Rock, pop, alternative ›

bedlam: Kaipa Suljettu on tulossa myös? Vinyylinä julkaistiin joskus vuosia sitten sekin, mutta eipä saa enää mistään.
 
Suljettu tuli vinyylinä tosiaan jo vuonna 2012, onhan siitä aikaa. Ilmeisesti uusintapainosta ei ole ainakaan tällä haavaa suunnitteilla. Luulisin, että moiselle olisi kyllä tilausta.
 
Sain tässä välissä vaihdettua oman Mahlanjuoksuttajani hieman vähemmän vouvaavaan. Ei tämäkään täydellinen ole, mutta parempi kuin edellinen kopio, varmaan neljää-viittä eri kopiota siinä vertailtiin Äxän myyjän kanssa. D-puoli seilaa edelleen aika pahasti.
 
Erityismaininta: Losing Hold / Aution saaren irtain -livepläjäys ilahduttaa kovasti Wigwamin musiikin ystävää.
 
Progressor: Mahlanjuoksuttaja-vinyylin bonuslevyn demot ovat minusta aika mielenkiintoisia, koska niissä kuuluu, että useat kappaleet ovat alkaneet jostain täysin erilaisesta ideasta kuin mihin lopulta on levytetyissä versioissa päädytty. Liimatan essee on sekin taas taattua laatua ja paljastaa kaikenlaista jännää projektin taustalta. Oikein hyvä paketti, tämä albumi kun on Nimi muutetun ohella ehkä oma suosikkini Nollapisteen tuotannosta.
 
Totta kyllä. Hauskaa, miten tutun kuuloiset elementit (joko yksittäiset lauseet, melodiat tai sointukierrot) ovat paikoin aivan erilaisessa yhteydessä kuin mihin on tottunut. Tuo Suljettu (Missä on kaikki mitä rakastan?) on erityisen hauska ja outo yhdistelmä Suljetun ja lopullisen biisin tunnelmaa ja lyriikkaa, erittäin mielenkiintoinen pläjäys. Ostitko omasi muuten mustilla vai sinisillä vinyyleillä? Tsekkaapa mielenkiinnosta, minkä verran äänirasia seilaa sivusuunnassa eri levypuoliskoilla. Omassani B- ja D-puolet olivat eniten ongelmallisia.

Jucciz: Ostitko omasi muuten mustilla vai sinisillä vinyyleillä? Tsekkaapa mielenkiinnosta, minkä verran äänirasia seilaa sivusuunnassa eri levypuoliskoilla. Omassani B- ja D-puolet olivat eniten ongelmallisia.
 
Sininen vinyyli on kyseessä. Kuuntelin läpi uudestaan ja yritin kiinnittää huomiota tähän, mutta en huomannut oikein mitään häiritsevää. D-puolesta tosin on vähän vaikea sanoa, kun kappaleet ovat kasettidemoja ja treenikämppä-äänityksiä vaihtelevalla laadulla. Molemmat levyt ovat vähän kieroja, mutta ainakaan omilla laitteillani tämä ei tunnu vaikuttavan mainittavasti. Ehkä kävi vain hyvä tuuri tällä kertaa.

Progressor: Mahlanjuoksuttaja-vinyylin bonuslevyn demot ovat minusta aika mielenkiintoisia, koska niissä kuuluu, että useat kappaleet ovat alkaneet jostain täysin erilaisesta ideasta kuin mihin lopulta on levytetyissä versioissa päädytty.
 
Tämä khyl; demot ovat näiden vinyylijulkaisujen mielenkiintoisinta materiaalia esseiden ohella. Olen suunnitellutkin ryhtyväni laatimaan listausta demoilla kuultavista lyriikan ja sävelaihioiden pätkistä, sekä niiden lopullisista sijoituspaikoista albumeilla. Tämän uusimman julkaisun demoilla olin kuulevinani parikin melodialinjaa, jotka päätyivät vasta lammaslevyille.
 
