Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Höpskukkuu. Rockin kuolema on pelkkä asiantila, ei sinänsä hyvä eikä paha.
 
Höpö höpö."Rockin kuolema" on sinun näkökulmasi ja mielipiteesi eikä mikään "asiantila".
 
Jotain rajaa.

Rock ei ole kuollut, vaikka se on pilkottu lukemattomiin alagenreihin siten, että sitä samaa suurta ykseyttä, joka oli nuorisolla -70 luvulla, ei pääse enää syntymään. Pitkät hiukset ja leveälahkeiset farkut....ja tuhti jytärock.....olkoon vaikka Hurriganesia sitten.
Pääasia että ääntä lähti. Rokkänroll aallnitelong, mitää jatsii, ei ei........Hurriganes nähty Joulukuun alussa -72 Hyvinkäällä ekan kerran.....kaikenkaikkiaan rock oli parempaa muinoisna aikoina, mun mielestä.....moni uusi esittäjä on hukannut esittämänsä musiikin juuretkin tässä vuosien kuluessa.

Lainaan nyt vähän itsekeskeisesti itse itseäni, mutta olen edelleenkin samalla kannalla kuin viimeksi kommentoidessani oheisella mielipiteelläni Hurriganesin 1974 Tavastian keikasta alkanutta samankaltaista kädenvääntöä.
 
*Clip*
Niin, ehkä se on turhaa nykypäivän bändikulttuurin puitteissa ryhtyä tappelemaan, että oliko tuo Hurriganesin veto kova juttu vai ei, koska vertailukohtia löytyy liian monta liian monesta musiikkilajista, bändistä ja soittajasta.
Onhan se selvää, että esimerkiksi nykybändit ja soittajat omaava puhtaamman soundin, vaikuttavamman soittotekniikan ja monimutkaisemman ohjelmiston, varsinaisen lavateknologian tasosta puhumattakaan! Onhan suomalainen rockmusiikki saanut suurimmaksi osaksi sen valtaisan lähtöpotkunsa juurikin Hurriganesin ansiosta.

Mutta ajatelkaapas just tuota 70-luvun alkupuoliskoa. Amerikka oli muotia, jengi tottunut kuuntelemaan Kirkaa ja Dannya suomen kielellä, eli suomalainen rockscene oli lapsenkengissään. Sit tulee nää kolme kovan näköistä kundia ja alkaa hakkaamaan lavalla uskomattomalla draivilla rokkenrollia ja helvetin kovaa. Olihan porukka pähkinöinä! Ja vielä kun Remulla, Cissellä ja Albertilla oli ihan oikeasti sellainen katujätkän maine, niinkuin Cisse jossain haastattelussa sanoikin että "Jengi oikeasti tietää että me ei olla mitään silkkimunia" ja tottahan tuo puhuikin. Eli jätkien tekemisiä ruvettiin oikeasti seuraamaan, kun ne oli kiinnostavia tyyppejä ja esiintyi agressiivisella tatsilla. Oli Beaversit, Cadillacit, hyvät soittokamat ja armoton asenne. Helvetillisellä duunilla, aktiivisella keikkailulla ja puskaradion välityksellä päässeet pinnalle ja homma rokkasi kuin hirvi.

Enimmäkseen kiinnitin tuossa 'ganes pätkässä huomiota siihen, miltä jätkät näytti lavalla, kuin siihen miten se soitto sujui. Mielestäni ne soitto&laulumokat tuli kuitattua sillä, että jätkillä oli just sitä teksasia ja jytinää esiintymisessään. Eikä sillä ollut mitään merkitystä, mitä se Remu siellä mikkiin huuteli, koska porukka oli asennoitunut jo valmiiksi siihen että melkein amerikkaa siellä puhutaan jossain muodossa. Pääasia että soitto soi.

