Rock, pop, alternative ›

Aiheesta toiseen. Porcupine Tree tekee ylituotettua ok-musaa, josta on helppo pitää. Silti tekisi mieleni kutsua sitä avaruusrocki Dream Theateriksi, vaikke pändi pätemiseen sorrukkaan. Miksikö? Molemmat pändit eivät varsinaisesti ole keksineet mitään uutta juttua, vaan yhdistelevät eri genrejä luoden oman soundinsa tämän kautta.
 
Porcupine Tree ei ehkä ole keksinyt mitään uudelleen, jos useiden genrejen äärimmäisen tyylikästä yhdistämistä ei sellaiseksi lasketa. Dream Theater on taas mielestäni jäänyt (varsinkin 2000-luvulla) jumittamaan esikuviensa kopioimiseen ilman minkäänlaista omaperäisyyden leimaa - tyylitajusta nyt puhumattakaan.

Laiskana kysäinkin täältä : mitä PT:n levyjä on nyt julkaistu monikanava formaatissa ?

Deadwing,In Absentia,Stupid Dream..ja kuulemma Lightbulb Sun levystä on myös tulossa..

Uusimmasta on tietenkin julkaistu myös.

Uusimmasta on tietenkin julkaistu myös.
 
Jep. Tosin DVD-Audio tulee tuossa syyskuussa, mutta muista em. julkaisuista on jo DVD-A julkaisut.

Kyllästyinpä muuten kumman nopeasti tähän Fear Of A Blank Planetiin, vaikka aluksi hyvältä kuulostikin. Melko erikoista "proge"-levylle, että sen jaksaa kuunnella 6-7 kertaa ja sitten alkaa jo maistua puulta ja liian tutulta tavaralta. Mainitsin tästä aiemminkin, mutta Sleep Togetherin olisi ihan reippaasti voinut heivata mäkeen tai jättää jonnekin kovalevylle jatkoideointia varten, sen verran huonosta biisistä on kyse. Se kertsi on sellainen, että voisin itsekin säveltää paremman. Ainakin mun kohdalla levy loppuu Way Out Of Hereen. Aluksi olin valmis antamaan tälle tuotokselle kevyesti 4/5, mutta pakko ottaa tuosta nyt piste tai puolikas pois. Onhan se ihan hyvä levy silti.
 
Wilsonin sanoituksissa on tällä kertaa joitain todellisia "helmiä" jotka sattuvat korvaan:
 
"My friend says he wants to die
He's in a band, they sound like Pearl Jam
Their clothes are all black
The music is crap" (eh...)
 
...
 
"We're lost in the mall
Shuffling through the stores like zombies" (aika omalaatuinen vertaus)

"My friend says he wants to die
He's in a band, they sound like Pearl Jam
Their clothes are all black
The music is crap"
 
Selailin levyn sanoituksia kaverilla ja tuo oikeen hyökkäsi silmiin sieltä kaiken välistä.
 
Levystä en osaa sanoa juuri mitään sillä olen vain kerran sen kuullut, hyvältähän se kuullosti, mutta enempi pitäisi syventyä.

Tuosta oli jonkun verran puhetta eräässä haastattelussa, Wilson sanoi että tarkoitti niitä kasvottomia Pearl Jam kopioita, ei sitä että itse Pearl Jam olisi roskaa. Fanittaa itse bändiä saman haastattelun mukaan, mutta haluaisi silti että nuo kopiobändit löytäisivät oman tyylinsä.
 
Eli samaa linjaa vetää edelleen nykymusiikin kritisoinnissa.

Wilson sanoi että tarkoitti niitä kasvottomia Pearl Jam kopioita, ei sitä että itse Pearl Jam olisi roskaa. Fanittaa itse bändiä saman haastattelun mukaan, mutta haluaisi silti että nuo kopiobändit löytäisivät oman tyylinsä.
 
Kyllähän tuo nyt sanoistakin ihan selväksi käy. Silti nuo kyseiset rivit pitää koettaa jokaisella kuuntelukerralla ohittaa niitä kuuntelematta.

Noh FoABP:n lyyrikat eivät ole mielestänikään mitään mestariteoksia, vaikka hienojakin hetkiä löytyy. Ehkäpä levyn aihealuetta olisi voinut käsitellä hieman "hienovaraisemmin" tai abstraktimmin.
 
Tuhma-ilmaislehdessä on muuten Wilsonin haastattelu. Tsekatkaa, jos kiinnostaa.

Heh, kyllä Shallowia on sitten hauska piestä kitaralla...
 
Kellään muuten tietoa että milloinka tulee siitä Lightbulb Sunista uusi versio?

Heh, kyllä Shallowia on sitten hauska piestä kitaralla...
 
Kellään muuten tietoa että milloinka tulee siitä Lightbulb Sunista uusi versio?
 
Loppuvuodesta 2007 on ollut puhetta, mutta Wilson on sen verran kiireinen, että saattaa kenties ensi vuoden puolellekin mennä. Toivottavasti tänä vuonna kuitenkin tulisi.

Kyllästyinpä muuten kumman nopeasti tähän Fear Of A Blank Planetiin, vaikka aluksi hyvältä kuulostikin.
 
Sama juttu. Kun kuuntelen PT:n tai Opethin uusia levyjä, ne tuntuvat monesti bändien parhailta levyiltä ainakin hetken verran, mutta pian iskee jonkinlainen kyllästymisen tunne. Ja tämä tunne on vain kasvanut viikko viikolta. Kummastakin levystä puuttuu juttuja, joiden sisälle pääsemiseen menisi aikaa.
 
