Rock, pop, alternative ›

sub zero: Jos näin, niin miten on sitten mahdollista, että Paul McCartney suitsuttaa tuota levyä niin kovasti?
 
Varmaan joku basistien solidaarisuusjuttu...

sub zero: Jos näin, niin miten on sitten mahdollista, että Paul McCartney suitsuttaa tuota levyä niin kovasti? Miksi intervallihyppyjen etenemättömyys ei häiritse häntä?
 
Tietääkseni Macca ihasteli pääasiassa Pet Soundsin orkestraatiota joka onkin mutkikas ellei muuta. Siinä oli kaiken muun lisäksi myös vähän kilpailua että kuka väsää kaikkein kiperimmän orkestraation ja tietenkin myös tää basismikuvio että kuka tekee kaikkein koukkuisimman bassokulun joka vielä jotenkin toimii.

velipesonen: eikä Pet Sounds mikään kovin hyvä levy kaikkinensa ole, ylimainostettu äitelä sokerikaakku se on.
 
Nyt täytyy kyllä sanoa että olen samaa mieltä. Olen yrittänyt ymmärtää sen hienoutta, mutta en vain tykkää yhtään.

velipesonen: Tietääkseni Macca ihasteli pääasiassa Pet Soundsin orkestraatiota joka onkin mutkikas ellei muuta. Siinä oli kaiken muun lisäksi myös vähän kilpailua että kuka väsää kaikkein kiperimmän orkestraation ja tietenkin myös tää basismikuvio että kuka tekee kaikkein koukkuisimman bassokulun joka vielä jotenkin toimii.
 
Mun tietääkseni McCartney piti Pet Soundsia tuon ajan TODELLISENA musiikillisena klassikkona ja merkkiteoksena, joka täytyy todellakin huolellisesti kuunnella, jos mielii olla musiikillisesti "valmis".
 
Wilsonin isot intervallihypyt eivät aina edes tapahdu sävellajin sisällä, vaan ovat joskus se kohta, jolloin modulaatiokin tapahtuu. Eli väite, ettei ne etene mihinkään, on huono.
 
Mainittakoon vielä, että Im Waiting for Today on kevyesti orkestraalisesti parempi kuin Beatlesin mikään kappale. Ja monet tuon ajan bbbiisit mutkikkaampia kuin Beatlesin mikään musa. Mielestäni molemmat bändit ovat samaa a-tasoa, mutta Beatles tuotti paljon enemmän klassikkolauluja ja Beach Boys oli mielenkiintoisempi ja monimutkaisempi.

velipesonen: Siinä oli kaiken muun lisäksi myös vähän kilpailua että kuka väsää kaikkein kiperimmän orkestraation.
 
Mutta McCartneyn "orkestraatiot" ovat enemmän tai vähemmän tuottajan, Martinin tekeleitä. Wilsonin orkestraatiot ovat sen sijaan hänen itsensä säveltämiä alusta loppuun.

StJerky: Nyt täytyy kyllä sanoa että olen samaa mieltä. Olen yrittänyt ymmärtää sen hienoutta, mutta en vain tykkää yhtään.
 
Komppia täältä. Wouldn't It Be Nice ja God Only Knows on ihan jees kivoja ja on koko levy ihan kuunneltava, mutta ei albumi mun kirjoissa mikään merkkiteos ole
 
EDIT: Spotifysta löytyy Pet Soundsista myös Stereo Mix -nimellä kulkeva versio. Paljon kivemman kuulone, ennen Beach Boysin musa on meinaa ollu aika täyteenahdetun kuulone

JET: Mutta McCartneyn "orkestraatiot" ovat enemmän tai vähemmän tuottajan, Martinin tekeleitä. Wilsonin orkestraatiot ovat sen sijaan hänen itsensä säveltämiä alusta loppuun.
 
On täysin samantekevää vaikka Beatlesin orkestraatiot olisi tehnyt Bertil Ertama jos ne ovat paljon parempia kuin Wilsonilla. Martinin osuutta yleensä liioitellaan.
 
JET: Wilsonin isot intervallihypyt eivät aina edes tapahdu sävellajin sisällä, vaan ovat joskus se kohta, jolloin modulaatiokin tapahtuu. Eli väite, ettei ne etene mihinkään, on huono.
 
Vaikka johtaisivat mihin eri skaalan säveleen niin eivät sisällä elementtejä jotka motivoisivat jatkamaankaan, noin kärjistäen todeten. Melodiassa pitää olla rytmistä energiaa, ei sitä muuten kannata väittää hyväksi. Kuka tahansa kykenee keksimään laajan hypyn johonkin eri sävellajin säveleen.

velipesonen: On täysin samantekevää vaikka Beatlesin orkestraatiot olisi tehnyt Bertil Ertama jos ne ovat paljon parempia kuin Wilsonilla. Martinin osuutta yleensä liioitellaan.
 