Ihailen myös tuossa keikassa Järvisen soittoa ja koen siinä tietyiltä osin sangen nerokkaita piirteitä. Hänen soitolleen on ominaista sellainen hivenen unelias legato-tyyppinen bluessoitanto joka tarpeen tullen löytää myös sen tappovaihteen biisin luonteesta riippuen. Hän ei myöskään tuhlaa kallisarvoisia säveliä, vaan osaa yhdistää niitä oivaltavasti bluesskaalan puitteissa. Järviselle on tärkeää myös volume-potikan olemassaolo, jota mies sääteleekin usein soittonsa ohessa, vaikkakin ärhäkkäimmissä sooloissa käykin toisinaan kytkemässä sen Colorsoundin pedaalin tulille sieltä lattiasta.
*Clip*
 
Eli pointtini on kaikessa yksioikoisuudessaan se, ettei kannata ihan 1:1 peilata vanhan liiton musaa tämänpäivän musagenrejen kans, jotka ovat aika helkutin monella sektorilla kehittyneempää tavaraa.
Tosin asenteiden osalta sellainen puhdas pioneerihenki on mielestäni jäänyt jälkijunaan. Sillekkin on syynsä.

BigPapa: Rock ei ole kuollut, vaikka se on pilkottu lukemattomiin alagenreihin siten, että sitä samaa suurta ykseyttä, joka oli nuorisolla -70 luvulla, ei pääse enää syntymään. Pitkät hiukset ja leveälahkeiset farkut....ja tuhti jytärock.....olkoon vaikka Hurriganesia sitten.
Pääasia että ääntä lähti. Rokkänroll aallnitelong, mitää jatsii, ei ei........Hurriganes nähty Joulukuun alussa -72 Hyvinkäällä ekan kerran.....kaikenkaikkiaan rock oli parempaa muinoisna aikoina, mun mielestä.....moni uusi esittäjä on hukannut esittämänsä musiikin juuretkin tässä vuosien kuluessa.
 
juuri näin olen itsekin kokenut; rockin laimeneminen lähti siitä kun sen bluesjuuret unohdettiin ts. taiderockista ja popista tuli ykkösjuttu. Näin kävi viimeistään uuden aallon jälkeen.
 
Mäkin olin aina lavan edessä ihmettelemässä Alpun hurjaa kepittelyä vuodesta 72 alkaen. Ensin alaikäisenä Helsingin työväentalolla (Talolla) ja kesästä 73 Tavalla tai Vanhalla. Ne muistot ovat ikuisia.

-J: Eli pointtini on kaikessa yksioikoisuudessaan se, ettei kannata ihan 1:1 peilata vanhan liiton musaa tämänpäivän musagenrejen kans, jotka ovat aika helkutin monella sektorilla kehittyneempää tavaraa.
Tosin asenteiden osalta sellainen puhdas pioneerihenki on mielestäni jäänyt jälkijunaan. Sillekkin on syynsä.
 
Minun mielestä tuo kyseinen keikka oli muiden paitsi Järvisen osalta heikko esitys vaikka otetaan ylläoleva huomioon. Sitä en kuitenkaan tiedä mikä Remun ja Cissen osaamisen taso tuohon aikaan oli, nyt ei kuulostanut kovin hyvältä ja sille en mitään mahda enkä muuta yritä teeskennellä. Varmaksi tiedän vain sen että vähän tuon jälkeen ne teki Ile Kallion kanssa hienoja keikkoja.
 
Minusta tuntuu vähän siltä että taisivat kipsailla kameroita sekä konsertissa että siinä haastattelussa. Tuohon aikaan yhtyeiden mediataitot eivät olleet parasta A-luokkaa.
 
Puhut kuitenkin täyttä asiaa. Pioneerit ovat harvoin virtuooseja ja moniosaajia koska mikään oikeasti hyvä asia ei kehity yhdessä yössä.

Say mamassa ja do you wanna dancessa on kyl helkutin komiat kitara saundit.

Atomic Cafe: Minun mielestä tuo kyseinen keikka oli muiden paitsi Järvisen osalta heikko esitys vaikka otetaan ylläoleva huomioon.
 