Toinen FoaBP:ssa häiritsevä asia on miksaus ja masterointi. Kun kuuntelee peräkkäin In Absentiaa ja FoaBP:aa, on soundimaailman ero selvä. IA:n soundimaailma potkii, mutta F...:n tuotanto on jotenkin kumiseva ja epäselvä, ihan kuin kyseessä olisi vain loistava demo eikä levy.
 
Mutta.. En kuitenkaan ole pettynyt. On vain hyvä, että bändillä on vielä petraamisen varaa.

Monet tuntuvat kehuvan In Absentiaa ja Deadwingia PT:n parhaimmiksi, mutta omiksi suosikeiksi ovat nousseet Lightbulb Sun ja Stupid Dream. Onko muita, joilla nämä olisivat ykkössijalla? Tosin, on hankalaa sano PT:n aivan parasta levyä, koska kaikki ovat omalla tavalla hyviä. Enkä ole kyllä kaikkia kuullu.

Sama juttu. Kun kuuntelen PT:n tai Opethin uusia levyjä, ne tuntuvat monesti bändien parhailta levyiltä ainakin hetken verran, mutta pian iskee jonkinlainen kyllästymisen tunne. Ja tämä tunne on vain kasvanut viikko viikolta. Kummastakin levystä puuttuu juttuja, joiden sisälle pääsemiseen menisi aikaa.
 
Toinen FoaBP:ssa häiritsevä asia on miksaus ja masterointi. Kun kuuntelee peräkkäin In Absentiaa ja FoaBP:aa, on soundimaailman ero selvä. IA:n soundimaailma potkii, mutta F...:n tuotanto on jotenkin kumiseva ja epäselvä, ihan kuin kyseessä olisi vain loistava demo eikä levy.
 
Mutta.. En kuitenkaan ole pettynyt. On vain hyvä, että bändillä on vielä petraamisen varaa.
 
Kompotikompoti!
Taisin tuon Ghost Reverieksenkin kulutella loppuun jo turhan aikaisin. En saa siitä enää pahemmin mitään irti vaikka ei se sen arvoa enää laske.
Vielä pahemmin kävi Fear of the Blank Planetin kanssa, parasta ennen päiväys meni aikalailla heti umpeen, noin viikon kuluttua kun levyn sain.
Mutta on sekin silti hyvä levy.

Pakko sanoo nyt vähän aikaa uuden levyn julkaisun jälkeen että kitkerän paskan makunen pettymys sieltä tuli. Levyllä on omat hienot hetkensä mutta samanlaista 100% timangia ei oo niinkuin In Absentia on, Deadwing myöskin tykittelee kovaa lähes koko levyn ajan, fear kuulostaa hyvältä vain välissä. Vanhemman 90-luvun PT:n häröambienttikin kuulostaa hyvältä omanaan, mutta tästä uudesta ei oikein löydy mulle mitään. In Absentian soundeista sen verran, että omaan korvaan ovat kultaa, jotku kritisoineet liian "jenkiksi" vaan helvetin hyvän tehtyhän se vaan on, ja munaa löytyy aivan eritavalla kuin tästä fearin soundimaailmasta esim. Siinä vaan minun kaks senttiseni.

Monet tuntuvat kehuvan In Absentiaa ja Deadwingia PT:n parhaimmiksi, mutta omiksi suosikeiksi ovat nousseet Lightbulb Sun ja Stupid Dream. Onko muita, joilla nämä olisivat ykkössijalla? Tosin, on hankalaa sano PT:n aivan parasta levyä, koska kaikki ovat omalla tavalla hyviä. Enkä ole kyllä kaikkia kuullu.
 
Lightbulb Sun on meikäläisen lemppari. In Absentia tulee kyllä heti sen perässä. :) Deadwing ei meikäläiselle pahemmin kolahda, mutta ei kyllä tuo uusikaan hirveästi kuuloaistimia hyväile.

Toinen FoaBP:ssa häiritsevä asia on miksaus ja masterointi. Kun kuuntelee peräkkäin In Absentiaa ja FoaBP:aa, on soundimaailman ero selvä. IA:n soundimaailma potkii, mutta F...:n tuotanto on jotenkin kumiseva ja epäselvä, ihan kuin kyseessä olisi vain loistava demo eikä levy.
 
Tämä on aika kummallista, sillä yleinen mielipide tuntuu muailmalla olevan, että IA - ja myös Deadwing - on ylikompressoitu, kun taas FoaBP:n tapauksessa taso on säilytetty maltillisemmin. Itse huomasin tämän, sillä kyllähän volumea piti kääntää kohti kaakkoa, että alkoi potkimaan. Itse pidän levyn soundeista paljon, kuten kyllä IA:nkin soundeistakin.
 
Niin ja FoaBP:n "parasta ennen päiväys" ei ainakaan itsellä ole mennyt umpeen.

Monet tuntuvat kehuvan In Absentiaa ja Deadwingia PT:n parhaimmiksi, mutta omiksi suosikeiksi ovat nousseet Lightbulb Sun ja Stupid Dream. Onko muita, joilla nämä olisivat ykkössijalla? Tosin, on hankalaa sano PT:n aivan parasta levyä, koska kaikki ovat omalla tavalla hyviä. Enkä ole kyllä kaikkia kuullu.
 
Stupid Dream ja Signify jakavat luultavasti ykkössijan PT-suosikistani. Lightbulb Sun ei aivan pärjää näille kahdelle, sillä muutama selvä täytebiisi levyltä löytyy, vaikka myös aivan mahtaviakin hetkiä.

Olipa muuten eilen ihmetys suuri, sillä Yle Extralla näytettiin FoaBP:n musiikkivideo! Historiallista jopa, etten sanoisi.