Rock, pop, alternative ›

arsu: Ja jos jonkun täytyy Laynen saappaissa heilua, niin DuVall on juuri oikea heppu hommaan.
 
Kyllä DuVall on mies paikallaan. Voisinpa väittää, että jos Staley olisi vielä hengissä, niin huonommin se vetäis, Taitaisi olla koko AIC:n reunion ollut mahdottomuus, jos ei yksiä hautajaisia olisi vietetty?

arsu: Poika syntyi su-aamuna klo. 7, hieno päivä.
 
A
 
Onneks olkoo vaa !

Kyllä DuVall on mies paikallaan.
 
Viekäkin ihmettelen esim. YouTubea selatessa, miten DuVall on jäänyt niin pahasti Staleyn varjoon ja miestä ammutaan alas kuin lintua oksalta, vaikka ei niin pahasti kun muutama vuosi takaperin. Tokihan Staley oli SE juttu, mutta jos nyt kuuntelee vaikka Rain When I Dieta (http://www.youtube.com/watch?v=UPGh3Hwk9Gg&feature=related) DuVallin vetämänä niin ei jumalauta miten hyvältä kuulostaa. Itse rupesin oikeastaan vasta hänen vetämänään biisistä tykkäämään. Viime aikoina DuVallin laulamana on kolahtanut myös erityisesti God Am, Rooster, Them Bones ja uusista Acid Bubble. Man in the Boxista täytyy tosin todeta, että se ei musta toimi DuVallin vetämänä vaan koko biisi perustuu täysin Staleyn ääneen. Vähän sama juttu Againin kanssa.
 
Kaikista olennaisin kysymys Alice in Chainsiin liittyen on: mistä vitusta ne repivät näitä törkeän hyviä laulajia?
 
Voisinpa väittää, että jos Staley olisi vielä hengissä, niin huonommin se vetäis, Taitaisi olla koko AIC:n reunion ollut mahdottomuus, jos ei yksiä hautajaisia olisi vietetty?
 
Turha kommentti, mutta sanonpahan vaan että mielestäni aika turhaa spekulaatiota.

Duvall puskee itseään jo nykyrockvokalistien terävimpään kärkikastiin, ainakin meikäläisen kirjoissa. Mitä tulee tuohon vertailuun ja dissaamiseen, varmasti Laynen poismeno vääristää asiaa. Jos ukko olis vielä hengissä (dont get me wrong, olen hänen soundin todellinen fani), se
"suuren yleisön" mielipide voisi olla "säälittävä nisti joka rikkoi hyvän bändin", VS. kun nyt taas Duvall "astuu liian suuren legendan saappaisiin".
 
Vaikka nä spekulaatiot onkin turhia niin pitää muistaa että äijät ei kuitenkaan enää kuuteen vuoteen olleet keikkailleet kun maestro oli vielä maisemissa. Ja 1993 jälkeen
livehommat meni jo alamäkeä.
 
Kyllä itsekin olen välillä sitä mieltä että orkkiskokoonpanoa ei voita mikään, mutta surullista ois ollut jos se homma ois päättynyt sillon 1996 (etenkin nyt viimisten live-näyttöjen ja kelvollisen, itseasiassa mainion uuden lätyn valossa).
 
Asia olisi ehkä eri, jos bändi olisi suoraan hajonnut vokalistinsa kuolemaan, ja samantien tuupattu uutta ukkoa tilalle.

Duvallin lavakarisma on kyllä nykyään ihan eri tasolla, kuin alussa. Nykyisin ukko ottaa yleisön haltuunsa jo melkeinpä ensitahdeista lähtien.
 
Kovan luokan laulaja. Jotkut biisit äijä vetää jo paremmin, kuin Layne aikanaan.

Staley alkoi olemaan melko surkeissa kuosissa jo ennen kuolemaansa, enkä jaksa uskoa, että kroppa ihan kaikesta korjaantuu. Ikääkin olisi herralle kertynyt ja harva rokkikukko on nelissäkympissä yhtä rock, kuin alle kolmikymppisenä. Näistä ajatuksista tuo "Laney vetäisi nykyisin huonommin kuin DuVall" -kommentti. Lähinnä se oli tarkoitettu nostamaan DuVallia, ei polkemaan Staleyta.
 
