Rock, pop, alternative ›

KaRa: Kun tehdään luovaa työtä, niin silloin ei haeta mitään (poislukien suunnittelu/design työ, joka toki sekin jossainmäärin on luovaa). Ilmaisu ei ole rationaalista hakemista ja siinä määrin jos vain pysyy vilpittömänä itselleen, niin silloin aina onnistuu. Lopputuote on sinänsä sivuseikka ja vain seurausta prosessista joka on se varsinainen syy tehdä mitään, eikä toisinpäin.
 
Olin vissiin lähdössä tästä ketjusta, mutta. Tämä voi olla oma kapeaakin kapeampi taideteoriasi tai käsityksesi luovuudesta, mutta älä väitä että kovin moni on tai on ollut kanssasi samaa mieltä. Päinvastoin, käsittämätön määrä taidetta on tehty aivan toisenlaisista lähtökohdista, toisilla tavoitteilla ja toisilla menetelmillä ympäri maailman ja läpi sen historian. Yst. terv. taiteentutkija

Coran: Olin vissiin lähdössä tästä ketjusta, mutta. Tämä voi olla oma kapeaakin kapeampi taideteoriasi tai käsityksesi luovuudesta, mutta älä väitä että kovin moni on tai on ollut kanssasi samaa mieltä. Päinvastoin, käsittämätön määrä taidetta on tehty aivan toisenlaisista lähtökohdista, toisilla tavoitteilla ja toisilla menetelmillä ympäri maailman ja läpi sen historian. Yst. terv. taiteentutkija
 
Luovuus syntyy hetkessä. Designia syntyy rationaalisin perustein.
Luovuus on heittäytymistä ja improvisointia, synapsien yhdistelyä ja niitä ei voi tietentahtoen yhdistää.

Coran: Olin vissiin lähdössä tästä ketjusta, mutta. Tämä voi olla oma kapeaakin kapeampi taideteoriasi tai käsityksesi luovuudesta, mutta älä väitä että kovin moni on tai on ollut kanssasi samaa mieltä. Päinvastoin, käsittämätön määrä taidetta on tehty aivan toisenlaisista lähtökohdista, toisilla tavoitteilla ja toisilla menetelmillä ympäri maailman ja läpi sen historian. Yst. terv. taiteentutkija
 
Toki taidetta tehdään monista lähtökohdista. Ehkä ongelma onkin nyt siinä miten taide määritellään. Taiteen erottaminen siitä mikä on jotain muuta ei tunnetusti ole niitä helpoimpia hommia.
 
En pysty haastamaan asiaan perehtyneitä väittelyyn, mutta eikö tietty hätäpaskanomaisuus voi tehdä teoksesta koskettavamman verrattuna teokseen joka on loppuun saakka mietitty ja viilattu?
 
En väitä että uusi pepperslevy on parasta mitä porukka on tehnyt, mutta juuri se että tavoitteita voi olla monenlaisia antaa oikeutusta sille miten pinnistämättömän kuuloinen Unlimited Love on. Se piirre tuossa musassa miellyttää ja suorastaan kadehdituttaa. Kyky olla välittämättä paineista joita noin tunnetulle porukalle helposti uuden levyn teossa kasaantuu. Ja ainakin taito saada musisointi kuulostamaan siltä kuin paineita ei olisi.
 
Rolling Stonesin single "Love Is Strong" herätti viimeksi saman vaikutelman... ja myös jokin Bowien levy sen jälkeen. Mutta aika harvinaista herkkua moinen on :)

E: Turha kommentti.