Eikö Martinin sovituksista kuitenkin ole kyse melkein aina? Mielestäni Im Waiting for today ja Good Vibrations ovat paljon parempia ja ammattimaisempia kuin Beatlesin orkestraatio. Tämän voi selittää sekin että ne teki luova nero ja säveltäjä Wilson, Beatleseilla näistä jutuista vastasi vähemmän säveltäjätyyppiä oleva äänittäjämies. McCartneyn ilmeisesti enemmän tekemä Strawberry Fields Forever on hienompi kuin Martinin kuivemmat, mutta selvästi simppelimpi ja sieluttomampi kuin Wilsonin parhaat.
 
Vaikka johtaisivat mihin eri skaalan säveleen niin eivät sisällä elementtejä jotka motivoisivat jatkamaankaan, noin kärjistäen todeten. Melodiassa pitää olla rytmistä energiaa, ei sitä muuten kannata väittää hyväksi. Kuka tahansa kykenee keksimään laajan hypyn johonkin eri sävellajin säveleen.
 
Nyt mennään liian mutulla, tai en ainakaan ymmärrä mitä haet. "Eivät sisällä elementtejä jotka motivoisivat jatkamaan" ei tarkoita mitään. Minusta God Only Knows on ihana melodia.

JET: Eikö Martinin sovituksista kuitenkin ole kyse melkein aina? Mielestäni Im Waiting for today ja Good Vibrations ovat paljon parempia ja ammattimaisempia kuin Beatlesin orkestraatio. Tämän voi selittää sekin että ne teki luova nero ja säveltäjä Wilson, Beatleseilla näistä jutuista vastasi vähemmän säveltäjätyyppiä oleva äänittäjämies. McCartneyn ilmeisesti enemmän tekemä Strawberry Fields Forever on hienompi kuin Martinin kuivemmat, mutta selvästi simppelimpi ja sieluttomampi kuin Wilsonin parhaat.
 
Jaa että simppeli ja sieluton ovat niin kuin samaa, hmm. Kyllä ns. standarditulkinta eli ykkösketjun totuus ylikorostaa Martinin osuutta paitsi orkestroijana myös tuottajana, toisin sanoen antaa todellisuudesta poikkeavan kuvan. Ja edelleen olen sitä mieltä että mitä ihmeen väliä jollain ylenmääräisellä hienostuneisuudella on jos se ei toimi kunnolla? Wilson nivoutuu säveltäjänä amerikkalaisen viihdemusiikin perinteeseen ja hoitaa hommansa muutamalla lisäkiemuralla joita sitten jotkut kokoontuvat ihmettelemään kuin lumeenkusijoiden taideteoksia. Emmää keksi miksi Wilson muka niin kauheen hyvä olisi.
 
Nyt mennään liian mutulla, tai en ainakaan ymmärrä mitä haet. "Eivät sisällä elementtejä jotka motivoisivat jatkamaan" ei tarkoita mitään. Minusta God Only Knows on ihana melodia.
 
Tarkoittaa suurin piirtein ja täsmälleen että makutottumuksesi ovat omituiset jos pidät parhaana runoilijana sitä jolla on laajin sanavarasto. Toisin sanoen temppuilu ei ole taidetta ja yhteiskunnan yläluokan ylläpitämä illuusio siitä että hengetön, energiaton ja elämätön kikkailu olisi jotenkin hienoa on jotain millä minä tykkään pyyhkiä persaukseni. God Only Knows on minun mielestäni Pet Soundsin paras biisi.

Mutta kun satun olemaan TÄYSIN eri mieltä kanssasi. Kai sallit sen? =)
 
Beach Boysin musiikki on popin musikaalisinta ja parasta Beatlesin vierellä. Wilson on perinteisimmän käsitystavan mukaan todellisin popin nero, jos popista sellaisen etsii.
 
Temppuilu ei ole taidetta, mutta Pet Sounds ei ole liian monimutkaista, eikä liian yksinkertaista ja se on kestävien sointukiertojen ja omaperäisten melodioiden varassa, ei minkään muun. Näin minä ajattelen. Sen sijaan Pepper kuulostaa kovin heppoisia melodioita sisältävältä ja erittäin tekotaiteellista ja vasemman käden tuotoksen oloista materiaalia käyttävältä temppuilulevyltä.

JET: Mutta kun satun olemaan TÄYSIN eri mieltä kanssasi. Kai sallit sen? =)
 
On se hyvä että tähänkin saatiin lopulta selko.

JET: Wilson on perinteisimmän käsitystavan mukaan todellisin popin nero.
 
Eli sun mielestä? :D Mielipideasioita toki

varakeef: Varmaan joku basistien solidaarisuusjuttu...
 
