Rock, pop, alternative ›

velipesonen: Ehkä maailma on täynnä Hitlerin pakotarinoita siksi että pakoa pidetään hänen tapauksessaan niin ymmärrettävänä tai ennakoitavana. Ehkä maailma on samasta syystä täynnä tarinoita siitä kuinka Elvis lavasti kuolemansa. Gnostisissa evankeliumeissa, jotka kirkko hylkäsi, Nasaretin Jeesus välttää teloitetuksi tulemisen ja pakenee.
 
Kysymys siis kuuluu: eikö sitten se, että lavastus olisi ollut niin perin ymmärrettävä teko, myös merkitse, että henkilöllä itsellään oli motiivi tuollaiseen tekoon, ja että hän ajattelukykyisenä olentona olisi kenties tuollaista pohtinut ellei peräti suunnitellut? Jos ajattelemme toista, paljon ikävämpää, mahdollisuutta, että henkilö olisi päätynyt itsemurhaan, eikö sellainen olisi ollut täydellinen antiteesi kuoleman lavastamiselle ja pakenemiselle, koska kuolemassa hän olisi vain jatkanut samaa kuolemaa johon hän oli jo elämässään joutunut, ja paetessaan hän ei olisi paennut mihinkään muuhun kuin elämään.
 
Ja nyt muuten saisi jo loppua näiden kaikkien salaliittoteorioiden pyörittely tässä ketjussa, foliohattuilulle löytynee nimittäin omatkin fooruminsa. Prrkl kun piti mennä halpaan niiden Cotnerin kieroilujen kanssa silloin aikoinaan ja käynnistää tämä lumipalloefekti...

RockFanatic: Ja nyt muuten saisi jo loppua näiden kaikkien salaliittoteorioiden pyörittely tässä ketjussa, foliohattuilulle löytynee nimittäin omatkin fooruminsa. Prrkl kun piti mennä halpaan niiden Cotnerin kieroilujen kanssa silloin aikoinaan ja käynnistää tämä lumipalloefekti...
 
Olen eri mieltä. Salaliittoa ei todista olemattomaksi se että ollakseen olemassa sen täytyy olla salaliitto. Ja ennen kaikkea salaliittoteoriat ainakin tässä tapauksessa luotaavat ko. henkilön luonnetta kenties syvällisemmin kuin mihin elämäkerturit ovat toistaiseksi kyenneet!
 
Miksi ihmeessä asioista olisi omaksuttava jokin sovinnainen hajuton standardiversio? Mitäpä jos vaikka Albert Goldmanin käsitykset olisivat vakiintuneet standardiksi, olisiko sekin vain hyväksyttävä sellaisenaan? Elvis jos kuka on kulttuurihistoriallinen vaikuttajahenkilö, Hahmo.
 
Esimerkiksi Beatlesin kohdalla Philip Normanin kirjassaan Shout esittämät näkemykset vakiintuivat standardiksi eli pakolliseksi 80-luvun alusta 90-luvun puoliväliin saakka vaikka ne ovat asenteellista potaskaa ja hölmöä kliseetä.

Promised Land on tällä hetkellä meikäläisen suosikki-Elppu-älppy. Esmes Thinking About You on aivan helevetin hieno biisi - toimii muuten vielä paremmin ilman taustalaulajia:
 
https://youtu.be/zyd1IpqgBgg

RockFanatic: Promised Land on tällä hetkellä meikäläisen suosikki-Elppu-älppy. Esmes Thinking About You on aivan helevetin hieno biisi - toimii muuten vielä paremmin ilman taustalaulajia:
 
https://youtu.be/zyd1IpqgBgg
 
On hieno biisi kyllä. Olikos siinä levyversiossa noin karsea kaiku laulussa, vai onko joku tehnyt omia miksailujaan.
 
Tuolla 70-luvun tuotannossa on todella oivallisia biisejä kekseliäästi sovitettuna - kaiken livehutun seassa.