KaRa: Voi olla huomioitavan arvoista se, että kun Rubin on ollut tekemisissä noiden kanssa aikojen alusta lähtien niin sitä ei yksinkertaisesti tarvita olemaan läsnä samallatavalla. Rubin + pepperssit ovat jo öljytty kone eikä niiden tarvitse etsiä yhteistä juttua. Se juttu on jo olemassa käsitteellisesti niiden mielenmaisemissa. Ja kaikki noista tietää miten homma etenee. Riitti periaatteessa että Rubin oli ja on hengessä mukana. Liittyy siihen jälleennäkemisen teemaan mikä albumilla on.
Eli sinänsä aika muodollinen asia se tuottaja, jos on kauan aikaa tehty yhteistyötä. Kyllä se Rubin tuossakin albumilla kuitenkin osansa teki. Mitä se siellä reeneissä mukamas tekisi? Ihan turhaa se siellä olis sotkemassa kun työmiehet vasaroi. Kyllä ne sitten ehtii ja ehti sohvilla yhdessä chillaileen ja miettimään suuria linjoja ja teemoja toisaalla Rubinin kanssa.
Onko jotain linkkiä tosta missä Frusciante sanoi että tuntu pahalta?
 

 
Miltä suurin osa Rubinin tuotannosta kuulostaa?
Tuosta artikkelista:
Ihan hyvä sitten että etsi toisen tuottajan. Pitäisi luottaa tuottajaan, sisäiset ristiriidat ei tietystikään tuota hedelmää. Makuasioita tuottajan tyyli ja ideat. En sanois että tuon takia Rubin olisi huono tms. Hänellä oli visio jota Sabbath ei kunnioittanut. Enkä myöskään sano että olisi pitänyt. Eihän sitä väkisin voi.
 
Eiks se suurin osa kuulosta lähinnä siltä että on vaan ruuvattu tuotteen gainit niin täpölle että ne on ruvella pitkin levyä?
Siis niissä joissa se on tehnyt jotain muutakin kuin ottanut rahat pois ja saanut nimen kansiin.

Kiertue alkoi vihdoin eilen Sevillasta. Ihan hyvän kuulosta ja näköstä settiä, John selkeesti jo rennompi kuin promokeikoilla. Settilista kyllä valitettavan tylsä ja ennalta-arvattava. Aika paljon tuli myös somessa kuraa lyhyelle setille. Vaikka samaahan se on ollu jo parikymmentä vuotta. Lipun hinnat vaan ihan pilvissä tällä kertaa...
 
Peppersillä on niin iso liuta hittejä, jotka on "pakko" vetää, joten alle 20 biisin setti on aikamoinen rikos faneja kohtaan, jos multa kysytään. Tietty Klinghofferin materiaalin vetäminen vessanpöntöstä auttaa vähän.

Uusi levy tulossa lokakuussa. Tuplalevy tällä kertaa luvassa. https://www.soundi.fi/uutiset/red-h … vuonna-toinenkin-uusi-tupla-albumi/
 
Hieno paluu on Peppersillä ollut vaikeiden vuosien jälkeen. Uusi levy listaykköseksi (edellinen oli Stadium Arcadium) ja uran ensimmäinen stadionrundi Jenkeissä parhaillaan käynnissä.

Son helppo nykyään vetää listaykköseksi rokkibändillä kun levyt ei myy. Vanhat rokkifaniukkelit on ainoita konkreettisia levyjä ostavia näinä aikoina.

Toivotaan, että tähän on valikoituneet ne levytyssession hieman menevämmät ja ehjemmät biisit.

Tanakkaa komppia ylläolevalle kirjoitukselle. Oli kyllä laulujen osalta heikko tuo edellinen.

Jännittävä uutinen tuo toinen uusi levy. Pitää yrittää pitää taas odotukset nollissa niin ehkä voi jälleen yllättyä positiivisesti ;)
 
McLeach: Toivotaan, että tähän on valikoituneet ne levytyssession hieman menevämmät ja ehjemmät biisit.
 
jassi: Tanakkaa komppia ylläolevalle kirjoitukselle. Oli kyllä laulujen osalta heikko tuo edellinen.
 