Niin. Siis diggaili varmaankin tästä basistista.
http://www.carolkaye.com/www/library/basshits.htm

Eiks tää menny lähinnä niin että Carol Kaye soitti nuotti nuotilta Wilsonin kirjoittamaa kamaa mutta aikalaiset eivät sitä tienneet vaan esimerkiksi Macca luuli Wilsonin itse soittavan?

velipesonen: Eiks tää menny lähinnä niin että Carol Kaye soitti nuotti nuotilta Wilsonin kirjoittamaa kamaa mutta aikalaiset eivät sitä tienneet vaan esimerkiksi Macca luuli Wilsonin itse soittavan?
 
Carol oli "first aid kit" studiosessioissa. Perheenäiti joka kutsuttiin hätiin kun esim. Wilson ei luottanut omiinsa. Purdiehan on väittänyt soittaneensa lähes kaikki Beatles-hitit, mutta ne höpinät jätän omaan arvoonsa. Mitenkään äijää vähättelemättä. Ei se olisi esimerkiksi pystynyt vetämään niitä "Oh Darling!" biisin nostatusfillejä. Ne oli niin Ringoa. Tai "Come Together" biisin koko rakenne.
Tsori jos hajoaa. Just duunissa yks makedonialainen tarjoili isänsä valmistamaa rakiaa. Nam.

Purdien puheissa on sen verran perää että Saksan Polydorin omistamille Hampurissa 1961 tehdyille äänityksille hän todellakin soitti toiset rummut Pete Bestin soittamien rumpujen päälle niin että niissä lopputuloksena oli kahdet rummut. Ilmeisesti niille biiseille haluttiin antaa enemmän rytmistä tanakkuutta Amerikan markkinoita ajatellen. Niinpä myös Purdien tokaisu "Ringo never played on anything" on sikäli kohdallaan ettei niillä nauhoilla Ringo todellakaan soittanut ääntäkään vaan patteristina hääräsi Pete The Best.
 
Koko helkatin show vaikuttaa aika pöllöltä vaikka Purdie tietysti soittaa hyvin ja tarkasti. Mihin ne biisit toista päälleliimattua rumpalia kaipaavat? No, se projekti taisi alittaa odotukset kaupallisesti.

Mutta McCartneyn "orkestraatiot" ovat enemmän tai vähemmän tuottajan, Martinin tekeleitä. Wilsonin orkestraatiot ovat sen sijaan hänen itsensä säveltämiä alusta loppuun.
 
Pitää muistaa, että George Martin teki työnsä artistien ohjeiden mukaan. Yksinkertaisimmillaan tämä saattoi tarkoittaa sitä, että Paul hyräili/vihelsi ja GM kirjoitti ylös. Joskus hänellä saattoi olla vapaat kädet tietyn biisin suhteen. Mitään yleistystä ei voi tehdä. Jos GM olisi yksinään tehnyt levyjä, niin niitä olisi ostaneet kaksi ja kuunnelleet ehkä kolme :-)

Eiks tää menny lähinnä niin että Carol Kaye soitti nuotti nuotilta Wilsonin kirjoittamaa kamaa mutta aikalaiset eivät sitä tienneet vaan esimerkiksi Macca luuli Wilsonin itse soittavan?
 
Carol soitti luultavasti ihan omat juttunsa suuren neron antamien suuntaviivojen mukaan. "Soita jotain sen tyylistä kuin xxx, okei, okei, pidä toi" :-)

Carol oli "first aid kit" studiosessioissa.
Beach Boys oli kiertuekokoonpano hysteerisille teineille ja Carol oli Brian Wilsonin studiokokoonpanon vakiobasisti.

Rodger: Eiks tää menny lähinnä niin että Carol Kaye soitti nuotti nuotilta Wilsonin kirjoittamaa
 
Carol soitti luultavasti ihan omat juttunsa suuren neron antamien suuntaviivojen mukaan. "Soita jotain sen tyylistä kuin xxx, okei, okei, pidä toi" :-)
 
Mä oon tästä samaa mieltä ja jotenkin kävi ilmi siitä suomalaisen heebon tekemästä Kaye dokkarista. Siksi se oli niin haluttu että se löysi äkkiä sieltä seasta olennaisen. Vähän niinku amerikan A. Nykänen. Tsori etten yhtään basistiesimerkkiä löytänyt. P. Maijanen vois olla ilman ääriesimerkkejä. Jotka on tietenkin "Nuclear Nigthclub" levyn tuottaminen 16 vuotiaana ja "Lähtisitkö" biisi vähän vanhempana. Siinä välissä Rock'n'Roll Band:in "I'm gonna Roll" järjetön, ehkä paras rockveto täällä ikinä. Just thinking.
 
http://www.youtube.com/watch?v=g5Ht0btvZzw
 
Aa. Siis se laulaa sen myös =D Ikinuori Affe Forsman vetää ilman virvelin mattoa.