Rock, pop, alternative ›

PsychedelicWarlord: Banaani! :-)
 
Kirsikkapas :D

Tande:HIM:istä viis, mutta voiko oikeasti olla mahdollista, ettei Brittien (joka tunnetaan rockin kehtona) listalle mahdu ainuttakaan Rock-albumia!? Voiko olla niin, että nykyinen nuorten miesten sukupolvi on parin "rock-sukupolven" jälkeen hylännyt rockin ja siirtynyt Hip Hopin ja Dance-musiikin pariin? Onko Rock N' Roll kuolemassa elktronisen musiikin jalkoihin?
 
en tiedä eikä suoraan sanottuna kiinnosta vittuakaan...

eräjorma: Vaikka jazzmies pyörittelee tätä rock vs jazz asetelmaa hienoin sanoin, niin silti havaittavissa on jotakin samaa, kuin hevifaanaatikon "räp on paskaa" asenteessa.
Kyllähän nää mielipiteinä menee, mutta ehkä ei oo kuitenkaan sisäistetty mitä kaikkea se rock voi olla.
 
Näissä on se ero, että hevifanaatikko on oikeassa.

jazzmies:
 
Itse pyrin olemaan avoinen kaikelle relevantille ja laadukkaalle sisällölle integroidakseni sen omaan musiikilliseen maailmaani, mutta tämän päivän rockin kompetenssi ei oikein riitä siihen aloittelijamaisuudessaan. Paljon ollaan tultu alas edellä mainittujen rockin legendojen avoimuudesta ja esittämisen tasosta. Väitankin, että rock edustaa konservatiivisinta ja pahiten rappeutunutta musiikillista kokonaisuutta tämän päivän musiikkikulttuureissa, kun taas klassinen ja jazz ovat kaksi ylivoimaisesti edistyksellisintä ja ilmaisurikkainta musiikillista korpusta tällä planeetalla.
 
Pakko myöntää, että tässä on kyllä kovasti pointtia.

paitsi että täyttä paskapuhetta...

rkellu: paitsi että täyttä paskapuhetta...
 
Voisitko täsmentää tarvittavilta osin, jotta tällainen asiaton väliinhuutelu myrkyttäisi kovin hyvätasoista debaattia?

jazzmies: Voisitko täsmentää tarvittavilta osin, jotta tällainen asiaton väliinhuutelu myrkyttäisi kovin hyvätasoista debaattia?
 
a) oletko tosiaan kuullut KAIKKEA musiikkia mitä maapallolta löytyy?
b) millä kriteereillä esitit tuon väittämän? sillä, et sä satut itse diggaamaan jostain?
 
jep, no sit varmaan lordi on myös maailman paras ja kehittynein orkesteri kun joku siitä sattuu diggaamaan...

rkellu: paitsi että täyttä paskapuhetta...
 
Niin. Pitää toki ottaa huomioon, että nykyään arvomaailma on yleisestikin ihan erilainen. Siinä tapauksessa ton voi luonnehtia paskapuheeksi. Nykyään arvostetaan enemmän ulkomusiikillista puolta, ulkokuorta ja standardeja, eikä niistä sovi poiketa.
 
Mittarit muuttuu ajan mukana.

rokkareita ja jazzareita ei pidä sekoittaa toisiinsa!!!
 
http://stupidcelebrities.net/wp-content/bret_michaels.jpg
 

 
http://i.pbase.com/u40/maderito/upload/26201821.IMG_6821.jpg

badcompany: rokkareita ja jazzareita ei pidä sekoittaa toisiinsa!!!
 
http://stupidcelebrities.net/wp-content/bret_michaels.jpg
 

 
http://i.pbase.com/u40/maderito/upload/26201821.IMG_6821.jpg
 
No tota Gay L.A. Metalin suurmiestä ei kyllä pidä sekoittaa yhtään kehenkään tai mihinkään.

Stradlin: No tota Gay L.A. Metalin suurmiestä ei kyllä pidä sekoittaa yhtään kehenkään tai mihinkään.
 