Saisko näistä nyt viimein jotain konkreettisia esimerkkejä? Mitkä biisit eivät ole ehjiä? Missä biiseissä kuuluu laulujen keskeneräisyys ja heikkous?
 
e: Pähee kansi muutes! https://mobile.twitter.com/ChiliPeppers/status/1551049497136009216

Olen edelleen samaa mieltä että tuo oli järjettömän hyvä levy missä ei ollut yhtään hyvää biisiä.

Onpas funkkaava kuvitus. Taitaa tuleva albumi olla aika psykedeelistä tripautusta.

KaRa: Onpas funkkaava kuvitus. Taitaa tuleva albumi olla aika psykedeelistä tripautusta.
 
Höhö toivotaan niin.
 
Unikanttiini? :D

Uniruokalan paluu. Paree olla hevii psykee.

Piepe: Saisko näistä nyt viimein jotain konkreettisia esimerkkejä? Mitkä biisit eivät ole ehjiä? Missä biiseissä kuuluu laulujen keskeneräisyys ja heikkous?
 
Konkreettisia esimerkkejä siitä miten minä kuulen tietyn musan? Kas kun et pyydä konkereettista esimerkkiä siitä, miksi mun mielestä sininen on kiva väri ja olvi aika mauton bisse. Mutta voin mä jotain kirjoitella:
 
UL ei kuulosta oikeastaan ollenkaan BTW, SA, IWY tai Getawaylta. Se on ihan kiva juttu. Mutta UL kuulostaa hämmentävän paljon kaikkien edellä mainittujen levyjen b-puolilta. Oikeasti. En jaksa tätä sen enempää analysoida, mutta sanoisin sen johtuvan Kiedisin heikommista laulumelodioista, jotka jättävät biisin mitäänsanomattoman fiiliksen.
 
Tarkemmin itse levystä: Monen biisin kertsin laulumelodia on huono:
Not the one, great apes, these are the ways, one way traffic. Kuulostaa ensimmäiseltä Kiedisin idealta, ja siihen on tyydytty. Vaatisi iskevämmän, tarttuvamman ja isomman melodian. Pilaa biisin potentiaalin.
 
Monen biisin sanoitukset kuulostavat kiusallisen kiirehdityiltä. Eivät istu kunnolla melodiaan ja rytmiin, ja pomppaavat tönkköinä Kiedisin normaalin abstraktin tyylin seasta. Esimerkkeinä Not the one, Great apes, These are the ways, Bastards of light, One way traffic ja Tangelo. Näihin havaitoihin kun yhdistää Kiedisin vastaavan näkemyksen, että ekalla idealla jouduttiin pitkälti menemään ja muokkauksille ei ollut aikaa, uskon mielipiteeni olevan ihan validi ja oikeutettu muiden rinnalla.
 
Ehjyyden puute tulee pitkälti jammailuhenkisistä biiseistä, verrattuna aikaisempiin levyihin. Monen biisin hidas ja hissukka aloitus antaa kuvan, että ruvetaas kattelemaan mitä sieltä tulee. Ennemmin kuin, että nyt alko muuten vitun kova biisi.
 
Jotain tällasta.

McLeach: Konkreettisia esimerkkejä siitä miten minä kuulen tietyn musan? Kas kun et pyydä konkereettista esimerkkiä siitä, miksi mun mielestä sininen on kiva väri ja olvi aika mauton bisse. Mutta voin mä jotain kirjoitella:
 
UL ei kuulosta oikeastaan ollenkaan BTW, SA, IWY tai Getawaylta. Se on ihan kiva juttu. Mutta UL kuulostaa hämmentävän paljon kaikkien edellä mainittujen levyjen b-puolilta. Oikeasti. En jaksa tätä sen enempää analysoida, mutta sanoisin sen johtuvan Kiedisin heikommista laulumelodioista, jotka jättävät biisin mitäänsanomattoman fiiliksen.
 
