Rock, pop, alternative ›

Exhausted: Taattua laatua, vaikka toki kirjailijanura ei kiinnosta yhtä paljoa kuin bändijutut. Tuntuu myös, että tässä ryypätään vähemmän, tai ainakin kuvataan sitä vähemmän.
 
Kyllähän tämä tälläkin kertaa yllyttää ahmivaan lukemiseen, ja yritänkin säännöstellä lukemalla vain nukkumaan mennessä; Mahlanjuoksuttajan valmistuksessa olen menossa. Rollosta lähtienhän nämä painottuvatkin hyvin vahvasti juuri bändijuttuihin, joiden ansiokas ja tarkka kuvailu saa toki lisäulottuvuutta henkilökohtaisemmistakin jutuista. Ei vaikuta keikkaan -sarjakuvalle muuten ehdoton suositus heille, joille yhtye on pelkkiä levyjä perusteellisemmin tuttu. Suorastaan hykerryttävän tarkkanäköistä ja hauskaa henkilö- ja tilannekuvausta.

Juuri aloitin Manse Markka-aikaa lukemaan. Samalla luen Päätalon Sateenkaari pakenee. Hurjan jännää, kun molemmissa liikutaan noin vuodessa1996 , kumpikin kirjailija on pohjoisesta Tampereelle muuttaneita, juuri luin M. A. Nummisen Baarien miehen, työskentelen itse Hymyn toimituksen vanhassa talossa ja kuuntelin juuri Suonna Konosen Huojuvaa Latoa. Tässä on suomalaisen kulttuurin keskeisen risteysaseman äärellä nyt ihminen kertakaikkisesti.

Kun bändi on kulkenut jokin tien loppuun ja esiin nousee jopa kysymyksiä yhtyeen jatkamisen mielekkyydestä, ryhdytään usein etsimään "uutta suuntaa" vaikka käsikopelolla. Vastuualueita jaetaan aiemmasta poikkeavalla tavalla, studiosessioihin laaditaan dogmilistauksia, ja vasta äänitysten aikana ruvetaan tarkemmin katsomaan, mitä olemassaolevasta raakamateriaalista saisi ehkä aikaiseksi. Nämä tekijät vaikuttivat kirjan mukaan olleen yksittäisinä tai yhdistelminä läsnä yhtyeen selkeästi kehnoimpia albumeja työstäessä: Sinetti oli ensimmäinen selkeä notkahdus, Iiriksellä oltiin jo ihan saatanan eksyksissä tuntemattomassa ympäristössä ja vieraissa vaatteissa, ja Musta hiekka yritti jotenkin ihan liikaa typistyen tahtojen välisiin kompromisseihin yksittäisine yrityksineen ns. tempaista. Tähän kun vielä yhdistetään tavallinen yhtyetoiminnan kryptoniitti, aikuistuminen, on lopputuloksena kolkkoa, puisevaa ja raskassoutuista jöötiä. Hieman samantyyppinen ilmiö tapahtui YUP:n kohdalla, jonka jo parin albumin verran kestänyt "kolmenkympin kriisi" huipentui Leppymättömiin, tuohon laiskanpulskeaan, ponnettomaan ja käsittämättömän ankeaan keskinkertaisuuden monumenttiin, jota tehdessä Helppoa muisteltavaa -historiikin mukaan ei ollut hauskaa, ja se kyllä kuuluu.
 
Sen sijaan Nimi muutettu ja Mahlanjuoksuttaja kuulostavat hyvin koherenteilta ja harkituilta: on ollut sanottavaa, ja selkeä visio siitä miten sanotaan. Varsinkin tekstitykset ovat näillä aiemmin mainittuihin verrattuna aivan eri tasolla, eikä tarvetta ole takuulla ollut jälkikäteispähkäilyyn, että mitähän tässä tuli tehtyä, ja saisiko levyn kappaleista puoliväkisin aasinsiltailemalla muodostettua tekosyyn kutsua sitä kokonaisuudeksi. Autarktis kuulosti levyideana hyvinkin mielenkiintoiselta, mutta sen toteuttamissunnitelmissa vastaan kimpuroi ainakin Hast, jonka mielestä teemojen olisi pitänyt keskittyä "nykypäivän Rovaniemeen". Voi jumalauta. Erinomainen muusikko, mutta ainakin mielikuvani mukaan tietynlaisessa trenditietoisuudessaan Nollapisteen ainutlaatuista persoonallisuutta laimentanut ja integriteettiä murentanut tekijä.
 
No mutta sitä vaan piti sanomani, että näissä esimerkeissä levyjen taustoitus on tukenut hätkähdyttävän vahvasti omia vaikutelmiani.

Jucciz: Suljettu tuli vinyylinä tosiaan jo vuonna 2012, onhan siitä aikaa. Ilmeisesti uusintapainosta ei ole ainakaan tällä haavaa suunnitteilla. Luulisin, että moiselle olisi kyllä tilausta.
 
Sain tässä välissä vaihdettua oman Mahlanjuoksuttajani hieman vähemmän vouvaavaan. Ei tämäkään täydellinen ole, mutta parempi kuin edellinen kopio, varmaan neljää-viittä eri kopiota siinä vertailtiin Äxän myyjän kanssa. D-puoli seilaa edelleen aika pahasti.
 
Erityismaininta: Losing Hold / Aution saaren irtain -livepläjäys ilahduttaa kovasti Wigwamin musiikin ystävää.
 
Totta kyllä. Hauskaa, miten tutun kuuloiset elementit (joko yksittäiset lauseet, melodiat tai sointukierrot) ovat paikoin aivan erilaisessa yhteydessä kuin mihin on tottunut. Tuo Suljettu (Missä on kaikki mitä rakastan?) on erityisen hauska ja outo yhdistelmä Suljetun ja lopullisen biisin tunnelmaa ja lyriikkaa, erittäin mielenkiintoinen pläjäys. Ostitko omasi muuten mustilla vai sinisillä vinyyleillä? Tsekkaapa mielenkiinnosta, minkä verran äänirasia seilaa sivusuunnassa eri levypuoliskoilla. Omassani B- ja D-puolet olivat eniten ongelmallisia.
 
Ikivanha juttu, mutta nauratti.
Jos sulla äänirasia seilaa niin on kyllä ruuvit löysällä tai surkea soitin.

https://www.hs.fi/taide/art-2000011 … E_8_Dd_z_aem_dZo5PBgx5JS9jpgaIPov-w
 
Voisko joku copypastee tän tänne kaikkien iloksi.

Welho-77: https://www.hs.fi/taide/art-2000011 … E_8_Dd_z_aem_dZo5PBgx5JS9jpgaIPov-w
 
Voisko joku copypastee tän tänne kaikkien iloksi.
 
Voisi toki, mutta juttu on maksumuurin takana ihan syystä - ethän toki jaa keikallekaan koko salille vapaalippuja, jos aie oli vähän tienatakin. Kohtuullinen lainaaminen on eri juttu kuin koko jutun kopsaaminen.