ja onko rock koskaan edes ollut muuta kun bisneskulttuuria.
 
Oli asia miten tahansa niin varmaa kuitenkin on että joskus kauan sitten rockilla pystyi iskemään taantumusta päähän kun taas nykyään on ihan samantekevää oletko rokkari, humppari, hiphoppari vai tangontaitaja koska ainoa tavoite on myydä levyjä ja keikkoja.
 
Hevirokkarit olivat viimeisiä kapinallisia ja vielä 80-luvulla saattoi luottaa siihen että jos meni autolla Iron Maidenin konserttiin niin auton tuulilasista löytyi keikan jälkeen suttuinen paperinpala jossa luki suttuisin kirjaimin että hevi on saatanasta. USA:ssa presidenttien ja senaattoreiden vaimot nostivat oikeusjuttuja hevin turmiollisuudesta ja levyihin ilmestyi varoituslappuja hevin vaarallisuudesta. Pelko ei ollut aiheeton sillä aikojen alussa hevi löi kristinuskoa talikolla perseelle. Hipit vaativat vapaata rakkautta ja rajattomasti huumeita, punkkarit halusivat kaataa järjestäytyneen yhteiskunnan ja hevistit kaikki uskonnolliset traditiot.
 
Hevistä on kuitenkin tullut samanlaista humppaa kun kaikesta muustakin, se ei ärsytä mummoja eikä sen nimissä polteta edes kirkkoja, sillä voitetaan euroviisuja ja se on kevyttä ajanvietettä, muovihirviöitä ja tekoverta. Hevi on kuitenkin sikäli onnekkaassa asemassa että se on viimeinen mohikaani jolla otti eteen ja sen palleissa oli voimaa silloin kun se oli nuori ja elämä vasta edessä.
 
Toki hevi oli jo aikojen alussa hyvin bisneslähtöistä musiikkia verrattuna moniin muihin alakulttuureihin mutta raha pyörittää musiikkimaailmaa, se ei ole sellaisenaan merkki kuolemasta tai kuolemattomuudesta.
 
Ongelma ei ole siinä että me vanhat pierut emme ymmärrä nykyistä rockmusiikkia vaan siinä että me ymmärrämme sitä liian hyvin.
 
Tähän loppuun kuvitteellinen linkki johonkin kuvaan missä Harri Olli näyttää keskisormea tuomaristolle ja saa taas kerran kenkää maajoukkueesta.

Millä tavalla muuten tämä mainittu Danko Jones on vienyt rockia eteenpäin = pitänyt hengissä? Mitä se tekee paremmin/tuoreemmin/kekseliäämmin/etevämmin kuin sanotaan nyt vaikka se ACDC tai Thin Lizzy ja mitä uutta tuonut rockilmaisuun? Kivahan se on että kunnon räminästä saa nykypäivänäkin nauttia elävänä (ja vastaavia bändejähän on pikkuklubit täynnä) mutta kun tuntuu 90% tapauksissa siltä, että bändi menee keikalle leikkimään rokkibändiä ja yleisö leikkimään rokkiyleisöä. Eli toteutetaan yhdessä "rokkikeikka" -niminen kuvaelma johon kaikki saavat osallistua omana itsenään, kunhan toteuttavat ennaltamäärättyä kaavaa. En tosiaankaan väitä, etteikö poikkeuksia olisi, mutta onko tuollainen sitten kauhean elävää kulttuuria?
 
Tähän linkki johonkin "vanhan hyvän ajan" rokkibiisiin, joka pyyhkii post-1965 -rokilla lattiaa, vaikkapa Eddie Cochranin Somethin' Elseen.

jokuGuitaristi: Rockin kuolema...
 
kaipa se kuolee kun "muusikot" jättävät soittamisen, säveltämisen, biisien nauhoittamisen ja keikkailun väliin ja tulevat m.nettiin puhumaan tämmöistä jonninjoutavaa paskaam
 
Tottam. Itsellänikään ei ole aiheeseen enää mitään. Oli muuten keikkailuviikonloppu ja komeastihan se rokki soi. Yleisöäkin oli ja sekin oli elossam. :) Sitä tuntee itsensä staraksi kun on hotellirentoutukset ja muut täydet ylläpidot kaupan päälle. ;) Aamulla se vaan monesti vähän jomottaa päätä aamiaisbuffeella...

