Rock, pop, alternative ›

Toto oli näitä viimeisiä ns. classic rock -yhtyeitä, mitä oikeasti pystyi edes jotenkin bändiksi vielä esim. em. kokoonpanossa kutsumaan.
 
Nyt toi kaks äijää + jotain muita hemmoja ikuisella farewell tourilla on lipsunut jo osastoon tyyliiä Foreigner - onkohan siinä yksi alkuperäinen jäsen eikä edes sen isoimman hitin esittäjä

Progressor: Rahariitoja ja muuta egojen kolistelua. Samaisessa haastattelussa Luke kertoi, että erityisesti basisti paljastui hankalaksi tyypiksi, mutta ei mennyt yksityiskohtiin. Lenny Castron kanssa ollaan kavereita, mutta palkkavaatimukset ovat bändille liikaa. Luke ja Paich kävivät myös jonkin toisen tahon kanssa oikeusjutun bändin nimen käytöstä, ja sain itse sen käsityksen, että jotenkin siinä sotkussa meni välit poikki Steve Porcaron kanssa. Paich on edelleen mukana bändin toiminnassa muttei voi terveyssyistä enää tehdä kiertueita. Melko spinaltap-meininkiä loppuun asti, eihän tuosta oikein voi muuta sanoa.
 
Oliko siitä rumpalista mitään puhetta? Siitä edellisestä.
 
Basisti (Shem Von Shroek vai mikä se oli) on todella kova laulaja, ja ihmetytti, miksi hän ei saanut soolo-osuutta keikoilla. Ois lähteny Isolationin biisitkin ihan tosta vaan.

Eipä ollut rumpalista muistaakseni puhetta. Tuossa on se haastattelu, jos kiinnostaa: https://www.youtube.com/watch?v=YOXJcQ6kfdQ

Progressor: Eipä ollut rumpalista muistaakseni puhetta. Tuossa on se haastattelu, jos kiinnostaa: https://www.youtube.com/watch?v=YOXJcQ6kfdQ
 
Joo kiinnostaa, tänks!

Shem Von Shroek on hieno & monipuolinen muusikko ja olisi musiikillisesti kyllä sopinut uuteen kokoonpanoon. Mutta melkein kaikilla vanhoilla bändeillä alkaa olla vaikeaa koota pysyvämpiä kokoonpanoja. Hyvältähän toi uusikin silti kuulostaa.

Notefix: Shem Von Shroek on hieno & monipuolinen muusikko ja olisi musiikillisesti kyllä sopinut uuteen kokoonpanoon. Mutta melkein kaikilla vanhoilla bändeillä alkaa olla vaikeaa koota pysyvämpiä kokoonpanoja. Hyvältähän toi uusikin silti kuulostaa.
 
Juuri näin. Shem on soittanut vuositolkulla bassoa ja/tai kiippareita esim. Kenny Logginsin ja Don Felderin kiertuebändeissä. Sitten tietysti laulajana oopperalavoilla ja tekee lisäksi leffamusaa.
 
Totohan on ollut jenkeissä IV:n jälkeen ihan marginaalissa kaupallisesti: Farenheit meni vasta 1994 yli kultarajan ja P-to-P sai platinaa 1996; muista pitkäsoitoista ei IV:n jälkeen ole jalometalleja USA:ssa kuitannut. Olisikohan tuossa ollut kyse rahasta, kun Luke oikein henkilönä nosti kepin nokkaan tuossa YT haastiksessa.

Toto heittää ensi vuonna neljä keikkaa Suomessa:
 
4.8.2022 Vaasa Festival
5.8.2022 Tampere, Sorsapuisto Live
6.8.2022 Helsinki, Kaisaniemi Live
7.8.2022 Turku, Toto In Concert
 
Liput maksaa 69 euroa ja tulee myyntiin maanantaina 27.9. https://www.soundi.fi/uutiset/toto- … panit-nahdaan-ensi-vuonna-suomessa/

Näillähän oli tosiaan pieni Suomi-kiertue - mahtavaa!
 
Voiko kahden miehen bändiä enää Totoksi sanoakaan, mutta kyllä vaan kuulostaa tämä uusi kokoonpano tiukalta. Ehkä parhaalta vuosiin. Joseph Williams myös edelleen hämmästyttävässä vedossa.
 
