Rock, pop, alternative ›

velipesonen: God Only Knows on minun mielestäni Pet Soundsin paras biisi.
 
Minustakin God Only Knows on kyseisen albumin paras biisi. Vaikka sekin on minusta jossain määrin jotenkin 'amerikkalaisen muovinen ja pinnallinenkin' biisi. Beach Boys yhtyeen musiikki minusta muutenkin on enemmän tai vähemmän 'amerikkalaisen muovista ja pinnallista' musiikkia. - En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi Pet Sounds-albumi nyt olisi niin kovin hieno, hyvä.
 
Enkä ole muutenkaan pitänyt suuremmin kyseisen yhtyeen musiikista. Onhan heillä nyt toki muutamia kuunneltavia biisejä. - Lähinnä heidän musiikkinsa sopii kuunneltavaksi aurinkoisina kesäpäivinä. Onhan se pohjimmiltaan valoisaa, hattaran kepeää surffausmusiikkia. Joskus aurinkoisina kesäpäivinä laitaan soimaan yhtyeen kokoelma-albumin.
 
Beach Boys-yhtyettä on joskus kutsuttu nimellä: "Maailman amerikkalaisin bändi". - Miten tuon nimen sitten kukin tulkitseekaan, ymmärtääkään ?

JET: Beach Boysin musiikki on popin musikaalisinta ja parasta Beatlesin vierellä. Wilson on perinteisimmän käsitystavan mukaan todellisin popin nero, jos popista sellaisen etsii.
 
Tiedä sitten kenenkin neroudesta ja mikä yhtye kenenkin viereen kannattaa laittaa. - Mutta jos sen ajan bändeistä nyt laittaisi tuohon kolmanneksi esimerkiksi The Moody Bluesin. Itse pidän ja arvostan enemmän Moody Bluesia kuin Beach Boysia. Vaikkapa Moody Blues-yhtyeen upea albumi vuodelta 1967 Days Of Future Passed ja sillä oleva hieno biisi Nights In White Satin. Kyseinen biisi on mennen tullen paljon parempi kuin vaikkapa God Only Knows ja muut Rantapoikien biisit.
Nights In White Satin on minusta yksi kaikkien aikojen upeimmista pop-biiseistä.
 
The Moody Bluesilla on muitakin hienoja biisejä: muun muassa Tuesday Afternoon, Melancholy Man, Boulevard De La Madeleine, The Story In Your Eyes, I´m Just Singer (In A Rock And Roll Band)
 
Vaikka ei kumpaakaan, ei Moody Bluesia eikä Beach Boysia voi laittaa Beatlesin vierelle.

JET: Beach Boysin musiikki on popin musikaalisinta ja parasta Beatlesin vierellä. Wilson on perinteisimmän käsitystavan mukaan todellisin popin nero, jos popista sellaisen etsii.
 
Temppuilu ei ole taidetta, mutta Pet Sounds ei ole liian monimutkaista, eikä liian yksinkertaista ja se on kestävien sointukiertojen ja omaperäisten melodioiden varassa, ei minkään muun. Näin minä ajattelen. Sen sijaan Pepper kuulostaa kovin heppoisia melodioita sisältävältä ja erittäin tekotaiteellista ja vasemman käden tuotoksen oloista materiaalia käyttävältä temppuilulevyltä.
 
Miksi tuo suuri nero, Brian Wilson, sitten - väitteiden, tietojen mukaan - kuultuaan Beatlesin Sgt. Pepper's-albumin masentui kovasti pitkäksi aikaa, koska hänestä albumi kuulosti niin järkyttävän hienolta, hyvältä - NIIN hyvältä, että Wilson tajusi, että hän ei voi enää tehdä parempaa albumia kuin Beatlesin Sgt. Pepper. Suuri nero tajusi löytäneensä parempansa. Ja sekös laittoi mielen mustaksi.

God Only Knows on. Klassikko. Kestää versioita.
 