Eipäs ollu kyllä se oli ihan hyvä ja hieno veto, Cissen laulu oli flunssasta johtuen mitä oli mutta muuten hoiti leiviskänsä hyvin. Parempia tallenteitakaan ei taida olla tarjolla, oon nähnyt tuolla samalla settilistalla Hurriganesit livenä ja tuollaista se oli, tiukkaa tykitystä. Jos ootte Ilefaneja niin olkaa, Järvisen kanssa Hurriganes kuitenkin puhkes kukkaan ja kukki. Hemmetin hieno tallenne tuo Tavastia mikä TV.stä tuli. Munsta Crazy Days oli hyvä Hurriganes levy tosin myös ja olen Nähnyt Ilen aikaisen Ganes keikan 1976 ja ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin nuo -72 ja -74 keikat Järvisen kanssa. Kyllä tohon draiviin saa purkiä moni bändi vieläkin siihen pääsemättä. Mitä tulee yleisön jäykkyyteen niin oisko kamerat ja valot vähän häirinneet sitä osastoa.

Remu TV2 klo 21. Eli nyt.

moikki: Say mamassa ja do you wanna dancessa on kyl helkutin komiat kitara saundit.
 
Ja roudari istua jäpitti stagen reunalla koko keikan ajan :-)

BigPapa: Eipäs ollu kyllä se oli ihan hyvä ja hieno veto, Cissen laulu oli flunssasta johtuen mitä oli mutta muuten hoiti leiviskänsä hyvin. Parempia tallenteitakaan ei taida olla tarjolla, oon nähnyt tuolla samalla settilistalla Hurriganesit livenä ja tuollaista se oli, tiukkaa tykitystä. Jos ootte Ilefaneja niin olkaa, Järvisen kanssa Hurriganes kuitenkin puhkes kukkaan ja kukki. Hemmetin hieno tallenne tuo Tavastia mikä TV.stä tuli. Munsta Crazy Days oli hyvä Hurriganes levy tosin myös ja olen Nähnyt Ilen aikaisen Ganes keikan 1976 ja ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin nuo -72 ja -74 keikat Järvisen kanssa. Kyllä tohon draiviin saa purkiä moni bändi vieläkin siihen pääsemättä. Mitä tulee yleisön jäykkyyteen niin oisko kamerat ja valot vähän häirinneet sitä osastoa.
 
paikallaolleena toteaisin, ettei tallenne tee oikeutta Ganesin tymäkälle livesaundille. Sitähän ei valitettavasti ole kunnolla saatu ikuistettua jälkipolville. Surullista.

nottamus: paikallaolleena toteaisin, ettei tallenne tee oikeutta Ganesin tymäkälle livesaundille. Sitähän ei valitettavasti ole kunnolla saatu ikuistettua jälkipolville. Surullista.
 
Puhut asiaa, itse olen kuullut Ganesia livenä, jopa täällä Imatralla 70-luvun alkuvuosina.Soundit ovat muidenkin sen ajan bändien live-DVD:illä tosi surkeat verrattuna siihen mitä itse koki paikan päällä, lieneekö aika kullannut muistot...

MJS50: Puhut asiaa, itse olen kuullut Ganesia livenä, jopa täällä Imatralla 70-luvun alkuvuosina.Soundit ovat muidenkin sen ajan bändien live-DVD:illä tosi surkeat verrattuna siihen mitä itse koki paikan päällä, lieneekö aika kullannut muistot...
 
Kyllähän siihen aikaan rockbändien livesoundeissa enimmäkseen basso oli vähän epämääräinen ja jossain kohtaa keskialueella omituinen häälyvä piikki. Tuo Tavastian tv-miksaus on sikäli hyvä että siitä puuttuu kaikki tuollainen, se on aika kuiva mutta selkeä. Remullahan rumpusoundi oli rutikuiva ja miksaaja sitten väänsi siitä mitä sai. Että niinku se määrätty jytinä ja lepatus siitä telkkarimiksauksesta kyllä puuttuu.

MJS50: Puhut asiaa, itse olen kuullut Ganesia livenä, jopa täällä Imatralla 70-luvun alkuvuosina.Soundit ovat muidenkin sen ajan bändien live-DVD:illä tosi surkeat verrattuna siihen mitä itse koki paikan päällä, lieneekö aika kullannut muistot...
 
Kyllä Ganes livenä kuulosti tosi hyvältä, vaikka suurinpiirtein laulukamapohjalta vedettiin. Lavabalanssi oli kohdallaan.