Ihme äijä - kesällä '76 käytännössä jo kävelevä ruumis, mutta ääni vaan oli ja pysyi:
 
https://youtu.be/lvUIdrPAg84
 
Tokihan mies trimmasi itsensä vielä kerran lähes normaalipainoiseksi samoin kuin harvensi kapselipurkilla käyntejään tuntuvasti loppuvuodesta Gingerin tavattuaan, mutta yleisesti ottaen tuosta kesän kuopasta ei noin niinku varsinaisen terveyden osalta enää noustu. Sääli.
 
Mutta onneksi meillä on jumalaton määrä hienoa musiikkia ja taltiointeja, joiden ansiosta miehemme perintö ei kuole koskaan. Oli se vaan perkeleen hieno artisti.

Seitsemän kertaa Elvis-dokkari katsottavissa YLE Areenassa. https://areena.yle.fi/1-4313955

Kaikenlaisissa ruumiin ja sielun tiloissa tääkin ukko joutui esiintymään, koska eihän sille Parkerin paskaläjälle ollut millään muulla väliä kuin sillä, että karavaani kulki ja kassakone kilkatti. Joku voisi todeta puolinukuksissa (kirjaimellisesti) ylisuuren unilääkeannoksen jäljiltä esiintymisen olleen suoranaista yleisön aliarvioimista, mutta jätettäköön se kyynikoiden huoleksi.
 
https://youtu.be/WotuR9oNJkE
 
PS. Ja eihän se läheisten useampaan otteeseen tarjoama apukaan kelvannut. Sääli, Elvis olisi voinut saavuttaa elämässään vielä paljon, mikäli olisi aidosti tajunnut olevansa addikti ja muiden ajattelevan vain hänen parastaan kehottaessaan häntä toistuvasti pyrkimään irti aineista. Samojen kaupunkien kiertämistä vuodesta toiseen, vararikon partaalla (rahankäytön priorisointikyky pyöreä nolla - mafialaisten palkkojen ja Priscillan erokorvausten hoitamisen jälkeen loput kulloinkin käytettävissä olleet massit oli mukava törsätä vaikka muutamaan uuteen autoon ja aseisiin; siihen kun iskettiin päälle vielä Parkerin 50 prosentin strategia, niin rahaa ei muutenkaan ollut niin yltiöpäisesti kuin olisi voinut kuvitella) ja alati pahenevassa huumekoukussa, about kaikki sisäelimet enemmän tai vähemmän paskana - siitä täytyi glamourin olla kaukana.

RockFanatic: Kaikenlaisissa ruumiin ja sielun tiloissa tääkin ukko joutui esiintymään, koska eihän sille Parkerin paskaläjälle ollut millään muulla väliä kuin sillä, että karavaani kulki ja kassakone kilkatti. Joku voisi todeta puolinukuksissa (kirjaimellisesti) ylisuuren unilääkeannoksen jäljiltä esiintymisen olleen suoranaista yleisön aliarvioimista, mutta jätettäköön se kyynikoiden huoleksi.
 
https://youtu.be/WotuR9oNJkE
 
PS. Ja eihän se läheisten useampaan otteeseen tarjoama apukaan kelvannut. Sääli, Elvis olisi voinut saavuttaa elämässään vielä paljon, mikäli olisi aidosti tajunnut olevansa addikti ja muiden ajattelevan vain hänen parastaan kehottaessaan häntä toistuvasti pyrkimään irti aineista. Samojen kaupunkien kiertämistä vuodesta toiseen, vararikon partaalla (rahankäytön priorisointikyky pyöreä nolla - mafialaisten palkkojen ja Priscillan erokorvausten hoitamisen jälkeen loput kulloinkin käytettävissä olleet massit oli mukava törsätä vaikka muutamaan uuteen autoon ja aseisiin; siihen kun iskettiin päälle vielä Parkerin 50 prosentin strategia, niin rahaa ei muutenkaan ollut niin yltiöpäisesti kuin olisi voinut kuvitella) ja alati pahenevassa huumekoukussa, about kaikki sisäelimet enemmän tai vähemmän paskana - siitä täytyi glamourin olla kaukana.
 
Tarinan loppu on surullinen kyllä.
 