Hirveä. Liian nopea.
http://www.youtube.com/watch?v=RRMWGDyggSQ&feature=related
Yllättävän hieno ylitulkinnasta huolimatta.
http://www.youtube.com/watch?v=y2OHP7jXowY&feature=related
Voi paska. Biisi on niin hyvä että unohduin tätäkin kuuntelemaan. Vai onks tässä imelyydessä jotain?
http://www.youtube.com/watch?v=jQkZu9aVYaA&feature=related
No. Uittu. Ite Ukko. Yrittää vielä johtaa vaikka sitä viedään.
http://www.youtube.com/watch?v=HGSyPlctIxE&feature=related
Amerikkalaiset ei sais tehdä versioita amerikkalaisista biiseistä.
http://www.youtube.com/watch?v=5XopPNXUjM0&feature=related
Ehkä pahin esimerkki siitä miten tempo vaikuttaa kaikkeen. Mikä vitun charslton tää on???
http://www.youtube.com/watch?v=2-URftwVfWA&feature=related
Hyvä tempo. On tää hirvitys. Mutta tempo. Kulkusten soittaja (joka on muuten saatanallisen tärkeässä roolissa biisin kuljetuksen suhteen) kiilaa heti ekassa iskussa eikä pääse lepäämään. Jos mä oisin kapellimestari niin neuvoisin perkussionistia soittamaan silleen että olis ollut vieraissa kolme viikkoa, tulee kotiin ja vaimo sanoo että hyvä meininki, ota olut. Toisaalta, joku vois kiilata vielä enemmän jos noin sanois.

Xan de Wan: Vaikkapa Moody Blues-yhtyeen upea albumi vuodelta 1967 Days Of Future Passed ja sillä oleva hieno biisi Nights In White Satin. Kyseinen biisi on mennen tullen paljon parempi kuin vaikkapa God Only Knows ja muut Rantapoikien biisit.
Nights In White Satin on minusta yksi kaikkien aikojen upeimmista pop-biiseistä.
 
Nights in White Satin on komea kappale ja se promoelokuva, josta nykyään käytetään nimitystä video, on myös hieno.
 
Mutt' hei, kun ruvettiin listaamaan, Procol Harum ynnä biisintekijänsä Gary Brooker täytyy mainita kun rockmusiikin melodikoista puhutaan. Mies on myös hyvä laulaja. Sekä Procol Harumia että Moody Bluesia vaivaa määrätty imelyys, joka ei kuitenkaan valtaa alaa silloin kun kappale on tarpeeksi hyvä.

Kailis: Aa. Siis se laulaa sen myös =D Ikinuori Affe Forsman vetää ilman virvelin mattoa.
 
Ookko varma ettei ole mattoa? Aika monella 70-luvulla äänitetyllä levyllä on juuri tuollainen virvelisoundi joka kielii moniraitanauhureiden ja lähimikityksen tuolloisesta uutuudesta. Sitten digiaikana moni äänittäjä on lisännyt samplerista kaivettua mattosoundia virveliin miksausvaiheessa.

Xan de Wan: Minustakin God Only Knows on kyseisen albumin paras biisi. Vaikka sekin on minusta jossain määrin jotenkin 'amerikkalaisen muovinen ja pinnallinenkin' biisi. Beach Boys yhtyeen musiikki minusta muutenkin on enemmän tai vähemmän 'amerikkalaisen muovista ja pinnallista' musiikkia. - En ole koskaan oikein ymmärtänyt miksi Pet Sounds-albumi nyt olisi niin kovin hieno, hyvä.
 
Enkä ole muutenkaan pitänyt suuremmin kyseisen yhtyeen musiikista. Onhan heillä nyt toki muutamia kuunneltavia biisejä. - Lähinnä heidän musiikkinsa sopii kuunneltavaksi aurinkoisina kesäpäivinä. Onhan se pohjimmiltaan valoisaa, hattaran kepeää surffausmusiikkia. Joskus aurinkoisina kesäpäivinä laitaan soimaan yhtyeen kokoelma-albumin.
 
Beach Boys-yhtyettä on joskus kutsuttu nimellä: "Maailman amerikkalaisin bändi". - Miten tuon nimen sitten kukin tulkitseekaan, ymmärtääkään ?
 