Niin nappiin ku vaan voi sanoa

JCM: Niin. Pitää toki ottaa huomioon, että nykyään arvomaailma on yleisestikin ihan erilainen. Siinä tapauksessa ton voi luonnehtia paskapuheeksi. Nykyään arvostetaan enemmän ulkomusiikillista puolta, ulkokuorta ja standardeja, eikä niistä sovi poiketa.
 
Mittarit muuttuu ajan mukana.
 
tässä vastauksessa ei vaikuta olevan mitään järkeä.

rkellu: a) oletko tosiaan kuullut KAIKKEA musiikkia mitä maapallolta löytyy?
b) millä kriteereillä esitit tuon väittämän? sillä, et sä satut itse diggaamaan jostain?
 
En ole kuullut kaikkea musiikkia mitä maapallolta löytyy, mutta riittavästi erilaisia lajeja ja kylliksi muutamia perustaakseni oman mielepiteeni. Pitää toki paikkaansa, että pidän jazzista. Mutta miksi? Koska sen avulla pystyy ilmaisemaan itseään ja välittämään kuulijoille rytmimusiikin lajeista eniten, jos vain taito- ja tunne-elämän taso ovat tarpeeksi kypsyneitä ja kultivoituneita. Ennen olin todella punk, rock ja metal, mutta sitouduttuani jazzin eetokseen, ovat lähes kaikki kaikki rocklevyni alkaneet kuulostaa pinnalta. Muutama rocklevy vielä tosin saattaa vielä pyöriä, joista mainittakoon Zeppelinin III, Living Colourin Time's Up tai King Crimsonin Red. Ehkä siksi, koska niissä kulminoituu groove, aistikkuus, improvisointi, kommunikointi, muoto, energia, paatos ja intohimo. Eli yhdellä sanalla, jazz!

eräjorma: Vaikka jazzmies pyörittelee tätä rock vs jazz asetelmaa hienoin sanoin, niin silti havaittavissa on jotakin samaa, kuin hevifaanaatikon "räp on paskaa" asenteessa.
 
Jazzmies on henkisesti jazzin Ari Koivunen. :) No joo, kyllähän jm vahvasti ilmaisee mielipiteensä ja perustelee ne foorumin yleistasoon nähden loistavasti. Ylimielisyys tai ylemmyyden tunne sieltä aina välillä silti pilkahtelee. Tosin voidaan sanoa, että mies on musiikillisesti varmasti sivistynyt, mitä ei valtaosa täällä voi ymmärtää. Osittain ehkä miehen mielipiteiden ilmaisutyylin takia. Kyllähän se ehdottomuus ja ylimielisyys minuakin vähän ihmetyttää.
 
Mutta opetatko jazzmies rumpuoppilaitasi samankaltaiseen ajatteluun eri genrejen arvoluokituksessa ja yrität ohjata heitä samaan ylemmyyteen mihin itse olet mielestäsi valaistunut? Mainitsit tuossa muutaman rocklevyn joista tykkäät sen "jazzin" takia. Se jazz-puritaanisuus on mielestäni umpimielistä ja kyllä hyviä rocklevyjä löytyy älyttömästi. Hyvän ja uraa uurtavan rockin merkitystä ei pidä väheksyä rytmimusiikin kentällä. Mut saahan sitä toki halutessaan väheksyä ylistäen jotain jazz-totuutta ja myös kunnioitan perusteltuja mielipiteitä.
 
Mites blues tai soul? Ovatko nekin aliarvoisempaa musiikkia?

jazzmies: Jazzmuusikkoudessa pitkäkestoinen improvisointi on kaikkea muuta kuin egoilemista. Se on solistin ja säestyksen vuorovaikutuksesta syntyvää tarinankerrontaa, missä solisti pyrkii rakentamaan sooloansa kommunikatiivisen prosessin avulla ainutlaatuiseksi.
 