Edelleen suosittelen Peter Guralnickin kaksiosaista elämäkertaa; siinä puidaan aika hyvin sitä, kenessä oli ja mitä syytä ja seurausta. Ristiriitainen kaveri, todella.
 
Tuo Houstonin keikka on kyllä murheellisemmasta päästä ja noita unissakävelykonsertteja sattui hyvinkin neljälle viimeiselle vuodelle. Sitten taas väliin saattoi tulla todella rautaisia vetoja.

Tuo Houstonin keikka on kyllä murheellisemmasta päästä ja noita unissakävelykonsertteja sattui hyvinkin neljälle viimeiselle vuodelle. Sitten taas väliin saattoi tulla todella rautaisia vetoja.
 
Erityisesti vuonna -76 Elviksellä tuntui olevan toistuvia vaikeuksia tasapainottaa ennen keikkaa nautittua pilleriannostaan. Valitettavan usein äijä oli joko niin kovassa unilääkepöllyssä, ettei mistään meinannut tulla mitään (New Haven, Hampton Roads, Macon, Houston) tai vaihtoehtoisesti ladattu niin täyteen piristeitä, että biisit menivät monilta osin enemmänkin brassailuksi kuin suoraviivaiseksi tulkinnaksi (Dallas, Birmingham). Täysin selväpäisen kuuloisia keikkoja saa tuolta ajalta etsiä täikamman kanssa, mutta esim. legendaarinen Pittsburghin uudenvuodenkeikka sekä tämä Memphisin show - Elviksen viimeinen esiintyminen kotikaupungissaan, paitövei - edustavat kyllä erittäin asiallista meininkiä:
 
https://youtu.be/BRNrHVch97M

AP: Tarinan loppu on surullinen kyllä.
 
Juu, olisi pitänyt jo jossain 1969, mutta viimeistään 1972 hankkiutua irti huonosta sopimuksesta Parkerin kanssa. Viime kädessä sopivalla summalla ostaa sopimus Parkerilta jollekin toiselle managerille ja hankkia keikkoja esim. Britanniasta ja Japanista.
 
Loppuaikojen urakehitys olisi voinut olla hieman toisenlaista

Presidentti: Juu, olisi pitänyt jo jossain 1969, mutta viimeistään 1972 hankkiutua irti huonosta sopimuksesta Parkerin kanssa. Viime kädessä sopivalla summalla ostaa sopimus Parkerilta jollekin toiselle managerille ja hankkia keikkoja esim. Britanniasta ja Japanista.
 
Loppuaikojen urakehitys olisi voinut olla hieman toisenlaista
 
Kieltämättä. Vuonna 1976 viriteltiin muun muassa sitä Star is Born -elokuvan versiota, johon valittiin pääosaan Kris Kristofferson, mutta Elvishän oli vakavasti ehdolla rooliin. Ihan vaan Parkerin ansiosta sopimus meni ohi, ja tämä on yksi tuossa kertomuksessa minua kovasti harmittavista asioista. Siinä olisi voinut olla viime hetken pelastus, jotain uutta mihin tarttua ja josta innostua.
 
Olihan noita irtiottoyrityksiä, mutta sen verran hyvin oli tähti satimessa sopimuksien kanssa, että ei se niin vaan käynyt. Olen varmaan ennenkin harmitellut sitä, miten valtavan amatöörimäisesti Elviksen ympärillä olevia asioita hoidettiin; muusikot olivat ammattilaisia, mutta levyjen julkaisupolitiiikka oli käsittämätön, talousosaajia ei oikein koko porukassa ja henkivartijat perämetsäläisiä perskärpäsiä, joiden sallittiin jopa tuoda kappale-ehdotuksia ja muutenkin olla seurailemassa levyntekoa kommenttien kanssa.

aikoinaan meni vissiin epfcof foorumi nurin (muistanko oikein). mutta onkos vastaavaa suomi foorumia enää olemassa?

santa: aikoinaan meni vissiin epfcof foorumi nurin (muistanko oikein). mutta onkos vastaavaa suomi foorumia enää olemassa?
 