Itse en jotenkin pidä paikoin tuosta Alpun kitarasoundista - sellanen liian nasaali.Meininki oli musta kohdallaan vaikka esim.laulut nyt meni niinkuin meni.Cissen bassottelun nostaisin kuitenkin esiin - arvostustaan paremmin mies tonttinsa hoitaa.
 
Alpun soolosoitanta on myös minusta hienoa.Sellanen liukuva,legato ote noissa sooloissa.Diggaan.

PsychedelicWarlord: Cissen bassottelun nostaisin kuitenkin esiin - arvostustaan paremmin mies tonttinsa hoitaa.
 
Joo, harva kitaristi soittaa noin hyvin bassoa kun otetaan huomioon että ekaa levyä äänitettäessä oli alle kaksi vuotta basismia takana. Cissen ansioksi pistäisin enimmäkseen että bändin kokonaisgroove oli niin hyvä, Cisse pystyi niputtamaan Remun rummutuksen niin että se loppujen lopuksi kuulosti tanakammalta kuin mitä oli.

velipesonen: Joo, harva kitaristi soittaa noin hyvin bassoa kun otetaan huomioon että ekaa levyä äänitettäessä oli alle kaksi vuotta basismia takana.
 
Eilisessä haastattelussa tuli taas kerran esiin se että Remu oli tässäkin asiassa melkoisen nerokas heppu. Mies teki luottopelaajastaan basistin koska halusi musiikkiin särmää. Kitaristiksi otettiin teini jonka lahjakkuus oli tiedossa mutta joka oli kuitenkin kääntämätön kortti. Jos olisi olemassa nappi josta voisi vääntää vaihtoehtohistorian päälle niin vääntäisin sen aikaan ennen ensimmäistä pitkäsoittoa ja katsoisin miten äijille käy kun kahdella ensimmäisellä levyllä kitarassa on Ile Kallio.
 
Kyllä Albert Järvisen kitarointi oli tärkeä syy menestykseen ja erityisesti Roadrunnerilla se on koko levyn sielu mutta mielenkiintoista olisi nähdä myös se toinen vaihtoehto. Varmaa kuitenkin on että ensimmäinen, toinen tai edes kolmas levy ei olisi ollut Grazy Days koska sen syntymiseen tarvittiin Albert Järvistä ja sitä muutaman vuoden historiaa.
 
Tämän kokeilun jälkeen vääntäisin vaihtoehtonapin asentoon missä Albert Järvinen on kitarassa kaikilla levyillä alusta loppuun saakka. Uskoakseni lopputulos olisi aika kaunista kuunneltavaa mutta ei se ihan varmaa ole. Albert Järvinen oli taidoiltaan eri planeetalta kun ne kaksi muuta ja vaikka tämä yhdistelmä toimi hienosti kahdella ensimmäisellä levyllä ja on luultavasti suurin syy niiden onnistumiseen, niin ehkä tuossa olisi pitkällä matkalla voinut käydä aivan toisin. Voi hyvinkin olla että Albert Järvinen oli kaukaa viisas ja lähti pois juuri silloin kun pitikin lähteä.

Atomic Cafe: Eilisessä haastattelussa tuli taas kerran esiin se että Remu oli tässäkin asiassa melkoisen nerokas heppu. Mies teki luottopelaajastaan basistin koska halusi musiikkiin särmää. Kitaristiksi otettiin teini jonka lahjakkuus oli tiedossa mutta joka oli kuitenkin kääntämätön kortti. Jos olisi olemassa nappi josta voisi vääntää vaihtoehtohistorian päälle niin vääntäisin sen aikaan ennen ensimmäistä pitkäsoittoa ja katsoisin miten äijille käy kun kahdella ensimmäisellä levyllä kitarassa on Ile Kallio.
 
Järvisellä oli nimeä jo ennen Hurriganesiin liittymistä, ja sitä pidettiin blues- ja rockkitarismin nousevana superlahjakkuutena. Melkein kaikki olivat sitä mieltä että Järvisen liittyminen Ganesiin oli kamala virhe, ettei kaksikon Aaltonen-Häkkinen kanssa mitään saa aikaan. Järvisen tunnettuus vaikutti kasvattavasti sekä bändin suosioon että sitä kohtaan tunnettuun inhoon.
 