Offtopic!:
 
Toimiiko tämä muissakin musiikkilajeissa kuin jazzissa? Edellisellä keikalla, siinä neljännessä setissä, discotaiteen riemuvoitossa, kappaleessa "Hot stuff" yritin kertoa solistisessa osuudessani tarinan siitä, kun eräänä sunnuntai-iltapäivänä olin eräässä uimahallissa ja sain todistaa tapausta, jossa joku vanha homo sonti saunan oven eteen, sisäpuolelle vieläpä. Ilmeisesti tarinankerrontani oli jotenkin epämääräistä ja taitamatonta, kun muut vaan jyskyttivät menemään ilman mitään merkittävämpää vuorovaikutusta tai reagointia tiluttamaani tarinaan. Tauolla tätä ihmetellessäni humpan vielä höyrytessä selästä, ainoa kommentti oli "Turpa kiinni tai putoat".
 
Kysymys: miten voin harjoitella sitä tarinankerrontaa ja minkälaisia tarinoita voin soittamisellani muille viestittää ja miten voin olla siitä varma, että kanssasoittajat ymmärtävät oikein sen kertomani tarinan? Ja passako kovin henkilökohtaisia tarinoita kertoilla, voivatko yleisön edustajat tajuta ne? Mitä jos joku tajuaa ne täysin väärin ja tuntee itsensä, itselleen tärkeän asian tai jonkun muun loukatuksi?

Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta rock vs. jazz -väittelyn uusi toimintakaavio johdattelee meidät ja tukiryhmämme kohti viimeaikaisia absurdeja väittämiä.On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että rockin taantumus näyttää todeksi hiusten halkomiseksi osoittautunutta geneerisyyttä.Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että jazz näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa yleisesti sovittuja ja toimiviksi todettuja organisaatio- ja johtamismallin muodollisuuksia.Matemaatikotkaan eivät kysele mitä numerot ovat, mutta rock mallintaa kokonaiskuvaa käyttäen hyödykseen esimerkiksi reaktiota tämänhetkisen tilanteen suhteen.

Cimble: Jazzmies on henkisesti jazzin Ari Koivunen. :) No joo, kyllähän jm vahvasti ilmaisee mielipiteensä ja perustelee ne foorumin yleistasoon nähden loistavasti. Ylimielisyys tai ylemmyyden tunne sieltä aina välillä silti pilkahtelee. Tosin voidaan sanoa, että mies on musiikillisesti varmasti sivistynyt, mitä ei valtaosa täällä voi ymmärtää. Osittain ehkä miehen mielipiteiden ilmaisutyylin takia. Kyllähän se ehdottomuus ja ylimielisyys minuakin vähän ihmetyttää.
 
Mutta opetatko jazzmies rumpuoppilaitasi samankaltaiseen ajatteluun eri genrejen arvoluokituksessa ja yrität ohjata heitä samaan ylemmyyteen mihin itse olet mielestäsi valaistunut? Mainitsit tuossa muutaman rocklevyn joista tykkäät sen "jazzin" takia. Se jazz-puritaanisuus on mielestäni umpimielistä ja kyllä hyviä rocklevyjä löytyy älyttömästi. Hyvän ja uraa uurtavan rockin merkitystä ei pidä väheksyä rytmimusiikin kentällä. Mut saahan sitä toki halutessaan väheksyä ylistäen jotain jazz-totuutta ja myös kunnioitan perusteltuja mielipiteitä.
 
Mites blues tai soul? Ovatko nekin aliarvoisempaa musiikkia?
 
Voidaan hieman palata keskusteluketjussa taaksepäin, missä kysyttiin rockmusiikin tulevaisuutta. Vertailin rockin ja demareiden nousua ja laskua keskenään. Ennustin molempien pikkuhiljaa katoavan tarpeettomina. Vastauksena oli "jazz sitä" ja "jazz tätä", vaikka itse en kirjoittanut sanaakaan jazzista. No sittenhän oli pakko käyttää jazzkorttia, kun huomasin hetkeni koittaneen. Tottakai puoliksi ammattikirjoittajana ja pedagogina minun täytyykin pystyä kirjoittamaan väittämäni auki. Välillä jopa itsekin uskon niihin, jos tekstistä tulee aukotonta. Mutta aukottoman tekstin laatiminen on hidasta, ja nämä kirjoitukset syntyvät hetkessä, joten niistä tulee tällaista huttua.
 