Facebookissa on elvismaa-niminen ryhmä, jonka jäsenistöön kuuluu monia aikoinaan tuolla em. foorumilla(kin) vaikuttaneita hörhöjä. Käy ihmeessä kurkkaamassa :)

AP: Olihan noita irtiottoyrityksiä, mutta sen verran hyvin oli tähti satimessa sopimuksien kanssa, että ei se niin vaan käynyt. Olen varmaan ennenkin harmitellut sitä, miten valtavan amatöörimäisesti Elviksen ympärillä olevia asioita hoidettiin; muusikot olivat ammattilaisia, mutta levyjen julkaisupolitiiikka oli käsittämätön, talousosaajia ei oikein koko porukassa ja henkivartijat perämetsäläisiä perskärpäsiä, joiden sallittiin jopa tuoda kappale-ehdotuksia ja muutenkin olla seurailemassa levyntekoa kommenttien kanssa.
 
Juum, menee toki toistamiseksi tämänkin ketjun sisällä, mutta perusasioita:
 
- Levynkannet
- Biisijärjestykset
- Yhtenäinen taiteellinen linja albumilla
 
Nuo olivat välillä sitä ja tätä -osastoa ja tasoero kiusallinen aikalaisiin verrattuna, olihan 70-luku kuitenkin avattavien vinyylinkansien, konseptialbumien ja Hipgnosiin yms. kansitaidetta tilaustyönä tekevien pajojen kulta-aikaa.
 
Mitä tulee raha-asioihin, niin taisi ainoa tulonlähde olla keikat. Elviksen tuotteistaminen pääasiassa tapahtui kuoleman jälkeen. Jos nyt pakollisena nimien pudotteluna kaivetaan vaikkapa joku Ian Anderson, hän pisti jo kovimpina aktiiviaikoinaan kassilohibusineksen pystyyn, Gracelandissa ei taidettu juuri mitenkään miettiä ajatuksella sijoittamista.

Presidentti: Juum, menee toki toistamiseksi tämänkin ketjun sisällä, mutta perusasioita:
 
- Levynkannet
- Biisijärjestykset
- Yhtenäinen taiteellinen linja albumilla
 
Nuo olivat välillä sitä ja tätä -osastoa ja tasoero kiusallinen aikalaisiin verrattuna, olihan 70-luku kuitenkin avattavien vinyylinkansien, konseptialbumien ja Hipgnosiin yms. kansitaidetta tilaustyönä tekevien pajojen kulta-aikaa.
 
Tämäpä tämä. Elvis nyt ei ollut mikään muodin airut siinä mielessä, että siinä vastakkain iskivät toisaalta ehkä taustalla oleva halu uudistua ja toisaalta vahva perinnetietoisuus. Kun jostain löytyi oikea "kirittäjä" lopputulos sai uutta väriä kuten 1969 American Studion sessioissa. Niinpä esimerkiksi "From Elvis in Memphis" kuulostaa todella suunnitellulta kokonaisuudelta ja ajanmukaiseltakin.
 
Perinnetietoisuus tuotti sekin toki hienoa jälkeä, etenkin nostaisin esiin gospel-albumit, mutta eihän sillä 70-luvulla sateentekijäksi päässyt.
 
Muistelisin, että RCA:lla oli määrälliset tavoitteet sopimuksissa eli piti tehdä tietty määrä musiikkia, josta sitten saataisiin kottua albumeja ja tietty määrä singlejä, mutta sehän oli artistin sijaan levy-yhtiön jobi se.
 

 
Mitä tulee raha-asioihin, niin taisi ainoa tulonlähde olla keikat. Elviksen tuotteistaminen pääasiassa tapahtui kuoleman jälkeen. Jos nyt pakollisena nimien pudotteluna kaivetaan vaikkapa joku Ian Anderson, hän pisti jo kovimpina aktiiviaikoinaan kassilohibusineksen pystyyn, Gracelandissa ei taidettu juuri mitenkään miettiä ajatuksella sijoittamista.
 
No ei, enempi kädestä suuhun -pohjalta mentiin, summat vaan olivat valtavia. Organisaatio oli kallis pyöritettävä ja tuhlailut päälle. Kiertueilla saatiin tulopuolta, tosin onhan se surullista miettiä että ihan oman alansa käänteentekevin hahmo kiertää viime vuotensa Amerikan pikkukaupunkeja samalla kun muut tekevät maailmankiertueita.
 
