Rock, pop, alternative ›

Tänään tuli postissa ja vasta kertaalleen olen läpi kuunnellut. Ensivaikutelma on, että tämä ois jopa Valleys of Neptunea parempi kooste. Jotenkin yhtenäisempi. Todella fantastisia ottoja. Esimerkiksi Izabella. Komea soolo ja hieno poljento läpi biisin. Samaten Bleeding Heart nousi komeasti esiin. Aivan nappi levy ja jälleen komeat pakkaukset ja muutenkin korkeaa laatua. Hommasin 180g vinyylinä. Ehdottomasti hankinnan arvoinen Hendrix musan ystäville.
LP:n eka levy on jo itsessään hieno ja tavallaan bluesahtava kokonaisuus. Kakkoslevy vielä mielikuvassa ehkä hajanaisempi, mutta kuunnellaan lisää. Suosittelen varauksetta.

Hieno levy on kyllä. Ei kuitenkaan ehkä ihan Valleys of Neptunen veroinen, mutta lähelle pääsee. Jotenkin yhtenäisempi tämä uusi levy. Parhaat pätkät ovat ehkä: Somewhere, Crash Landing, Inside Out ja Hey Gypsy Boy.
CD-versio itselläni on, koska ei ole hyvälaatuista LP-soitinta.

Njäh, ei uppoa. Biisit ei oo riittävän hyviä eikä omaan makuun parasta terää vain löydy tältä.

Jokapaikanapina: Njäh, ei uppoa. Biisit ei oo riittävän hyviä eikä omaan makuun parasta terää vain löydy tältä.
 
Onhan ne vähän keskeneräisiä, mutta eipä se minua ainakaan niin pahasti haittaa.

Jokapaikanapina: Njäh, ei uppoa. Biisit ei oo riittävän hyviä eikä omaan makuun parasta terää vain löydy tältä.
 
Samaa mieltä. Vaikkakin näiltä kuolemanjälkeisiltä julkaisuilta löytyy silloin tällöin siistiä jamittelua, huomaa niistä, ettei Henkka ollut saattamassa levyä loppuun. Hirmu keskeneräistä matskua. Kyllähän nämä kertaalleen kuuntelee, jos Hendrix-buumi iskee, mutta mikäli haluan kuunnella oikeasti mahtavaa musaa, laitan jonkun niistä kolmesta stdioalbumista soimaan.

oli aika keskenjäänyttä hapatetta. Kyllä ite maestro varmaan kiroo pilven päällä(pilvessä?) että kaikkee sontaa ne nyt kaivaa...

Vähän turhahan näitä treeninauhoja sun muita jämiä on ruveta julkaisemaan, vaikka kuinka olisi Hendrix kyseessä. Ei nämä vaan oikein lähde.

FreshPots: Samaa mieltä. Vaikkakin näiltä kuolemanjälkeisiltä julkaisuilta löytyy silloin tällöin siistiä jamittelua, huomaa niistä, ettei Henkka ollut saattamassa levyä loppuun. Hirmu keskeneräistä matskua. Kyllähän nämä kertaalleen kuuntelee, jos Hendrix-buumi iskee, mutta mikäli haluan kuunnella oikeasti mahtavaa musaa, laitan jonkun niistä kolmesta stdioalbumista soimaan.
 
No "First rays..." on enimmäkseen valmis ja about yhtä hyvä kuin ne Experiencen levyt (itse olen kuunnellut sitä Henkan levyistä eniten)
 
Vähän turhahan näitä treeninauhoja sun muita jämiä on ruveta julkaisemaan, vaikka kuinka olisi Hendrix kyseessä. Ei nämä vaan oikein lähde.
 