Tarkemmin itse levystä: Monen biisin kertsin laulumelodia on huono:
Not the one, great apes, these are the ways, one way traffic. Kuulostaa ensimmäiseltä Kiedisin idealta, ja siihen on tyydytty. Vaatisi iskevämmän, tarttuvamman ja isomman melodian. Pilaa biisin potentiaalin.
 
Monen biisin sanoitukset kuulostavat kiusallisen kiirehdityiltä. Eivät istu kunnolla melodiaan ja rytmiin, ja pomppaavat tönkköinä Kiedisin normaalin abstraktin tyylin seasta. Esimerkkeinä Not the one, Great apes, These are the ways, Bastards of light, One way traffic ja Tangelo. Näihin havaitoihin kun yhdistää Kiedisin vastaavan näkemyksen, että ekalla idealla jouduttiin pitkälti menemään ja muokkauksille ei ollut aikaa, uskon mielipiteeni olevan ihan validi ja oikeutettu muiden rinnalla.
 
Ehjyyden puute tulee pitkälti jammailuhenkisistä biiseistä, verrattuna aikaisempiin levyihin. Monen biisin hidas ja hissukka aloitus antaa kuvan, että ruvetaas kattelemaan mitä sieltä tulee. Ennemmin kuin, että nyt alko muuten vitun kova biisi.
 
Jotain tällasta.
 
Ok, cool. Makuasioitahan nämä. Olen kaikesta täysin eri mieltä, paitsi hissukka aloituksista. Ne on aina perseestä Peppersiltä ja aiheuttaa välittömän Oh no not again -reaktion. Mutta joku väkevä spiritti ja se luonnollisuus ja rosoisuus, jota keskeneräisyydeksikin kai joku voi kutsua, tavoittaa minut tällä levyllä ja jopa hissukka biisit on löytäneet paikkansa kokonaisuudessa, ihan paria poikkeusta lukuunottamatta (ainakin Not the Onen olis voinu jättää kokonaan pois)
 
Rokkaavien, "vitun kovien" biisien vähäisyys ei minusta vaikuta levyn hyvyyteen tai paskuuteen, mielummin hyväksyn sen että tällaista itse halusivat tehdä, tältä heidän musiikki näyttää ja kuulostaa tänä päivänä ja that's that. Kovin ylpeitä vaikuttavat levystä olevan ja se on myös vaikuttavaa.
 
Se on kyl vähän jääny tässä keskustelussa vaivaamaan, että jos Kiedis ei olisi itse jossain haastattelussa päivitellyt tyytymättömyyttään (?) lauluihin, olisiko niin paljon kritiikkä lauluista edes kuultu. Ainahan siellä on juttuja mitkä jää muusikkoa itseään vaivaamaan :) Eipä niistä kannattaisikaan lehtien palstoilla huudella! :D

Nyt kyllä tuo jäsen McLeachin kirjoitus tiivisti meikäläisenkin ajatukset tuosta plätystä just eikä melkein. Muutoinhan tuo on ihan sitä taattua RHCP:tä, mutta nyt oli kyllä Kiedisiltä heikompi suoritus. Toivotaan, että olis skarpannut tuohon tulevalle!

Piepe: Se on kyl vähän jääny tässä keskustelussa vaivaamaan, että jos Kiedis ei olisi itse jossain haastattelussa päivitellyt tyytymättömyyttään (?) lauluihin, olisiko niin paljon kritiikkä lauluista edes kuultu.
 
https://youtu.be/GbUyrM1ECU4
 
Sieltä voi käydä itse kuuntelemassa kohdasta 11:30 eteenpäin. Omat mielipiteeni muodostin tokan sinkun kohdalla, eli ennen levyn julkaisua. Vahvistui 100% noin 10 minuuttia levyn julkaisun jälkeen. Näin viimeiset noin 23 vuotta bändin kovana fanina en koe, että olisi itsellä tarvetta bändiä aiheetta kritisoida. Päin vastoin.

Tippa My Tongue julkaistiin nyt singlenä.
 
https://youtu.be/E1FNkf3MLKY