Erittäin kova kuulla livenä se IV:n paras biisi eli Waiting For Your Love. Toki, sävellajiahan oli tiputettu roimalla kädellä.

Kevyttä nostoa, kun bändi pyörinyt mielessä pari päivää. Eka ja IV on ne levyt, joita itse kuuntelen jos kuuntelen. Tuossa kuitenkin tein pientä tutkimusta myöhempiin tuotoksiin. Sitähän sanotaan, että erityisesti jenkeissä Toton suosio oli pidemmässä juoksussa vähän niin ja näin suurelti syystä, että bändillä ei ole oikein omaa soundia. Tyylillisesti aikamoista sillisalaattia, vaikka ammattitaitoisesti tehtyä. Laulajiakin vaihtunut niin tiuhaan, että sekin hämmentää peruskuulijoita.
Euroopassa ja muualla kyllä on aina ilmeisesti kuitenkin kelvannut.
 
"Totolta kuulostavat" Toton levyt on omaan korvaan nimenomaan noita alkupään juttuja, jotka vielä sujahtaa semmoiseen rokkaavaan AOR-menoon, tosin kaikenlaisia lisämausteita löytyy.
 
Mutta sitten just kun tuli tämmöisiä juttuja https://www.youtube.com/watch?v=1qzuCU3dQ6k
 
Onhan siinä vähän, että "onks tää nyt sama bändi joka teki Hold the Linen?"
Tuo laulaja tosin ei nyt kauaa heilunutkaan bändissä.

Niin, minä en esim. pystyisi vastamaan kysymykseen, "kuka on Toton laulaja?" Osaisin sanoa, että Lukather laulaa jotain ja sit niillä oli se joku kokkelinokka, joka veteli pössyissä aina nuotin vierestä.
 
Rokkibändin aika lailla olennaisin osa, kuitenkin. Ei ihme, jos ei koskaan oikein isosti lähtenyt.

KTR2:
 
Mutta sitten just kun tuli tämmöisiä juttuja https://www.youtube.com/watch?v=1qzuCU3dQ6k
 
Tuo laulaja tosin ei nyt kauaa heilunutkaan bändissä.
 
Robyn Flansin kirjoittamassa Jeff Porcaro -elämäkerrassa (lyhyt opus, mutta voi suositella) kerrottiin tästä. En nyt ihan muista tarkkoja yksityiskohtia, mutta tän eteläafrikkalaisen J-M Byronin halus bändiin ja puolesta puhui nimenomaan Jeff Porcaro. Kaverihan ehti tosiaan äänittää vain muutaman biisin ja tehdä tasan yhden kiertueen, kunnes sai kenkää. Jotenkin niin kuvio meni, että kaveri otti heti lähtöviivoilla diivan elkeet ja Toton "taustabändikseen". Lisäksi ilmeisesti esiintymishabitus oli vähän sellaista Prince-osaston sukkahousua eli sekään ei ottanut onkeen.
 
Päälaulajiahan on ollut teoriassa neljä: Paich, Kimball, Lukather ja Williams. Kaikki ovat vetäneet hienosti legendaarisia viisuja, joten kaikilla on bändin kaanonissa paikkansa. Kimballhan tuli uudelleen mukaan 2000-luvun puolella, mutta tuossa kirjassa Paich kertoo siitäkin, että studiossa (ja livenä, tästä on todisteitakin) oli valtavia ongelmia vireen kanssa.
 
Laulajista jännin tarina on ehkä se, että olivat kysyneet Richard Pagea bändiin Kimballin jälkeen. Päätti olla omalle bändilleen (Mr. Mister) uskollinen, eikä lähtenyt.

Totolla oli 80-luvulla todella onneton jakso laulajien kanssa, ja se varmasti heikensi bändin suosiota. Bobby Kimball ja Joseph Williams sekoilivat huumeiden kanssa äänensä pilalle, ja yhden levyn laulanut Fergie Frederiksen vain ei muuten saanut pidettyä ääntään kunnossa eikä saanut studiossa enää toista kertaa hommaa toimimaan (Lukatherin mukaan). Byronista jo keskusteltiinkin. Sen jälkeen mentiin jonkin aikaa ilman tenorisolistia niin, että kiertueilla taustalaulajat paikkailivat tarvittavia osuuksia.
 