Losing Hold kera hienosti sisäänsä leivotun Aution saaren irtaimen ilahdutti kovin, vaikka täytyy sanoa etteivät Liimatan äänivarat ainakaan esitystilanteessa ihan perille asti yltäneet. Äänenkäytöllisestä näkökulmasta Mahlanjuoksuttaja ympäryksineen sijoittuu mielenkiintoiseen saumaan, nimittäin siihen pariin otteeseen aiemminkin mainitsemaani lyhyeen aikaikkunaan, jolloin Liimatan ääni ja laulutapa kokivat huomattavan muutoksen. Romanttinen komedia ja Toukokuun leikit kuulostavat vielä vanhalta tutulta, mutta jo joulukuussa 2004 äänitetyllä demolla Aamua vastaan haetaan selvästi jonkinlaista jylhempää, rintaäänisesti öyhkyvää kokovartalosointia. Tämä Mahlanjuoksuttajalla esitelty "isompi" laulusoundi rikkoi mielessäni jotakin olennaista Nollapisteen charmista.
 
Mutta Mahlanjuoksuttaja itsessään on edelleen niin helvetin upea muodostaen Suljetun ja Nimi muutetun kanssa kolmen kärjen, jota en oikein mitenkään osaa laittaa paremmuusjärjestykseen. Tämä on materiaalia, joka (jos ihmiskunta on vielä suunnilleen olemassa) löydetään muutaman vuosikymmenen kuluttua heräten ihmettelemään, että tämmöistäkin on joskus tehty, Suomessa. Miksei kukaan tajunnut?

Ka, tämmöisen keikkatallenteen löysin äsken Youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=hm5aWYSVzw0

Ai että, kiitos!
 
Vedettiin muuten Esinekeräilyä ja Kotiinpaluuta "poikien tykypäivillä" erityisen hyvällä ryhmällä toissa iltana. :)

Progressor: Sininen vinyyli on kyseessä. Kuuntelin läpi uudestaan ja yritin kiinnittää huomiota tähän, mutta en huomannut oikein mitään häiritsevää. D-puolesta tosin on vähän vaikea sanoa, kun kappaleet ovat kasettidemoja ja treenikämppä-äänityksiä vaihtelevalla laadulla. Molemmat levyt ovat vähän kieroja, mutta ainakaan omilla laitteillani tämä ei tunnu vaikuttavan mainittavasti. Ehkä kävi vain hyvä tuuri tällä kertaa.
 
Nyt sain oman Mahliksen käsiini, ja onko teillä levyn kansikokonaisuus tosi ahdas? Ei meinaa saada levyjä pusseineen tungettua kansiin sisään, joten pitänee pitää siinä keskiaukeamalla kuten toimittaessa oli. Testikuuntelu sitten ehtiessään, sininen on itsellä.

Pedroz: Nyt sain oman Mahliksen käsiini, ja onko teillä levyn kansikokonaisuus tosi ahdas? Ei meinaa saada levyjä pusseineen tungettua kansiin sisään, joten pitänee pitää siinä keskiaukeamalla kuten toimittaessa oli. Testikuuntelu sitten ehtiessään, sininen on itsellä.
 
Tuo on hyvin yleinen ongelma uusissa vinyyleissä, en tiedä miksi ne nykyään tehdään niin ahtaiksi.

Pedroz: Nyt sain oman Mahliksen käsiini, ja onko teillä levyn kansikokonaisuus tosi ahdas? Ei meinaa saada levyjä pusseineen tungettua kansiin sisään, joten pitänee pitää siinä keskiaukeamalla kuten toimittaessa oli. Testikuuntelu sitten ehtiessään, sininen on itsellä.
 