Olen ihan samaa mieltä. Musiikki on taitavasti tehtyä ja soitettua, mutta jotenkin amerikkalaisen imelää. En voi sitä kuunnella kovin paljon.

velipesonen: Ookko varma ettei ole mattoa? Aika monella 70-luvulla äänitetyllä levyllä on juuri tuollainen virvelisoundi joka kielii moniraitanauhureiden ja lähimikityksen tuolloisesta uutuudesta. Sitten digiaikana moni äänittäjä on lisännyt samplerista kaivettua mattosoundia virveliin miksausvaiheessa.
 
Olen varma =D Procol Harum ynnä biisintekijänsä Gary Brooker täytyy mainita kun rockmusiikin melodikoista puhutaan.
Jäbä vei jalat suusta. Mietin just samaa kun Moody Bluesista oli puhe. As Strong As Samson.
http://www.youtube.com/watch?v=23mrLJQRCQ8
jeesus mitä rummuttelua! Eräskin suomalainen bändi on hiukan tuosta alusta ottanut vaikutteita. Ja miksei ihan kansainvälisestikin =D

StJerky: Olen ihan samaa mieltä. Musiikki on taitavasti tehtyä ja soitettua, mutta jotenkin amerikkalaisen imelää. En voi sitä kuunnella kovin paljon.
 
Siis Pet Soundshan on niin loistava juuri siksi että biiseissä on ihan autenttinen tunnelataus! Imelyysefekti on vältetty ja kuulija samaistuu Brianiin täysin ja herkistyy. Loistavaa. Ja onhan se nyt ihan loistavaa musiikkia sävellyksellisestikin. Joku tuolla aiemmin valitti levyn kaikuisista soundeista. Mielestäni nekin ovat yksi syy levyn loistavuuteen. Levyn äänimaailma on täysin uniikki ja luo unenomaisen tunnelman. Päiväunenomaisen, voisi jopa sanoa.
 
EDIT: No Wouldn't It Be Nice on imelä, mutta sellaisella söpöllä ja sympaattisella tavalla.

Xan de Wan: Miksi tuo suuri nero, Brian Wilson, sitten - väitteiden, tietojen mukaan - kuultuaan Beatlesin Sgt. Pepper's-albumin masentui kovasti pitkäksi aikaa, koska hänestä albumi kuulosti niin järkyttävän hienolta, hyvältä - NIIN hyvältä, että Wilson tajusi, että hän ei voi enää tehdä parempaa albumia kuin Beatlesin Sgt. Pepper. Suuri nero tajusi löytäneensä parempansa. Ja sekös laittoi mielen mustaksi.
 
Tietääkseni olet väärässä tässä. Brianilla oli skitsofrenia ja on yhä, ja kun siihen todelliseen mielensairauteen yhdistetään huumeiden käyttö, on sekoaminen jossain vaiheessa taattu. Wilson oli jo voittanut "kilvan" sen suhteen kuka tekee parhaan levyn kautta aikain - ja voittanut sen yksin viittä vastaan.
 
Sen sijaan Beatleseilla oli nyt Beach Boysin Briania vastaan käynnissä uusi kilpa toisiksi parhaasta levystä. Smile vai Pepper? Pepper.
 
Tietysti oli vain 1 vuosi, jolloin Wilson pystyi kilpailemaan Beatlesin kanssa ja voittamaan. Se oli 1966.
 
Moody Blues on kiva pikkubändi, muttei läheskään Lennon/McCartneyn tai Wilsonin luokkaa.
 
Ja mitä tulee siihen kuka on "Popin todellisin nero, jos sellainen etsitään", niin kai sen täytyy olla kuolemattomia melodioita tehnyt mies joka osasi orkestroida ja tehdä erikoisempia stemmoja? Sinällään joku Zappa kilpailisi muuten mutta kun ei ole melodioita, Wilsonin rinnalle nostettavia sellaisia. Beatlesit eivät tehneet orkesterisovituksia, paitsi porukalla.

JET: Tietääkseni olet väärässä tässä. Brianilla oli skitsofrenia ja on yhä, ja kun siihen todelliseen mielensairauteen yhdistetään huumeiden käyttö, on sekoaminen jossain vaiheessa taattu. Wilson oli jo voittanut "kilvan" sen suhteen kuka tekee parhaan levyn kautta aikain - ja voittanut sen yksin viittä vastaan.
 