Enpä tietnnytkään, että Ian Anderson oli kala-alalla. Taas opittiin jotain.

RockFanatic: Ja nyt muuten saisi jo loppua näiden kaikkien salaliittoteorioiden pyörittely tässä ketjussa, foliohattuilulle löytynee nimittäin omatkin fooruminsa. Prrkl kun piti mennä halpaan niiden Cotnerin kieroilujen kanssa silloin aikoinaan ja käynnistää tämä lumipalloefekti...
 
No nyt selvisi tämäkin. Jon Cotner oli todellisuudessa kymmenisen vuotta Elvistä nuorempi Ken Roberts, joka joutui 80-luvulla jatkuvasti "Elvis elää" -havaintojen kohteeksi mm. Michiganin Kalamazoossa. Miehen ongelmana, mikäli sitä voidaan sellaiseksi kutsua, oli harvinaisen paljon keski-ikäistä (ja myöhemmin oletusten mukaan iäkkäämpää) Elvistä muistuttanut ulkonäkö yhdistettynä täydellisen identtiseen puhe- ja lauluääneen. Sitä, miten ja miksi hän päätyi YouTubeen mukamas 8.1.1935 syntyneenä "mysteerimiehenä", joka vuoron perään vihjaili olevansa milloin Elvis ja milloin Jesse Garon, ei tarina kerro, mutta tiedossa on, että Roberts kuoli vuonna 2019. Jännästi myös Cotnerin oma YouTube-kanava hiljeni samalla...
 
Hyvin kyllä onnistui pitämään todellisen identiteettinsä salassa ulkopuolisilta koko julkisuudessa oloaikansa. Levätköön mies rauhassa, vaikka tavallaan huijari olikin.
 
https://youtu.be/oL7lrpA22jw

Juu, tähän retkuunhan sitä tuli tosiaan itsekin mentyä takavuosina joksikin aikaa. Tässä alkuperäiset kuvat, olkaa hyvät:
 
https://youtu.be/jPIfBUwgLXk
 
Ja täältä löytyy lisää kuvia:
 
https://nprhogfl.tripod.com/photogallery.htm
 
EDIT: Ja tältä mieheltähän sitten napattiin vain se Cotner-hahmon ulkoinen olemus, pienehköllä fotoshoppailulla höystettynä. Ääni kuuluu eräälle toiselle henkilölle, mutta hänen henkilöllisyytensä jätettäköön salaisuudeksi.

RockFanatic: Ääni kuuluu eräälle toiselle henkilölle, mutta hänen henkilöllisyytensä jätettäköön salaisuudeksi.
 
Ja nyt loppui salailu. Olkaa hyvät, tässä mies äänen takana:
 
https://youtu.be/UNp_Ww5oKJQ
 
Ja tässä suurin piirtein koko tarina:
 
Loppuvuodesta 1968 Georgian Atlantassa syntynyt Anthony Doyle "Tony" Richards ryhtyi pyörimään erinäisillä Elvis-aiheisilla nettifoorumeilla (mm. legendaarisella alt.elvis.king -palstalla) vuoden 1996 tienoilla. Alusta saakka Richardsin missio oli painaa alas kaikki muut Elvis-kloonit todistelemalla kerta toisensa jälkeen sitä, kuinka hän on ainoa Elvikseltä kuulostava henkilö koko maailmassa. Richards myös aidosti uskoi olevansa Elviksen poika ja jopa postasi jossain vaiheessa nettiin äärimmäisen amatöörimäisesti käsitellyn kuvan muka omista vanhemmistaan, jossa "isän" vartaloon oli tökerösti liitetty täysin eri värisävyä edustava 60-luvun Elviksen pää. Richardsin managerina tuolloin toiminut Steve Kelley loi miehelle Arion-nimisen roolihahmon (nimi napattu epäilemättä Jimmy Ellis -vainaan Orion-hahmosta), jonka lähes kaikki valokuvat fotoshopattiin huomattavasti enemmän Elvistä muistuttaviksi Richardsin itsensä näyttäessä tuohon aikaan lähinnä Retu Kiviseltä. Richards myös äänitti "Arionin" nettisivuille teknisesti huonolaatuisia singback-versioita erinäisistä Elvis-biiseistä ja herätti huomattavan autenttisella äänellään pienimuotoista huomiota. Sivuille luotiin myös keskustelufoorumi ja keikkakalenteri, jonka kaikki keikat olivat tosin bluffia, sillä Richardsin ei tiedetä koskaan esiintyneen muualla kuin kotikuntansa karaokekuppilassa.
 