Cimble: Oli muuten keikkailuviikonloppu ja komeastihan se rokki soi. Yleisöäkin oli ja sekin oli elossam. :) Sitä tuntee itsensä staraksi kun on hotellirentoutukset ja muut täydet ylläpidot kaupan päälle.
 
Aamulla kun heräät niin huudat kymmenen kertaa Rock 'n' Roll ja korkkaat ensimmäisen Jack Daniel's pullon.

arse: Millä tavalla muuten tämä mainittu Danko Jones on vienyt rockia eteenpäin = pitänyt hengissä? Mitä se tekee paremmin/tuoreemmin/kekseliäämmin/etevämmin kuin sanotaan nyt vaikka se ACDC tai Thin Lizzy ja mitä uutta tuonut rockilmaisuun? Kivahan se on että kunnon räminästä saa nykypäivänäkin nauttia elävänä (ja vastaavia bändejähän on pikkuklubit täynnä) mutta kun tuntuu 90% tapauksissa siltä, että bändi menee keikalle leikkimään rokkibändiä ja yleisö leikkimään rokkiyleisöä. Eli toteutetaan yhdessä "rokkikeikka" -niminen kuvaelma johon kaikki saavat osallistua omana itsenään, kunhan toteuttavat ennaltamäärättyä kaavaa. En tosiaankaan väitä, etteikö poikkeuksia olisi, mutta onko tuollainen sitten kauhean elävää kulttuuria?
 
Ota Dankon levy kuunteluun, käy keikalla ja tee omat johtopäätöksesi. Ei kai kukaan voi sulle kertoa miksi jostain bändistä pitäisi tykätä tai miksi se on rockia eikä "hengetöntä heviä".
 
arse: Tähän linkki johonkin "vanhan hyvän ajan" rokkibiisiin, joka pyyhkii post-1965 -rokilla lattiaa, vaikkapa Eddie Cochranin Somethin' Elseen.
 
http://www.youtube.com/watch?v=g_enNmzWn6Y
 
E: Lennu: Eihän internetiä ollut vielä silloin, kun rock kuoli.
 
Oli se mutta ei vaan kotitalouksilla. Siis mikäli virheellisesti oletetaan kuoleman tapahtuneen '86.
 
Atomic Cafe: Aamulla kun heräät niin huudat kymmenen kertaa Rock 'n' Roll ja korkkaat ensimmäisen Jack Daniel's pullon.
 
Rockin syvin olemus lienee tässä =)
 
Ja loppuun toinen linkki.
 
http://www.youtube.com/watch?v=p6ZaTyMdGiA
 
Pitäkää hauskaa.

Atomic Cafe: Ongelma ei ole siinä että me vanhat pierut emme ymmärrä nykyistä rockmusiikkia vaan siinä että me ymmärrämme sitä liian hyvin.
 
arse: bändi menee keikalle leikkimään rokkibändiä ja yleisö leikkimään rokkiyleisöä. Eli toteutetaan yhdessä "rokkikeikka" -niminen kuvaelma johon kaikki saavat osallistua omana itsenään, kunhan toteuttavat ennaltamäärättyä kaavaa.
 
Tällaista se oli jo silloin kun minä olin nuori, ja se oli punkkareiden syytä. Punkit myivät itsensä.
 
Cimble: Aamulla se vaan monesti vähän jomottaa päätä aamiaisbuffeella...
 
Sun oli pakko ryypätä koska et kestänyt selvänä sitä havaintoa että rock on kuollut.

Cimble: Oli muuten keikkailuviikonloppu ja komeastihan se rokki soi.
 
Pistäppäm heim Cimblem vähänm näytettäm jakoonm, niinm saadaanm arvioidam onkom sem mielestämmem rockiam.
 
(Rakastanm nettikirjoittelussam näitäm muotivirtauksiam...)

VViltsu: Ota Dankon levy kuunteluun, käy keikalla ja tee omat johtopäätöksesi. Ei kai kukaan voi sulle kertoa miksi jostain bändistä pitäisi tykätä tai miksi se on rockia eikä "hengetöntä heviä".
 
