Rock, pop, alternative ›

paranoir: Aivan mahtavan oloista menoa muuten mutta ei kyllä istu Kirsi tuohon shine on me-vetoon yhtään.
 
Huhhuh, ei kyllä istukaan. Mystinen biisi, johon ei sovi tommonen muka-rangga meno.

Kirja imaisi kyllä mukaansa. Loppuosa jopa kosketti jotenkin. Olen itse aina pitänyt eniten Tri-logy albumista ja nyt sen näkee aivan uudessa valossa, joutuu pohtimaan lukemaansa studiotyöskentelyn vaiheista. Olisiko siitä voinut tulla vielä kovempi? En jaksa uskoa. Kuitenkin kuunnellesani albumia lähiaikoina entistä tarkemmin, herättää se varmasti lisää ajatuksia.
 
Mitä tulee noihin muiden tulkintoihin, niin ehkä tuo näkemämme Shine on me:n versio olisi voinut jäädä näkemättä, mutta ehkäpä Petri näki sen myös pilven reunalta ja pääsi toteamaan oman laulamisensa sittenkin koskettaneen yleisöä enemmänkin ;)

Tuli viikonloppuna luettua kirja. Oli hyvä ja mielenkiintoinen. Loppuosa tosin oli varsin raskasta luettavaa.
Nyt sitten odottelemaan kirjassa mainitun Kingtime DVD:n julkaisua.

Koko julkasukeikka youtubessa:
 
http://www.youtube.com/watch?v=KyPhgD3B7-s

Hyvä meininki. Sääli tosiaan että yks parhaimmista KW biiseistä Shine on me oli pilattu paskalla laulusuorituksella.

Kimmo72: Hyvä meininki. Sääli tosiaan että yks parhaimmista KW biiseistä Shine on me oli pilattu paskalla laulusuorituksella.
 
Ja biisi minkä melko neutraalilla suorituksella ja soundilla saisi vedettyä kohtuullisesti maaliin, kun se laulu ei oo pääosassa. Tekis mieli sanoa rumasti, mutta pidettäköön mölyt mahassa.
 
Pätkien perusteella bändi soitti (totta helv.) hemmetin hyvin.

hjukke: Ja biisi minkä melko neutraalilla suorituksella ja soundilla saisi vedettyä kohtuullisesti maaliin, kun se laulu ei oo pääosassa. Tekis mieli sanoa rumasti, mutta pidettäköön mölyt mahassa.
 
Pätkien perusteella bändi soitti (totta helv.) hemmetin hyvin.
 
Hoho. Hyva etta bootleggereita ottaa kupoliin. Hyvalta se siel iltamissa soundas. Niinku kaikki bandit. Varsinki kolme ekaa. Ja Hassekin Senegalinraikkaana. Hyva bandi myos hanella.

Ei kyllä paikan päällä ollut mitään valittamista. Kylmät väreet meni koko shine on me:n ajan, hyvät sellaiset.
Ei se ehkä nauhalta kuunneltuna ole paras mahdollinen vokalisointi, mutta sou not, livenä huikea veto.
 
Oisitte ollu paikanpäällä kokemassa ni ei tarttis ihmetellä :)

http://areena.yle.fi/tv/2172429
 
Kingston Wallista juttua ajassa 12.50. Kuoppamäkeä ja Jylliä haastatellaan myös.

Seba: Ei kyllä paikan päällä ollut mitään valittamista. Kylmät väreet meni koko shine on me:n ajan, hyvät sellaiset.
Ei se ehkä nauhalta kuunneltuna ole paras mahdollinen vokalisointi, mutta sou not, livenä huikea veto.
 
Oisitte ollu paikanpäällä kokemassa ni ei tarttis ihmetellä :)
 
No joo. Mulla nyt on vaan antipatioita, tai makuasioita tai mitä nämä..

No nyt sain minäkin kirjan luettua. Tuli vähän surullinen fiilis ja vitutus siittä lopusta sitten kuitenkin. Harmittaa tosi paljon että siinä kävi niinkuin kävi. Oli kyllä todella hyvä kirja ja sisälsi paljon tietoa sen aikaisesta musaskenestä ja paljon muustakin.

Ehtiipä viimein kommentoimaan tännekin. Julkkarikeikka jäi valitettavasti väliin Thaimaa-matkan vuoksi ja pakko myöntää, että noita Youtube-pätkiä katsoessa harmittaa ihan kunnolla, että näin kävi. Sen sijaan kirjan ahmin lopulta muutamassa päivässä, mistä on kiittäminen sekä äärimmäisen kiinnostavaa aihetta että myös kirjalijan mukaansatempaavaa ja viihdyttävää kirjoitustyyliä. Suosittelen ehdottomasti kaikille!
 
