Rock, pop, alternative ›

carnation: Juu, ei ihan nappaa tai pääse ihon alle samalla tavalla kuin tätä edeltäneet neljä levyä. Vähän tällaista liplattelua, eikä kunnon hurmosta kuten Terrible Love, Bloodbuzz, Mr. November tms. pääse syntymään eikä ne melankolisimmat nuotitkaan täräytä yhtä lujaa kuin aiemmin.
 
Kuuntelin tätä levyä ja levyn loputtua Spotify arpoi perään Mr. Novemberin. Meinasi tulla tippa linssiin, sen verran kaunista melodiankuljettelua ja fiiliksenluontia. Muistin miksi tähän bändiin on aikanaan niin ihastunut, nyt ei vain päästä lähimainkaan samaan.

Kovasti pidän uudesta Beastista. Bändi on uudistanut soundimaailmaansa Trouble-kiekon jälkeen kiitettävästi. Dressnerien kitarointia huomaa kaipaavansa jopa enemmän. Berningerin valkoviinimaailmaa tummine sävyineen tuskin uusitaan koskaan. Tavaramerkki etuineen ja rasitteineen. Isosti kuitenkin peukkua eteenpäin horjahtelusta.
 
Ntl.:n keikkakuntoa Valkoviiniä kahvipannussa-keikalta voi tsekata tästä:
https://youtu.be/_TDk83RvooU

Kävin katsastamassa näsönälin keikkakunnon viime viikonloppuna Tukholmassa. Komiaa ol. Mutta jösses sentään mitä keikkauutisia perjantaiaamuun! Sidewayssiis siis: http://sidewayshelsinki.fi/

Joo, kävin sen lauantain keikan väijymässä eturivistä. Erittäin hyvä oli. Ja varmaan joutuu nyt tuonne Sidewaysiinkin hankkiutumaan.

texjazz: Dressnerien kitarointia huomaa kaipaavansa jopa enemmän.
 
Kitarat olivat muuten keikalla paljon isommassa, tai ainakin kuuluvammassa roolissa. Tuli oikeastaan ihan yllätyksenä, kun en ollut mitään livetaltiointeja etukäteen katsellut.

Flash: Kitarat olivat muuten keikalla paljon isommassa, tai ainakin kuuluvammassa roolissa. Tuli oikeastaan ihan yllätyksenä, kun en ollut mitään livetaltiointeja etukäteen katsellut.
 
Joo, olen katsellut keikkataltiointeja ja tämän huomaa kyllää. Sideways taitaa olla ensi kesän vaelluksen kohde.

SWB on jotenkin alkanut tuntumaan herkullisemmalta mitä julkaisun ympärilä viime syksynä. Tuli lähdetttää bändin perässä marraskuussa Stokikseen ja hienon keikan vetivät. Sunnuntaina The National Sidewaysin pääesiintyjänä!_

Sideways jää väliin, mutta viikonloppuna tuli käytyä vastaavanlaisella keikalla Lontoossaa. Hyvinhän tuo toimi isollakin lavalla, mutta kyllä se syksyn keikka oli tietysti parempi intiimimmän keikkapaikan ansiosta.

Sideways-setti erittäin hyvä, varsinkin verrattuna surulliseen 2014 Flow:n vetoon. Toki Berningerin ääni on ollut parempikin ja vähän lyhyeenhän tää jäi. Vanderly olis ollut hieno loppukliimaksi.

Vanderly tuli Lontoossa, mutta lähes täysin yleisön laulamana. Ja porukka lauloi sitä vielä aleelta poistuessaankin...

Tuollaiseksi festaripikaruoaksi ihan OK-keikka Nationalilta. MB:n olemuksesta oli nähtävissä pienimuotoista väsymystä, tiiä johtuuko pitkästä rundista vai oliko vaan sellainen päivä hänellä. Tai sitten luin väärin.
 
Jubi: Sideways-setti erittäin hyvä, varsinkin verrattuna surulliseen 2014 Flow:n vetoon.
 
Mikä tuossa tuolloin tökki? Keikka jäi harmillisesti väliin kun piti mennä naimisiin samana päivänä.

Toukokuussa ilmestyy uusi levy I Am Easy to Find.
 
https://consequenceofsound.net/2019/03/the-national-i-am-easy-to-find/
 
The National - You Had Your Soul with You (Official Audio)
https://www.youtube.com/watch?v=lBcVrb-snPk

carnation: Toukokuussa ilmestyy uusi levy I Am Easy to Find.
 
https://consequenceofsound.net/2019/03/the-national-i-am-easy-to-find/
 
The National - You Had Your Soul with You (Official Audio)
https://www.youtube.com/watch?v=lBcVrb-snPk
 
Hienoa! Jotain muutakin odotettavaa kuin kuikan huuto aamuöisessä suvessa. Tulisivat nytl Suomeen omalle keikalle.

Just olin tulossa postaamaan samasta aiheesta. Bändin verkkokaupassa myynnissä todella kaunis kolmen LP:n erikoispainos jossa kaikki levyt eri värisiä. Nam!
 
Olenko ainoa kenelle tulee mieleen, että tämähän on ihan Trouble Will Find Me - levyn jatko-osa? Niin samanoloinen kansi ja nimi.