Itse lukeudun niihin, joita ei AIC:n 2 eka levyn jälkeiset tekemiset niin kovin kovasti koukuta ja veikkaanpa että Dirtin jälkeen Staleyn alamäki alkoi, tai ainakin herra antoi aineille periksi jollain henkisellä tasolla, jonkin sortin räyhäkkyys/haistakaakaikkivittu -asenne puuttuu sen jälkeisistä biiseistä. Kun laulukynä tylsyi, heikkenivät myöskin levyt. Toki uudemmilta löytyy hetkensä, mutta Faceliftin ja Dirtin jälkeen AIC:n 3. paras levy on mielestäni Black Gives Way to Blue. 2- ennsimmäistä kuuluu varmasti kaikkien aikojen top 10 levyihin omalla listallani.

Aakoo: Staley alkoi olemaan melko surkeissa kuosissa jo ennen kuolemaansa, enkä jaksa uskoa, että kroppa ihan kaikesta korjaantuu. Ikääkin olisi herralle kertynyt ja harva rokkikukko on nelissäkympissä yhtä rock, kuin alle kolmikymppisenä. Näistä ajatuksista tuo "Laney vetäisi nykyisin huonommin kuin DuVall" -kommentti. Lähinnä se oli tarkoitettu nostamaan DuVallia, ei polkemaan Staleyta.
 
Itse lukeudun niihin, joita ei AIC:n 2 eka levyn jälkeiset tekemiset niin kovin kovasti koukuta ja veikkaanpa että Dirtin jälkeen Staleyn alamäki alkoi, tai ainakin herra antoi aineille periksi jollain henkisellä tasolla, jonkin sortin räyhäkkyys/haistakaakaikkivittu -asenne puuttuu sen jälkeisistä biiseistä. Kun laulukynä tylsyi, heikkenivät myöskin levyt. Toki uudemmilta löytyy hetkensä, mutta Faceliftin ja Dirtin jälkeen AIC:n 3. paras levy on mielestäni Black Gives Way to Blue. 2- ennsimmäistä kuuluu varmasti kaikkien aikojen top 10 levyihin omalla listallani.
 
Ei DuVall koskaan pysty Layneä korvaamaan täysin, mut ei tietenkään pysty kukaan muukaan. Eikä hän ole ääneltään ihan samaa tasoa, eikä ole samanlaista karismaakaan. Mut en voisi parempaa toivoa, täyttää tonttinsa enemmän kuin kiitettävästi. Äärimmäisen haastava homma, kun Laynen biisit enimmäkseen kumpuaa omista kivuista, ajatuksista ja kokemuksista ja parhaimmillaan lauloi "suoraan sielusta". Alamäki jyrkkeni varmasti Dirtin jälkeen, ei vähiten sen takia että tuli menestystä, rahaa ja kaikkea "rocktähteyden" kylkiäistä. Hyvin paljon samankaltaisuuksia Kurt Cobainin kohtalon kanssa. Ja vaikea tulla pahasti huumeriippuvaisen ihmisen kanssa lopulta toimeen, sen jokainen tietää joka on joskus yrittänyt.
 
Albumeista pakko mainita Jar Of Flies, jossa on omat lempibiisit Rotten Apple, Nutshell, I Stay Away, No Excuses, Whale&Wasp ja Don't Follow - melkein koko levy siis täynnä loistavia biisejä. Tai EP:hän tuo on. SAP on aika kökköä, kuten s/t:kin. Ja Laynen laulusta kun tykkään, niin Mad Seasonilla herran ääni on fantastinen vaikkei levyn biisimateriaali alkuaikojen AIC:lle vedäkään vertoja.

Jännä kun monet ei tykkää nimikkoräiskäleestä. Meikästä se on helvetin tunnelmallinen, jollakin tasolla tuo mieleen post-punkmaisia (lue: Joy Divisionimaisia) sfäärejä. Brush Away, Sludge Factory, Head Creeps, Again, Shame in You, God Am ja Frogs... ah. Tosin myönnän, että kaikista Alice in Chainsin levyistä nimikko otti pisimmän aikansa avautuakseen. Facelift on Staleyn ajan paskin levy ja Sap samaa kastia. Tosin ne on silti todella hyviä levyjä, mutta AiC:n katalogissa minun mielestäni heikoimpia.

professori: Jännä kun monet ei tykkää nimikkoräiskäleestä. Meikästä se on helvetin tunnelmallinen, jollakin tasolla tuo mieleen post-punkmaisia (lue: Joy Divisionimaisia) sfäärejä. Brush Away, Sludge Factory, Head Creeps, Again, Shame in You, God Am ja Frogs... ah. Tosin myönnän, että kaikista Alice in Chainsin levyistä nimikko otti pisimmän aikansa avautuakseen. Facelift on Staleyn ajan paskin levy ja Sap samaa kastia. Tosin ne on silti todella hyviä levyjä, mutta AiC:n katalogissa minun mielestäni heikoimpia.
 