Eihän ollu voittanu :) Sitäpaitsi paras levy ikinä on Abbey Road!

JET: Wilson oli jo voittanut "kilvan" sen suhteen kuka tekee parhaan levyn kautta aikain - ja voittanut sen yksin viittä vastaan.
 
Höpskukkuu, ei Pet Sounds pääse edes kymppikärkeen.

Tietääkö kukaan onko tuosta Paulin Stadikan keikasta 2004 olemassa äänitettä? Youtubessa oli jotain pätkiä, mutta aika vähän.
 
Ja keikalla olleet onko tämä oikea settilista: http://www.setlist.fm/setlist/paul- … adium-helsinki-finland-bd6b196.html
 
Vaikuttaisi aika huikealta setiltä.

fender50: Ja keikalla olleet onko tämä oikea settilista: http://www.setlist.fm/setlist/paul- … adium-helsinki-finland-bd6b196.html
 
Vaikuttaisi aika huikealta setiltä.
 
Näyttäisi olevan aikalailla oikea. Huikea oli setti, sekä keikka.

Flash: Näyttäisi olevan aikalailla oikea. Huikea oli setti, sekä keikka.
 
Oli. Kymmenen metrin päästä stagesta seurasin keikan.

Jokapaikanapina: Eihän ollu voittanu :) Sitäpaitsi paras levy ikinä on Abbey Road!
 
Minusta Rubber Soul ja Revolver ovat todella erinomaisia rockin klassikoita, mutta Pet Soundsin vierelle ei mielestäni kuuna päivänä voi nostaa Abbey Roadia. Sillähän puolet biiseistä on torsoja (levyn loppupuolen sykli) ja muutama alkupään kappale lisäksi melko keskiverto rallatus, jos vertaa siihen millaista suoranaista nerouttakin Revolver sisältää: Eleanor Rigby, Here there and Everywhere jne.
 
Mutta todellinen kysymys on: Revolver vai Rubber Soul?!

JET: Mutta todellinen kysymys on: Revolver vai Rubber Soul?!
 
Yksi hullu ehtii kysyä enemmän kuin kymmenen viisasta vastata. Mielipiteeni on tavanomainen Revolver mutta epätavanomainen sikäli että mielestäni Rubber Soul soundaa paremmalta.

Huojuva_Torni: Siis Pet Soundshan on niin loistava juuri siksi että biiseissä on ihan autenttinen tunnelataus! Imelyysefekti on vältetty ja kuulija samaistuu Brianiin täysin ja herkistyy. Loistavaa. Ja onhan se nyt ihan loistavaa musiikkia sävellyksellisestikin. Joku tuolla aiemmin valitti levyn kaikuisista soundeista. Mielestäni nekin ovat yksi syy levyn loistavuuteen. Levyn äänimaailma on täysin uniikki ja luo unenomaisen tunnelman. Päiväunenomaisen, voisi jopa sanoa.
 

 
Helistintä ja kilistintä niin paljon että tuo mieleen lähinnä Disneyn päiväunen. Hyviä sävellyksiä kyllä.

JET: Minusta Rubber Soul ja Revolver ovat todella erinomaisia rockin klassikoita, mutta Pet Soundsin vierelle ei mielestäni kuuna päivänä voi nostaa Abbey Roadia. Sillähän puolet biiseistä on torsoja (levyn loppupuolen sykli) ja muutama alkupään kappale lisäksi melko keskiverto rallatus, jos vertaa siihen millaista suoranaista nerouttakin Revolver sisältää: Eleanor Rigby, Here there and Everywhere jne.

 
Dr. Robert tai I want to tell you taas eivät ole suoranaista neroutta. Ja Abbey roadin loppupuolta ei voi moittia torsoista kun ne ovat sellaisia ihan tarkoituksella. Ne sopivat yhteen.

Abbey Roadin toinen puoli on parhaat 16 min mitä Maan päältä löytyy, mielestäni :)