Rock, pop, alternative ›

Dull Finn: Sell Outin ja Leedsin väliin kyllä mahtuu useampikin 60-luvun singlebiisi.
 
Jepu jepu jee: http://www.youtube.com/watch?v=qkEpopoiqtw&feature=related

Dull Finn: Olen niitä Who-faneja joille Sell Out on ykköslevy.
 
Se on nyt on ainakin 60-luvun levyistä kovin vaikka kaikkihan ne hyviä on. 2009 julkaistu Deluxe -tupla on nannaa, stereo- ja monoversiot plus paljon bonuksia, remasteroitu alkuperäisistä masternauhoista erotuksena vuoden 1995 painoksen remixistä (mitkä toki eivät olleet mitään hirveyksiä tyyliin ZZ Top "Sixpack").
 
Tuo "Dogs" oli aika outo sinkkuvalinta, kun miettii että bändillä oli vuonna 1968 mm. sellaisia julkaisemattomia kappaleita purkissa kuten "Glow Girl", "Glittering Girl" tai "Jaguar". "Dogsin" B-puoli "Call Me Lightning" taisi vielä olla A-puolena USA:ssa jos en nyt väärin muista.

2541: Tuo "Dogs" oli aika outo sinkkuvalinta, kun miettii että bändillä oli vuonna 1968 mm. sellaisia julkaisemattomia kappaleita purkissa kuten "Glow Girl", "Glittering Girl" tai "Jaguar". "Dogsin" B-puoli "Call Me Lightning" taisi vielä olla A-puolena USA:ssa jos en nyt väärin muista.
 
Melancholia! http://www.youtube.com/watch?v=dG1HJdEuCn0
 
Todella kumma ettei tätä julkaistu ennen kuin cd-remasterin mukana. Tämähän on loistava biisi ja kitarasoolo on elämää suurempi.

velipesonen: Melancholia! http://www.youtube.com/watch?v=dG1HJdEuCn0
 
Todella kumma ettei tätä julkaistu ennen kuin cd-remasterin mukana. Tämähän on loistava biisi ja kitarasoolo on elämää suurempi.
 
Oisko aiheena ollut "too close to home" silloin(kin) Petelle?

Hieno biisi tosiaan, Townshendin demo on vähintään yhtä hyvä.

Peruutan vähän aiheessa ja kommentoin että alkuperäinen Odds and Sods herätti minut aikoinaan. Olin kyllä perin kakara, ehkä kakstoista. Postacard, Naked eye ja Put the money down oli ja ovat aivan dynamiittia.
 
Kun voisikin kuunnella niitä vielä tuorein korvin.

Quadrofenix: Peruutan vähän aiheessa ja kommentoin että alkuperäinen Odds and Sods herätti minut aikoinaan. Olin kyllä perin kakara, ehkä kakstoista. Postacard, Naked eye ja Put the money down oli ja ovat aivan dynamiittia.
 
Kun voisikin kuunnella niitä vielä tuorein korvin.
 
Mulla on se tuolla vinyylivarastossa alkuperäisenä reikäkantisena, ja tietty laajennettuna cd:nä. Mainioita biisejä joissa Whon jossain määrin anarkistinen lähestymistapa levytysuraansa kohtaan tulee hyvin esiin.

Heh Daltrey esiintyi Nalle Wahlroosin synttäreillä Nizzassa;)... Vanhoja kamuja kuulemma.

Regalis Apertura: Heh Daltrey esiintyi Nalle Wahlroosin synttäreillä Nizzassa;)... Vanhoja kamuja kuulemma.
 
Oho, Nalle taitaa olla Who-fani. Markus Selin on Slade-fani.

Regalis Apertura: Heh Daltrey esiintyi Nalle Wahlroosin synttäreillä Nizzassa;)... Vanhoja kamuja kuulemma.
 
Taidan antaa kaikki Who-levyni rikkaille.

glx405: Taidan antaa kaikki Who-levyni rikkaille.
 
Mites se Linkolan Pena sanoikaan jo 70-luvulla että riistäkää köyhiä kun rikkailta ette mitään saa.

Regalis Apertura: Heh Daltrey esiintyi Nalle Wahlroosin synttäreillä Nizzassa;)... Vanhoja kamuja kuulemma.
 
kumpikin herra yhtä kaukana ns. tavallisen ihmisen todellisuudesta, tosin Roger on joskus elänyt sitä, Roope Nalle ei koskaan.

Dull Finn: kumpikin herra yhtä kaukana ns. tavallisen ihmisen todellisuudesta, tosin Roger on joskus elänyt sitä, Roope Nalle ei koskaan.
 
Vaikuttaa kuin tuntisit molemmat henkilökohtaisesti.

velipesonen: Vaikuttaa kuin tuntisit molemmat henkilökohtaisesti.
 
ok...?
 
On tämäkin... so long, muusikoiden net!

Dull Finn: ok...?
 
On tämäkin... so long, muusikoiden net!
 
On tämäkin mitä?

Regalis Apertura: Heh Daltrey esiintyi Nalle Wahlroosin synttäreillä Nizzassa;)... Vanhoja kamuja kuulemma.
 
Tutustuneet ketunmetsästyksen puolesta järjestetyn rock-konsertin jatkoilla, liekö Roger Waterskin ollut Nallen kemujen tunnelmaa nostattamassa? Toisaalta vaikea kuvitella Baroness Thatcher (hengessä mukana) ja Waters sovussa saman boolimaljan äärellä.

jra: Toisaalta vaikea kuvitella Baroness Thatcher (hengessä mukana) ja Waters sovussa saman boolimaljan äärellä.
 
Poliittiset mieltymykset näillä kahdella eivät käy aivan yksiin, täytyy myöntää. Mutta onhan ne kaikkein jyrkimmät debatit ennenkin käyty Ylähuoneen puolella.

nyt on muutamaan kertaan kuunneltu läpi uusi The Who tribuuttilevy Who Are You. Itselle ko. levyltä parhaiten putoaa versio The Seekeristä, moni muu ei oikein putoa.
 
Cover-hommissa on aina vaikeaa se että yritetäänkö kuulostaa alkuperäiseltä vai selkeästi tehdä oman kuuloinen biisistä. Moni levyllä oleva biisi on jäänyt liikaa välimaastoon, soitot on tehty lähelle alkuperäistä mutta laulu taas tehty omalla persoonallisella tavalla - tai päinvastoin. Ylipäätään aika monissa biiseissä on mielestäni menty siitä missä aita sijaitsee aika alhaalla.
 
The Seekerissä on mielestäni onnistuttu tekemään riittävästi tunnistettava veto, mutta kuitenkin sovitettu hyvin toimiva oman kuuloinen toteutus.
 
Onko muita levyä jo kuunnelleita mielipiteineen?

Tästä ei vielä taida olla mitään tarinaa?
Ilmeisen kovaa liveä tulossa julki.
 
http://www.amazon.co.uk/Live-At-Hull-The-Who/dp/B0091Q82L8
 
Ostos listalle menee.

Täähän on jo sillä viime vuotisella Live at Leedsin megasuperspecial-versiossa.