Kirjan vahvuuksiin kuuluu minusta se, että se onnistuu samaan aikaan avaamaan Kingston Wallin kehityskaarta, Petri Wallin jännittävää elämää ja myös tuota 90-luvun alun rock-skeneä, kaikkia näistä vielä hyvinkin kiitettävällä tavalla. Asioita ei kaunistella, eikä bändiä mielestäni pyritä mystifioimaan yhtään enempää vaan enemmänkin antamaan vastauksia niihin kysymyksiin, joihin tällaiset kaltaiseni "fanipojat" ovat käyttäneet varmasti tunteja ja tunteja sekä kaivellen tietoa netistä että jutellen asioista niistä paremmin tietävien kanssa. Hairahduinpa jossain vaiheessa jopa lukemaan itsensä Ior Bockin teoksenkin, jotta ymmärtäisin kolmoslevyn sanomaa aavistuksen paremmin. Siltä osin kirja sekä nostaa jalustalle että tiputtaa sieltä pois tiettyjä asioita, joita tämän yhtyeen kehityskulkuun jälkikäteen perehtyneenä pyrkinyt aikoinani selvittämään.
 
Esimerkiksi loppupään Petri Walli -kuvaus samaan aikaan todella kiinnostavaa, mutta myös masentavaa luettavaa. Paljon uutta faktaa sekä sellaisia tietoja, jotka pistävät kuuntelemaan etenkin tuota kovasti arvostamaani kolmoslevyä täysin uudenlaisessa valossa. Täytyy sanoa, että kun luki niitä viimeisiä kappaleita Koh Taon biitsillä drinkki kädessä ja samalla meren yli auringonlaskua katsellen, niin veti kyllä helvetin hiljaiseksi sen viimeisen pisteen jälkeen... Tuli lopulta funtsittua paljonkin kirjan juttuja loppuloman aikana.
 
Yhtä kaikki, erittäin silmiäavaava ja hyvin kirjoitettu teos, josta olen todella kiitollinen sekä Kingston Wallin elossaoleville jäsenille ja haastateltaville että ennen kaikkea teoksen kirjoittajalle. Tämä on ehdottomasti kulttuuriteko, joka todennäköisesti tarjoaa tulevillekin sukupolville vielä helpomman tavan päästä sisään bändin musiikkiin ja koko sen mielenkiintoiseen tarinaan. Ja mitä näihin muistelokeikkoihin tulee, niin toivottavasti samanlaista pläjäystä on suunnitteilla myös DVD-julkaisun oheen. :)

En ole koskaan ollut fani mutta kiinnostavaa musiikkia ja etenkin elämäkertojen ystävänä Wallin tarina kiinnosti. Ostin kirjan heti kun äkkäsin että tällainen on tehty. Joensuun seudun kirjastossa muuten kokonaista 1 kappaletta ja yli 200 varausta jonossa.. mitä helvettiä?
 
Viihdyttävästi on kyllä kirjoitettu, harvemmin tykkään muista kuin "itse kirjoitetuista" mutta olihan tässä toki Jylli vahvasti mukana ja Kuoppiskin. Loppupää oli mukavan sutjakasti kerrottu, sivuja ei käytetty sen enempää kuin muihinkaan osioihin. Itseäni kovasti tuo viimeinen kolmannes kiinnosti ja tuplasti enemmän olisin siitä lukenut mutta hyvä vain ettei revitelty sen enempää vaikealla asialla.
 
Harmihan tuosta päällimmäiseksi jäi ja miete, että nykyään tuollaiseen tilanteeseen olisi ollut varmasti helpompi puuttua ja auttaa.
 
Hieno kirja, huikea työmäärä ollut varmasti, iso kiitos kirjoittajalle!

pestopasta: Jotenkin vain jäi tosi outo olo siitä kun itse aina pitänyt semmoisena kruununjalokivenä Tri-Logy-levyä ja varsinkin sen korkealentoista sanomaa ja itsetutkiskelevaa otetta, niin miten sitten kirjan mukaan walli häpesi lopunaikoina teosta suuresti?
 
Mä taas oon pitänyt sitä kaiken sen mystiikkahöpöilyn, psykedeelien vetämisen, goan-matkojen, teknoinnostuksen ja ior bockin kanssa hengailun kulminaationa. Eli ykköseen ja kakkoseen verrattuna täys pannukakku. Hyviä hetkiä löytyy muutama, mutta yleisesti ne teemat, sanoitukset, sovitukset, efekti- ja synahäröilyt vaan herättää ihan liikaa myötähäpeää.
 