Kimball tuli tosiaan takaisin vuosituhannen vaihteessa ja lauloi jonkin aikaa ihan hyvin muttei oikein osannut lopettaa ajoissa, kun ei enää kulkenut. Sen sijaan Williams on nyt ollut jo melkein 15 vuotta taas hommissa ja kuulostaa varsin hyvältä, vaikkakin sovituksissa kyllä huomaa, että ääntä pyritään säästelemään kaikin mahdollisin keinoin.
 
Vielä eri asia on sitten se, miten paljon Totoa voi enää pitää bändinä kaikkien kuolemantapausten, lakisotkujen ja kaiken maailman riitautumisten jälkeen. Karkeasti ottaen nyt Toton nimellä esiintyvä porukka on Lukather ja Williams sekä joukko palkattuja keikkamuusikkoja (joista toki esim. Greg Phillinganes on hyvinkin vanha tuttu). Paich kai häärii vielä jonkin verran taustalla muttei terveytensä takia pysty enää kiertämään.
 
Sekavaa on, mutta musiikki elää, ja olen menossa taas katsomaan meininkiä parin viikon päästä Tampereelle.

Progressor: Karkeasti ottaen nyt Toton nimellä esiintyvä porukka on Lukather ja Williams sekä joukko palkattuja keikkamuusikkoja (joista toki esim. Greg Phillinganes on hyvinkin vanha tuttu)
 
Tästä eivät Simon Phillips -fanit tykkää, mutta tuo Shannon Forrest on kyllä ainoa sessarirumpali joka on todella naulannut sen Jeff Porcaron jättävän tyhjiön ja hänen tyylinsä taimia myöten näistä kaikista. Ne biisit menevät just niin kuin Porcaro ne soitti, miten pitääkin, minusta. Esim. se 40 Trips Around The Sun -kiertueelta kuvattu bluray on todella hyvä otanta "uudesta Totosta" (paljonko on jälkikäteen korjailtu, sitähän ei tiedä).

S. Forest on kyllä kova ukko. Enkä ite ole siis edes "versiouskollinen" enkä varaukseton Totosta tykkääjäkään, mutta sillä on komppi tahollaan kohdillaan ja hengittää jotenkin silleen miten pitääkin. Menemättä syvemmälle nuottitasolle koska se ei tosiaan mua niin paljon kiinnosta.

Progressor: Totolla oli 80-luvulla todella onneton jakso laulajien kanssa, ja se varmasti heikensi bändin suosiota. Bobby Kimball ja Joseph Williams sekoilivat huumeiden kanssa äänensä pilalle, ja yhden levyn laulanut Fergie Frederiksen vain ei muuten saanut pidettyä ääntään kunnossa eikä saanut studiossa enää toista kertaa hommaa toimimaan (Lukatherin mukaan). Byronista jo keskusteltiinkin. Sen jälkeen mentiin jonkin aikaa ilman tenorisolistia niin, että kiertueilla taustalaulajat paikkailivat tarvittavia osuuksia.
 
Kimball tuli tosiaan takaisin vuosituhannen vaihteessa ja lauloi jonkin aikaa ihan hyvin muttei oikein osannut lopettaa ajoissa, kun ei enää kulkenut. Sen sijaan Williams on nyt ollut jo melkein 15 vuotta taas hommissa ja kuulostaa varsin hyvältä, vaikkakin sovituksissa kyllä huomaa, että ääntä pyritään säästelemään kaikin mahdollisin keinoin.
 
Vielä eri asia on sitten se, miten paljon Totoa voi enää pitää bändinä kaikkien kuolemantapausten, lakisotkujen ja kaiken maailman riitautumisten jälkeen. Karkeasti ottaen nyt Toton nimellä esiintyvä porukka on Lukather ja Williams sekä joukko palkattuja keikkamuusikkoja (joista toki esim. Greg Phillinganes on hyvinkin vanha tuttu). Paich kai häärii vielä jonkin verran taustalla muttei terveytensä takia pysty enää kiertämään.
 