Kyllä vähän samaa vikaa on, mutta sain varovasti ujuttamalla levyt kuitenkin sinne taskuihin. Ikävää kyllä, jos joutuu levyjä pitämään siinä keskiaukeamalla. Toisaalta siten kansiin tulee vähemmän "ringwearia", mikä ehkä parantaa jälleenmyyntiarvoa, heh.

Jåå, timmit ovat taskut. Niin timmit, että levykäiset olisi pitänyt pakolla survoman sisään, ja kansi olisi jäänyt ärvöttämään raolleen. Ratkaisin ongelman leikkaamalla yhden sivun auki siitä levyä uutena suojanneesta suojapussista, ja ujuttamalla levyt kansineen sen sisään.
 
Samaa ongelmaa on ollut esiintynyt aiempienkin julkaisujen kanssa, mutta ei yhtä rajuna. Siltä varalta että joku kannensuunnittelutiimiläinen sattuu lukemaan: hei vittu, pliis.

Itse säilytän gatefold-kansien tapauksessa levyjä nimenomaan siellä keskellä, jolloin minimoidaan ringwearin syntyminen. Ongelmaahan tästä ei saa, kun toimii fiksusti, eli suojaa myös kannet erillisillä suojamuoveilla: eivät levyt luiskahda lattialle kun ottaa kokonaisuuden hyllystä. Itse asiassa levyt saa kätevästi tällöin esiin ottamatta edes kansia pois suojamuovista - jos siis haluaa vain kuunnella levyä eikä ole tarve hypistellä kansia.

Nyt tuli kuunneltua oma Mahlis, ja hyvin soi ilman huojuntoja. En tiedä miten raskaasti noita kakkoslevyn ennenjulkaistuja biisejä on remasteroitu tai muuten viilattu, mutta kylläpä kuulosti tosi raikkaalta Toukokuun leikit, Romanttinen komedia ja Ponnahdusikkunaprinsessa. Ehkä on vaan viime kuunteluista aika kauan ja pääsivät siksi yllättämään.

Lueskelin tuossa bändin kotisivuilta löytyviä levyarvosteluja ja aina se vaan jaksaa hämmästyttää miten ihmiset voi kuulla samat biisit niin eri tavalla. Minusta Seitsemännen sinetin aloituskappale Kerro ketä ajattelit on instrumenttiosuuksiltaan niin täydellistä musiikkia kuin vain voi olla olemassa ja jokainen kitaramelodia liimautuu välittömästi päähän soimaan. Ihan täyttä hunajaa. Ja joku arvostelija oli kommentoinut että levyn ekat biisit on niin mitäänsanomattomia että kuuntelu kannattaa aloittaa vasta kolmannesta raidasta. Joka taas ei mulle sävellyksellisesti ole ollenkaan samalla tasolla.
 
Mutta ilmettelen miksi minulla oli tullut näin pitkä väli bändin kuuntelusta, oli kuin näkisi vanhan parhaan kaverinsa vuosikymmenten jälkeen uudestaan kun laittoi biisejä Spotifystä soimaan. Täytynee se tilata kasa vinyylejä nyt kun niitä kerran saa. Ja se Mahlanjuoksuttajakin vielä kokonaan kuulemati.

Kuuntelin Markka-Ajan nyt loppuun ja huomasin että tähän syntyi jonkunlainen riippuvuussuhde. Aluksi mietin että ei helvetti, tätäkö tää on mutta loppujenlopuksi opus oli äärimmäisen viihdyttävä. Samalla tuli kuunneltua myös musiikkia osittain kirjan tahtiin ja kappaleet avautuivat ihan eri lailla. Jos kirjoittaja sattuisi lukemaan tätä joskus niin lausun kiitoksen.

Tomtom: Kuuntelin Markka-Ajan nyt loppuun ja huomasin että tähän syntyi jonkunlainen riippuvuussuhde. Aluksi mietin että ei helvetti, tätäkö tää on mutta loppujenlopuksi opus oli äärimmäisen viihdyttävä. Samalla tuli kuunneltua myös musiikkia osittain kirjan tahtiin ja kappaleet avautuivat ihan eri lailla. Jos kirjoittaja sattuisi lukemaan tätä joskus niin lausun kiitoksen.
 