Mutta sen verran voin "todellisesta omasta maustani" kertoa, että afroamerikkalaisen musiikin ilmaisu on kyllä vienyt minut mukanani, johon kuuluu myös blues ja R&B eri muodoissaan. Rockin kuuntelu on vähentynyt, mutta ei toki loppunut. Työni puolesta saan kuunnella monipuolista musiikkia, ja sen arvioinnissa yritän jättää oman henkilökohtaisen musiikkimakuni taka-alalle ja antaa opiskelijoille heidän muusikistaan palautetta mahdollisimman hyvin sen omassa kontsekstissa. Ikinä siinä ei voi onnistua kukaan ihminen, mutta muutenhan taiteen voisi taulukoida, mikä olisi taiteen, itseilmaisun, tunteidenvälittämisen, grooven ja musiikillisen rakkauden loppu,

jazzmies: En ole kuullut kaikkea musiikkia mitä maapallolta löytyy, mutta riittavästi erilaisia lajeja ja kylliksi muutamia perustaakseni oman mielepiteeni.
 
jos sä et ole kuullut kaikkia maapallon musalajeja niin mielipiteesi on perusteeton.
 
toisaalta miksi sinä kuvittelet olevasi jäävi arvioimaan jonkun vieraan musiikkikulttuurin "kehittyneisyysastetta"? asenteesi on täysin ylimielinen ja alentuva muuta maailmaa kohtaan.
 
no, mutta toisaalta sehän meistä länsimaalaisista alun perin tekeekin niin hienoja!

JCM: Miksi huolehtia rockin tulevaisuudesta? Onhan meillä rockin menneisyydessä yllin kyllin helvetin hyvä kamaa eikä se tule mihinkään katoamaan.
 
Olishan se tosin kiva, jos joku vielä jatkais ja tekis ja nostais rockin taas pinnalle.
 
Itse odotan ja toivon hartaasti, että rockmusan uusi messias laskeutuisi keskuuteemme vielä alkaneen vuosikymmenen kuluessa.
 
Princen, Jimi Hendrixin ja Robert Plantin risteymä, kiljuva jalopeura, jonka jumalainen ääni saa naiset kosteiksi ja miehet koviksi, jonka sormista sinkoilee salamoita ja silmistä tulipalloja. ..ai saakeli, se se vasta olisi jotakin!
 
..and maybe he/she also has a satanic guitar pick, which allows him/her to play only the most masterful of melodies..

LeoFender: Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta rock vs. jazz -väittelyn...
 
Ei tässä kovinkaan pitkälti ole ollut kysymys rock vs. jazz-väittelystä. Eli pointtina ei ole ollut se, kumpi on parempaa, vaikka monen kirjoituksen kohdalla mielipide on ilmaistu suoraan. Itse olen vähän vastaan jazzmiehen ehdottomia julistuksia, mutten silti osaa sanoa kumpi musiikkityyli parempi. Sanoisin ettei kumpikaan, tai molemmat. Ei näitä voi laittaa yleisjärjestykseen ainakaan minun musiikillisessa sielunmaisemassa. Varsinaisesti jazzia en tosin kuuntele kuin harvoin ja vähän kerrallaan. Sanotaan näin, että jos kuuntelen, kuuntelen musiikkia. Lokerointi on monesti vaikeaa ja tarpeetonta. Ja monestihan puhekielessä musiikki nimetään esittäjän mukaan, ei vaikeasti määritettävän genren. Genreä käytetään mieluummin sitten lähinnä tuntemattoman musiikin luokittelussa tai muussa määrittelyssä tai kuvailussa.