https://youtu.be/yzx3s0Nf-xo ("Arionin" sivustolla alun perin julkaistu versio biisistä Welcome To My World)
 
Niin ikään 90-luvun lopulla Don Bauer -niminen floridalainen lentäjä suunnitteli täysin amatööripohjalta "All Shook Up" -nimistä elokuvaa, jonka idea perustui Elviksen lavastettuun kuolemaan. Elokuva ei koskaan valmistunut, mutta sen käsikirjoituksesta tiedetään sen verran, että päähenkilön nimi olisi ollut Earl A. Parsons.
 
Tässä kohtaa, vuonna 1999, Tony Richards sai neronleimauksen tuoda "Elvis" takaisin henkiin netin välityksellä. Koska varsinaista sosiaalista mediaa ei tuolloin vielä ollut, Richards liittyi Elvisangel1 -nimiselle chättisivustolle, varasti Earl Parsonsin nimen itselleen ja alkoi pitää sivustolla säännöllisin väliajoin omia suoria lähetyksiään, varsin vakuuttavasti ikääntyväksi Elvis Presleyksi ääntään muuttaen. Ajoittain Richards näyttäytyi chätissä myös kuvan kanssa, harmaaseen peruukkiin, aurinkolaseihin ja tekopartaan sonnustautuneena.
 
https://youtu.be/hvfJe_sSnYk (videon alkupuolella pari kuvaa em. Richardsin naamioitumisleikeistä, myös ääni on hänen - suora rippaus "Cotnerin" Paltalk-striimistä 19.9.2007)
 
Vuosituhannen vaihteen molemmin puolin teksasilainen taksikuski Ron Cotnam veti paikallisissa baareissa Elvis-show'ta nimellä Jon Burrows - The Spirit Of The King. Show ja koko Burrowsin roolihahmo perustui huolella suunniteltuun kusetukseen; Cotnam veti lauluosuutensa playbackinä Elviksen alkuperäisten lauluraitojen tullessa nauhalta ja esiintyi Elviksen hahmossa myös yksityiselämässään, huijaten muun muassa eräältä vanhemmalta naiselta rahaa mukamas "itse kirjoittamillaan muistelmilla", jotka kyseinen rouva kävi vieläpä henkilökohtaisesti noutamassa "Elvikseltä" itseltään. Huijaus paljastui kokonaisuudessaan muutamia vuosia myöhemmin viranomaisten saatua selville, että Cotnam käytti Elviksen vanhaa sosiaaliturvatunnusta. Miehen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
 
Vuonna 2004 Floridan New Port Richeyn Harrikka-klubin nettisivujen kuvagalleriaan ladattiin joukko kuvia klubin jonkinlaisessa johtoasemassa toimineesta Ken Robertsista (1946-2019), joka muistutti piirteiltään häkellyttävän paljon realistisesti ikääntynyttä Elvistä, pottunenää ja hörökorvia lukuun ottamatta. Tässä kohtaa Tony Richards oli vaihtanut Earl Parsons -hahmonsa nimen Ron Cotnamista ja Jon Burrowsista vääntämäkseen Jon Cotneriksi sekä siirtynyt livestriimeineen Elvisangel1 -chätistä Paltalk-palvelun "Friends, Fans and Family of Elvis Presley" -ryhmään, ja ulkonäöltään sopivan Robertsin kuvat toivat soppaan oivan lisämausteen, kun hänen väärän malliset korvansa ja nenänsä vielä fotoshopattiin elvismäisiksi. Lähes kaikissa netistä löytyvissä "Jon Cotnerin" kuvissa esiintyy Elvis-filtterin läpi käytetty Ken Roberts (parissa tosin myös harmaapartainen ja -peruukkinen Tony Richards). Roberts kuoli pitkäaikaiseen sairauteen keväällä 2019, minkä jälkeen materiaalia hänestä ei enää ole käytetty Cotnerin videoissa, mutta Richardsin ääninäyttelemä hahmo on käsittääkseni edelleen olemassa, tosin julkaisten uutta materiaalia nettikaupassaan myytävillä (törkeän ylihintaisilla) CD-levyillä ja erityisesti YouTubessa enää hyvin harvakseltaan. "Cotnerin" Paltalk-ryhmä suljettiin jo vuonna 2017.
 