Luehan tarkemmin. Tiedän ettei kukaan voi mulle kertoa noita asioita ja siksi mä en niistä mitään kysynytkään. Tykkääminen tai ei-tykkääminen on tässä aivan samantekevää ja rokkiahan se danko soittaa, ei siinä mitään. Ei mulle edes ole mitään Danko Jonesta vastaan, mietin vaan mikä siitäkin tekee niin kauhean mielenkiintoisen kun se sama musa on tehty jo aika monta kertaa ja aika paljon paremmin. Mutta ehkä musta on vaan tullut jo nuorena vanha pieru kun ihan samalla tavalla menee ohi joku Five Corners kvintettikin ja muut retropeput.
 
Pitäkää hauskaa.
 
Joo ja otetaan iisisti.

velipesonen: Sun oli pakko ryypätä koska et kestänyt selvänä sitä havaintoa että rock on kuollut.
 
Hyvä provo, koska vaivaudun kommentoimaan. Mutta joo toki ja ihan varmasti. Onhan tuo kuolleen käsittely rankkaa. Onkohan sama ongelma kaikilla keikkasoittajilla, että vittuakos tässä kun nämä kaikki genret ja varsinkin livebändeily on kuolleita. Keikkailuun auttaa ilmeisesti vain viina, huumeet, masennuslääkkeet, piristeet yms. Tai sitten se, että ilmeisesti minä ja monet muut on vaan niin ääliöitä, ettei tajua omaa ja esiintymisaktinsa surkeutta.
 
Mites jazzmiehet ja muut, onko selvinpäin keikan jälkeen vielä rankempaa miettiä, miten kuolleita asioita sitä oikein edustaa ja mitä tulikaan epätoivoisesti tuputettua yleisölle? Varsinkin kun jazz kuoli vielä kauemman aikaa sitten.
 
jazzmies: Pistäppäm heim Cimblem vähänm näytettäm jakoonm, niinm saadaanm arvioidam onkom sem mielestämmem rockiam.
 
Hoho! I luv ya! Ai niinkun leijona huutaa lampaalle: Ollos ystävällisesti kutsuttu, tulepa tänne meidän luolaan juhliin, kaveri. Meillä on täällä kohta ruokaakin...
 
Rakastanm nettikirjoittelussam näitäm muotivirtauksiam...)
 
Niin minäkin. Siksipä muistan matkiam henkilöiden virtauksiam, joita tahallani lainaan vastatessani heille. Vaikkakin ihan huumorillam. Malliromu, uh!

Cimble: Mites jazzmiehet ja muut, onko selvinpäin keikan jälkeen vielä rankempaa miettiä, miten kuolleita asioita sitä oikein edustaa ja mitä tulikaan epätoivoisesti tuputettua yleisölle? Varsinkin kun jazz kuoli vielä kauemman aikaa sitten.
 
Selvin päin kamalaa, kännissä vielä kamalampaa kun ei pysty edes ajattelemaan! Yleensä kännissä pelottaa enemmän mutta toisaalta jaksaa välittää vähemmän. Pitäisi keksiä semmoinen viina mistä tulee yhtä aikaa selväksi ja humalaan.

Late: Ainoa mieleen tuleva genre, jota voisi ehkä jollain mittarilla kutsua kuolleeksi, on disco
 
Mutta sehän on ainoa genre joka on vahvasti elossa vaikka on muuttanut hieman muotoaan. 70-luvun disco meni menojaan mutta onnistui kaikissa tavoitteissaan. Hileet halusivat hyvät bileet, niin että koko maailma muuttuu tanssilattiaksi ja homoilusta tulee valtavirtaa.

Atomic Cafe: Mutta sehän on ainoa genre joka on vahvasti elossa vaikka on muuttanut hieman muotoaan. 70-luvun disco meni menojaan mutta onnistui kaikissa tavoitteissaan. Hileet halusivat hyvät bileet, niin että koko maailma muuttuu tanssilattiaksi ja homoilusta tulee valtavirtaa.
 
Ei noin saa sanoa - leimauduit juuri homofobiseksi ja se on pelkkää negausta! Hyi häpeä...

hippelihuijaa: Ei noin saa sanoa - leimauduit juuri homofobiseksi ja se on pelkkää negausta! Hyi häpeä...
 
En minä leimaantumista pelkää mutta tuossa ne 70-luvun discon tavoitteet olivat. Tämä tosin koski etupäässä vain jenkkejä, muualla otettiin vähän rauhallisemmin. Suomalainen discokulttuuri oli sitä että ensin juotiin kaksikymmentä kossukolaa, sitten haettiin elliä tanssimaan, oksennettiin sen rinnuksille ja lopulta sammuttiin pöytään tai vessaan.