Kuten aiempiakin osia lukiessani, kirjoittelin samalla muistivihkoon mm. Google Mapsista katsottavia sijainteja ja kuunneltavia Diuc- ja Nollapiste-äänitteitä, sekä muita kappaleita joihin tekstissä viitataan. Kun esim. mainitaan, että Ja josin introsta tuttua "kauhuputkea" käytettiin jossakin Ahkerien simpanssien kappaleessa, iskee mieleeni pakkomielle mennä heti todentamaan asia.

Zed: Kuten aiempiakin osia lukiessani, kirjoittelin samalla muistivihkoon mm. Google Mapsista katsottavia sijainteja ja kuunneltavia Diuc- ja Nollapiste-äänitteitä, sekä muita kappaleita joihin tekstissä viitataan. Kun esim. mainitaan, että Ja josin introsta tuttua "kauhuputkea" käytettiin jossakin Ahkerien simpanssien kappaleessa, iskee mieleeni pakkomielle mennä heti todentamaan asia.
 
Kirjallisuus 3.0. Tää nyt liippaa aihetta enää ohuesti mutta itse äänikirjojen suurkuluttajana aloitin heti perään jonkun normikotimaisen dekkarin ja tuli heti sellanen olo että ei hitto, onpa nää normaalien kirjat tylsiä.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010995247.html
 
Keikkiä & uutta musiikkia tälle vuodelle. Kyllähän tuo sopii. Artikkeliin en valitettavasti päässyt käsiksi, sillä se on vain tinaajille.
 
E: Pannaansch vielä Soundin tuoreehko Neulainen Jerkunenia käsittelevä juttu: https://www.soundi.fi/jutut/haastat … uisteleva-absoluuttinen-nollapiste/

Zed: Keikkiä & uutta musiikkia tälle vuodelle. Kyllähän tuo sopii.
 
Innostavaa, äärimmäisen innostavaa!

Zed: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010995247.html
 
Keikkiä & uutta musiikkia tälle vuodelle. Kyllähän tuo sopii. Artikkeliin en valitettavasti päässyt käsiksi, sillä se on vain tinaajille.
 
Ohhoh, ei täällä sattuisi joku rahakas ihminen olemaan, joka voisi tuon ehkä kopsata köyhien iloksi?

Pedroz: Ohhoh, ei täällä sattuisi joku rahakas ihminen olemaan, joka voisi tuon ehkä kopsata köyhien iloksi?
 
Tää on kyllä vuoden paras uutinen!
 
Kulttibändi palaa vuosien tauon jälkeen: Ei koskaan haluttu tehdä outoa musaa, vaan kiinnostavaa, sanoo Tommi Liimatta
 
Musiikki|Jo 30 vuotta omia teitään kulkenut rockyhtye tekee kesällä keikkoja ja julkaisee tänä vuonna myös uutta musiikkia.
 
SYYSKUUSSA 2016 Absoluuttinen nollapiste -yhtye esiintyi Helsingissä Tavastia-klubilla.
 
Tavastian keikka meni hyvin. Yhtyeen jäsenet eivät vain heti tajunneet, että se jäisi heidän viimeisekseen. 25 vuoden ja 12 albumin jälkeen tuli kuitenkin seinä vastaan.
 
Mulla meni maku siihen touhuun. En nähnyt enää mielenkiintoa soittaa niitä vanhoja biisejä, yhtyeen basisti Aake Otsala sanoo.
 
Olen aina halunnut, että bändi katsoo eteenpäin.
 
Mutta nyt Otsala ja laulaja Tommi Liimatta ovat tulleet Itä-Helsingissä sijaitsevalle Otsalan studiolle kertomaan, että Absoluuttinen nollapiste palaa ensi kesänä keikoille yleisön eteen.
 