https://youtu.be/LuRowJWgIpI (Richards laulaa Arion-hahmossa True Love Travels On A Gravel Road -biisin)
 
https://youtu.be/ztuvuGX4T_w (aivan päivänselvästi sama jätkä laulaa Cotner-hahmossa And I Love You So'n)
 
Että se siitä niin sanotusta mysteeristä. Eihän tämän jutun kokonaisvaltaiseen selvittämiseen näköjään mennyt seitsemää vuottakaan...
 
EDIT: Tuon And I Love You So'n laulaja onkin mitä luultavimmin edesmennyt Ken Roberts itse. Olin yhteyksissä erään asiaa vielä paremmin tuntevan henkilön kanssa, joka kertoi, ettei kellään ole ollut minkäänlaista käryä Tony Richardsin liikkeistä enää n. kymmeneen vuoteen. "Cotnerin" äänenväri kieltämättä muuttui hieman raihnaisemman kuuloiseksi vuoden 2012 tienoilla - luultavasti hahmon esittäjä vaihtui tässä kohtaa päälle nelikymppisestä Richardsista päälle kuusikymppiseksi Robertsiksi. Yhteyshenkilöni kertoi myös uskovansa, ettei Jon Cotnerin nimellä tulla enää julkaisemaan mitään; vuonna 2020 julkaistu viimeisin CD oli hahmon ja sen lopullisen esittäjän postuumisti julkaistu jäähyväisalbumi.

Tää Elviksen kuoleman lavastus kiinnosti mua joitakin vuosia sitten kovasti.
Moni seikka puhuu sen puolesta että kyllä se vaan lavasti sen. Tosin asioita voi vääntää ja kääntää.
Mutta...kuvassa jossa Elvis illalla 9 pm tulee hammaslääkäristä ja heiluttaa kättä auton ikkunasta ,hoikahkon ja terveen näköinen mies. Ja väitetään että Elvis nimenomaan laihdutti runsaasti ennen seuraavaa keikkaa joka oli sovittu n. kahden viikon päähän 16.8 päivästä. Kaikki ne kuvat joissa Elvari on unelias plösö on siis otettu 2 kuukautta aiemmin.
.
Mielestäni Hannu Nyberg on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan aiheesta: "Elvis elää?"

MiamiBlues: Tää Elviksen kuoleman lavastus kiinnosti mua joitakin vuosia sitten kovasti.
Moni seikka puhuu sen puolesta että kyllä se vaan lavasti sen. Tosin asioita voi vääntää ja kääntää.
Mutta...kuvassa jossa Elvis illalla 9 pm tulee hammaslääkäristä ja heiluttaa kättä auton ikkunasta ,hoikahkon ja terveen näköinen mies. Ja väitetään että Elvis nimenomaan laihdutti runsaasti ennen seuraavaa keikkaa joka oli sovittu n. kahden viikon päähän 16.8 päivästä. Kaikki ne kuvat joissa Elvari on unelias plösö on siis otettu 2 kuukautta aiemmin.
.
Mielestäni Hannu Nyberg on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan aiheesta: "Elvis elää?"
 
Nybergin kirja on hyvä! On todella omalaatuista että sairaalaan piti viedä jonkun muun ruumis mukamas Elviksenä, lähes yhtä omituista on henkilön nimen kirjoittaminen hautakiveen väärin.