Toki monet haluu kuulla, joten hyvä että julkastaan, mutta voisivat julkaista ilmaseksi
 
Hendrix on näköjään löytäny hauskaa luettavaa
http://3.bp.blogspot.com/-s5_5vHknp … k/3wj1wr66PM8/s1600/hendrix_mad.jpg

People, Hell And Angels meni Billboardin listan kakkoseksi 72 000 kappaleen viikkomyynnillä. Viimeksi Hendrix on sijoittunut yhtä hyvin ollessaan vielä elossa. Edellinen noin korkea listasija kun on vuodelta 1969. Ja levy on kerännyt myyntilukunsa nimenomaan CD-muodossa.
 
http://www.rollingstone.com/music/n … est-chart-debut-since-1969-20130313
 
Ja sellaista huhua tuolla maailmalla liikkuu, että tämä nyt olisi se Jimin viimeinen studiolätty.

Ainakin viimeisin.

sub zero: No "First rays..." on enimmäkseen valmis ja about yhtä hyvä kuin ne Experiencen levyt
 
Tämä. "First Rays of the New Rising Sun":lla ei ole yhtään kappaletta joka ei toimisi. Soundit ovat hyvät ja materiaalin laatu tasaista.
Eikös tämä muutenkin ole se levy, joka Hendrixillä oli varsinaisesti työn alla?

Steadybox: Tämä. "First Rays of the New Rising Sun":lla ei ole yhtään kappaletta joka ei toimisi. Soundit ovat hyvät ja materiaalin laatu tasaista.
Eikös tämä muutenkin ole se levy, joka Hendrixillä oli varsinaisesti työn alla?
 
Cry of Love oli nimi silloin.

velipesonen: Cry of Love oli nimi silloin.
 
Wikipedian mukaan levyn nimivaihtoehtoina olivat ainakin: First Rays of the New Rising Sun, Straight Ahead ja Both Ways. Cry of Love - nimisellä levyllä julkaistiin suurin osa tuosta materiaalista vuonna 1971, mutta kaikkea materiaalia ei saanut siinä julkaista sopimusteknisistä syistä.
 
"The pairing of The Cry of Love with Rainbow Bridge comprises the bulk of the most complete tracks that Jimi Hendrix was intending to release on his next (double) LP, titled either First Rays of the New Rising Sun or Strate Ahead sic"

Kiitos oikaisusta.

velipesonen: Ainakin viimeisin.
 
No tämä taitaa olla todellakin se viimeinen. Eddie Kramerkin oli sanonut, että tämä on Hendrixin viimeinen julkaisematonta studiomateriaalia sisältävä levy. Livealbumeita on tulossa vielä melkoisesti tulevina vuosina.

danny: No tämä taitaa olla todellakin se viimeinen. Eddie Kramerkin oli sanonut, että tämä on Hendrixin viimeinen julkaisematonta studiomateriaalia sisältävä levy. Livealbumeita on tulossa vielä melkoisesti tulevina vuosina.
 
Mites se on sitten jos jonain päivänä nämä ns. väärissä käsissä olevat nauhat päätyvät ns. oikeisiin käsiin, kyllä siinä on varmaan kiusaus tulostaa 20 tuntia äänimateriaalia sisältävä megapläjäys otsikolla Hendrixin uusin tuleminen!

Toivottavasti ei ole viimeinen Kramerin kädenjäljellä varustettu levy. Nyt on tullut kuunneltua useita kertoja ja kovasti pidän levystä. Eihän sitä toki voi mitenkään verrata kolmeen elinaikanaan julkaistuun albumiin. Studio jamejahan tässä pääasiassa on. Mutta minkälaisia jameja..!
Ei kai nyt voi vähempää innostua (kitaristina) kun itseltään Jimi Hendrixiltä tulee uutta ennenkuulematonta materiaalia. Jotenkin aavemainen fiilis kun laittoi levyn soimaan ja mietti miten kohta 45 vuotta sitten James Marshall Hendrix 25-26 vuotiaana studiossa testaili "uuden" kokoonpanonsa kanssa soundeja ja biisinaihioita. Todella kaunista soittoa, paikoitellen rosoista ja välillä niin aikaansa edellä.
 