Allekirjoitan. Tosin Facelift on vain hyvä, ei todella hyvä. Nimikkolevy otti tosiaan aikansa, painostava ja tunnelmallinen lätty. Mutta kyllä Dirtin jälkeen uusin levy on se suurin studiosuosikki. Unplugged on ehkä se kaikista julkaisuista hienoin.

AIC:n levyistä tutuimmat mulle on Dirt ja Jar of flies. Olen kuunnellut myös Faceliftiä, hyvä levy sekin. Nimikkolevy ei ole auennut niin helposti, vaikka kaveri on sitä kehunutkin..

daredevil: AIC:n levyistä tutuimmat mulle on Dirt ja Jar of flies. Olen kuunnellut myös Faceliftiä, hyvä levy sekin. Nimikkolevy ei ole auennut niin helposti, vaikka kaveri on sitä kehunutkin..
 
nimikko levy oli itelle hankalin pala AIC:n levyistä. aukeni tosin pikku hiljaa, ja onhan se loistava levy. tosin edelleen omasta mielestäni kovin rönsyilevä.

Nyt on tullut kuunneltua suht paljon uusinta levyä. Taso on ihan ok, mutta ei tää missään tapauksessa nouse lähellekään vanhoja levyjä. Vähän pakollakin on tota joutunut kuuntelemaan...

http://www.youtube.com/watch?v=wr_qPsmiNAM Alice in chains soittaa hanoi rocksia :D

Tukee: http://www.youtube.com/watch?v=wr_qPsmiNAM Alice in chains soittaa hanoi rocksia :D
 
Ei stana :D + Harmi kun ei oo kokonaan
 
E ; tän vois melkein laittaa sinne turhuuspalstan Suomi whatever - keskusteluun

Tuli tilattua Black Gives Way To Bluen (viime vuoden paras musajulkaisu. huom!) 2LP jenkkipainoksena. Aivan järkyttävän hieno setti. Vinyylit läpinäkyviä ja sisään oli ahdettu myös CD. 25€ tosta ei ole mitään! :)

Heavy Metal Machine: Tuli tilattua Black Gives Way To Bluen (viime vuoden paras musajulkaisu. huom!) 2LP jenkkipainoksena. Aivan järkyttävän hieno setti. Vinyylit läpinäkyviä ja sisään oli ahdettu myös CD. 25€ tosta ei ole mitään! :)
 
No nyt sait kyllä ton setin ilmatteeks! Mistä löyty ko. "tarjous"?

-jonne-: No nyt sait kyllä ton setin ilmatteeks! Mistä löyty ko. "tarjous"?
 
Kai tuo ihan normihinta on. Mä ostin omani jo silloin julkaisupäivänä ja saman se silloin maksoi.

-jonne-: No nyt sait kyllä ton setin ilmatteeks! Mistä löyty ko. "tarjous"?
 
http://www.levykauppax.fi/artist/al … _in_chains/black_gives_way_to_blue/ - Toimitusaika oli tosin huomattavasti pidempi mitä äxä lupaa. Taisi mennä reilut pari viikkoa.

professori: Jännä kun monet ei tykkää nimikkoräiskäleestä. Meikästä se on helvetin tunnelmallinen, jollakin tasolla tuo mieleen post-punkmaisia (lue: Joy Divisionimaisia) sfäärejä. Brush Away, Sludge Factory, Head Creeps, Again, Shame in You, God Am ja Frogs... ah. Tosin myönnän, että kaikista Alice in Chainsin levyistä nimikko otti pisimmän aikansa avautuakseen. Facelift on Staleyn ajan paskin levy ja Sap samaa kastia. Tosin ne on silti todella hyviä levyjä, mutta AiC:n katalogissa minun mielestäni heikoimpia.
 
Minuun on aina toi koiralevy iskenyt kympillä! Tuntuu että biiseissä on dynamiikkaa ja sävyjä (tummia sellaisia) vaikka muille jakaa. Levyn vihkosesta löytyvä taide on myös parhautta...

-jonne-: No nyt sait kyllä ton setin ilmatteeks! Mistä löyty ko. "tarjous"?
 
Omani hain aikanaan ihan Swampin hyllystä.