Atomic Cafe: En minä leimaantumista pelkää mutta tuossa ne 70-luvun discon tavoitteet olivat. Tämä tosin koski etupäässä vain jenkkejä, muualla otettiin vähän rauhallisemmin. Suomalainen discokulttuuri oli sitä että ensin juotiin kaksikymmentä kossukolaa, sitten haettiin elliä tanssimaan, oksennettiin sen rinnuksille ja lopulta sammuttiin pöytään tai vessaan.
 
Nuinhan se meni silloin "kultaisien" vuosien aikaan. Ihan nolottaa muistellakin...

maelstorm: sinua tuntuu tässä lähinnä harmittavan. ihan henkilökohtaisesti olet ottanut tämän koko asian ja jaksat täällä sotia tätä yhden miehen mielipide faktana -sotaasi.
 
Yhden miehen? Pitäisköhän sun ihan oikeasti laskea montako on puolesta ja montako vastaan?

Atomic Cafe: PsychedelicWarlord voisi vaihteeksi ottaa kantaa siihen onko rock kuollut vastakulttuurina ja onko rock koskaan edes ollut muuta kun bisneskulttuuria.
 
1) Ei ole kuollut vastakulttuurina
 
2)On ollut muutakin kuin bisneskulttuuria
 
Riittääkö? Perustellahan ei tarvitse kun tekään ette sitä tee.
 
Hevirokkarit olivat viimeisiä kapinallisia ja vielä 80-luvulla saattoi luottaa siihen että jos meni autolla Iron Maidenin konserttiin niin auton tuulilasista löytyi keikan jälkeen suttuinen paperinpala jossa luki suttuisin kirjaimin että hevi on saatanasta.
 
Ai suttunen paperilappu auton tuulilasissa todistaa jotain kokonaisesta vastakulttuurista?
 
Kovin ollaan taas heppoisella tasolla.
 

Toki hevi oli jo aikojen alussa hyvin bisneslähtöistä musiikkia verrattuna moniin muihin alakulttuureihin
 
Ei se ole ollut bisneslähtöistä.Tietysti aina kun joku sattuu menestymään niin voidaan punoa vanha kunnon kaupallisuuden olkinukke.
 
Ongelma ei ole siinä että me vanhat pierut emme ymmärrä nykyistä rockmusiikkia vaan siinä että me ymmärrämme sitä liian hyvin.
 
Ettekä ymmärrä.Eihän teidän ymmärrystänne tue mikään tosiseikka tässä ketjussa.
 
Äläkä puhu "meistä" niinkuin edustaisit jotenkin vanhempaa rock-sukupolvea ,koska siihen sinulla ei ole mitään valtuutusta.

arse: Millä tavalla muuten tämä mainittu Danko Jones on vienyt rockia eteenpäin = pitänyt hengissä? Mitä se tekee paremmin/tuoreemmin/kekseliäämmin/etevämmin kuin sanotaan nyt vaikka se ACDC tai Thin Lizzy ja mitä uutta tuonut rockilmaisuun?
 
Aivan helvetin paljon.En ole edes kuunnellut Dankoa ,mutta vedetään nyt vaikka tähän että intoa ,tuoreutta ja potkua.
 
Pointtinahan on se ,että kysymyksesi sisältää vastauksen jonka haluat ja muunlaisia vastauksia et edes halua.
 
onko tuollainen sitten kauhean elävää kulttuuria?
 
Yksilön kokemuksella ei linen kovin suurta merkitystä.Se ,että sinä koet asian noin ie merkitse oikeastaan kovinkaan paljoa.Vasta sitten jos suurempi joukko kokisi tämän kuten sinä niin voitaisiin puhua rockin kuolemasta.Ja tällöinhän niillä keikoilla ei kävisikään porukkaa.
 
Rock elää nimenomaan yleisöstään - ei apurahoista.Siksi sillä ei ole hätää.Julkisilla varoilla raskaasti subventoidun musan asema sen sijaan ei ole kadehdittava.
 
Tähän linkki johonkin "vanhan hyvän ajan" rokkibiisiin, joka pyyhkii post-1965 -rokilla lattiaa, vaikkapa Eddie Cochranin Somethin' Elseen.
 
Tylsä renkutus.