Rock, pop, alternative ›

Pop Corn: Jostain artistista diggailu ei ole koskaan mikään "tosiasia", vaan se on puhtaasti makuasia.
 
Kyllä se ihan tosiasia on, että diggaako vai ei. Ja vieläpä ilman lainausmerkkejä.

Astral Dog: Kyllä se ihan tosiasia on, että diggaako vai ei. Ja vieläpä ilman lainausmerkkejä.
 
Vaan onko diggailun "perusteet"? Ja ihan lainausmerkeillä.

Pop Corn: Vaan onko diggailun "perusteet"? Ja ihan lainausmerkeillä.
 
Selkokieli ei olisi välillä pahitteeksi. Jos vihjaat, ettei voi olla mitään objektiivisia perusteita pitää jostakin musiikista, niin se ei tietysti pidä paikkaansa. Joku voi pitää esimerkiksi taitavasta soitannasta ja harmonisesta rikkaudesta, jotka ovat arvioitavissa varsin objektiivisesti.

Hieno kinastelu, vaikka loppua kohden putoan aina kärryiltä. Olen nyt lukenut tämän AOR -osuuden kolmeen kertaan enkä enää tajua kuka puolustaa mitäkin lähestymistapaa.

Astral Dog: Jos vihjaat, ettei voi olla mitään objektiivisia perusteita pitää jostakin musiikista, niin se ei tietysti pidä paikkaansa. Joku voi pitää esimerkiksi taitavasta soitannasta ja harmonisesta rikkaudesta, jotka ovat arvioitavissa varsin objektiivisesti.
 
Miksi se olisi siitä huolimatta mikään peruste pitää yhtään mistään? Harmoniaa voidaan toki arvioida mutta ei kai se kerro mitään mistään muusta kuin harmoniasta itsestään.

Mikäs sitten olisi pätevä peruste pitää jostain? Vai eikö sellaisia ole olemassakaan? Niin asia saattaisi olla.

Vessajono:Harmoniaa voidaan toki arvioida mutta ei kai se kerro mitään mistään muusta kuin harmoniasta itsestään.
 
Niinpä, mitäpä jostain harmoniasta. Täysin yhdentekevää musiikissa.

Astral Dog: Selkokieli ei olisi välillä pahitteeksi. Jos vihjaat, ettei voi olla mitään objektiivisia perusteita pitää jostakin musiikista, niin se ei tietysti pidä paikkaansa.
 
Subjektilla ei ole mitään keinoja olla objektiivinen. Tämä on paitsi tieteellinen myös filosofislooginen fakta.
 
Joku voi pitää esimerkiksi taitavasta soitannasta ja harmonisesta rikkaudesta, jotka ovat arvioitavissa varsin objektiivisesti.
 
Monet ihmiset pitävät vähän rankempaa jazzia täysin sattumanvaraisena epämusikaalisena hölynpölynä. Mulle se on useimmiten todella taitavaa soitantaa. Missä se totuus ja objektiivisuus tässä on?
 
Ei missään. Koska musiikki on aina vain kokemus subjektin omassa päässä. Siitä diggaa tai ei, tai se on yhdentekevää. Ei siinä muuta ole, eikä millään muulla voi perustella sitä, miksi jostain musiikista diggaa.
 
---
 
Mutta nyt mennään kauas aiheesta. Susta Sting on 90 % paskaa, koska se on "AOR musiikkia". Mielipiteesi tuli selväksi.
 
Itsehän diggaan Policea ja Stingiä, enkä osaisi vaikka haluaisin (enkä halua) kategorisoida heidän/hänen musiikkiaan.
 
Nimittäin vaikutteiden, ja tyylilajien kirjo Stingin musiikissa on niin laajaa. Ehkäpä lähin kuvaava termi voisi olla "kokeellista". Tai ei sittenkään, kun se aina näyttää niissä kokeiluissaan onnistuvan... hmmm

Pop Corn: ...Nimittäin vaikutteiden, ja tyylilajien kirjo Stingin musiikissa on niin laajaa. Ehkäpä lähin kuvaava termi voisi olla "kokeellista". Tai ei sittenkään, kun se aina näyttää niissä kokeiluissaan onnistuvan... hmmm
 
Ei kai kokeellisuus välttämättä edellytä epäonnistumisia? Stingillähän voi käydä vaan niin hyvä tsägä että kaikki kokeilut onnistuvat. Mutta mistä tiedämme Stingin onnistuneen?

Pop Corn: Subjektilla ei ole mitään keinoja olla objektiivinen. Tämä on paitsi tieteellinen myös filosofislooginen fakta.
 
Monet ihmiset pitävät vähän rankempaa jazzia täysin sattumanvaraisena epämusikaalisena hölynpölynä. Mulle se on useimmiten todella taitavaa soitantaa. Missä se totuus ja objektiivisuus tässä on?
 
Objektiivinen, tieteellinen fakta on se, ettei voi olla objektiivista tietoa? Sinun ei tarvitse mennä päättelyssäsi jazziin asti, että pääset täyteen hölynpölyyn.