Sekavaa on, mutta musiikki elää, ja olen menossa taas katsomaan meininkiä parin viikon päästä Tampereelle.
 
Kokaiini tais olla syynä Toton vokalisti ongelmaan!. se muuten pitää joseph williamsista mainita että hän kertoi yhessä haastattelussa ongelma tuli myös siitä että hän oli bändiltä pyytänyt että voisko Kimbalin laulamia viisujen sävellajeja pudottaa muutamalla pykälällä mutta paich ja kumppanit eivät tähän suostuneet...jonka kyllä kuulee noissa 80-luvun livevedoissa!. minkäs teet uutena tulokkaana bändissä jossa ei viitsitä bändin toimesta pudottaa sävistä...hah

locoloco: Kokaiini tais olla syynä Toton vokalisti ongelmaan!. se muuten pitää joseph williamsista mainita että hän kertoi yhessä haastattelussa ongelma tuli myös siitä että hän oli bändiltä pyytänyt että voisko Kimbalin laulamia viisujen sävellajeja pudottaa muutamalla pykälällä mutta paich ja kumppanit eivät tähän suostuneet...jonka kyllä kuulee noissa 80-luvun livevedoissa!. minkäs teet uutena tulokkaana bändissä jossa ei viitsitä bändin toimesta pudottaa sävistä...hah
 
Olisikohan Lukatherin kirjassa ollut myös jokin maininta, että juuri Paich oli tinkimätön siitä, että biisit lauletaan juuri siltä korkeudelta kuin hän on ne säveltänyt, sopi se laulajalle tai ei. Ylipäätään tuolla aikakaudella oli ihanne vetää kovaa ja korkealta, eikä ilmeisesti paljon mietitty, että biisejä pitäisi vetää samalla tavalla vielä vuosikymmeniä myöhemmin.

Oon menossa veljen kanssa Tampereen keikalle. Se on jo 13. Toto keikkani. Viimeksi näin Toton Turun Logomossa 2022. Kaikki keikat on olleet hienoja elämyksiä. Itse tykkään Totosta, koska sillä on monipuolisesti erilaisia biisejä ja muhkeat soundit sekä live -esiintyjänä aivan huippuluokkaa.
 
Mielestäni on ihan hyvä asia, että Toton julkaisemissa biiseissä on ollut eri laulajia. On ollut virkistävää kuunnella erilaisia laulajien ääniä, vaikka muu musiikillinen soundi on ollut tunnistettavaa Totoa. (laulajia on ollut mm. Bobby Kimball, Fergie Frederiksen, David Paich, Joseph Williams, Steve Lukather, Jean-Michel Byron, Steve Porcaro on myös laulanut joissain biiseissä). Ja kyllähän albumitkin eroavat myös toisistaan paljon, jos vertaa vaikka Kingdom of Desirea ja Mindfieldsia.
 
Meneillään olevalla kiertueella on mukana muuten lahjakas nuori kaveri Dennis Atlas (koskettimet ja taustalaulut). Hän pääsee loistamaan parissa Isolation albumin (Fergie Frederiksen) biisissä. Biisit Carmen ja Angel Dont Cry kuulostavat tosi hyviltä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=1eyV6pGdCCM

Espooseen perjantaina. Settilista näyttää olevan täyttä dimangia, mitä olen Euroopan kiertuetta seuraillut. Joseph Williams laulaa nykyisin paremmin ja paremmalla tekniikalla kuin 80-luvulla. Pieni "huutaminen" vähän ärsyttää vanhemmilla levyillä, mutta minkäs teet, jokainen laulaa tavallaan.

Tambu: Isolation albumin
 
Aliarvostettu levy.

Isolation on kyllä hieno levy ja tosiaan tuntuu hieman unohdetulta. Edellä mainittu laulajien vaihtelu ehkä näkyy juuri tässä. Tuohan oli ensimmäinen levy Kimballin lähdön jälkeen ja jäi Frederiksenin ainoaksi.
 
Viime vuosina on jonkin verran esitetty Isolationin kappaleita keikoilla, ja aina on kuulostanut hyvältä. Stranger in Town on jäänyt mieleen erityisen hienona liveversiona.