Ja julkaisee myös uutta musiikkia yli kymmenen vuoden levytystauon jälkeen.
 
ABSOLUUTTINEN nollapiste perustettiin Rovaniemellä vuonna 1991, ja se julkaisi ensialbuminsa vuonna 1994, jolloin kaikki yhtyeen jäsenet eivät olleet vielä täysi-ikäisiä.
 
Se nousi muutamassa vuodessa rockyleisön tietoisuuteen omintakeisella musiikilla, jossa oli vaikutteita vanhasta progesta ja 1980-luvun rockista, mutta kappaleet olivat kompaktin popmittaisia.
 
Erityistä huomiota herättivät laulaja Liimatan suomenkieliset tekstit, joissa oli yksityiskohtaisia arkisia havaintoja, joskus selvänä tarinana, joskus mystisenä tajunnanvirtana.
 
Yhtyeen toistaiseksi viimeiseksi levytykseksi jäi massiivinen Pisara ja lammas -rock-ooppera, jonka ensimmäinen osa ilmestyi albumina vuonna 2012 ja toinen kaksi vuotta myöhemmin.
 
Sci-fi -teemainen Pisara ja lammas on kronologisesti etenevä tarina ja musiikillisesti kunnianhimoinen progeteos, jossa vierailee nimekkäitä solisteja, kuten Paula Vesala ja Olavi Uusivirta. Levyjen tekeminen vei neljä vuotta, ja alkuperäisen suunnitelman mukaan teoksesta piti tehdä myös näyttämösovitus.
 
Ulkopuolisen silmin saattoi näyttää siltä, että Absoluuttinen nollapiste lopetti toimintansa harkitusti, koska Pisara ja lammas vaikutti niin suurelta finaalilta.
 
Tavallaan se olikin sitä, koska Aaken kanssa puhuttiin, että mitä tämän jälkeen, Liimatta muistelee.
 
YHTYEEN omalla levymerkillä julkaistut levyt saivat hienot arvostelut musiikkimediassa, mutta kehujen vetovoima ei kestänyt kauan.
 
Eihän meillä itsellä mitään markkinakokemusta ja koneistoa ollut lammaslevyjen ilmestyessä. Kun se kakkoslevy keväällä 2014 tuli, ja tämä tarina saatiin päätökseen, niin ei se mihinkään johtanut, Liimatta sanoo.
 
Näyttämösovitushanke oli kaatunut, ja yhteensä 22 yhteensä kappaletta käsittävän rock-oopperan yksittäisten osien esittäminen osana keikkaohjelmistoa ei tuntunut mielekkäältä. Levyjen äänittäjänä, miksaajana ja tuottajan toiminut Otsala oli uupunut.
 
Vuonna 2016 Tavastian keikan jälkeen otettiin meistä yhteiskuva. Laitoin sen Instagramiin ja kirjoitin siihen englanniksi, että it feels like the end of an era, Otsala sanoo.
 
Mitään dramaattista bändikokousta lopettamisesta ei pidetty. Toiminta loppui itsestään, mutta soittajat pitivät yhteyttä ystävinä, kuten olivat tehneet teini-ikäisistä lähtien.
 
Tommi Liimatta sanoo, että mediassa solistia ja tekstittäjää halutaan usein kuunnella enemmän kuin soittajia. Vaikka minä olen ehkä yhtyeen tyhmin jätkä.
Tommi Liimatta sanoo, että mediassa solistia ja tekstittäjää halutaan usein kuunnella enemmän kuin soittajia. Vaikka minä olen ehkä yhtyeen tyhmin jätkä. Kuva: Sami Kero / HS
ABSOLUUTTISEN nollapisteen perustaminen oli kuitenkin määrännyt suunnan Liimatan ja Otsalan työuralle.
 