Pitäis varmaan lukaista se kirja.

Tortu: Mä taas oon pitänyt sitä kaiken sen mystiikkahöpöilyn, psykedeelien vetämisen, goan-matkojen, teknoinnostuksen ja ior bockin kanssa hengailun kulminaationa. Eli ykköseen ja kakkoseen verrattuna täys pannukakku. Hyviä hetkiä löytyy muutama, mutta yleisesti ne teemat, sanoitukset, sovitukset, efekti- ja synahäröilyt vaan herättää ihan liikaa myötähäpeää.
 
Pitäis varmaan lukaista se kirja.
 
Juu, onhan se ykkönen ja kakkonen semmoisia mielikuvituksellisen kitararokin kulminaatio-levyjä ja huikeita sellaisia, mutta jotenkin itelle kolahti juuri tuo saundimaailma tossa kolmosessa eniten aikoinaan teininä, että sieltä löytyi vaikka mitä jännää tsiljoonan kuuntelukerran jälkeenkin ja herätti ihmetystä se iso visio miten se homma kudottiin kasaan...
 
Mutta nyt taas huomaa nykyään että onhan se aika tukkoon ja täyteen ängetty paksuksi saundiksi se kolmonen paikoittain kyllä juu, mutta tuo uusi miksaus kolmosesta taas toi siihen sitä tuoreutta kun ei ollut niin dub-saundi ja täyteen tungettu joka taajuus... :)
 
Ja juuri ne synasaundithan ovat sen levyn suola hei! ;)
Kun vertaa että ne ei ole mitään perinteisiä syntikka-kone saundeja, jotka assosioi heti johonkin tiettyyn aikakauteen, niinkuin monesti esim. 80-luvulla tehdyt konesaundit tuppaa olemaan semmoisia tosi karikatyyrejä, niin tossahan se on juuri sitä mageeta orgaanista kudosta ja mattoa enemmänkin se konepuoli... magee. ;)
Mutta näähän on näitä että toinen tykkää mannapuurosta ja toinen kaurapuurosta ja kolmas kaikesta. :D

pestopasta: Ja juuri ne synasaundithan ovat sen levyn suola hei! ;)
Kun vertaa että ne ei ole mitään perinteisiä syntikka-kone saundeja, jotka assosioi heti johonkin tiettyyn aikakauteen, niinkuin monesti esim. 80-luvulla tehdyt konesaundit tuppaa olemaan semmoisia tosi karikatyyrejä, niin tossahan se on juuri sitä mageeta orgaanista kudosta ja mattoa enemmänkin se konepuoli.
 
Täsmälleen näin! Kolmonen on KW:n paras kokonaisuus ja eräs kotimaisen rockin historian parhaita albumeja ylipäätään. Itse pidän - paitsi levyn kokonaissoundia täydentävästä ja inspiroivasta syntikkapulputuksesta, jota ilman teos olisi paljon vajavaisempi - myös esimerkillisesn hyvästä musiikin v i r t a u k s e s t a, flowsta, jolla mennään yhtä menoa ensimmäisestä kappaleesta aina For All Mankindin loppuun asti.
Sitten kyllä tulee valitettavasti Time, joka on sinänsä kiva Hendrix-tyyppinen pala, mutta se on vähän tyylirikko aiempien kappaleiden sulavan musiikillisen kehityskulun, kiihkeän ja vaiherikkaan matkan, jälkeen ja ennen päätöskappaletta, joka sekin on samaa musiikillista linjaa kuin ensimmäiset 11 kappaletta. Olisin jättänyt Timen kokonaan pois levyltä singlen b-puoleksi tms.
Nuo muut kappaleet on minun mielestäni erittäin hienosti jaksotettu kokonaisuus. Liukumat kappaleiden väleissä ovat mestarillisia. Usein ei edes oikein huomaa, milloin on jo siirrytty seuraavaan kappaleeseen. On myös hyvä, että useat kappaleista on ymmärretty pitää sopivan lyhyinä. Ne kestävät juuri sen verran kuin niissä on aineksia - ehkä ainoastaan Stuldt Håjtia lukuunottamatta.
Ior Bock -henkiset sanoitukset eivät kylläkään merkitse minulle yhtään mitään, mutta eipä kyllä toisaalta muutenkaan suurin osa rock-sanoituksista.