Puolentoista vuoden sisään toinen levy? Aikamoisessa tahdissa jampat. Tai ei ihan puolentoista vuoden sisään mutta kuitenkin.
 
edit.
Heavy Metal Machine:
Olenko ainoa kenelle tulee mieleen, että tämähän on ihan Trouble Will Find Me - levyn jatko-osa? Niin samanoloinen kansi ja nimi.
 
Trouble Will Find Me and I Am Easy to Find, hmm.

Lisää uutta musiikkia, Light Years https://www.youtube.com/watch?v=5FQtSn_vak0

I Am Easy To Find -pitkäsoitto on nyt ulkona. Erikoinen tapaus. Musiikillisesti aivan ehtaa tö näsönäliä. Ennakkomaistiaiset antoivat ymmärtää, että naislaulajia piisaa tällä levyllä mukana, mutta nyt kokonaisuutta kuunnellessa heidän vahva panos jokaisella raidalla yllättää. Yllättää kyllä hyvällä tavalla. Sillälailla on tietysti sulateltavaa, että Nationalin musiikki on aina kuulostanut Matt Berningeriltä, mutta nyt hän saa rinnalleen todella kauniita naisääniä. Ja todellakin rinnalleen, ei taakse taustoja vetämään vaan ihan siihen samaan eturiviin hänen itsensä kanssa.
 
Hieno levy joka ravistelee bändin tuotannossa esiin jotain uutta ollen soundillisesti kuitenkin aitoa vanhaa Nationalia. Levy antaa osoituksen yhtyeen rohkeudesta ja halusta tehdä asiat kuten haluavat. Upea teos.
 
Everybody wants to be amazing.

Jeps, todellakin aiemmista erottuva levy ja itsestäkin hyvällä tavalla - kyllä kahdeksannella levyllä voi kokeilla jo vähän erikoisempiakin ratkaisuja :)
 
Muuten erittäin mainio meininki, mutta parit välisoiton omaiset raidat, esim. Underwater eivät anna kauheasti. Liittynevätkö enemmän siihen levyn tiimoilta julkaistuun lyhäriin?
 
Joka tapauksessa odotetun vahva levy ja tosiaan pikkaisen uudenlainen. Oma ehdoton suosikkini on Rylan, jonka olen jostain syystä jättänyt rekisteröimättä ilmeisesti täysin, vaikka biisi on kait jotain seitsemän vuotta vanha ja ilmeisesti kuulin sen vielä viime Sideways-keikallakin :D Joka tapauksessa varmaan bändin parhaimpia, hieno hieno teos: https://youtu.be/CbXnnn8z1tE

dixi19: Jeps, todellakin aiemmista erottuva levy ja itsestäkin hyvällä tavalla - kyllä kahdeksannella levyllä voi kokeilla jo vähän erikoisempiakin ratkaisuja :)
 
Muuten erittäin mainio meininki, mutta parit välisoiton omaiset raidat, esim. Underwater eivät anna kauheasti. Liittynevätkö enemmän siihen levyn tiimoilta julkaistuun lyhäriin?
 
Joka tapauksessa odotetun vahva levy ja tosiaan pikkaisen uudenlainen. Oma ehdoton suosikkini on Rylan, jonka olen jostain syystä jättänyt rekisteröimättä ilmeisesti täysin, vaikka biisi on kait jotain seitsemän vuotta vanha ja ilmeisesti kuulin sen vielä viime Sideways-keikallakin :D Joka tapauksessa varmaan bändin parhaimpia, hieno hieno teos: https://youtu.be/CbXnnn8z1tE
 
Jep, samaa mieltä. Ja esittivät Rylanin Sidewaysissa, sain olla todistamassa. Tulisivat nyt Suomen perukoille kokonaiselle keikallekin.
 
Hienoa vaihteeksi törmätä uuteen ääniteokseen, jossa on kuljettu uusille reiteille. Menettämättä oman soinnin, äänen luonnetta. Ei olla jääty toistamaan samaa, vaan haettu uusia kulmia. Ei, tälle levylle ei olla haettu Enoa nappuloiden taakse, vaan Mike Mills. "I don't know shit about music", hän toteaa uusimmassa Mojo-lehdessä. Ehkä se onkin hyvä tulokulma. (Vaikka ehkä sitten vähän tietää kuitenkin musiikista.) Musiikki on alistettu kuvalle. Ja kun sitä kuvaa ei tässä näe, voi sen kuvitella. Kuten hienot taideteokset, antaa tämäkin mielikuville karkumatkan. Entinen kitaraorientoitunut bändi on pistänyt kuusikieliset studion nurkkaan ja tila on annettu jollekin muulle. Tilaa on annettu myös upeille naisäänille, kuten David Bowien kanssa työskennellyt Gail Ann Dorsey. Toki edellisen albumin suuntakin oli jonnekin muualle. Hyvä niin. Tällä albumilla ajatukset ovat jalostuneet yksityiskohtaisiksi kokonaisuuksiksi.
 
Tälläistä uusiutumista tarvitaan. Mielenkiintoista odottaa bändin tai artistin seuraavaa levyä, kun ei tiedä, mitä tulossa on.
 
Ehkä tämä on vain entisten nuorten hipsterin jorinaa, mutta kyllä tämä on korkealla vuoden levyissä varmasti vuoden 2019 lopussa. Silloin on jo myöhäissyksy. Tai loppusyksy. Räntäsade.

Teetä, sympatiaa ja jatsitupakkaa:
https://www.nytimes.com/2019/05/22/ … the-national-i-am-easy-to-find.html