Ymmärrän kyllä edelleen ettei kaikki pidä tällaisesta levystä. Sanoisinkin, että vain faneille ja kitaristeille se uppoaa. Mutta uppoaakin sitten syvälle. Kyllä mun mieleen tuolla on paikoitellen henkeäsalpaavia hetkiä niin kitaran osalta kuin koko bändisoiton osalta. Esimerkkinä Easy blues kyllä lähtee siihen malliin rullaamaan, että elävilläkin bändeillä ois tekemistä julkaista jotain yhtä hienoa.
 
Tavallaan osa levyn hienoutta on juuri siinä keskeneräisyydessä ja hienostelemattomuudessa. Tällaistahan ei nykypäivänä kuule eikä tehdä. Jameja ei tallenneta näin laadukkaasti, tai jos tallennetaan JA julkaistaan niin kaikki mokat dubbaillaan pois ja lää kliiniä soittoa.
 
Alkuun mulla hieman vaikeuksia saada juonenpäästä kiinni parin biisin (aihion) osalta, kun tuntuu että lauluraita puuttuu jne. Mutta kylläpä ne muutaman kuuntelun jälkeen häviää nuo fiilikset.
 
Eli toivon todellakin, että arkistoista kaivellaan vielä vastaavasti jotain ottoja kaikkien kuultavaksi. Kuten BBC:llä uutisoitiin:
 
"The problem with Jimi is that he never stopped making music he left behind an estimated 1,500 hours of material when he died in September 1970."
 
Ja Experience Hendrix omistaa kaikki em tallenteet, joten eiköhän sieltä vielä jotain muutakin tule kuin "pelkkiä" live tallenteita? Youtubesta löytyy sarja jossa esitellään Kramerin yms toimesta jotain biisien nauhoituksia ja Kramer soittaa välillä pätkiä erinäisistä otoista, joilta kyllä löytyy todella komeaa soittoa. Siis sellaista jota ei ole julkisesti kuultavissa.
 
Vielä tuosta tuoreesta levystä. Itse en enää osaa nostaa mitään erityisesti esiin koska jokainen biisi puolustaa paikkaansa ja ovat toisistaan hyvinkin poikkeavia. Izabellan soolo on niskavilloja nostattava, siitä ei pääse mihinkään. Ja toki Somewhere, mulle täysin ennenkuulemattomana biisinä on aivan loistava. Eikä vähiten Jimin kitaratyöskentelyn ansiosta. Ja pakko vielä Mojo Man:a hehkuttaa myös kun sillä on sellaista kitarointia, ettei tuohon aikaan vielä kovinkaan ollut vastaavaa tarjolla. Uskomaton mies. Mojo Man!

MarkoA: Ymmärrän kyllä edelleen ettei kaikki pidä tällaisesta levystä. Sanoisinkin, että vain faneille ja kitaristeille se uppoaa.
 
Onhan siinä svengaavaa, elävää ja hienoa soittoa, ei vain Hendrixiltä vaan muiltakin. Kaipa sen luulisi muidenkin tajuavan.
 
"The problem with Jimi is that he never stopped making music he left behind an estimated 1,500 hours of material when he died in September 1970."
 
Ons tää siis näin että sillä jossain vaiheessa Ruotsiin paenneella skyfarilla tai sen perillisillä ei ole hallussaan mitään mitä Experience Hendrixillä ei olisi?

Ei kyllä mitään hajua. Joskus muistan kyllä jotain tuollaista huhua kuulleeni. Haastatteluissa Janie kyllä kertoo säätiön omaavan kaiken säilyneen materiaalin. Ja se on säilynyt hyvin ja sitä on PALJON.

Onhan nämä kyllä upeita vetoja. Ja joissakin kappaleissa kuulee kaikuja myöhemmistä Hendrix-biiseistä. Esim. Hey Gypsy Boyn tunnistin heti Hey Baby (New Rising Sun)-kappaleeksi. Joka sekin on Henkan hienoimpia kappaleita.
 
Kyllähän tämä albumi mielestäni vangitsee Hendrixin luomiskautensa huipulla paljon paremmin kuin esim. Electric Ladyland.