Ihan alkuaikoina Ilen kanssa niitä kai pidettiin jonkinlaisena häirikköbändinä. Joten mä en loppujen lopuksi osaa sanoa olisivatko ne ilman Järvistä saaneet tehdä edes levyä. Että se Järvisen suvereeni kitarataiteilu oli olennainen osa sitä hohtoa ja karismaa. Jos olisivat jatkaneet Ilen kanssa pitempään ja pysyneet kasassa, olisivat ehkä kehittyneet erittäin kovaksi underground-pumpuksi ja pysyneet enemmän rhythm and blues -filliksissä.

Toinen asia mikä tuosta eilisestä ohjelmasta jäi mieleen oli tämä Paholaisen Masurkka kuvaussessio joka oli menossa pahasti pieleen kunnes Remu oivalsi että kamera ja kohde eivät voi liikkua samaan aikaan, toisen pitää pysyä paikallaan ja tässä tapauksessa paikallaan pysyi kaikkien D. A. Pennebaker ja Music Television sääntöjen vastaisesti kamera. Lopputuloksena oli yksi historian hienoimmista taltioinneista joka jaksaa ihastuttaa ja naurattaa vielä tänä päivänäkin: http://www.youtube.com/watch?v=BSK_dPAzshE Paljon myöhemmin tätä samaa ideaa kokeiltiin USA:ssa ja hyvin se toimi sielläkin:http://www.youtube.com/watch?v=LuhLVl5qf2A
 
Remu on sen asian ruumiillistuma että parhaat ideat syntyvät vahingossa ja parasta jälkeä syntyy kun ympärillä on ihmisiä jotka kykenevät toteuttamaan ne ideat.

kuten täällä on jo todettu, Alppu oli tietenkin ryhmän musiikillinen johtaja ylivoimaisine taitoineen, mutta väitän Remun olleen se, jolla oli The Vision. Ilman Remunkaltaista rockandrollkahelia Ganes olisi todennäköisesti ollut "vain" upea valkonaamabluesia heittävä poppoo. Ei legenda.

nottamus: kuten täällä on jo todettu, Alppu oli tietenkin ryhmän musiikillinen johtaja ylivoimaisine taitoineen, mutta väitän Remun olleen se, jolla oli The Vision. Ilman Remunkaltaista rockandrollkahelia Ganes olisi todennäköisesti ollut "vain" upea valkonaamabluesia heittävä poppoo. Ei legenda.
 
90-luvun lopulla, vai oliko se vuonna 2000...taisi olla 2000 kun tuli telkkarista taas yksi puolituntinen Ganes-dokkari jossa haastateltiin Richard Stanleya. Stanley sanoi juuri näin. Muistaakseni "Albert oli maailmanlaadun kitaristi, erittäin intensiivinen. Cisse oli...hyvä basisti, ja hauska mies, aina hyvällä tuulella. Remu ei ollut mikään virtuoosi, mutta hänellä oli äänet päässä, niin kuin 'pitää olla peltipurkki joka kolisee ullakolla'".
 
Tuo sitaatti ei sitten ole sanatarkka, mutta jotain tällaista se mies sanoi. Hurriganes todellakin on oikea legenda. Nykyään mikä tahansa on urheiluselostajien mielestä legendaarista, mutta Ganes on elävä todellinen legenda. Jotain tällaista se Stanleykin siinä vielä lisäksi tokaisi.
 
Siinon ollu Roadrunneria tehdessä todellinen Baabelin sekamelska, kun Stanley ei siihen aikaan ymmärtänyt suomea eikä ruotsia, Leif Maases puhui ruotsia ja englantia, Järvinen ei puhunut kenellekään mitään, Remu puhui omaa kieltään jota silloin ymmärsi vain Cisse ja ehkä hänen äitinsä, ja Cisse oli tulkkina näiden kaikkien kesken. Siinä pärjättiin siis kokonaan ilman suomenkieltä.