vanha_pieru: Täsmälleen näin! Kolmonen on KW:n paras kokonaisuus ja eräs kotimaisen rockin historian parhaita albumeja ylipäätään. Itse pidän - paitsi levyn kokonaissoundia täydentävästä ja inspiroivasta syntikkapulputuksesta, jota ilman teos olisi paljon vajavaisempi - myös esimerkillisesn hyvästä musiikin v i r t a u k s e s t a, flowsta, jolla mennään yhtä menoa ensimmäisestä kappaleesta aina For All Mankindin loppuun asti.
Sitten kyllä tulee valitettavasti Time, joka on sinänsä kiva Hendrix-tyyppinen pala, mutta se on vähän tyylirikko aiempien kappaleiden sulavan musiikillisen kehityskulun, kiihkeän ja vaiherikkaan matkan, jälkeen ja ennen päätöskappaletta, joka sekin on samaa musiikillista linjaa kuin ensimmäiset 11 kappaletta. Olisin jättänyt Timen kokonaan pois levyltä singlen b-puoleksi tms.
Nuo muut kappaleet on minun mielestäni erittäin hienosti jaksotettu kokonaisuus. Liukumat kappaleiden väleissä ovat mestarillisia. Usein ei edes oikein huomaa, milloin on jo siirrytty seuraavaan kappaleeseen. On myös hyvä, että useat kappaleista on ymmärretty pitää sopivan lyhyinä. Ne kestävät juuri sen verran kuin niissä on aineksia - ehkä ainoastaan Stuldt Håjtia lukuunottamatta.
Ior Bock -henkiset sanoitukset eivät kylläkään merkitse minulle yhtään mitään, mutta eipä kyllä toisaalta muutenkaan suurin osa rock-sanoituksista.
 
Juu, monta rokkilevyä zeppeliineistä lähtien on tullut kuunneltua sillä Wabbaa-balubaa-tutti-frutti-Sweet alabama rockin' and roulin ain't no laama-filtterillä... :D
Että laulu enemmänkin on ns. rytmillinen instrumentti... vaikka juuri tuossa trilogyssä onkin sitä isompaa messagea.
Pitääpä kaivaa se uusi trilogy-miksaus ja fiilistellä taas pläjäys läpi! :)

Aivan mainio kirja, oikeastaan juuri sellainen jonka halusinkin lukea. Tyhjä olo jäi jälkikäteen, harmillista ettei Wallilla ollut tervettä nöyryyttä ja pitkäjänteisyyttä.
 
Levyistä puheenollen, Tri-logy on suosikkini. Siinä missä aiemmat ovat enemmänkin kappalelajitelmia, kolmonen on etenkin alkupuoleltaan todellakin kokonaisuus, jossa musiikilliset teemat sulautuvat toisiksi ja kappaleet vaihtuvat kuin huomaamatta. Trance-fuusiokin toimii luontevasti. Tiettyä puolivaivaannuttavaa säröä tekstityksiin luo tieto Wallin hurmoshenkisen sokeasta uskosta Bockin mytologiaan, mutta eipä tuolla lopulta ole mielestäni paskankaan merkitystä - huonompiakin aihepiirejä rocklyriikalle on ihan tarpeeksi olemassa. Sitä paitsi Bock oli hauska, harmi että tapettiin.

pestopasta: Pitääpä kaivaa se uusi trilogy-miksaus ja fiilistellä taas pläjäys läpi! :)
 
Tuota uutta miksausta ei taida löytyä mistään ilman että etsisi jostain sen boxin käsiinsä? En ole ainakaan YouTubesta löytänyt yhtä ainutta biisiä. Ärsyttää kun en ole kuullut vielä mistään. Kolmoslevy on meikäläisenkin mielestä se kovin Kingston Wallin levy. Muutenkin kaikkien aikojen pitkäsoittojen kärkipäässä on se. Sinänsä jännä kun nyt tietää enemmän sen tekemisestä. Ei tainnut olla muuta kuin Wallilla käsitystä siitä mitä tuleman piti...

Sipesuikka: Tuota uutta miksausta ei taida löytyä mistään ilman että etsisi jostain sen boxin käsiinsä? En ole ainakaan YouTubesta löytänyt yhtä ainutta biisiä. Ärsyttää kun en ole kuullut vielä mistään. Kolmoslevy on meikäläisenkin mielestä se kovin Kingston Wallin levy. Muutenkin kaikkien aikojen pitkäsoittojen kärkipäässä on se. Sinänsä jännä kun nyt tietää enemmän sen tekemisestä. Ei tainnut olla muuta kuin Wallilla käsitystä siitä mitä tuleman piti...
 
Joo, itekään en ole löytänyt muualta kuin ton poksin hommaamalla sen...
Mutta pitää myöntää että timanttinen miksaus kyllä tuo uusi versio, enemmän ilmava ja kirkkaampi ja selkeä. Ei niin täyteen turbo-ahdettu. Jotenkin luomumpi.
 
Suosittelen. :)