Otsala sanoo kasvaneensa yhtyeessä ammattilaiseksi ja aikuiseksi samaan aikaan. Musiikin tekeminen oli koko ajan uusien asioiden opettelua ja uusien ideoiden työstämistä.
 
Jälkikäteisesti tuntuu vähän raaalta, että me oltiin alussa hädin tuskin täysi-ikäisiä, ja sitten Helsingin lehdissä kommentoitiin meidän tekemisiä kielteiseen tai myönteisen sävyyn. Jos on 16-vuotias putkimies tet-harjoittelussa, ja tekee paskan liitoksen, niin ei Hesari sitä kirjoita, Liimatta sanoo.
 
Piti olla yhtä aikaa herkkä taiteellisen kanavoinnin kanssa ja kasvattaa kova nahka kritiikkiä kohtaan, koska sitäkin väistämättä tuli.
 
Syksyn 2016 jälkeen Liimatta jatkoi jo 2000-luvun alussa käynnistynyttä kirjailijan uraansa ja pääsi vuonna 2017 Finlandia-ehdokkaaksikin Autarktis-romaanillaan. Otsala oli opiskellut äänisuunnittelun ammattilaiseksi ja perustanut yrityksen ja työskenteli teatterituotannoissa.
 
Jos tarkkoja ollaan, niin yhtyeen tauko ei ole kestänyt yhdeksää vuotta aivan tauotta.
 
Kesällä 2022 se esiintyi Ylitornion Aawastock-festivaalilla. Silloinkin katseltiin taaksepäin, koska yhtye esitti kokonaan Nimi muutettu -albuminsa, jonka julkaisusta oli kulunut 20 vuotta.
 
Absoluuttinen nollapiste oli kokoontunut kaikessa hiljaisuudessa soittamaan yhdessä jo sitä ennen, mutta kesti vielä pitkään ennen kuin päätös keikkailun aloittamisesta syntyi.
 
Absoluuttisen nollapisteen tulevan levyn materiaalia valmistellaan. Aki Lääkkölä soittaa kitaraosuuksia, Aake Otsala äänittää, ja Tommi Liimatta ja Tomi Krutsin kuuntelevat.
Absoluuttisen nollapisteen tulevan levyn materiaalia valmistellaan. Aki Lääkkölä soittaa kitaraosuuksia, Aake Otsala äänittää, ja Tommi Liimatta ja Tomi Krutsin kuuntelevat. Kuva: Sami Kero / HS
NYT yhtye tekee kesän keikkojen lisäksi julkaisuvalmiiksi uutta musiikkia. Uuden levyn ilmestymisajankohtaa Liimatta ei halua kertoa, vaan sanoo, että uusi julkaisu tulee tämän vuoden aikana.
 
Toisaalta yhtye ei ole liioin päättänyt, että kesän esiintymiset jäisivät ainoiksi.
 
Absoluuttinen nollapiste on profiloitunut vuosien aikana yhtyeeksi, jonka yleisö on omistautunutta ja uskollista. Mitään suuren yleisön suomirock-hittejä sen tuotantoon ei kuulu. Kuunnelluimmat kappaleet ovat saaneet Spotifyssä kuuntelukertoja puolesta miljoonasta 1,2 miljoonaan.
 
Suosituimmaksi on noussut vuonna 2002 julkaistu Eräät tulevat juosten, jota Liimatan muistikuvan mukaan ei olisi alun perin haluttu edes levyttää.
 
LIIMATTA uskoo, että suurten kaupallisten menestysten puute on auttanut yhtyettä pysymään yhdessä ja keskittymään musiikin tekemiseen.
 
Me ei koskaan haluttu tehdä outoa musaa, me haluttiin tehdä kiinnostavaa. Jos se, mikä meidän mielestä oli kiinnostavaa, oli jonkun mielestä outoa, niin ei voi mitään.

Yli 1000 plussaa, kiitos!