Kefiiri: Ei kai kokeellisuus välttämättä edellytä epäonnistumisia? Stingillähän voi käydä vaan niin hyvä tsägä että kaikki kokeilut onnistuvat.
 
Totta kyllä tuokin. Mutta taitaa herrassa kuitenkin olla sen verran joko tiedostettua tai tiedostamatonta hittinikkarin vikaa ettei kuitenkaan, kaikessa kokeellisuudessakaan, lähde sellaiseen mukaan joka voisi epäonnistua..? Tai sitten vaan on se Midaksen kosketus.
 
Mutta mistä tiedämme Stingin onnistuneen?
 
Emmehän me tiedäkään. Sinä voit tietää. Ja minä voin tietää.
 
Minä tiedän siitä, että kuulostaa hyvältä. Miten sinä tiedät, sitä minä en voi tietää.

Astral Dog: Objektiivinen, tieteellinen fakta on se, ettei voi olla objektiivista tietoa?
 
Ei tietenkään, se on subjektiivinen fakta. Objektiivista faktaa ei olekaan, vaan kaikki suodattuu aina subjektin monien ja erilaisten filttereiden läpi. Musiikin kokemisessa tämä tulee erityisesti esiin, mutta niin myös tieteen tekemisessä; olemme aina havaintojemme ja instrumenttiemme vankeja.
 
Tietysti ylipäätään fakta on liian voimakas sana. Faktahan on ettei mitään faktoja ole - tähän sisältyy paradoksaalisesti tietysti sekin fakta, että faktoja voikin olla.
 
Sinun ei tarvitse mennä päättelyssäsi jazziin asti, että pääset täyteen hölynpölyyn.
 
Sullahan kompastuskivi on jo "AOR kategorisoinnissa".

Astral Dog: Niinpä, mitäpä jostain harmoniasta. Täysin yhdentekevää musiikissa.
 
Kerrotko vielä miten AOR -musiikin harmoniat eroavat ei AOR -musiikin harmonioista, ja vielä tarkemmin, miksi, kuten esitit, AOR -musiikin harmoniat ovat huonompia, verrattuna ei AOR -musiikkiin?

AOR-harmoniat ovat tylsiä! Se on kiistaton fakta ja tutkittu juttu. Mutta se on totta, että varmuutta ei voi olla mistään. Ei siitäkään, onko asia noin kuten kirjoitin.

Pop Corn: Faktahan on ettei mitään faktoja ole - tähän sisältyy paradoksaalisesti tietysti sekin fakta, että faktoja voikin olla.
 
1 + 1 = 3
Ei-fakta on se, että tätä keskustelua kannattaa jatkaa!

Astral Dog: 1 + 1 = 3
 
Noin voi käydä, jos kesägummit unohtuu.
 
Ei-fakta on se, että tätä keskustelua kannattaa jatkaa!
 
Ei, kyllä me täällä jatkamme keskustelua herra Stingistä, ja hänen loistavasta, älykkäästä, seksikkään seestyneestä musiikistaan. Sehän on ketjun aihekin.
 
Sinä kyllä voit mielellään täältä häipyä takavasemmalle, semminkin kun et herran musiikista pidä. En pahalla tarkoita, vaan ihan logistisiin ja pragmaattisiin syihin vedoten.

Uusi levy The Bridge ilmestyy marraskuun 19. päivä. Siltä julkaistiin tänään ensimmäinen single If It's Love https://youtu.be/o2_Xof-jaYw

Olipa tyhjänpäiväinen biisi. Pistettiin verrokiksi Lazarus Heart, kun se jotenkin tuli mieleen, ja parin sekunnin kohdalla peli oli selvä.

Oliko tuo intron vislailu vitsi :D Ymmärrän biisin kontekstissa, mut...
 
Kyllähän toi menee aikuispoppiradiossa Jenkkien aalloilla. Odotellaan koko albumia, tuo on se "varma" ykkössinkku.
 
Mut jotenkin tuntuu että niin se on tämänkin mestarin sävelkynä vaiennut... En muista yhtään hyvää biisiä edelliseltä pitkäsoitoltaan. Sen jälkeen tuli vanhojen lämmittely My Songs, sitä ennen luuttulevy, joululevy ja musikaalilevy. Sit ollaankin jo v. 2003 Sacred Lovessa mikä sekin oli keskinkertainen korkeintaan. Ja sitä ennen All This Time, mikä jo lämmitteli vanhoja biisejä.

Kiva ja sopivan pinnistämättömän kevyt kappale oli. Ilman viheltelyäkin olisi pärjännyt, mutta kai se oli tukevinaan tekstin auvoisuutta. En ole mikään Sting-fanaatikko enkä muutenkaan kuuntele tämmöistä viihdemusaa aamusta iltaan mutta ei tuon kuuntelu kärsimystä tuottanut. Tasapainoinen kokonaisuus, 3/5.